Vihreän siirtymän, säätövoiman purkamisen ja vuosikymmenten ideologisen ydinvoiman vastustamisen sekä Venäjän hyökkäyssodan seurausten vuoksi suomalaisten perheiden ja yritysten sähkölaskut ovat viime kuukausina räjähtäneet kohtuuttomiksi. Pelkästään kansainvälisellä tilanteella hintoja ei voida kuitenkaan perustella – vaikka moni haluaisi – koska muissa Pohjoismaissa hinta on merkittävästi Suomea edullisempaa. Vaikka niissäkin toki kallista. Tämä siitä huolimatta, että sähkön tuotanto ei ole juuri kalliimpaa kuin se oli vielä pari vuotta sitten.
Ministeri Maria Ohisalo kirjoitti viikonloppuna Twitterissä, että nyt kaikkien käytettävissä olevien eurojen pitäisi mennä vihreään siirtymään. Hän on väärässä. Helsingin trendikahvilasta käsin ei välttämättä ymmärretä, että suomalaisten kaikki käytettävissä olevat eurot menevät jo nyt ruokaan, bensaan ja sähkölaskuihin, joiden kaikkien kasvuun Ohisalon puolue on ollut vahvasti vaikuttamassa. Suomalaiset ovat nyt akuutissa kriisissä, jonka myötä vihreä siirtymä täytyy asettaa hetkeksi sivuun ja keskittyä suomalaisen akuutin ahdingon helpottamiseen. Merkittävä osa sähköyhtiöistä on julkisesti omistettuja, mutta silti ne tahkoavat parhaillaan jättimäisiä summia suomalaisten selkänahasta.
Sähkö on ihmisille välttämätön perushyödyke siinä missä vesikin, joten sähköä ja sen hinnanmuodostusta ei ole perusteltua alistaa puhtaasti markkinoiden päätettäväksi. Äskettäin EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen toivoi EU-jäsenmaiden hillitsevän sähkön hinnan nousua. Eräs unionin tasoisista keinoista on venäläiselle maakaasulle jo aiemmin asetettu hintakatto. EU-suurlähettiläät keskustelivat taannoin myös sähkön hintakatosta, joka olisi 18 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön hintakatto olisi nopeasti toimiva, mutta vain tilapäinen ratkaisu, kunnes ehditään tehdä varsinaisia korjauksia.
Ratkaisun avain sähköpörssissä
Tärkein poliittisesti mahdollinen ja nopea keino laskea sähkön hintaa vastuullisesti olisi korjata sähköpörssin hintamallia, joka on nykyisellään kestämätön. 1990-luvulla kehityssä nykymallissa sähkön hinta määräytyy aina yksinomaan kalleimman tuotantotavan mukaan, jolloin maakaasulla tuotetun sähkön kallis hinta määrittelee myös merkittävästi halvempien tuotantojen hinnan. Tämä malli on ollut tähän saakka toimiva, mutta kriisitilanne on osoittanut siinä piilevän vakavan valuvian johtavan suuriin ongelmiin. Hintamallin korjaamisen kanssa samassa yhteydessä kaasun ja sähkön hinta täytyy erottaa toisistaan.
Keräsin tähän kirjoitukseen seikkoja, jotka tulisi mielestäni tehdä Suomessa, jotta suomalaisten sähkön hinta saataisiin kohtuulliseksi. Suurimmat kaksi virhettä, fossiilisten voimaloiden purkaminen ja ydinvoiman vastustaminen, ovat molemmat jo tuottaneet peruuttamatonta vahinkoa. Noita ideologisia ja harkitsemattomia virheitä ei enää saada korjattua, mutta muita keinoja tilanteen helpottamiseksi vielä on. Parhaillaan valmistelussa oleva windfall-vero on kuluttajan näkökulmasta hyödytön, koska siinä on kyse sähköyhtiöiden voittojen verotuksesta. Sen sijaan päättäjien täytyy vaikuttaa sähkön kuluttajahintaan.
En ole sähkömarkkinoiden ammattilainen, enkä ole lukenut kaikkia sähkömarkkinoita käsitteleviä kirjoja, mutta olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen sen mitä muutamassa viikossa olen ehtinyt. Alla olevaa listaa (jossa mukana myös kokoomuksen korjaussarjan esityksiä) saa vapaasti opponoida ja siihen voi esittää muutoksia, tarkennuksia ja lisäyksiä. Nyt tarvitaan konkreettisia ja vaikuttavia ratkaisuja, ei tyhjiä juhlapuheita ja ideologista viherhumppaa, jonka nimissä ajetaan alas toimivia voimalaitoksia. Teot ratkaisevat.
1. Sähkölle tulee ottaa käyttöön tilapäinen hintakatto, jolla sähkön hintaa kohtuullistetaan. Hintakattoa voidaan käyttää, kunnes muita toimia ehditään toteuttaa. Ei sovellu pysyväksi ratkaisuksi.
2. Sähköpörssin hintamalli on päivitettävä nykyaikaan. 1990-luvulla tehty nykyinen hintamalli määrittelee kaiken sähkön hinnan vain kalleimman tuotantotavan mukaan. Eli tällä hetkellä ydinvoimasta maksetaan maakaasun mukaista hintaa. Kalleimman tuotantotavan tulisi olla vain rajoitettu osa tätä hinnanmuodostusta. Käytettävä hintamalli on poliittinen päätös.
3. Irrotetaan sähkön ja kaasun hinta toisistaan.
4. Julkisesti omistettuja sähköyhtiöitä on velvoitettava julkistamaan tuotantohintansa. Nyt tarvitaan läpinäkyvyyttä.
5. Pidetään kaikkien kotimaisten energiamuotojen sähköntuotanto käynnissä ilmastotavoitteista huolimatta. Päästötavoitteista tulee voida joustaa.
6. Kevennetään sähköyhtiöiden vakuusvaatimuksia.
7. Otetaan käyttöön EU-päästökaupan kriisimekanismi päästöoikeuksien hintojen tilapäiseksi alentamiseksi.
8. Pidättäydytään purkamasta nykyisiä fossiilisen sähkön tuotantolaitoksia.
9. Siirrytään ydinvoimavastaisuudesta ja tuulivoima-uskonnosta panostamaan aidosti toimitusvarmaan sähköntuotantoon, jota voidaan myös riittävästi säätää tilanteen mukaan. Tuuli- ja aurinkovoiman kasvun yhteydessä tapahtunut säätövoiman alasajo on merkittävä osasyy nykytilanteeseen. Tuulivoima on hyvä lisä kokonaisuuteen, mutta sen varaan ei voida laskea.
10. Edistetään aktiivisesti ydinvoiman lisärakentamista ja SMR-hankkeita.
11. Edistetään teollisuuden ja kotitalouksien energiaremontteja.
12. Lisäksi mainitsen vielä keinon, jota pitäisi hätätilanteessa vakavasti harkita. Ruotsi on nimittäin omien kansalaistensa sähkönsaannin turvaamiseksi toistuvasti venyttänyt Europan unionin sähkön sisämarkkinoista annetun asetuksen (EU 2019/943, 16 artikla 8 kohta) vaatimusta antaa 70 prosenttia maan sähköverkon kapasiteetista alueiden välisen kaupanteon käyttöön. Ruotsi on nipistänyt tästä osan omaan käyttöönsä, eikä päätöstä voi ainakaan heti tuomita.
Nyt Marinin hallitukselta tarvitaan pikaisia toimia sähkön hinnan laskemiseksi. Ei siis perheiden sähkölaskujen maksamiseksi verovaroista, vaan aidosti sähkön hinnan laskemiseksi. Saa toteuttaa.
