Matka jatkuu: Singaporesta Malesiaan

Singapore alkaa olla pian nähty. Tänään käväistään vielä paikallisella Sentosa-lomasaarella tsekkaamassa setit. Eilen tutustuimme maailman parhaaksi valittuun eläintarhaan, joka olikin ihan mielenkiintoinen mesta. Varsinkin jääkarhut ja supersuuret (!) krokotiilit olivat cooleja.

Toki kävimme myös maineikkaassa Raffles -hotellin Long Barissa, jossa Singapore Sling -drinkki aikoinaan kehitettiin. Maistui todella hyvältä ja tunnelma siirtomaa-ajan mestoilla oli mitä mainioin. Hieno mesta ja aivan must Singaporen kävijöille.

Tänään singahdetaan siis pikkukoneella Malesian puolelle Pulau Tioman -saarelle hengaamaan kuudeksi päiväksi. Terveisiä kentältä!

Laukku tuli. Sling sling.

Finnair ja Finskin kumppanit hoitivat hommansa loppujen lopuksi hyvin ja laukku odotti hotellilla palattuamme yöllä mestoille. Sen kunniaksi piti käväistä jokirannassa nauttimassa pari Singapore Sling -drinksua. Tietenkin.

Singaporessa. Ilman laukkua.

Jau jau, Kaakkois-Aasian kiertohengailu on alkanut! Terveisiä Singaporesta. Koneessa on nyt istuttu about 14 tuntia ja lopulta päädytty Bangkokin kautta Singaporeen. Perille päästyämme tuli tosin tekstiviesti Bangkokiin jääneeltä Bakerilta, että meidän laukku virui siellä hihnalla….

Onneksi Paakari valotti virkailijoille tilannetta ja käskytti tyypit laittamaan laukun heti koneeseen kohti Singaporea. Näin ollen laukku oli jo matkalla Singaporeen kun me olimme vielä ilmassa. Majoittauduimme juuri Robertson Quay hotelliin, joka tuntuu ihan semi-ok mestalta. Ehkä jotain 3 tähden hotellli lähellä shoppailumestoja baarialuetta. Laukun pitäisi olla täällä viiden tunnin kuluttua, joten siihen saakka shoppaillaan nihkeän hikisinä…

Singapore näyttää muuten toimivalta mestalta. Järjettömän siistiä joka paikassa ja jengi on ystävällistä. Maanantaina jatketaan koneella Malesiaan ja Pulau Tiomanille, joka on minisaari Pulau Rawan vieressä. Eiköhän tästä vielä loistava reissu tule!

Somalimies on kaikkien kaveri

Rasismi on pahasta, enkä missään nimessä halua leimata jonkin tietyn maan nuoria miehiä yhden henkilön tekojen perusteella. Tuntuu kuitenkin, että erään Afrikassa sijaitsevan maan miehet (!) tekevät selkeästi enemmän rikoksia kuin muut afrikkalaiset. Ilta-Sanomat uutisoi:

– Lahtelaisen 14-vuotiaan koulutytön tapon yrityksestä epäilty 37-vuotias somalimies piti hänelle määrättyä vuoden lähestymiskieltoa tarpeettomana. Mies oli uhkaillut puukolla lahtelaisperhettä uimarannalla ja kertonut hukuttavansa perheen pienimmät lapset. Viime lauantaina mies käänsi autonsa pyörätielle ja ajoi suoraan tytön päälle. Tyttö loukkaantui vakavasti.

Itse tiedän kokemuksesta, että meininki on ollut sama siitä saakka, kun somalipakolaiset saapuivat Suomeen vuonna 1992. Tuolloin vastaavaa täysin yhteiskunnan säännöistä piittaamatonta käytöstä nähtiin Vaasan kaduilla ja kahviloissa. Huumeet vaihtoivat omistajiaan kaduilla, valtio maksoi huumekauppoihin käytetyt kännykät ja vieläpä nahkatakit päälle.

Turussa kansa vaatii jo katupartioita kaduille, kun maahanmuuttajat hakkaavat ihmisiä keskustassa.

– Turun kaupungin internet-sivujen keskustelufoorumilla on käyty viime päivinä kiivasta sananvaihtoa tänä kesänä otsikoihin nousseesta katuväkivallasta. Tunteita ovat kuohuttaneet etenkin maahanmuuttajien osuus ongelmassa ja ehdotus vapaaehtoisista katupartioista, jotka takaisivat keskustassa liikkuvien turvallisuuden. Osa kommenteista hyökkää maahanmuuttajia vastaan ja sysää syyn katuväkivallasta näiden harteille. Ratkaisuksi ongelmaan tarjotaan jopa pesäpallomailat kädessä partioivia skinhead-joukkoja. Turun kaupungin tiedotuspäällikölle Seppo Kemppaiselle asia tuli tiistaina yllätyksenä.

Olin vuosina 2002 – 2005 Poliisi-tv:n toimittajana, ja tein myös useita maahanmuuttajien rikollisuutta koskevia juttuja. Niissä somalien edustajat purkivat tuntojaan siitä, että somalit eivät ole kyenneet sopeutumaan Suomen yhteiskuntaan ja siten leimaavat somalit käytöksellään.

On harmillista, ettei näitä somalimiehiä ole saatu kuriin, mutta se ei ole mielestäni kuitenkaan meidän ongelmamme. Myös somalinuorukaisten on kärsittävä tekojensa seurauksista kuten muidenkin, eikä ylempalttinen paapominen ainakaan auta heitä palaamaan kaidalle tielle. Ihmettelenpä vaan, miksi joku vielä kehtaa vastustaa näiden taparikollisten karkottamista takaisin kotimaahansa?

Tempon poismenosta kaksi vuotta

Ensimmäisen lemmikkifrettini Tempon kuolemasta on tänään kulunut kaksi vuotta. Nyt on ollut jo ihan mukava muistella Tempon keskimääräisesti ihan leppoisan pitkää ikää. Lisäksi äijä sai vuoden lisäaikaa käytyään frettitaivaan porteilla, joten lopullinen poismeno oli periaatteessa ihan odotettua, vaikka tuntuukin aina yhtä pahalta. Voimat loppuivat taistelijalta kesken. Terveisiä sinne ylös! Elinalta, Domilta ja Pyryltä myös!

Nykyisin frettiosastoa hallitsee asunnossamme yhä energinen blondi, eli albiinofretti Pyry. Lisäksi viime viikolla täytti tasan vuoden hurja parsonrussell-pienokaisemme Domi.

Viimeinkin Sammin Essolle!

Aloitettuani varjoliidon tammikuussa 2001 tavoitteenani on ollut lentää Jämiltä matkalento Sammin Essolle. Vuosien aikana lukuisat yritykset ovat päätyneet kuitenkin matkan varrella sijaitseville pelloille.

Viiden vuoden aikana Ikaalisten keskustan ja kylpylän välissä sijaitsevalle Sammille on jo ehditty rakentaa pikaruokaravintola, joka markkeeraa nykyisin ”Sammin Essoa”. Lauantaina oli viimein se päivä, kun ”Sammin Essolla”, eli Rollsissa sai viimein tilata hampurilaisen onnistuneen 20 kilometrin matkalennon kunniaksi. Lento kesti yhteensä tunnin ja 45 minuuttia.

Termokeli olin normaalia selvästi röykkyisempi, mutta muuten loistava. Hinauksesta nousin vain 330 metriin, mutta kentän länsilaidalta löytyi runsaasti kuplatermoa, joiden kyydissä korkeutta tuli nopeasti noin 1,5 kilometriä. Sitten pitkä liuku kohti Ikaalista, mutta jättimäinen megalaskeva kadotti korkeudet peräti 230 metriin.

Jälleen kerran varmana tulevasta maastolaskusta kiertelin Jullin kylän yläpuolella erästä peltoa, kunnes sattumalta maatalon päältä löytyi pienen pieni termiikki, jonka kyydissä korkeutta tuli lopulta tiukan vääntämisen jälkeen 1,4 kilometriä. Siitä olikin jo helppo lähteä liukumaan kohti odottavaa hampparia.

Loppulento oli kuitenkin mielenkiintoinen, sillä noin tunnin ilmassa keikkumisen jälkeen paikalle alkoi tulla pilviä, joiden alta sain mukavan hissin kohti pilven pohjaa. Korkeutta tuli kuitenkin ”vain” 1700 metriä ja keli muuttui todella rajuksi. Joka puolella nosti, eikä alas tuntunut pääsevän millään. Lopulta Ikaalisten vieressä olevan järven päällä alkoi korkeus viimein pudota ja pienen keskustakierroksen jälkeen pääsin laskeutumaan Sammin Esson vieressä olevalle pellolle lehmien ihmetellessä taivaalta tipahtanutta kankaanpalaa.

Tällä kerralla kamera jäi tietenkin autoon, mutta tässä on hieman kuvia Jämiltä viime kesältä.

Varjoliitimellä 6 kilometriin!

Norjalainen tyyppi lensi varjoliitimellä huiman lennon, jonka aikana äijä kävi kuuden kilmetrin korkeudessa! Suurin nosto oli ilmeisesti ollut käsittämättömät 23 metriä sekunnissa. Huh huh. Parasta hommassa on se, että lennosta on GSP-vekottimen tallenne, jonka voi avata omassa Google Earthissa ja ”lentää” hetki hetkeltä uudelleen. Syötä alla oleva linkki Google Earthin ”File” -> ”Open” kohtaan ja voilá!

http://www.tamkik.fi/2006-07-26_Frode_Halse.kml

Muista klikata 3D päälle ja kallistaa kuvaa vaakatasoon, jotta korkeuserot näkyvät.