Julkaistu

Yleisradio päätti irtisanoa – muitakin ratkaisuja olisi ollut

Yleisradio päätti irtisanoa 156 työntekijäänsä. Entisenä yleläisenä on mielestäni harmillista, että yhtiössä päädyttiin irtisanomisiin. Asiaan liittyvästä keskustelusta on kuitenkin paikallaan esittää muutama tärkeä huomio, jotka ovat kenties jääneet monilta huomaamatta.

1. Ensinnäkin Yleisradiolta ei ole leikattu euroakaan, vaan sen budjetista jäädytettiin tulevaisuuden indeksikorotuksia. Toisin sanoen Yleisradion budjetti ei ole nyt pienentynyt lainkaan.

2. Toiseksi päätös tulevien indeksikorotusten jäädytyksestä ei ollut Orpon hallituksen, vaan kaikkien puolueiden yhteinen. Sitä olivat siten tekemässä myös vihreät, demarit ja vasemmistoliitto. Ja päätös oli perusteltu, sillä julkinen mediamonoliitti ei voi olla immuuni tulevaisuuden säästötoimille.

3. Kolmanneksi Yleisradio päätti itse toteuttaa juuri irtisanomiset, eikä säästää niiden sijaan muualta. Yleisradion mukaan juuri nämä irtisanomiset ovat tehokkain tapa säästää, vaikka muitakin keinoja olisi ollut tarjolla. Niistä tarkemmin alla. Yleisradiossa ylimääräistä kuormaa ei mielestäni ole kertynyt toimittajien keskuuteen, vaan aivan muille alueille, niin sanotusti journalismin ulkopuolelle.

4. Mikäli Yleisradio päättää nyt irtisanoa juuri toimittajia ja/tai lakkauttaa suosittuja ohjelmia, voi kyseessä olla niin sanottu Washington Monument -ilmiö. Siinä säästötoimia tehdään pidetyimmistä tuotannoista, jotta yleisön mielipiteellä saataisiin painostettua päättäjiltä lisää rahaa. Näin teki äskettäin onnistuneesti myös museovirasto.

5. Yleisradion tulisi keskittyä taas ydintehtäviinsä. Mielestäni valtiollisen mediayhtiön verovaroja tulisi käyttää uutistuotantoihin, kotimaiseen kulttuuriin, urheiluun ja draamaan, joita on usein hankala tuottaa kannattavasti kaupallisille kanaville. Näistä tuotannoista mahdollisimman paljon pitäisi ostaa kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä, jotta raha jäisi kiertämään Suomeen.

Nyt tehtyä juustohöylä-päätöstä tehokkaampaa olisi ollut lakkauttaa Yleisradion sisäisiä kokonaisia turhia osastoja, palveluja tai kanavia. Holtittomasti paisuneen Yleisradion sisälle on viime vuosina rakentunut valtio valtiossa, ja siellä riittää karsittavaa ilman, että se vaikuttaa mitenkään ohjelmatuotantoon. Myös ulkomaiset ohjelmaostot olisi syytä panna jäihin, sillä verorahoilla ei pitäisi ostaa HBO-hittisarjoja tai NHL-jääkiekkoa. Ulkomaille myyty Digita laskuttaa nykyisin miljoonia euroja jokaisesta suomalaisille lähettämästään kanavasta.

Niin ikään mainostaminen monikansallisissa somepalveluissa olisi syytä lopettaa, sillä se ei mielestäni ole suomalaisten verovarojen vastuullista käyttämistä. Yleisradion tapahtumatuotannoista olisi niin ikään varaa karsia, kun niihin otettaisiin mallia yksityiseltä sektorilta. Yksityinen yritys ei voisi kuvitellakaan esimerkiksi vuokraavansa Nokia Areenaa viikoksi parin tunnin suoraa lähetystä varten.

Lopuksi täytyy todeta, että Yleisradion massiivisen johtoportaan palkat ovat tähtitieteellisiä, joten leikkausvaraa löytyy niistäkin. Säästökohteita Yleisradiosta siis kyllä löytyy, mutta niistä päättää jatkossakin Yleisradio itse, ei siis Suomen hallitus tai eduskunta.

Julkaistu

Kiitos Lempäälä! Moro Tampere!

Tänään istuin viimeistä kertaa Lempäälän valtuustosalissa ja valtuuston puheenjohtajana. Taakse jäi kahdeksan vuotta intensiivistä kuntapolitiikkaa monissa toimielimissä, satoja kokouksia ja valtava määrä kunnan ja kuntalaisten eteen tehtyjä isompia ja pienempiä päätöksiä. Yhteistyö puolueiden välillä on toiminut hienosti, sillä suuristakin asioista on yleensä saatu neuvoteltua yksimielisyys. Kiitos siitä koko valtuustolle ja kaikille valtuustoryhmille. On ollut kunnia saada toimia kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Politiikka on kompromissien taidetta. Se on näkynyt Lempäälässä myös aivan viime aikoina, kun valtuustossa on tehty monia vastuullisia päätöksiä esimerkiksi panostuksista kouluihin ja lapsiin, Sääksjärven osayleiskaavaan, Marjamäen alueen kehittämiseen, Hauralan kaavoitukseen ja moneen muuhun tärkeään asiaan. Unohtamatta tietenkään yrityksiä ja elinvoimaa, joista kunta on myös palkittu useasti. Lempäälällä on edessään valoisia vuosia kiinteänä osana Tampereen kaupunkiseutua ja Suomen HHT-kasvukäytävää.

Lämmin kiitos kuluneista vuosista Lempäälälle ja lempääläisille.

Minä palasin joulukuussa Tampereelle, jossa olen ehdolla kaupunginvaltuustoon ja aluevaltuustoon. Katson, että 28 vuotta Tampereen elinkeinoelämässä vaikuttaneena minulla on melko hyvä näkemys miten Suomen vetovoimaisinta kaupunkia tulisi kehittää entisestään. Kaupunki tarvitsee hallittua kasvua, elikeinoelämän toimintaedellytysten parantamista ja lapsiperheiden pitovoiman kehittämistä sekä ydinkeskustan kehitystä myös autoilevaa ostovoimaa houkuttelevaksi. Varmistetaan jatkossakin puolueiden hyvällä yhteistyöllä, että Tampere pysyy Suomen ylivoimaisena kasvukeskuksena, kuitenkin kunnallisveroa nostamatta.

Tervetuloa mukaan Tampereen kuntavaalien ja Pirkanmaan aluevaalien tiimiini! Lähetä viestiä sähköpostitse jocka@stara.fi.

Julkaistu

Sananvapaus on jakamaton ihmisarvo

Sananvapautta on tai sitä ei ole. Välimuotoja ei ole. Somepalvelujen ennakkosensuuri ja sananvapaus eivät voi koskaan kuulua yhteen. Länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa ei voi syntyä tilannetta, jossa viranomainen määrittelisi miten kukin saa ilmaista mielipiteitään, koska valtaapitävien vaihtuessa myös sallitut mielipiteet voiva vaihtua. Sananvapauden kannalta on mahdotonta, että joku viranomainen määrittelisi miten ja missä kansalaiset saavat ilmaista mielipiteitään.

Ikäviä, vääriä ja perättömiäkin mielipiteitä on olemassa, mutta vapaissa länsimaissa niitä pitää saada ilmaista. Silloinkin, kun joku pahoittaa mielensä. Sananvastuu on tärkeä elementti tuomaan seurauksia, jos joku toimii lain vastaisesti. Paino sanoilla lain vastaisesti.

Parhaillaan Venäjä levittää disinformaatiota kaikissa somekanavissa, mutta EU:n sääntelyllä ei ole mitenkään mahdollista kitkeä sitä kokonaan pois. Sen sijaan ihan tavallisten ihmisten ”väärät” mielipiteet saadaan kenties kitkettyä, jolloin sananvapaudella pyyhittäisiin törkeästi lattiaa. Tällainen niin sanottu pohjoiskorealainen malli ei mielestäni sovi Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Twitter ja Metan alustat luopuivat vasemmistolaisesta ”faktantarkistuksesta” perustellusta syystä. Zuckerberg vahvisti, että Yhdysvaltojen hallitus oli painostanut Facebookia aiemmin poliittisväritteiseen sensuuriin. Nyt tuosta sensuurista on luovuttu. Euroopan unionissa noustiin heti barrikadeille, koska kaikilla on pian taas samanlainen oikeus puhua mielipiteensä julki. Monet poliitikot ovat sekoittaneet tässä keskustelussa algoritmien avoimuuden, ennakkosensuurin ja sananvapauden autuaasti toisiinsa, joten asiassa puhutaan usein ristiin kahdesta tai jopa kolmesta eri asiasta samassa keskustelussa. Algoritmien avoimuus on tietenkin hyvä tavoite.

Joidenkin lähteiden mukaan disinformaatio tarkoitti alunperin valtion levittämiä perättömiä väitteitä, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto aikanaan toimi. Samalla on tärkeää huomata, että myös Suomessa jopa puolueet levittävät päivittäin disinformaatiota milloin verottomista osingoista milloin tuloerojen kasvusta tai ansiosidonnaisen liittymisestä ammattiliittojen jäsenmaksuihin. Tämä on päivittäistä toimintaa.

Koronakriisissä Suomessa levitettiin myös valtiollista disinformaatiota maskien käytöstä ja hankkimisesta. Koostin vuosia sitten asiasta oheisen aikajanan, johon kannattaa tutustua (linkki tässä). Kukaan asiaan perehtynyt ei voi kiistää, etteikö järjestelmällinen disinformaatio ollut tarkoituksellista ja harkittua. Olisiko siis sekin pitänyt ennakkosensuroida somealustoilta?

Tätä taustaa vasten kannattaa vielä pohtia vakavasti sananvapauden, ennakkosensuurin ja disinformaation suhdetta toisiinsa somekanavien sääntelyvimmassa. Ketkä poliitikot ennakkosensuurin toteutuessa määrittelisivät mikä olisi sallittua disinformaatiota? Tässä keskustelussa on esitetty, että nyt olisi tarpeen saada somealusta, joka ”toimii eurooppalaisten eettisten arvojen pohjalta”. Toivottavasti tuolla ei tarkoiteta unionin määrittämään ennakkosensuuriin perustuvaa somealustaa. Sellainen ei olisi länsimaisen sananvapauskäsityksen mukaista.

Julkaistu

Neuvotteluklubi-podcastissa – aiheina koulukuri, kouluväkivalta ja pisa-tulokset

Kävin Neuvottelija-kanavan Neuvotteluklubilla, jossa keskustelimme koulukurista ja kouluväkivallasta sekä niiden jatkuvasti kasvaneista ongelmista. Oppimisen ongelmat ja kurinpito kaipaavat varsinkin Helsingissä ryhtiliikettä, jotta kaikkien riittävä osaaminen varmistetaan jatkossa. Keskusteluissa olivat myös pisa-tulokset, segregaatio ja Cristiano Ronaldon Levin reissu.

Neuvotteluklubi-podcastin voi katsoa YouTubesta, kuunnella Spotifystä tai Apple-podcasteista. Voit katsoa jakson myös oheisesta upotuksesta. Kannattaa samalla käydä tilaamassa Neuvottelija-podcast, jotta saat tiedon tulevista jaksoista. Voit myös liittyä Facebookissa Neuvottelijat-ryhmään.

Julkaistu

Kuuntelija-podcastin vieraana – aiheina mm. YEL, yrittäjyys, perintövero ja talous

Kävin Roni Arvosen vieraana Kuuntelija-podcastissa, jossa keskustelimme laajasti erityisesti yrittäjyyteen ja talouteen liittyvistä asioista. Käynnissä oleva YEL-kriisi joutui tietenkin perkaukseen kuten myös ALV-nostaminen ja yrittäjyys yleensä. Painavaa asiaa tuli myös taloudesta, Koiviston konklaavista ja monesta muusta merkittävästä asiasta.

Kuuntelija-podcastin voi katsoa YouTubesta tai kuunnella Spotifystä. Voit katsoa jakson myös tästä alta upotuksena. Kannattaa samalla käydä tilaamassa Kuuntelija-podcast, jotta saat tiedon tulevista jaksoista.

Julkaistu

Jocka Träskbäck palaa Tampereelle – ehdolla kaupunginvaltuustoon

Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja aluevaltuutettu Jocka Träskbäck on palannut takaisin Tampereelle. Hän on kuntavaaleissa ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon. Kokoomuksen Tampereen aluejärjestö nimesi Träskbäckin kuntavaalien ehdokkaaksi perjantaina.

Träskbäck oli kuntavaaleissa 2021 Lempäälän äänikuningas ja hän on siitä saakka toiminut Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Aluevaaleissa 2022 hänet valittiin Pirkanmaan aluevaltuutetuksi ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Tampereella vuodesta 1996 saakka vaikuttaneelle Träskbäckille paluu kaupunkiin oli luonnollinen valinta.

– Työni ja vapaa-aikani ovat olleet Tampereella jo lähes 30 vuoden ajan, vaikka olen asunut viimeiset 10 vuotta Lempäälässä. Valtaosa myös luottamustehtävien kokouksista järjestetään Tampereella, joten paluu oli vain ajan kysymys. Pari vuotta suunniteltu muutto on hyvä ajoittaa valtuustokauden loppuun, jotta äänestäjiltä saatua mandaattia voidaan kunnioittaa mahdollisimman kattavasti, Jocka Träskbäck kertoo.

– On ollut suuri kunnia saada vaikuttaa asioihin Lempäälässä, jossa halutaan kasvaa ja kehittyä, ja jossa panostetaan erityisesti yrittäjyyteen ja lapsiin. Nämä samat arvot näkyvät myös Tampereella, jossa hallittu kasvu, elinvoima ja lapsiperheet ovat päätöksenteon keskiössä. Monipuoliselle 30 vuoden yrittäjäkokemukselle olisi varmasti käyttöä kaupunginvaltuustossa, Träskbäck jatkaa.

– Työteliäs ja osaava Jocka on tervetullut lisä hienoon ehdokasjoukkoomme Tampereella. Eduskunta- ja eurovaalit ovat osoittaneet, että hän nauttii laajaa kannatusta myös täällä. Tervetuloa takaisin kotiin, Kokoomuksen Tampereen aluejärjestön puheenjohtaja Ilpo Rantanen kommentoi.

Kotikunnan vaihtumisen myötä Träskbäck tulee jättämään luottamustoimensa Lempäälässä. Pirkanmaan hyvinvointialueen luottamustoimet sen sijaan säilyvät nykyisellään. Träskbäck toimii aluevaltuuston lisäksi Pirkanmaan hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston jäsenenä ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Lisäksi hän vaikuttaa aktiivisesti myös useiden yritysten hallitustoiminnassa.

Julkaistu

Suomen Dubaissa tarvitaan malttia

”Tampereelle nousee Suomen Dubai” eräs päivälehti kiteytti taannoin Näsinsaaren ja Hiedanrannan suunnitelmat. Määritelmä sopii myös keskustaan, sillä ratapihan päälle on syntymässä uusi kaupunginosa. Kasvun pitää kuitenkin olla hallittua, jotta verovaroin tuotettavat julkiset palvelut pysyvät perässä, olivat ne sitten lasten ja nuorten tai perheiden ja vanhusten palveluita. Pelkän kasvun tavoittelu ei voi olla itseisarvo, sillä vain hallittu kasvu tuottaa elinvoimaa ja parempaa arkea kaikille.

Totesin lähes päivälleen kolme vuotta sitten tällä palstalla, että Tampereella rohkeus on tuonut menestyksen. Sama pätee edelleen. Rohkeus kehittää ja ottaa jopa riskejä on vahvan poliittisen yhteistyön tulosta. Puolueiden yhteistyö on johtanut siihen, että kehitystä on tehty pitkäjänteisesti yli valtuustokausien. Tämän seuraukset näkyvät välillisesti myös konserttien, tapahtumien ja matkailun kasvussa, jotka tuovat kaupunkiin merkittäviä rahavirtoja ja lisäävät vetovoimaa entisestään.

Tampereen väkiluku kasvoi viime vuonna kuudella tuhannella, ja vuotta aiemmin lähes viidellä tuhannella. Muuttovoitosta jo noin puolet tulee ulkomailta. Siksi on erityisen tärkeää, että uudet tulokkaat kotoutuvat ja työllistyvät kantaakseen itse vastuuta omasta toimeentulostaan. Oikeudet edellyttävät aina vastuunkantoa, sillä yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen kasvu saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä.

Hallittua kasvua ei synny ilman elinkeinoelämää, yrityksiä ja yrittäjiä. Nämä yhteiskunnan tukipilarit tarvitsevat kasvaakseen toimitiloja ja tontteja sekä hyviä liikenneyhteyksiä ja osaavia työntekijöitä. Näitä kaikkia tulee edistää poliittisesti paitsi kaavoituksella myös byrokratian karsimisella, liikenneyhteyksillä, koulutuspanostuksilla ja TKI-investoinneilla. Rajalliseksi tiedettyjä investointeja täytyy siis kohdentaa viisaasti, jotta ne tukevat kaupungin vastuullista kasvua. Tampereella tarvitaan jatkossakin hyvää poliittista yhteistyötä, jotta tulevaisuudessa voidaan katsoa tyytyväisenä taaksepäin. Toivottavasti polarisaation aikakausi ei tuota säröjä hyvään yhteistyöhön.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Julkaistu

Perintöverosta on aika luopua

Suomalaisen verotuksen ytimessä on perinteisesti ollut vaurastumisen ehkäiseminen ja ahkeruuden kannustimien heikentäminen. Kansainvälisistä varallisuustilastoista nähdään, että muissa länsimaissa kotitaloudet ovat huomattavasti suomalaisia varakkaampia. Perintövero on yksi suomalaisten ylisukupolvista vaurastumista perusteettomasti ehkäisevistä veroista.

Perintövero tulee poistaa, koska se on epätasa-arvoinen, tuotoltaan pieni ja aiheuttaa monille perheille taloudellisia vaikeuksia. Jopa 10 prosenttia perinnönsaajista joutuu nimittäin turvautumaan pankkilainaan voidakseen ottaa perintönsä vastaan. Tämä aiheuttaa paitsi pieni- ja keskituloisten perheiden talousahdinkoa myös perheyritysten lopettamisia ja myyntiä pois suomalaisista käsistä. Kipeästi tarvittavien kasvutoimien sijaan Suomi siis verottaa itsensä köyhäksi ja yrityksensä ulkomaille.

Nykyisessä perintöveron mallissa monet perheet menettävät perimänsä lapsuudenkodin, mummolan tai kesämökin, koska joutuvat myymään sen voidakseen maksaa perintöverot. Ne erääntyvät nimittäin maksettavaksi, vaikka perintöä ei ole vielä edes jaettu. Perintövero vie siis tuhkatkin kuolinpesästä. Pahimmillaan tilanne on johtanut ulosottoon, kun perintöverojen maksamiseen ei ole ollut rahaa ja kiinteistöä ei ole saatu myytyä riittävän nopeasti. Omaisuuslajista riippumatta perittävästä omaisuudesta on kuitenkin maksettu verot jo moneen kertaan.

Perintövero pitäisi poistaa ja korvata luovutusvoittoverolla, jossa perintöä verotetaan vasta sitä myytäessä. Se olisi reilua, eikä johtaisi perintöveron aiheuttamiin taloudellisiin ahdinkoihin. Perintöveron poistaminen auttaisi pitämään perheyritykset suomalaisessa omistuksessa ja nostaisi suomalaisten varallisuutta kaikissa tuloluokissa – myös pienimmissä. Uudessakin mallissa yhteiskunta saisi tuottoja, mutta perillisten ei täytyisi maksaa niitä ennakkoon saati myydä perintöään heti ne maksaakseen.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, aluevaltuutettu (kok.)

Julkaistu

YEL-kriisin korjausliike etenee viimeinkin

Onnea yrittäjät! Orpon hallitus on viimein aloittanut YEL-kriisin korjausliikkeen ja ryhtyy hallitusohjelmansa mukaisesti selvittämään tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Olen työstänyt tätä asiaa vuosien ajan kulisseissa, vaalikentillä, seminaareissa, ministerien tapaamisissa, lukuisten lehtien sivuilla, paneelikeskusteluissa ja SuomiAreenalla. Nyt viimein alkaa tapahtua.

Tuntuu tietenkin hienolta, kun asia viimeinkin edistyy, mutta korjausliike olisi pitänyt aloittaa jo puolitoista vuotta sitten. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Politiikassa asioilla on joskus tapana edistyä hitaasti.

Nyt meidän tulee varmistaa, että YEL-kriisiin ratkaisuja selvittävä työryhmä saa aikaan jotain konkreettista eikä lakaise yrittäjien huolta maton alle höttöisellä jargonilla ja katteettomilla puheilla alivakuuttamisesta. Koska kyse ei ole alivakuuttamisesta, vaan täysin päättömistä tuulesta temmatuista eläkemaksuista. Tältä osin julkista valtaa on luovutettu eläkeyhtiöiden virkailijoille, jotka eivät ymmärrä edes palkan ja liikevaihdon eroa.

Eduskunnassa on edelleen aivan liian vähän aitoja yrittäjiä, jotta YEL olisi otettu riittävän nopeasti korjattavaksi ja samasta syystä nyt tulee varmistaa, että alkava selvitystyö tuottaa oikeasti konkreettisia tuloksia ja Marinin hallituksen rakentama YEL-pommi saadaan viimein purettua. Kenenkään ei pidä joutua maksamaan perusteettomia tuulesta temmattuja eläkemaksuja.

Alla listattuna muutamia omia ulostulojani vuosien varrelta. Niihin kannattaa tutustua, jos aihe ei vielä ole kovin tuttu ja jos nykyinen malli vaikuttaa sinusta ihan toimivalta. Nyt täytyy kääriä hihat ja saada aikaan ratkaisuja.

Turun Sanomat 3.8.2022

Aamulehti 30.8.2023

YouTube Puopolo 11.9.2023

YouTube Neuvottelija 1.2.2024

YouTube Tuumaustunti 4.8.2024

Twitter/X 21.7.2024

Twitter/X 10.7.2024

Facebook

Blogi 16.8.2024

LinkedIn

Tiktok 21.7.2024

Julkaistu

Yleisradio säästökuurin edessä – vältetäänkö politikointi?

Yleisradio kertoo käynnistävänsä muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enimmillään 375 henkilön irtisanomiseen. Seuraavaksi edessä on mahdollisesti niin sanottu Washington Monument -syndrooma, jossa yhtiön johto pyrkii saamaan kansalaisten sympatiat puolelleen leikkaamalla suosituista ohjelmista paisuttaakseen sopeutustoimien vaikutuksia. Todellisia leikkauksia Yleisradioon ei ole vielä edes tehty, koska indeksitarkistusten poistaminen ei ollut oikea leikkaus.

Nyt olisi tärkeää, ettei Yleisradio leikkaisi toimittajista ja muista aktiivisesti tuottavaa työtä tekevistä. Olen itse ollut vuosia töissä Yleisradiossa ja tiedän faktisesti, että siellä on kokonaisia osastoja, jotka voi koska tahansa lakkauttaa ilman vaikutuksia yhtiön tuotantoihin. Sama koskee tuotantotiimien kokoa. Nyt Yleisradion pitäisi jättää politikointi sivuun ja sopeuttaa vastuullisesti. Yhtiön tulee jatkossa keskittyä vain ydintoimintoihinsa ja kotimaisiin tuotantoihin. Toimintojen tehostamista voi tehdä ilman, että tuotannot kärsivät siitä mitenkään.

Kerron konkreettisen esimerkin: Kun aloitin Yleisradiossa Poliisi-tv:n toimittajana vuonna 2002 meitä lähti juttukeikoille aina autollinen väkeä: toimittaja, kuvaaja, äänittäjä ja kuvaussihteeri. Kun lopetin Poliisi-tv:ssä vuonna 2006 meitä lähti juttukeikoille enää kaksi: toimittaja ja kuvaaja. Kuvaaja myös äänitti ja toimittaja myös loggasi materiaalin edittiä varten. Lopputuotteen laatu pysyi aivan samana, vaikka henkilöstökulut puolittuivat.

Toinen matalalla roikkuva hedelmä Yleisradion säästöjen kannalta ovat ohjelmaostot ulkomailta. Esimerkiksi HBO-hittisarjojen ostaminen ja NHL-jääkiekko eivät mielestäni kuulu veronmaksajien rahoilla tehtäväksi, koska ne kilpailevat suoraan vapailla markkinoilla toimivien mediayhtiöiden tarjonnan kanssa ja heikentävät siten mahdollisuutta moniääniseen mediaan. Yleisradion täytyy tietää paikkansa ja sen tulee keskittyä ydintoimintoihinsa. Ei kilpailla kaupallisten yritysten kanssa. Ulkomaisista ostoista säästetyt rahat tulisi kohdentaa erityisesti kotimaisilta yrityksiltä ostettaviin tuotantoihin ja siten tukea myös yksityistä markkinaa sen kanssa kilpailemisen sijaan.