Kävin Neuvottelija-kanavan Neuvotteluklubilla, jossa keskustelimme koulukurista ja kouluväkivallasta sekä niiden jatkuvasti kasvaneista ongelmista. Oppimisen ongelmat ja kurinpito kaipaavat varsinkin Helsingissä ryhtiliikettä, jotta kaikkien riittävä osaaminen varmistetaan jatkossa. Keskusteluissa olivat myös pisa-tulokset, segregaatio ja Cristiano Ronaldon Levin reissu.
Kävin Roni Arvosen vieraana Kuuntelija-podcastissa, jossa keskustelimme laajasti erityisesti yrittäjyyteen ja talouteen liittyvistä asioista. Käynnissä oleva YEL-kriisi joutui tietenkin perkaukseen kuten myös ALV-nostaminen ja yrittäjyys yleensä. Painavaa asiaa tuli myös taloudesta, Koiviston konklaavista ja monesta muusta merkittävästä asiasta.
Kuuntelija-podcastin voi katsoa YouTubesta tai kuunnella Spotifystä. Voit katsoa jakson myös tästä alta upotuksena. Kannattaa samalla käydä tilaamassa Kuuntelija-podcast, jotta saat tiedon tulevista jaksoista.
Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja aluevaltuutettu Jocka Träskbäck on palannut takaisin Tampereelle. Hän on kuntavaaleissa ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon. Kokoomuksen Tampereen aluejärjestö nimesi Träskbäckin kuntavaalien ehdokkaaksi perjantaina.
Träskbäck oli kuntavaaleissa 2021 Lempäälän äänikuningas ja hän on siitä saakka toiminut Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Aluevaaleissa 2022 hänet valittiin Pirkanmaan aluevaltuutetuksi ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Tampereella vuodesta 1996 saakka vaikuttaneelle Träskbäckille paluu kaupunkiin oli luonnollinen valinta.
– Työni ja vapaa-aikani ovat olleet Tampereella jo lähes 30 vuoden ajan, vaikka olen asunut viimeiset 10 vuotta Lempäälässä. Valtaosa myös luottamustehtävien kokouksista järjestetään Tampereella, joten paluu oli vain ajan kysymys. Pari vuotta suunniteltu muutto on hyvä ajoittaa valtuustokauden loppuun, jotta äänestäjiltä saatua mandaattia voidaan kunnioittaa mahdollisimman kattavasti, Jocka Träskbäck kertoo.
– On ollut suuri kunnia saada vaikuttaa asioihin Lempäälässä, jossa halutaan kasvaa ja kehittyä, ja jossa panostetaan erityisesti yrittäjyyteen ja lapsiin. Nämä samat arvot näkyvät myös Tampereella, jossa hallittu kasvu, elinvoima ja lapsiperheet ovat päätöksenteon keskiössä. Monipuoliselle 30 vuoden yrittäjäkokemukselle olisi varmasti käyttöä kaupunginvaltuustossa, Träskbäck jatkaa.
– Työteliäs ja osaava Jocka on tervetullut lisä hienoon ehdokasjoukkoomme Tampereella. Eduskunta- ja eurovaalit ovat osoittaneet, että hän nauttii laajaa kannatusta myös täällä. Tervetuloa takaisin kotiin, Kokoomuksen Tampereen aluejärjestön puheenjohtaja Ilpo Rantanen kommentoi.
Kotikunnan vaihtumisen myötä Träskbäck tulee jättämään luottamustoimensa Lempäälässä. Pirkanmaan hyvinvointialueen luottamustoimet sen sijaan säilyvät nykyisellään. Träskbäck toimii aluevaltuuston lisäksi Pirkanmaan hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston jäsenenä ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Lisäksi hän vaikuttaa aktiivisesti myös useiden yritysten hallitustoiminnassa.
”Tampereelle nousee Suomen Dubai” eräs päivälehti kiteytti taannoin Näsinsaaren ja Hiedanrannan suunnitelmat. Määritelmä sopii myös keskustaan, sillä ratapihan päälle on syntymässä uusi kaupunginosa. Kasvun pitää kuitenkin olla hallittua, jotta verovaroin tuotettavat julkiset palvelut pysyvät perässä, olivat ne sitten lasten ja nuorten tai perheiden ja vanhusten palveluita. Pelkän kasvun tavoittelu ei voi olla itseisarvo, sillä vain hallittu kasvu tuottaa elinvoimaa ja parempaa arkea kaikille.
Totesin lähes päivälleen kolme vuotta sitten tällä palstalla, että Tampereella rohkeus on tuonut menestyksen. Sama pätee edelleen. Rohkeus kehittää ja ottaa jopa riskejä on vahvan poliittisen yhteistyön tulosta. Puolueiden yhteistyö on johtanut siihen, että kehitystä on tehty pitkäjänteisesti yli valtuustokausien. Tämän seuraukset näkyvät välillisesti myös konserttien, tapahtumien ja matkailun kasvussa, jotka tuovat kaupunkiin merkittäviä rahavirtoja ja lisäävät vetovoimaa entisestään.
Tampereen väkiluku kasvoi viime vuonna kuudella tuhannella, ja vuotta aiemmin lähes viidellä tuhannella. Muuttovoitosta jo noin puolet tulee ulkomailta. Siksi on erityisen tärkeää, että uudet tulokkaat kotoutuvat ja työllistyvät kantaakseen itse vastuuta omasta toimeentulostaan. Oikeudet edellyttävät aina vastuunkantoa, sillä yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen kasvu saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä.
Hallittua kasvua ei synny ilman elinkeinoelämää, yrityksiä ja yrittäjiä. Nämä yhteiskunnan tukipilarit tarvitsevat kasvaakseen toimitiloja ja tontteja sekä hyviä liikenneyhteyksiä ja osaavia työntekijöitä. Näitä kaikkia tulee edistää poliittisesti paitsi kaavoituksella myös byrokratian karsimisella, liikenneyhteyksillä, koulutuspanostuksilla ja TKI-investoinneilla. Rajalliseksi tiedettyjä investointeja täytyy siis kohdentaa viisaasti, jotta ne tukevat kaupungin vastuullista kasvua. Tampereella tarvitaan jatkossakin hyvää poliittista yhteistyötä, jotta tulevaisuudessa voidaan katsoa tyytyväisenä taaksepäin. Toivottavasti polarisaation aikakausi ei tuota säröjä hyvään yhteistyöhön.
Suomalaisen verotuksen ytimessä on perinteisesti ollut vaurastumisen ehkäiseminen ja ahkeruuden kannustimien heikentäminen. Kansainvälisistä varallisuustilastoista nähdään, että muissa länsimaissa kotitaloudet ovat huomattavasti suomalaisia varakkaampia. Perintövero on yksi suomalaisten ylisukupolvista vaurastumista perusteettomasti ehkäisevistä veroista.
Perintövero tulee poistaa, koska se on epätasa-arvoinen, tuotoltaan pieni ja aiheuttaa monille perheille taloudellisia vaikeuksia. Jopa 10 prosenttia perinnönsaajista joutuu nimittäin turvautumaan pankkilainaan voidakseen ottaa perintönsä vastaan. Tämä aiheuttaa paitsi pieni- ja keskituloisten perheiden talousahdinkoa myös perheyritysten lopettamisia ja myyntiä pois suomalaisista käsistä. Kipeästi tarvittavien kasvutoimien sijaan Suomi siis verottaa itsensä köyhäksi ja yrityksensä ulkomaille.
Nykyisessä perintöveron mallissa monet perheet menettävät perimänsä lapsuudenkodin, mummolan tai kesämökin, koska joutuvat myymään sen voidakseen maksaa perintöverot. Ne erääntyvät nimittäin maksettavaksi, vaikka perintöä ei ole vielä edes jaettu. Perintövero vie siis tuhkatkin kuolinpesästä. Pahimmillaan tilanne on johtanut ulosottoon, kun perintöverojen maksamiseen ei ole ollut rahaa ja kiinteistöä ei ole saatu myytyä riittävän nopeasti. Omaisuuslajista riippumatta perittävästä omaisuudesta on kuitenkin maksettu verot jo moneen kertaan.
Perintövero pitäisi poistaa ja korvata luovutusvoittoverolla, jossa perintöä verotetaan vasta sitä myytäessä. Se olisi reilua, eikä johtaisi perintöveron aiheuttamiin taloudellisiin ahdinkoihin. Perintöveron poistaminen auttaisi pitämään perheyritykset suomalaisessa omistuksessa ja nostaisi suomalaisten varallisuutta kaikissa tuloluokissa – myös pienimmissä. Uudessakin mallissa yhteiskunta saisi tuottoja, mutta perillisten ei täytyisi maksaa niitä ennakkoon saati myydä perintöään heti ne maksaakseen.
Onnea yrittäjät! Orpon hallitus on viimein aloittanut YEL-kriisin korjausliikkeen ja ryhtyy hallitusohjelmansa mukaisesti selvittämään tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Olen työstänyt tätä asiaa vuosien ajan kulisseissa, vaalikentillä, seminaareissa, ministerien tapaamisissa, lukuisten lehtien sivuilla, paneelikeskusteluissa ja SuomiAreenalla. Nyt viimein alkaa tapahtua.
Tuntuu tietenkin hienolta, kun asia viimeinkin edistyy, mutta korjausliike olisi pitänyt aloittaa jo puolitoista vuotta sitten. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Politiikassa asioilla on joskus tapana edistyä hitaasti.
Nyt meidän tulee varmistaa, että YEL-kriisiin ratkaisuja selvittävä työryhmä saa aikaan jotain konkreettista eikä lakaise yrittäjien huolta maton alle höttöisellä jargonilla ja katteettomilla puheilla alivakuuttamisesta. Koska kyse ei ole alivakuuttamisesta, vaan täysin päättömistä tuulesta temmatuista eläkemaksuista. Tältä osin julkista valtaa on luovutettu eläkeyhtiöiden virkailijoille, jotka eivät ymmärrä edes palkan ja liikevaihdon eroa.
Eduskunnassa on edelleen aivan liian vähän aitoja yrittäjiä, jotta YEL olisi otettu riittävän nopeasti korjattavaksi ja samasta syystä nyt tulee varmistaa, että alkava selvitystyö tuottaa oikeasti konkreettisia tuloksia ja Marinin hallituksen rakentama YEL-pommi saadaan viimein purettua. Kenenkään ei pidä joutua maksamaan perusteettomia tuulesta temmattuja eläkemaksuja.
Alla listattuna muutamia omia ulostulojani vuosien varrelta. Niihin kannattaa tutustua, jos aihe ei vielä ole kovin tuttu ja jos nykyinen malli vaikuttaa sinusta ihan toimivalta. Nyt täytyy kääriä hihat ja saada aikaan ratkaisuja.
Yleisradio kertoo käynnistävänsä muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enimmillään 375 henkilön irtisanomiseen. Seuraavaksi edessä on mahdollisesti niin sanottu Washington Monument -syndrooma, jossa yhtiön johto pyrkii saamaan kansalaisten sympatiat puolelleen leikkaamalla suosituista ohjelmista paisuttaakseen sopeutustoimien vaikutuksia. Todellisia leikkauksia Yleisradioon ei ole vielä edes tehty, koska indeksitarkistusten poistaminen ei ollut oikea leikkaus.
Nyt olisi tärkeää, ettei Yleisradio leikkaisi toimittajista ja muista aktiivisesti tuottavaa työtä tekevistä. Olen itse ollut vuosia töissä Yleisradiossa ja tiedän faktisesti, että siellä on kokonaisia osastoja, jotka voi koska tahansa lakkauttaa ilman vaikutuksia yhtiön tuotantoihin. Sama koskee tuotantotiimien kokoa. Nyt Yleisradion pitäisi jättää politikointi sivuun ja sopeuttaa vastuullisesti. Yhtiön tulee jatkossa keskittyä vain ydintoimintoihinsa ja kotimaisiin tuotantoihin. Toimintojen tehostamista voi tehdä ilman, että tuotannot kärsivät siitä mitenkään.
Kerron konkreettisen esimerkin: Kun aloitin Yleisradiossa Poliisi-tv:n toimittajana vuonna 2002 meitä lähti juttukeikoille aina autollinen väkeä: toimittaja, kuvaaja, äänittäjä ja kuvaussihteeri. Kun lopetin Poliisi-tv:ssä vuonna 2006 meitä lähti juttukeikoille enää kaksi: toimittaja ja kuvaaja. Kuvaaja myös äänitti ja toimittaja myös loggasi materiaalin edittiä varten. Lopputuotteen laatu pysyi aivan samana, vaikka henkilöstökulut puolittuivat.
Toinen matalalla roikkuva hedelmä Yleisradion säästöjen kannalta ovat ohjelmaostot ulkomailta. Esimerkiksi HBO-hittisarjojen ostaminen ja NHL-jääkiekko eivät mielestäni kuulu veronmaksajien rahoilla tehtäväksi, koska ne kilpailevat suoraan vapailla markkinoilla toimivien mediayhtiöiden tarjonnan kanssa ja heikentävät siten mahdollisuutta moniääniseen mediaan. Yleisradion täytyy tietää paikkansa ja sen tulee keskittyä ydintoimintoihinsa. Ei kilpailla kaupallisten yritysten kanssa. Ulkomaisista ostoista säästetyt rahat tulisi kohdentaa erityisesti kotimaisilta yrityksiltä ostettaviin tuotantoihin ja siten tukea myös yksityistä markkinaa sen kanssa kilpailemisen sijaan.
Historiallinen päivä Lempäälälle ja koko Tampereen kaupunkiseudulle! Seitsemän vuoden valmistelun jälkeen Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi Sääksjärven osayleiskaavan. Kiitos vastuullisesta ratkaisusta kunnan kaavoitukselle ja tietenkin poliitikoille. Sääksjärven alueen kehityksen lisäksi osayleiskaava tukee myös kolmostien ns. Puskiaisten oikaisun ja Tampereen kaupunkiseudun Kehä II:n toteutumista. Sääksjärven osayleiskaavassa on otettu laajasti huomioon myös alueen luontoarvot, sillä suunnittelussa on otettu huomioon saatu palaute ja osayleiskaavaa on myös muutettu monilta osin alkuperäistä vihreämmäksi.
Osayleiskaavan merkittävin seuraus ovat uudet asuin- ja yritysalueet tuhansille uusille asukkaille ja työntekijöille. Niiden myötä päätös edistää koko kaupunkiseudun kehitystä ja logistisia ratkaisuja sekä tukee vahvasti tavoitetta raideliikenteen aseman saamiseksi Sääksjärvelle. Lähijunaliikenne Sääksjärven ja Tampereen välillä on tärkeä tavoite, mutta tulevaisuudessa kenties myös kaukojunat voisivat pysähtyä kaupunkiseudun tulevassa logistisessa keskuksessa kakkoskehätien varrella.
ELY-keskus on jo aiemmin luvannut Puskiaisten oikaisun rakentamisen yhteydessä Sääksjärven moottoritielle meluesteet, joiden toteutuminen otti sekin nyt konkreettisen askeleen eteenpäin. Puskiaisten oikaisu on ollut maakuntakaavassa vuodesta 1992 lähtien, joten nyt olisi korkea aika sen toteutukselle kaupunkiseudun kasvaessa nopeasti.
Kun lähdin kuntavaaleihin ehdolle vuonna 2017, oli Sääksjärven osayleiskaavan edistäminen yksi pääteemoistani. Lempäälän täytyy pitää huoli siitä, että Sääksjärven alue on tulevaisuudessa paitsi kasvava asuin- ja yrityskeskittymä myös liikenteen hubi, jossa ihmiset vaihtavat kumipyöriltä raiteille ja toisin päin. Puskiaisten oikaisu jo itsessään lyhentää miljoonien autojen kulkemaa ajomatkaa ja siten myös päästöjä. Kyseessä on kuitenkin valtion hanke, jonka toteutumista voidaan joutua odottamaan vielä pitkään.
Tästä on hyvä jatkaa työtä asemakaavan laatimisella. Kunta joko kasvaa tai näivettyy, eikä välimuotoja ole. Tampereen kaupunkiseutu on tutkitusti Suomen elinvoimaisin alue, ja Lempäälän valtuusto valitsi vastuullisen kasvun tien myös jatkossa. Sääksjärvellä ja Lempäälässä luonto on lähellä myös tämän osayleiskaavan toteuduttuakin. Ja Birgitan polku myös.
Tampere juhlii tänään syntymäpäiväänsä. Muutin Suomen henkiseen pääkaupunkiin monien värikkäiden vaiheiden jälkeen vuonna 1997, eli 27 vuotta sitten. Reissasin 1990-luvulla työkseni vuosia työn perässä ympäri Suomea, kunnes tuli sattumalta pidempi kiinnitys Tampereen Hämeenkadulle vasta avattuun NiteTrain-yökerhoon.
Muutin tuolloin asumaan Koskikadun Cumulukseen, jossa vietin lopulta yhdeksän kuukautta. Tampere alkoi tuntua päivä päivältä enemmän kodilta, sillä kaupunkiin saapuessa tuli aina lämmin kotoisa fiilis, josta ei jäänyt epäselvyyttä. Edessä oli lopulta muuttokuorman hakeminen Vaasasta Armonkalliolle. Näistä vaiheista löytyy seikkaperäisempi kirjoitus tästä.
Kymmenen vuotta sitten lasten myötä kotipaikka siirtyi yhdeksän kilometriä etelään nipinnapin Lempäälän puolelle, mutta työt ja vapaa-aika ovat olleet vuodesta 1996 lähtien Tampereella. Kaupungin kehitystä on ollut ilo seurata, ja taannoin kirjoitin sen menestyksestä Tamperelainen-lehden kolumnissani otsikolla ”Rohkeus tuo menestyksen”.
Rohkeutta Tampereella on ollut ja sitä tarvitaan jatkossakin. Suomen halutuimman kaupunkiseudun titteli ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen täytyy tehdä jatkuvasti töitä rohkeasti ja avarakatseisesti. Vilkaisu kaupungin siluettiin kertonee miksi kaupunkia ihaillaan ja jopa kahdehditaan muissa kaupungeissa.
Suomessa on käynnissä yrittäjyyden kriisi, jolla on jatkuessaan kauaskantoisia seurauksia. Yrittäjyyden kannustimia on viime vuosina toistuvasti heikennetty, joten nyt tarvitaan yrittäjyyden kunnianpalautus. Yritykset ovat hyvinvoinnin selkäranka ja ilman niitä ei olisi julkista sektoria saati peruspalveluita ja sosiaaliturvaa.
Vuoden 2023 alussa alkanut YEL-kriisi on johtanut lukuisten yritysten lopettamisiin, ja tilastokeskuksen mukaan lopetettujen yritysten määrä kasvoi vuodessa peräti 20 prosenttia. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen tämä romahdus tulee olemaan kertaluokkaa suurempi, ellei tilannetta saada korjattua.
Kriisin siemenet kylvettiin jo 1970-luvulla, kun yrittäjien eläkemaksuja ei ryhdytty rahastoimaan. Toisin kuin yleisesti oletetaan, yrittäjien eläkemaksut eivät siis jää kasvamaan korkoa. Yhä edelleen yrittäjien maksamat rahat maksetaan suoraan toiselta luukulta ulos, ja siksi valtion budjetista joudutaan paikkaamaan vajetta noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.
Käynnissä oleva YEL-kriisi sai alkunsa, kun Marinin hallitus päätti finanssivalvonnan myötävaikutuksella panna nykyiset yrittäjät maksamaan 50 vuoden aikana velvoitteisiin syntynyttä vajetta. Tuloksena oli epäonnistunut järjestelmä, jossa yrittäjiltä vaadittavat maksut eivät perustu todellisiin lukuihin, vaan eläkeyhtiöt vetävät maksuja hatusta milloin liikevaihtoon milloin yksityisen sektorin mediaanipalkkoihin perustuen.
Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa palkansaaja joutuisi maksamaan eläkemaksunsa naapurin perheen yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Jokainen talouden perusteet ymmärtävä tietää, ettei liikevaihto voi mitenkään olla perusteena yrittäjän työpanoksen tai työtulon arvioimiseen. Siihen sitä kuitenkin nyt käytetään.
Olen esittänyt YEL-kriisiin monia ratkaisuvaihtoehtoja. Eläkeyhtiöltä tulee poistaa oikeus määrätä ulosottokelpoisia maksuja vailla riittävää osaamista. Yrittäjien eläkemaksut tulee keskittää valtiolliseen eläkelaitokseen maatalousyrittäjien tavoin ja maksujen tulee perustua todellisiin talouslukuihin nykyisten hiha-arvioiden sijaan. YEL-järjestelmän yhdistäminen TYEL-järjestelmään on sekin arvioitava.
Eräs selvittämisen arvoinen ratkaisu on kerätä yrittäjiltä YEL-maksuja vain takuueläkkeen kertymiseen saakka, minkä jälkeen yrittäjä saisi itse sijoittaa rahansa valitsemaansa rahastoon. Nykyisistä YEL-maksuistaan yrittäjät eivät tule näkemään kuin roposia, joten korjausliike tarvitaan pikaisesti.
Suomessa on noin 200 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa alle 2 500 euroa kuussa ja neljännes tienaa alle 1 700 euroa kuussa. Yrittäjät ovat siis yhteiskunnan todellisia pienituloisia. Tästä joukosta löytyvät kuitenkin tulevaisuuden tekijät, kasvajat ja työllistäjät. Ellei yrittäjyyden kannustimia saada kuntoon, ei meillä ole 20 vuoden päästä elinvoimaista pk-yrityssektoria. Muutos tarvitaan nyt.
