Jyrki Kataisen ”puukotuksen yrityksestä” journalistinen pannukakku

Toimin nykyisin Suomen suurimman riippumattoman verkkomedian, Staran, yrittäjänä ja päätoimittajana. Aiemmin toimin neljän vuoden ajan rikostoimittajana Poliisi-tv:ssä. Stara toimii pääasiassa viihdealalla, jossa niin sanottu klikkijournalismi on vähintään yhtä yleistä kuin poliittisessa uutisoinnissa. Verkkolehti Uusi Suomi on suomalaisen klikkijournalismin kruunaamaton kuningas, mutta viihdealalla tullaan hyvää vauhtia perässä. Myös viihteessä ja politiikassa otsikko täytyy aina lunastaa, mutta rajat ovat kuitenkin joskus kieltämättä kuin veteen piirrettyjä. Rikosjournalismin saralla ei kuitenkaan pidä sallia uutisoinnissa minkäänlaista soveltamista tai paisuttelua, sillä alan terminologia on suoraan yhteydessä rikostuomioihin ja pienikin virhe voi paisua huomattavaksi. Siksi toimittajien tulee olla rikosuutisoinnissa erityisen tarkkoja.

Olen blogissani ihmetellyt lukuisia kertoja suomalaisten valtamedioiden toimittajien surkeaa ammattitaitoa rikosjournalismissa. Murtovarkauksista tehdään yhä edelleen hämmentävän usein ryöstöjä, ja viimeksi tänään tällaiseen poikkeuksellisen noloon virheeseen sortuivat Alma Median Iltalehti ja Aamulehti. Molemmat lehdet nimittäin väittivät ravintoloitsija Jussi Willmanin tulleen ryöstetyksi, vaikka todellisuudessa hänen kotiinsa oli murtauduttu. Murrolla ja törkeällä ryöstöllä, kuten niistä langetettavilla tuomioillakin, on eroa kuin yöllä ja päivällä. Iltalehti otsikoi tapauksen ”törkenä ryöstönä” ja Aamulehti ”ryöstönä”, vaikka todellisuudessa kyse oli huomattavan paljon lievemmästä rikoksesta. Termien erot ymmärtävä Ilta-Sanomat sen sijaan uutisoi murron murtona.

Tästä päästäänkin tämän blogikirjoituksen pääasiaan. Tänään iltapäivällä Turussa sattui nimittäin välikohtaus, jossa noin 30-vuotias mieshenkilö oli ottanut taskustaan teräaseen pääministeri Jyrki Kataisen lähettyvillä. Turvamiehet taltuttivat miehen nopeasti, eikä mitään päässyt tapahtumaan. Paitsi mediassa. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Helsingin Sanomat, joka julisti otsikossaan virheellisesti ”Pääministeri Kataista yritettiin puukottaa Turussa”. Tämän jälkeen Suomen tietotoimisto STT jakoi Hesarin virheen kymmenille omille asiakkailleen ja soppa oli keitetty. Tässä uutistoimiston alkuperäinen uutissähke sellaisenaan.

HS: Pääministeri Jyrki Kataista (kok.) yritettiin puukottaa tänään Turussa. Turvamiehet ehtivät taltuttaa puukottajan ennen iskua.

DATE:22.10.2012 17:31:50

Todellisuudessa Helsingin Sanomien väite puukotuksen yrityksestä oli perätön. Teräaseen hallussapidon (nimike tarkentunee tutkinnassa) muuttaminen puukotuksen yritykseksi oli vakava virhe, varsinkin kun kyseessä on rikosuutisointi. Lienee varsin poikkeuksellista, että tällaisen virheen teki varsin luotettavana yleensä pidetty Helsingin Sanomat ja että sen jakoi edelleen niin ikään luotettavana pidetty STT. Yhdeksän minuuttia ensimmäisen tiedotteen jälkeen STT julkaisi tapauksesta asiakkailleen vielä pidemmän sähkeen.

HS: Kataista yritettiin puukottaa Turussa ///SÄHKE///

Pääministeri Jyrki Kataista (kok.) yritettiin puukottaa tänään Turussa hänen olleessaan tapaamassa äänestäjiä Yliopistokadun kävelykadulla, kertoo Helsingin Sanomat verkkosivuillaan. Puukon kanssa liikkunut mies pääsi lähelle pääministeriä, mutta turvamiehet estivät iskun. Paikalla olleen Helsingin Sanomien valokuvaajan mukaan puukon kanssa liikkunut mies vietiin käsiraudoissa Turun poliisin säilöön.

DATE:22.10.2012 17:40:57

Uutissähkeestä seurasi tilanne, jossa merkittävä osa suomalaisista medioista julkaisi uutisen sellaisenaan väittäen, että Katainen oli joutunut puukotuksen yrityksen kohteeksi. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahtunut. Hesari korjasi otsikon saamiensa uusien tietojen perusteella kello 18.29, mutta virhe oli jo ennen sitä ehtinyt levitä lukuisiin medioihin.

Tapauksesta uutisoi todenmukaisesti ainakin YLE Uutiset, joka sopivasti irtisanoi taannoin sopimuksensa STT:n kanssa. Noloimpaan tilanteeseen joutui MTV3, jonka Seitsemän uutisissa käsiteltiin asiaa pitkään ja haastateltiin paikan päällä myös useita henkilöitä. Maikkarin toimituksessa ei ilmeisesti ollut vuorossa ketään rikosjournalismin perusteet osaavaa toimittajaa, sillä juonnossa ja insertissä tapausta väitettiin lukuisia kertoja puukotuksen yritykseksi, vaikka yksikään jutussa haastatelluista ”silminnäkijöistä” ei itse nähnyt tapausta, eikä edes valtioneuvoston turvallisuudesta vastaava henkilö väittänyt tapausta puukotuksen yritykseksi. Mikään insertissa mainittu seikka ei siten viitannut puukotuksen yritykseen.

MTV3 SEITSEMÄN UUTISET KLO 19.00

Pidän erittäin huolestuttavana, että kukaan Maikkarin toimittajista ei ymmärtänyt esitettyä puukotusväitettä perättömäksi, vaikka STT:n sähkeen ja Seitsemän uutisten välillä oli aikaa yli tunti ja Maikkarilla oli jopa oma toimittaja paikan päällä selvittämässä tapahtumia. Helsingin Sanomatkin oli korjannut virheensä jo puoli tuntia ennen uutislähetystä. Oma näkemykseni tapauksesta vahvistui, kun Demari uutisoi poliisin vahvistaneen, että kyseessä ei ollut puukotuksen yritys. Pidätetty mies ei ollut käyttäytynyt aggressiivisesti eikä uhannut ketään – saati pääministeri Kataista – puukolla.

Kataista veitsen kanssa lähestynyt mies ei käyttäytynyt poliisin mukaan aggressiivisesti. Hän ei suoranaisesti yrittänyt käyttää väkivaltaa ketään kohtaan, kerrotaan Varsinais-Suomen poliisista.- Demari.fi

Nyt toimituksille kävi siis ns. vanhanaikaiset, kun lukuisat valtamediat joutuivat korjaamaan virheellistä uutisointiaan. Verkossa se on onneksi mahdollista, ja juttuja onkin korjattu oikein urakalla. Saman joutui tekemään myös MTV3 Uutiset, joka oli viimein korjannut uutisointiaan Uutisotsikot-lähetykseensä kello 21.00.

MTV3 UUTISOTSIKOT KLO 20.55

Tapaus osoitti jälleen kerran kaksi asiaa: a) suurimmatkin mediat tekevät välillä rajujakin virheitä uutisoinnissa ja b) suurtenkin mediatalojen toimittajille olisi viimeinkin aika opettaa rikosjournalismista edes alkeet, jotta tällaiset virheet voitaisiin huomata jo omassa toimituksessa. Nyt odotan suurella mielenkiinnolla aamun printtilehtiä, sillä väärien väitteiden päätyminen painettuun lehteen menisi jo tragikoomisen puolelle. Se nähdään huomenna aamulla.

PÄIVITYS 22.10.2012 KLO 22.20: Sain uutta tietoa Helsingin Sanomien jutun alkuperäisestä otsikosta (”Pääministeri Kataista yritettiin puukottaa”), joten juttua on päivitetty sen mukaiseksi. Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan päivittäneensä otsikkoa kello 18.29, kun täsmentyi, että kyseessä ei ollut puukotuksen yritys. Väärä tieto korjattiin siis Hesarissa puoli tuntia ennen MTV3-kanavan Seitsemän uutisia.

PÄIVITYS 23.10.2012 KLO 11.10: Selasin nyt kansainvälisten medioiden otsikoita ja huomasin, että lukemattomat ulkomaiset mediat kertovat parhaillaan, että Suomen pääministeriä yritettiin puukottaa. Tapaus on malliesimerkki siitä kuinka yhden median virheestä voi paisua hetkessä virheellisen uutisoinnin maailmanlaajuinen aalto, kunhan virheen tehnyt media on tarpeeksi suuri ja uskottava.

Jyrki Katainen Stabbing Attempt: Knife Attack On Finland Leader Thwarted (Huffington Post)
Stabbing attempt on Finnish prime minister thwarted (USA Today)
Man attempts to stab Finnish PM (Irish Examiner)
Knife attack on Finland’s PM thwarted (France24)
Finnish prime minister survives stabbing attempt: Guards (PressTV)

Monet medioista päivittänevät artikkeleitaan, kun tieto väärästä uutisoinnista tavoittaa toimitukset. Ainakin suurimpiin uutistoimistoihin saakka korjaus näyttää jo menneen perille tai sitten ne olivat jo alunperinkin todenmukaisia. Esimerkiksi BBC on laittanut otsikon repäisevimmän osan tyylikkäästi hipsuihin.

Man with knife stopped from approaching Finnish PM (AP)
’Attack thwarted’ on Finnish PM Jyrki Katainen (BBC)
Finnish PM unharmed by knife-wielding man at rally (AFP)

Printtimedia syöksykierteessä – valo sammui tunnelin päässä?

JULKAISTU 4.9.2012 Media on toimialoista mielenkiintoisin, sillä se on ollut viimeiset parikymmentä vuotta alituisessa muutoksessa. Television keksimisen jälkeen nähtiin vuosikymmenien seesteinen jakso, jossa merkittävintä oli siirtyminen värilähetyksiin. Sen jälkeen alkoi kuitenkin todellinen myllerrys. 1990-luvun alussa internet-sivut tekivät tuloaan, ja vuosikymmenen loppupuolella syntyivät jo ensimmäiset merkittävät suomalaisetkin verkkomediat. Uusi sähköinen media oli tullut muuttaakseen maailman.

3.11.2011 Prosessori-lehti lopetetaan (Digitoday)
19.6.2012 Tori-lehti lopetetaan (Aamulehti)

Vuosi 2000 oli käännekohta media-alalla. Silloin alkoi internetin valtakausi ja myös Staran esiaste näki samalla päivänvalon. Tuolloin suuret mediatalot hallitsivat vielä tiedonvälitystä, eikä kukaan ollut vielä kuullutkaan sosiaalisesta mediasta saati Facebookista. Yksikään vanhan koulukunnan printtimoguleista ei osannut pelätä, että internet veisi heiltä joskus leivän suusta. Päinvastoin, vielä vuoden 2005 lokakuussa Musiikki & Mediassa lausuttiin legendaariset sanat ”Internet ei ole uhka meidän printtilehdelle”. Kuinkas sitten kävikään.

Liian monet vanhanaikaiset mediatalot eivät ymmärtäneet ajoissa internetin merkitystä, eivätkä hypänneet junaan ennen kuin se oli jo kiitänyt kauas asemalta. Samalla monta upeaa suomalaista mediabrändiä ajettiin puolivahingossa alas, kun niiden nettipreesensiä ei osattu tehdä ajoissa. Kun asiaan lopulta havahduttiin, olivat ketterät pienemmät mediatalot jakaneet jo markkinan keskenään, eikä vanhoille brändeille ollut enää tilaa ihmisten bookmarkeissa. Tämä johti lopulta siihen, että netistä ”puuttuvaa” mediaa ei nykyisin tunneta enää myöskään printissä. Tapahtumista tulee elävästi mieleen kännykkämahti Nokian uho ja tuho. Syyt olivat nimittäin molemmissa tapauksissa ylimielisyys ja uuden tekniikan aliarviointi.

7.8.2012 Regina-lehti lopetetaan (HS.fi)
17.8.2012 Keltaisen Pörssin painettu versio lopetetaan (Kauppalehti.fi)

Vuonna 2000 perustamani viihdealan nettimedia Pop-opas.com muuttui muutamien vaiheiden jälkeen lopulta Staraksi vuonna 2003. Ajoitus oli täydellisen onnistunut. Siitä saakka olen saanut seurata aitiopaikalta printtimedian ajautumista kohti tuskien taivalta. Korostan, että tarkoitan printtimedialla lähinnä sanomalehtipaperisia tuotteita. Aikakauslehdille povaan sen sijaan vielä pitkää tulevaisuutta.

Vuosikausien ajan esitin näkemyksiäni sanomalehtien karusta kohtalosta ja internetin noususta lähes yksin, sillä lukemattomat vanhan koulukunnan ammattilaiset nauroivat väitteille. He totesivat, että sanomalehtiä lukemaan tottuneet ihmiset lukevat lehtiä vielä vuosikymmeniä. Viimeisen viiden vuoden aikana nauru on kuitenkin loppunut tai ainakin muuttunut tuskallisen väkinäiseksi, kun verkkomedian ylivalta on kasvanut kasvamistaan. Samalla printtimedia vääntelehtii tuskissaan, kun levikit ja rahahanat hiipuvat, ja lehtiväen irtisanomiset ovat samasta syystä arkipäivää.

15.5.2012 Jade-lehti lopetetaan (MarMai.fi)
30.8.2012 City-lehti lopetetaan (MTV3.fi)

Viime aikoina jo lukemattomia printtilehtiä on lopetettu, ja vastaavien uutisten tulva on kasvanut selvästi vuoden 2012 käännyttyä toiselle puoliskolleen. Maineikas City-lehtikin korisee parhaillaan viimeisiä henkosiaan ja tänään tuli tieto Vartti-lehden lopettamisesta. Toisenlainen merkki printtimedian ahdingosta on Helsingin Sanomien muuttuminen tabloidiksi, sillä se on paniikkiratkaisu ja vaikeuksiin sopeutumista. Kolme senttiä paksu broadsheet-lehti tarkoittaisi kuusisenttistä tabloidia, joka ei ole mahdollista. Sivumäärä laskee siis dramaattisesti, joten juttumäärä laskee samassa suhteessa.

Juttumäärän laskiessa toimittajia tarvitaan entistä vähemmän, joten Hesarin massiiviset YT-neuvottelut ovat vain ajan kysymys. Sivukoon puolittuessa myös koko sivun mainosten hinta laskee kerralla arviolta 30-40 prosenttia. Levikin laskiessa mainoshinta laskee edelleen, sillä kierre on vasta alussa. Hesarin tuloihin on siis vääjäämättä tulossa dramaattinen romahdus. Heitänkin nyt ilmoille synkän ennustuksen, että Helsingin Sanomat irtisanoo vuoden sisällä 30 prosenttia toimituksestaan.

31.7.2012 Helsingin Sanomat siirtyy tabloid-kokoon (Iltalehti)
4.9.2012 Vartti lakkautetaan (Helsingin Uutiset)

Sanomalehtien lopun häämöttäminen paljastuu myös siitä, että edellä mainittu Helsingin Sanomien tabloid-muutos ei jää ainoaksi. Lisäksi sama surullinen laskukaava irtisanomisineen toteutuu muissakin valtalehdissä. Hesarin lisäksi ainakin Aamulehti, Savon Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat siirtyvät tabloidiin  parin vuoden sisällä. Todennäköisesti jo ensi vuonna. Parin vuoden kuluttua kortistossa on paljon enemmän toimittajajia, mutta markkinoilla paljon vähemmän printtilehtiä.

Toivon, että olen väärässä. Pelkään, että en ole.

Fingerporissa Dr. Oetker -tavaramerkkiloukkaus?

Tavaramerkki on juridiikan erikoisalue, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa. Muuten hyvinkin valveutuneilla kansalaisilla on usein tavaramerkeistä äärimmäisen hatarat tiedot, mikä osaltaan aiheuttaa joskus myös tahattomia tavaramerkkiloukkauksia. Parhaillaan sosiaalisessa mediassa keskustellaan huippusuositun Fingerpori-sarjakuvan lauantaisesta stripistä (katso tästä), jossa vitsaillaan tunnetun valmispizzamerkin Dr. Oetkerin kustannuksella. Hauskassa stripissä nähdään natsitohtori Dr. Oetker, joka kiduttaa potilaitaan pizzalla. Kyse on siis parodiasta.

Itse tyydyin vain nauramaan makeasti hauskalle vitsille, mutta blogisti Perttu Pulkkinen on ottanut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Hän kirjoitti asiasta blogikirjoituksen otsikolla Rikkoiko lauantain Fingerpori lakia. En ota kantaa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta, vaan ainoastaan epäiltyyn tavaramerkkiloukkaukseen. Niiltä osin Pulkkinen on monien muiden kansalaisten tavoin niin sanotusti hieman kujalla. Parodia ei nimittäin täytä tavaramerkkiloukkauksen määritelmää, vaikka Pulkkinen ja pizzayhtiö voisivat olla asiasta toista mieltä. Blogisti tosin muistaa ottaa huomioon asianmukaisen pro et contra -lähestymistavan pohtiessaan asian lopputulemaa.

Tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina, että a) toisen omistaman tavaramerkin käyttö on kaupallista ja b) että tavaramerkillä tarjottava kaupallinen tuote on sama tai samankaltainen kuin mille tavaramerkki on vakiintunut tai rekisteröity. Tuotteiden ja merkkien tulee olla sekoitettavissa toisiinsa. Poikkeuksena tästä ovat tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetut laajalti tunnetut tavaramerkit, jotka saavat tavallista laajempaa suojaa. Laajemman suojan saamisen ehdoton edellytys on rekisteröity tavaramerkki, sillä vakiintunut tavaramerkki ei suojaa voi saada. Pulkkinen väittää blogissaan virheellisesti, että Pertti Jarla olisi käyttänyt tavaramerkkiä Dr. Oetker Fingerpori-sarjakuvassaan kaupallisesti, koska ”tässä on kyse Pertti Jarlan liiketoiminnasta, eli sarjakuvien piirtämisestä kaupalliselle lehdelle. Fingerpori on Pertti Jarlan ”tavara” – immateriaali tuote – jonka myymisessä hän hyödyntää Dr Oetkerin tavaramerkkiä, ilman lupaa, ilman korvausta, oletettavasti.

Pulkkinen jatkaa:

Dr Oetker-logoa ei ole graafisessa muodossa sarjakuvassa, eikä Fingerporin tunnuksenakaan, mutta viittaus toisen tavaramerkkiin, ja tätä kautta jonkinasteinen kaupallinen hyödyntäminen on ainakin ilmeistä.

Blogistin näkemys kaupallisesta hyödyntämisestä ei pidä paikkaansa.

Pertti Jarlan tarjoama sarjakuva on nimeltään Fingerpori, joka on kiistatta muodostunut laajalti tunnetuksi tavaramerkiksi. Sen sijaan sarjakuvassa esiintyvät tuotemerkit eivät ole hänen käyttämiäään kaupallisia tunnusmerkkejä. Jarla ei tarjoa kaupallisesti (vrt. case Vihreät/Uusi Suomi) mitään tuotetta, jonka nimi olisi Dr. Oetker tai edes jotain siihen sekoitettavaa. Jarla ei myöskään myy tai muuten ”hyödynnä kaupallisesti” millään tuotemerkillä pizzaa tai muuta tavaramerkkiluokituksen luokkiin 29 tai 30 kuuluvaa tuotetta. Näin ollen kumpikaan tavaramerkkiloukkauksen ehdottomista edellytyksistä ei täyty. Kuka tahansa saa kirjoittaa tai piirtää lähes mitä tahansa mistä tahansa tuotemerkistä (vrt. antimainokset). Yhtä lailla esimerkiksi Audi ja Coca-Cola voivat näkyä sarjakuvissa myös negatiivisessa mielessä ilman että kyseessä olisi tavaramerkkiloukkaus. Sillä, että kyseessä on jollain tavalla negatiivinen asiayhteys, ei ole juridista merkitystä. Ei varsinkaan sarjakuvissa, joiden pääasiallinen tehtävä on olla parodiaa. Tosin taannoin Helsingin käräjäoikeuden tuomari Jukka Jaakkola katsoi suorastaan koomisessa Pelastakaa lapset -tuomiossaan, että huono vitsi (”epäonnistunut parodiatarkoitus”) oli laitonta.

Summa summarum. Lauantain Fingerpori ei ole tavaramerkkiloukkausta nähnytkään. Sen sijaan kyseessä oli hauska ja oivallinen vitsi ja parodia. Pakastepizzat ovat tunnetusti ravintolapizzoja heikompilaatuisia, joten moni suomalainen lienee sarjakuvan tarinan kanssa samaa mieltä. Varsinainen show tästä saataisiin, jos pizzayhtiö ottaisi vitsistä ns. herneen nenäänsä ja ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä saamaansa huomioon.

Expert Aktiiviraha MasterCard tuli pyytämättä ja yllättäen

Teimme juuri keittiöremontin, joka on nyt valaistuksen viimeistelyä vaille valmis. Hankimme keittiölaitteet Tampereen Lielahden Expertiltä, josta saimme mielestämme hyvää palvelua ja kätevästi kertarysäyksellä kaikki tarvittavat tuotteet. Tänään posti kantoi kuitenkin kotiin epämiellyttävän yllätyksen, Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin.

Periaatteen miehenä olen vahvasti kaikenlaisia vedätyksiä vastaan. Irtisanoinkin aikoinaan jäsenyyteni Stockmanniin, koska heidän kanta-asiakaskorttinsa muuttui automaattisesti Stockmann MasterCard -kortiksi. Tarvittavat maksukortit taloudesta löytyvät jo, joten turhia lisäkortteja tai maksuaikoja ei tarvita. Nyt Expert päätyi Stockmannin kanssa samaan sarjaan, sillä postissa tuli yllättäen uusi Expertin logolla varustettu Expert Aktiiviraha MasterCard -kortti.

Tällaisesta kortista ei meille kuitenkaan kerrottu ostohetkellä mitään. Olin tuolloin maksamassa koko pakettia kerralla kaupan kassalla, kun myyjä ilmoitti mahdollisuudesta saada kauppaan laajennettu takuu. Tämä takuu olisi normaalia kattavampi, ja sitä varten tulisi allekirjoittaa pari paperia. Myyjä kertoi, että voisin maksaa koko paketin kerralla laskun saatuani. MasterCardista myyjä ei kuitenkaan vihjannut sanallakaan, joten kiireessä tulin allekirjoittaneeksi ”takuupaperit”.

Nyt Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin irtisanominen onnistui yhdellä puhelinsoitolla, mutta ilman irtisanomista minulle olisi jatkossa napsahtanut 30 euron vuosimaksu luottokortista, jota ei ollut halunnut enkä tilannut. Mitä tästä opimme? Taas kerran olisi pitänyt jättää myyjän selitykset kokonaan omaan arvoonsa ja käydä paperinivaska tarkasti läpi ennen allekirjoittamista. Tästä viisastuneena tiedän jatkossa mitä tällaisten ”takuutarjousten” takana todellisuudessa piilee.

Vuosi 2012 vaihtui näyttävästi Ratinassa

Tampereella järjestettiin uudenvuodenaattona massiivinen Timantteja Taivaalla -ilotulitus, jonka oli suunnitellut Profilight Oy:n Mika Yli-Jyrä. Näytös järjestettiin lapsiperheitä silmälläpitäen jo kello 22.00. Järjestimme yritystemme puitteissa pienimuotoisen uudenvuoden vastaanoton Kehräsaaren tiloissa, ja samalla piti keksiä jotain ”pientä” myös varsinaiseen vuoden vaihtumiseen puoliltaöin. Tässä tulos videona, joka kannattaa katsoa loppuun saakka. Tulituspaikkana toimivat Ratinan uudet venelaiturit.

Timantteja Taivaalla -ilotulituksen video julkaistaan sekin asap.

Yksityinen parkkisakotus kriisissä – näyttötaakka sakottajalla

Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä yksityisten yritysten antamat virhemaksut ovat olleet viime aikoina todella kuuma juridinen peruna, sillä asiassa on annettu useita eriäviä tuomioita ja päätöksiä. Tuorein käänne tuli tänään kuluttajariitalautakunnalta, jonka päätöksen sisältö on mielenkiintoinen.

Korkein oikeus katsoi aiemmin sakottamisen lailliseksi silloin, kun kyse on osapuolten välisestä sopimuksesta ja sen rikkomisesta. Linjauksen mukaan autoilijan ja parkkipaikan haltijan välille syntyy sopimussuhde, mikäli alueella ilmoitetaan näkyvästi, että sinne ajettaessa syntyy sopimus, jonka rikkomisesta voidaan määrätä maksu sopimusrikkomuksesta. Perustuslakivaliokunta puolestaan katsoi sittemmin, että sakottaminen on julkisen vallan käyttämistä mikä taas ei ole mahdollista yksityisille yhtiöille. Päätökset olivat siis ristiriitaisia ja koskivat samaa asiaa aivan eri kanteilta.

Nyt kuluttajariitalautakunta on arvionut asiaa KKO:n ratkaisun mukaisesti sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Kirjoitin Starassa jo yli vuosi sitten syyskuussa 2010, että juuri sopimusoikeutta sovellettaessa sakko on mahdollista jättää maksamatta. Tämä perustuu sakottajan näyttötaakkaan siitä kenen välille sopimuksen väitetään syntyneen. Nyt kuluttajariitalautakunta on ollut samaa mieltä.

Yksityisen sakottajan on nimittäin kyettävä osoittamaan syntyneen sopimuksen osapuolet, eli käytännössä ajoneuvon paikalle tuoneen kuljettajan henkilöllisyys. Virallisille parkkisakottajille, kuten poliisille ja kuntien pysäköinninvalvojille, riittävät ajoneuvon haltijan rekisterissä olevat tiedot, mutta yksityisellä puolella se ei riitä. Tänään julkaisemassaan päätöksessä kuluttajariitalautakunta katsoo, että yksityinen parkkiyhtiö ei ole voinut vaatia maksua, koska se ei ole kyennyt osoittamaan kuka auton oli paikalle pysäköinyt. Tässä ote tuoreesta päätöksestä.

Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Lautakunta suositti, että parkkiyhtiö luopui vaatimasta 35 euron maksua ja syntyneitä perintäkuluja, kuluttajariitalautakunnan tuoreessa ratkaisussa todetaan, kuluttajariitalautakunta lausui.

Samasta asiasta kirjoitti taannoin myös Iltalehti, jonka haastattelemien asiantuntijoiden mukaan yksityisessä sakotuksessa ei voida edes oikeudessa määrätä ajoneuvon haltijaa kertomaan kuljettajan henkilöllisyyttä, vaan näyttötaakka on sakottajalla.

On päivänselvää, että näyttötaakka on maksulapun kirjoittajalla. Jos kerran sopimus on syntynyt, toisen osapuolen on pystyttävä näyttämään, kenen kanssa se on syntynyt, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kertoi Iltalehdelle.

Professori Jyrki Virolainen on ollut koko ajan eri mieltä, sillä hänen mukaansa todistustaakkaa tulee arvioida eri tavalla kuin nyt on katsottu. Virolainen totesi aiemmin, että todistustaakka on myös auton haltijalla sen sijaan että se olisi ainoastaan yksityisellä parkkifirmalla. Virolainen kirjoitti asiasta syyskuussa 2010 seuraavaa.

Todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan ”laputuspaikalle.” Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi.

Tänään Jyrki Virolainen kommentoi kuluttajariitalautakunnan antamaa päätöstä tuoreeltaan ja uudisti aiemmin ilmoittamansa kannan.

Varo huijauspuheluita! Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ huijaa härskisti yrittäjiä – kuuntele puheluäänite

Suomessa on vuosien varrella ihmetelty useiden luettelopalveluja verkossa kauppaavien huijariyritysten toimintaa. Esimerkiksi Directan törkeä toiminta on aiheuttanut ennätysmäisen määrän oikeudenkäyntejä. Kirjoitin Directasta viimeksi vuonna 2008. Tuorein huijariyritys on Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy, joka kusettaa yrittäjiä perinteisin menoin, ellei jopa muita härskimmin.

Ensinnäkin Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy (www.ylj.fi) yrittää ilmiselvästi sekoittaa itsensä asiakkaiden silmissä patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään viranomaisrekisteriin Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:ään (www.ytj.fi). Siten yritys ratsastaa laajalti tunnetun ja luotettavan palvelun maineella. Palvelujen nimet ovat hyvin samankaltaiset ja jopa logossa haetaan samaa vaikutelmaa. Vertaa logoja alta.

Sekaannusvaaran tarkoituksellinen hakeminen vahvistaa osaltaan yhtiön epäilyttäviä tarkoitusperiä. Suomi24-palvelun verkkokeskusteluissa väitetään, että YLJ on ilmoittanut jollekin asiakkaalle olevansa kaikille tuttu YTJ, joka on ”muuttunut vuoden alusta maksulliseksi”. Tästä minulla ei ole kuitenkaan näyttöä, joten en voi asiaa enemmälti kommentoida. Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n toiminta on joka tapauksessa mennyt jo niin härskiksi, että myös verottaja sekä patentti- ja rekisterihallitus ovat joutuneet julkaisemaan sen toiminnasta tiedotteen.

Patentti- ja rekisterihallituksen tiedote

Yritys- ja luottotietojärjestelmä www.ylj.fi ei ole viranomaispalvelu, eikä sitä pidä sekoittaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään www.YTJ.fi. Viranomaispalvelu (www.YTJ.fi) ei lähetä laskuja palvelun käytöstä. Vastaavasti yksityisen Yritys- ja luottotietojärjestelmän (www.ylj.fi) perus- ja luottotietojärjestelmään liittyminen on yrityksille maksullinen.

Amatöörimäisen huonoilla verkkosivuillaan YLJ ilmoittaa olevansa hakupalvelu. Sellaisena se on kuitenkin harvinaisen surkea tekele. Liiketoiminnan fokus onkin todellisuudessa aivan muualla kuin hakupalvelun ylläpitämisessä. Palvelun pääasiallisena tarkoituksena on rahastaa yrittäjiä tyhjästä. Yhtiön perusliiketoimintaa on soittaa yrittäjille ”varmistaakseen näiden yhteystiedot” hakupalvelussa. Tiedot ovat tietenkin kunnossa, koska ne haetaan koneellisesti aivan toisesta tietokannasta (Espanjassa majaansa pitävä Proventor. Lisätietoja alla.).  Soiton todellinen tarkoitus on siis aivan muuta kuin yhteystietojen tarkistaminen.

Kun yrityksen tiedot ovat kunnossa, latelee myyjä puhelun lopuksi ”varmenteessa” palvelun hinnan maailmanennätysnopeudella siten, että langan toisessa päässä oleva yrittäjä ei ehdi huomata, että kyseessä olikin maksullinen palvelu. Muutaman päivän päästä yrittäjä yllättyy postissa tulevasta laskusta, sillä todellista molemminpuolista sopimusta ei ole puhelun aikana tehty. Verkkosivuillaan YLJ toteaa kuitenkin sopimuksen syntymisestä omaan sekavaan tapaansa seuraavaa.

YLJ-tietopalvelun sopimusehdot verkossa

Maksusopimus syntyy, kun asiakkaan tiedot on rekisteröity tietokantaan, joko asiakkaan omasta toimesta, asiakaspalveluun soittamalla tai kirjallisesti. Maksusopimus syntyy palvelun tuottajan ja asiakkaan välillä myös palvelun tarjoajan tekemän puhelinmarkkinoinnin kautta.

Ensinnäkään verkkosivuilla olevilla sopimusehdoilla ei ole merkitystä, koska asiakkaalla ei ole puhelun aikana mahdollista niihin tutustua. Yhtä hyvin siinä voisi lukea, että kuu on juustoa ja lapset löytyvät kaalinlehtien alta. Toiseksi löysin tietokannasta myös useita omia yrityksiäni, joten ko. sopimusehtojen perusteella MINULLAKIN on vähintään kolme maksusopimusta huijariyrityksen kanssa (”kun asiakkaan tiedot on rekisteröity tietokantaan”), vaikka kuulin yrityksestä ensimmäisen kerran tänään. Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy:llä on siis mielenkiintoinen näkemys sopimuksen syntymisestä. Sopimus ei ole tietenkään mahdollinen tilanteessa, jossa molemmat osapuolet eivät ole tietoisia mistä sovitaan ja mihin hintaan.

Kusetetuksi tulleiden asiakkaiden reklamaatioihin yhtiö on vastannut sille ominaisella tavalla lähettämällä diibadaabaa ja liittämällä mukaan puhelusta tallennetun äänitteen. Sain tänään käsiini tällaisen sähköpostin ja sopimuksen vahvistavan ”varmenteen”, joka kuitenkin ainoastaan vahvistaa edellä mainitut seikat kusetuksesta. Alla lainaus tästä asiakkaan reklamaatioon lähetetystä yrityksen vastauksesta. Kiinnitä huomiota kohtiin ”tapahtuneen asiallisesti” ja ”kaupan hyväksymisen puoleltanne” ja vertaa niitä alla olevaan äänitteeseen.

YLJ-palvelun vastaus reklamaatioon

Olette reklamoineet tuotteemme Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n kaupankäynnistä. Ohessa kopio laskusta sekä kaupan aikana tehty varmenne, joka todentaa kaupan tapahtuneen asiallisesti myyjämme X ja X välillä, sekä kaupan hyväksymisen puoleltanne. Varmenteessa ilmenee kauppasopimuksen syntymisen kaikki osa-alueet:
-Tuotteen nimi
-Tuotteen hinta
-Asiakasyrityksen nimi
-Ostajan nimi
-Sopimuksen kesto
Odotamme laskunne suoritusta 7 päivän sisällä, jolloin säästytte turhilta perintä- ja oikeudenkäyntikuluilta.

Viestissä mainitaan siis ”varmenne”, josta mainitut kohdat löytyvät ja jonka perusteella Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy väittää sitovan sopimuksen syntyneen. Yritys lähetti kyseisen äänitallenteen sähköpostitse asiakkaalle kuultavaksi. Pyydän kiinnittämään siinä huomiota edellä mainittujen seikkojen lisäksi erityisesti myös kahteen muuhun seikkaan, eli a) myyjän tapaan aivastaa hintatiedot ulos mahdollisimman epäselvästi sekä b) asiakkaan hämmentyneeseen vastaukseen ja siihen kuinka asiakas kysyy lopuksi ihmeissään ”Hä?”

YLJ-palvelun varmenne (asiakkaan nimi poistettu)

KUUNTELE ÄÄNITE TÄSTÄ

linkki

Onko tässä syntynyt sinun mielestäsi asiakasta sitova sopimus? Minusta tässä nauhoitteessa kuullun perusteella ei ole mitenkään voinut syntyä osapuolia sitovaa sopimusta. Tässä niin sanotussa ”varmenteessa” ei edes yritetä saada asiakasta ymmärtämään mitä hän on tilaamassa ja mihin hintaan, vaan päinvastoin siinä rykäistään tiedot asiakkaalle mahdollisimman nopeasti ja epäselvästi. Huomionarvoista on myös se, että vain hintatiedot rykäistään, kun muuten myyjän puhe on rauhallista. Ei siis ihme, että asiakkaan hämmennys kuuluu selvästi, kun hän toteaa myyjän litanian jälkeen ”Hä?”

YLJ ei ole vielä soittanut allekirjoittaneelle, mutta odotan mielenkiinnolla soittoa, perusteetonta laskua ja siitä aiheutuvaa mielenkiintoista kädenvääntöä. Puhelinnumeroni löytyy netistä. Soitellaan.

PS: Mikäli olet jo tullut huijatuksi, löytyy tästä hieman toimintaohjeita.

PS2: Luotettava hakupalvelu Fonectan Yritystieto kertoo Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n taustatiedot ja päättäjien nimet. En kuitenkaan katso tarpeelliseksi julkaista niitä tässä, koska kirjoitus koskee ainoastaan kyseistä osakeyhtiötä ja sen tuottamaa palvelua. Selvyyden vuoksi kuitenkin todettakoon, että saamieni tietojen mukaan samaa väkeä istuu Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n, sille tietokannat tarjoavan ja Fuengirolassa majaansa pitävän suomalais-espanjalaisen Proventorin, Numeropalvelu 1188 Oy:n sekä Suomen Kuntaverkko Oy:n taustalla. Suomen Kuntaverkko Oy ylläpitää esimerkiksi Suomenmatkailu.fi -sivustoa.

PÄIVITYS 4.12.2013: Verkossa kerätään kansalaisadressia, jolla vaaditaan puhelimitse tapahtuvan myynnin vahvistamisesta ostajan allekirjoituksella.

Pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano vedättävät hääjuhlien järjestäjiä Tampereella

PÄIVITYS 12.12.2017: Hatanpään kartano on vaihtanut isäntää. Nykyisin tilaa vuokraa Juvenes, joka ei liity mitenkään tässä kirjoituksessa mainittuihin vuoden 2011 tapahtumiin. Samalla Hatanpään kartanon verkkosivujen osoite muuttui, ja on nykyisin www.hatanpaankartano.com. Uuden isännän myötä uskallan suositella lämpimästi Hatanpään kartanon palveluja muillekin, sillä Juvenes on erittäin kokenut, laadukas ja monipuolinen juhlapalvelujen tarjoaja. Hatanpään kartanon osalta alla oleva kirjoitus perustuu siis edellisen yrittäjän toimintaan vuonna 2011.

— Tässä alkuperäinen kirjoitus —

Järjestimme kesällä hääjuhlat Tampereella. Juhlapaikka oli Hatanpään kartano (Kartanon Tilapalvelu Oy, Y-tunnus 2074936-9) ja ruoat toimitti pitopalvelu Liekoranta (Oiva Catering Oy, Y-tunnus 2228968-5). Ulkoisesti häät onnistuivat todella hienosti, mutta kulissien takana pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano aiheuttivat uskomattoman sotkun. Todettakoon, että nämä kaksi yritystä toimivat saumattomasti yhdessä ja esimerkiksi laskuttavat yhdessä. Homma ei ole kuitenkaan mennyt niin sanotusti by the book. Prosessin aikana paljastuikin järjestelmälliseltä vaikuttanut vedätys, jossa hääjärjestäjiä viilaataan linssiin. Meitä ei onnistuttu vedättämään, ja siksi julkaisenkin nyt tarinan verkossa esimerkkinä muille.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on varoittaa muita menemästä lankaan, jonka itse osasimme välttää. En väitä, että kumpikaan edellä mainituista yhtiöistä, pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano, olisi syyllistynyt rikokseen, sillä vilunkipeli ei yleensä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Kehotankin lähinnä olemaan varuillaan ja tarkistamaan näiden yhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset erityisen tarkasti. Lisäksi kaikki viestit tulee tallentaa ja asiat sopia puhelimen sijaan kirjallisesti tai sähköpostilla, jotta mahdollisessa riitatilanteessa on tarvittavaa näyttöä siitä mitä on sovittu. Puhelinkeskustelut ja muut keskustelut kannattaa myös tallentaa mahdollisia jatkotoimia varten. Siihen käy hyvin esimerkiksi kännykän oma äänitallennin.

Häät ovat valtaosalle ihmisistä elämän merkittävimmät juhlat, mutta samalla ne ovat usein myös kalleimmat yksittäiset juhlat. Perinteisesti morsiamen vanhemmat maksavat ainakin osan kustannuksista, jotka kohoavat jopa viisinumeroisiin lukemiin. Summien suuruudesta huolimatta hääjuhlien kustannuksia katsotaan aivan liian usein läpi sormien ”kerrankos sitä nyt mennään naimisiin” -mentaliteetilllä. Siksi häät ovatkin oivallinen rahasampo kaikille hääjuhliin vähänkin liittyville tahoille, sillä hää-sana usein jopa tuplaa tuotteen ja palvelun hinnan. Juuri tästä syystä erityinen varovaisuus on paikallaan sekä taloudellisista että periaatteellisista syistä. Valppaana oleminen säästi meidät monilta perusteettomilta maksuilta ja paljasti kuinka pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano vedättävät kimpassa juhlajärjestäjiä.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Vedätys alkoi hyvissä ajoin – yksinoikeus pitopalveluun?

Päädyimme järjestämään hääjuhlamme Hatanpään kartanossa, joka on todella idyllinen ja juhlava paikka aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Sopimus tehtiin kirjallisesti ja allekirjoitettiin, ja varausmaksu maksettiin jo kuukausia ennen tapahtumaa. Kartanon edustaja kertoi ensimmäisessä tapaamisessa, että he suosittelevat käyttämään Liekoranta-nimistä pitopalvelua.

Meidän ja Hatanpään kartanon välisessä kirjallisessa sopimuksessa sovittiin aivan normaalit asiat juhlien kestosta, laskutuksesta ja ennakkomaksusta. Samalla siinä todettiin, että juhlien kestäessä pidempään laskutetaan toteutuneiden tuntien mukaan. Varmistimme tämän aikataulun jouston myös sähköpostitse, ja Hatanpään kartano vahvisti asian vastausviestissään. Bileiden kesto oli siis meidän päätettävissämme ja venytettävissä tarvittaessa vielä hääjuhlien aikana. Liekorannan kanssa puolestaan sovimme, että ruokailu päättyy kello 21.00 ja tarjoilijat poistuvat paikalta kello 22.00.

Otimme seuraavaksi yhteyttä pitopalveluun ja yllätyimme, kun Liekoranta ilmoitti, että heillä on yksinoikeus Hatanpään kartanossa järjestettäviin juhliin. Väitteestä huolimatta pyysimme myös useita kilpailevia tarjouksia eri pitopalveluilta. Lopulta päädyimme kuitenkin Liekorantaan sen Vammalassa sijaitsevassa ravintolassa järjestetyn häämenun koemaistelun perusteella. Ruoka oli ensiluokkaista, mutta myöhemmin saimme karvaasti huomata, että koemaistatuksen ruoat olivat pelkkää silmänlumetta. Niitä ei nimittäin toimitettu häätilaisuuteen. Aiheesta lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Tähän saakka kaikki oli kunnossa, vaikka Liekorannan vihjaus yksinoikeudesta hieman haiskahtikin. Tämän kirjoituksen varsinaiset aiheet ja härskit vedätykset tulivat ilmi vasta myöhemmin.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Perusteeton valvontamaksu asiakkaan piikkiin

Toisen kerran haistoin palaneen käryä, kun pitopalvelu Liekoranta ilmoitti, että sillä ja Hatanpään kartanolla on sopimus, jonka perusteella Liekorannan edustajan tulee olla paikalla KOKO JUHLIEN AJAN valvomassa että kaikki on kunnossa. Erikoinen vaatimus, mutta mikäli Hatanpään kartano ja Liekoranta olivat niin keskenään sopineet niin kyllähän se meille käy. Härskiksi vedätykseksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun Liekoranta ilmoitti, että tästä valvonnasta laskun maksaa asiakas ja että kustannus on 42 euroa alkavalta tunnilta per tarjoilija! Asiakasta siis laskutetaan palvelusta, jota hän ei ole tilannut ja josta ei ole mitään mainintaa sopimuksessa. Kyse oli siis piilotetusta ja perusteettomasta lisämaksusta, jollaisesta me emme olleet tehneet minkäänlaista sopimusta. Meidän tapauksessamme lisälasku valvonnasta olisi ollut neljältä tunnilta yhteensä 168 euroa per paikalle jäänyt tarjoilija. Kolmen tarjoilijan kustannus olisi siis ollut 504 euroa!

Luonnollisesti otin kierroksia saatuani tietää tästä järjestelmällisestä vedätyksestä, jolla hyväuskoisilta juhlien järjestäjiltä rahastetaan täysin perusteettomasti satoja euroja. Järjestelmällisestä siksi, että meille kerrottiin, että kyseessä oli talon normaali tapa ja että ilman valvojaa juhlien pitäisi loppua kello 24.00. Liekoranta ilmoitti, että kartano haluaa tarjoilijan olevan paikalla, jotta tämä voisi laittaa juhlien jälkeen ovet lukkoon. Kartano luonnollisesti komppasi yhteistyökumppaniaan. Myöhemmin sekä Liekoranta että Hatanpään kartano jäivät kuitenkin kiinni valehtelusta, sillä sain selville, että ovet lukitsee vartiointiliike – eikä siis Liekorannan tarjoilija. Asia vahvistui lopullisesti, kun hääjuhlien jälkeen vartiointiliike tuli paikalle sulkemaan ovet.

Tällaista perusteetonta lisämaksua ei voi olla olemassa, ellei sellaisesta ole erikseen sopimuksessa mainittu. Pelkään kuitenkin, että moni juhlajärjestäjä on mennyt pulittamaan satojen eurojen lisämaksun mukisematta, koska sen kerrotaan olevan ”talon tapa”. Tämän kokemukseni perusteella Liekoranta ja Hatanpään kartano laskuttavat hyväuskoisilta asiakkailtaan huomattavia määriä perusteettomia valvontamaksuja. Ellei kyseessä siis ollut vain yksittäistapaus, mitä minulla on aihetta epäillä.

Tämän jälkeen ilmoitin Liekorantaan, että tarjoilijoiden työaika päättyy tasan kello 22.00, kuten oli aiemmin sovittu. Liekorannassa vaadittiin kuitenkin Hatanpään kartanolta (eikä siis minulta asiakkaana!) lupa lopettaa työaika kello 22.00, koska juhlat olivat jatkumassa kello kahteen saakka yöllä. Meidän hääjuhliemme jatkuminen ei mitenkään kuulunut Liekorannalle sen jälkeen kun heidän työnsä on tehty ja ruoat oli tarjoiltu ja syöty. Soitin Hatanpään kartanon edustajalle ja ilmoitin, että pitopalvelun on poistuttava kello 22.00 ja että bileet jatkuvat kello 02.00 saakka. Kartanon edustaja kuitenkin yllättäen suivaantui ja intti, että juhlia ei voi mitenkään jatkaa kello 24.00 jälkeen ilman että siellä on Liekorannan edustaja paikalla valvomassa ja lukitsemassa ovet juhlien jälkeen. Toistin asiani korostetun rauhallisesti, mutta vastapuoli ei ollut samoilla linjoilla.

– Sinä et voi alkaa sanella minulle mitään! Kartanon Tilapalvelu Oy:n edustaja kihisi kiukusta puhelimessa.

Tässä vaiheessa pinna alkoi olla harvinaisen kireällä, mutta kykenin kuitenkin latelemaan puhelimessa muutamia sopimusoikeuden perusteita ja tiedustelin missä kohdassa sopimusta on mainittu ylimääräisestä valvontamaksusta. Sen jälkeen langan päässä tuli piiiiiitkäksi aikaa hiljaista ja luulin jo saaneeni luurin korvaan. Nälkävuoden pituisen mykkäkoulun päätyttyä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Kartanon Tilapalvelu Oy ilmoitti asian olevan sittenkin kunnossa ja vahvisti tietoni siitä, että alunperinkin vartiointitoimiston oli määrä tulla lukitsemaan ovet – eikä siis Liekorannan tarjoilijan.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Hääjuhla

Juhlapäivänä kaikki näytti sujuvan mainiosti, sillä Liekoranta saapui ajoissa, Hatanpään kartano avattiin meille sopimuksen mukaisesti kello 13.00 ja ovien oli sovittu olevan auki kello 02.00 saakka. Lisäksi Liekoranta oli vahvistanut, että heidän tarjoilijansa lähtevät pois kello 22 – 23, kun kaikki oli saatu purettua. Kaikki näytti siis hyvältä ja rauha oli taas maassa. Mutta vain hetken.

Hääjuhlan aikana kulissien takana alkoi nimittäin tapahtua hieman ennen hääkakun leikkausta. Kaaso meni keittiöön tarkistamaan hääkakun leikkauksen aikataulua ja näki kuinka Liekorannan henkilökunta yritti epätoivoisesti korjata arvokasta hääkakun posliinikoristetta. Se oli pudonnut liian pienen ja pehmeän kakun päältä jo ennen kuin kakku oli saatu kärrättyä juhlatilaan. Henkilökunta myönsi virheensä ilmoittamalla kaasolle, että ”Se vain putosi”. Kakun kyljen kermakuorutuksessa olleet putoamisjäljet vahvistivat henkilökunnan kertomuksen. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää tukea koriste tai laittaa se suurempaan kakkuun. Niin ei kuitenkaan toimittu. Henkilökunta ei saanut korjattua koristetta, jolloin kaaso joutui kursimaan sen kasaan paperiliimalla. Koriste oli kuitenkin auttamattomasti rikki. Ehdimme ottaa koristeesta pari valokuvaa ennen kuin pieni kakku antoi uudelleen periksi ja koriste putosi uudelleen kesken kakun leikkauksen.

Kakun leikkauksen jälkeen pääsimme varsinaiseen ruokailuun. Vieraiden mukaan ruoka oli maittavaa ja sitä oli tarpeeksi. He eivät kuitenkaan tienneet, että tarjolla oli useita tyystin toisia annoksia kuin olimme hääjuhliimme tilanneet. Jopa Liekorannan koemaistatuksessa testatut annokset olivat erilaisia kuin juhliin toimitetut ruoat. Vääriä ruokalajeja oli useita. Tilasimme myös seitsemän kakun buffetin. Eräs toimitetuista kakuista oli juuri sellainen ”liivatekakku”, jota olimme nimenomaisesti kieltäytyneet tilaamasta. Lisäksi häihin tilatut (ja meille näytteenä esitellyt) lilanväriset servetit olivat vaihtuneet valkoisiin halpisservetteihin ja sovittu ruokien nimikointi puuttui kokonaan. Illan tiimellyksessä huomasimme, että myöskään sovittua huomenkakkua ei ollut otettu talteen jääkaappiin hääparille, kuten oli kirjallisesti sovittu.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Reklamaatio ja uskomattomat käänteet

Häät sujuivat todella loistavasti poislukien pitopalvelun osuus. Tein siitä heti seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation ja kiistin tulevan laskun jo etukäteen sekä perusteeltaan että määrältään toimituksessa olleiden useiden virheiden takia. Liekoranta (eli Oiva Catering Oy) myönsi osan vääristä ruokalajeista, mutta kiisti henkilökuntansa rikkoneen kakun koristeen. Vastauksessaan Liekoranta väitti härskisti ”kahden häävieraan” rikkoneen koristeen, mutta jostain kumman syystä pitopalvelun henkilökunta ei maininnut sellaisesta mitään yrittäessään epätoivoisesti korjata koristetta keittiössä. Jälleen siis yksi valhe yrityksen plakkariin. Vastauksessaan Liekoranta tarjosi virheistään 100 euron nimellistä hyvitystä. Se ei kuitenkaan riittänyt kattamaan virheitä, sillä asiakkaana en ole valmis maksamaan mistään mitä en ole tilannut, enkä niistä tilatuista tuotteista joita ei ole toimitettu. Toimitetut ruoat toki syötiin, sillä asiakkaalla oli mahdollisuus huomata virheelliset tuotteet vasta häissä, jolloin korvaavien tuotteiden saaminen tilalle on mahdotonta.

Sitten asian juridiseen näkökulmaan. Asiaan sovelletaan ensisijaisesti kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n virhesäännöstä, jonka 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovituksi. Virhearvioinnin perusteeksi on kuluttajansuojalaissa asetettu vaatimus, että tavaran tulee yleisesti vastata sitä, mitä kuluttajalla on sellaisen tavaran kaupassa aihetta olettaa. Edelleen tavaran tulee olla myyjän ostajalle antaman kuvauksen mukainen ja vastata sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin (mm. menun koemaistatus ja servetit). Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 4 momentin mukaan jos tavara poikkeaa tästä, siinä on virhe (13.12.2001/1258).

Tällaisessa tapauksessa ostaja saa Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta (KLV 03/33/1098, 21.06.2004). Lisäksi ostaja on Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n perusteella oikeutettu korvaukseen myös vahingosta, jonka hän kärsii virheen tai huolimattomuuden vuoksi (mm. hääkakun koriste). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että puute minkä tahansa suorituksen osan hoitamisessa merkitsee tavaran virhettä, mikäli kuluttajansuojalain tunnusmerkit täyttyvät (Bärlund 2002: s. 326 ja 327). Näillä perusteilla asiakkaalla on oikeus asianmukaiseen hyvitykseen myös pitopalvelun laskusta.

Laskutussotku ihmetyttää perintätoimistoakin

Pöyristyttävän vastineen jälkeen lähetin Liekorannalle uuden seikkaperäisen reklamaation hintoineen ja väänsin asian kaikki osa-alueet heille rautalangasta. En kuitenkaan ole saanut reklamaatiooni vastausta. Vastauksen sijaan sain laskun Kartanon Tilapalvelu Oy:ltä, eli Hatanpään kartanolta! Lasku tuli siis taholta, jolta emme olleet pitopalveluita tilanneet ja jolle emme olleet varausmaksua maksaneet ja joka ei ollut pitopalvelua meille toimittanut. Meillä ei siis ole pitopalvelujen osalta minkäänlaista asiakassuhdetta laskuttajaan – saati mitään maksettavaa. Asiakkaalla ei ole velvollisuutta maksaa laskua taholle, joka ei ole edes osallisena koko asiassa. Vastaavassa tilanteessa olevien tulee kuitenkin aina muistaa, että lain mukaan lasku tulee suorittaa määräajassa siltä osin kuin lasku on riidaton ja silloin kun laskun lähettää oikea taho. Tässä tapauksessa lasku tuli väärästä yrityksestä, joten sitä ei voinut maksaa.

Seuraavalla viikolla sain postia perintätoimistosta. Se oli maksumuistutus Kartanon Tilapalvelu Oy:n laskusta, joka oli siis jo lähtökohdiltaan perusteeton. Summana oli aikaisemmasta poiketen laskun riidaton osuus, mutta laskuttaja oli edelleen väärä. En ole siis vieläkään saanut asianmukaista laskua enkä myöskään ilmoitusta siitä, että alkuperäinen lasku olisi jossain vaiheessa siirretty Liekorannalta (Oiva Catering Oy) Kartanon tilapalvelu Oy:lle, ja että en olisi enää mitään velkaa pitopalvelulle. Jos maksaisin Kartanon tilapalvelu Oy:ltä saamani laskun tänään, olisin teknisesti edelleen velkaa Liekorannalle. Päätin tarkistaa asian perintätoimistosta, jossa ammattilaiset ymmärsivät heti tilanteen ja asia luvattiin hoitaa kuntoon. Vedätys kuitenkin jatkui.

Pian kävi nimittäin ilmi, että Kartanon tilapalvelu Oy oli samana päivänä soittanut morsiamen isälle ja ilmoittanut hänelle, että tyttären häiden lasku oli mennyt perintään! Nyt jumalauta vähän järkeä peliin… Firma kantelee morsiamen isälle kuin pikkulapset konsanaan! Tässä tapauksessa vahinkoa ei syntynyt, mutta mitä jos hääpari olisikin halunnut pitää laskusta syntyneen riidan salassa vanhemmiltaan ja häävierailtaan? Sitten kartano – joka ei ole edes oikea velkoja – menee ja soittaa vanhemmille. Ei hyvää päivää mitä touhua!

Myöskään perinnän osalta Hatanpään kartano ei ollut vieläkään ottanut lusikkaa kauniiseen käteen. Seuraavalla viikolla tuli nimittäin perintätoimistosta uusi maksumuistutus ja sen mukana laskun siirtoilmoitus, jossa ei kuitenkaan mainittu lainkaan mihin laskuun, summaan, tilaukseen, tilaisuuteen tai tilaajaan siirtoilmoitus liittyi. Kyseisellä paperilla ei siksi ole tässä prosessissa mitään merkitystä ja sillä voi vapaasti pyyhkiä vaikka takapuolensa. Pidän uskomattomana sitä että pitopalvelu Liekoranta ei ole kyennyt vieläkään – puolitoista kuukautta häiden jälkeen – toimittamaan yhtään laskua, jolla olisin voinut maksaa tilauksen riidattoman osuuden. Soitin siksi uudelleen perintätoimistoon, jossa alettiin myös jo selvästi suivaantua koko touhuun. Siellä ymmärrettiin, että minulla ei ole mitään syytä maksaa väärän yrityksen laskua ilman että saan ensin ilmoituksen laskun siirtämisestä ko. yritykselle. Asiakaspalvelija lupasi hoitaa minulle asianmukaisen laskun, jotta saisin homman pois päiväjärjestyksestä. Nyt odottelen sellaista laskua…

Liekoranta mainitsee blogikirjoituksen verkkosivuillaan (25.8.2011)

Liekoranta mainitsee tämän blogikirjoituksen nyt verkkosivuillaan. Yhtiö lupaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja ”kertoa tosiasioita” tapahtuneesta. Olisi mukava tietää miten heidän totuutensa eroaa tässä kirjoituksessa esitetystä totuudesta. Ilmoitelkaa, jos saatte sen tietoonne. Yrityksen maineenhallinnan kannalta asiaan on toki hyvä reagoida palautteeseen yrityksen omilla verkkosivuilla, mutta hieman parempi olisi ollut aikanaan selvittää asia avoimin kortein suoraan palveluun pettyneen asiakkaan kanssa. Sellaisen sijaan Liekoranta ensin kiisti virheet ja ilmoitti asiakkaalle ottaneensa yhteyttä lakimiehiin. Se ei mielestäni ole kovinkaan laadukasta reklamaation hallintaa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole mustamaalata ketään tai mitään, mutta asian tuominen päivänvaloon on mielestäni paikallaan. Suurin osa ihmisistä taipuu maksamaan täyden hinnan sekä edellä mainituista syistä että erityisesti lakimiehiin vihjailemisen ja asian heille siirtämisen jälkeen. Todellisuudessa lakimiehet eivät muuta asioita mitenkään. Lähinnä heidän mukana olonsa osoittaa, että Liekoranta ei itse kykene hoitamaan reklamaatioitaan muutoin kuin lakimiesten kautta.

Blogikirjoitusta vaaditaan poistettavaksi (3.9.2011)

Tapauksessa on sattunut monia mielenkiintoisia käänteitä sitten edellisen päivityksen. Liekoranta on siirtänyt asian Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan lakimiehelle. Onkin hyvä, että asia on siirtynyt ammattilaisen hoiteisiin, jotta siihen saadaan mahdollisimman pian asianmukainen ratkaisu. Samalla perintätoimisto pyyhittiin viimein pois pelistä, kun Hatanpään kartano toimitti meille myös hyvityslaskun, jolla saatava asianmukaisesti nollautui. Perusteettoman saatavan siirtäminen perintätoimistoon ei ollut alunperinkään kovin hyvä veto, sillä uhkailutaktiikka ei meihin tehonnut vaan tulos oli päinvastainen.

Seuraavana päivänä Kartanon Tilapalvelu Oy:ltä tuli postissa uusi lasku, jossa oli nyt eriteltyinä riidanalainen ja riidaton saatava. Yhä edelleen paketista puuttui kuitenkin asianmukainen velkasaatavan siirtoilmoitus, jossa olisi ollut mainittuna laskun numero, toimitettu palvelu, summa ja asiakas. Sellaista ei siis vieläkään ole toimitettu, eli lasku oli siten perusteeton. Asiasta käydyn viestittelyn perusteella meille oli kuitenkin kertynyt tarpeeksi muuta näyttöä siitä, että kyse oli juuri hääjuhlamme laskusta, joten maksoin nyt riidattoman osuuden pois osoituksena hyvästä tahdosta.

Liekorannan sijaan keskustelua reklamaatiosta käydään nyt siis MaRan lakinaisen kanssa. Hän lähetti ensimmäisen viestinsä minulle 18. elokuuta. Siinä Liekoranta myönsi monet virheistään ja tuli aavistuksen verran vastaan nostaen tarjoamaansa hyvitystä 100 eurosta 189 euroon. Pidän ehdotusta kuitenkin virheisiin nähden edelleen täysin riittämättömänä. Lakimies väitti lisäksi virheellisesti, että esimerkiksi erästä ruokalajia olisi koemaistettu, mikä ei pitänyt paikkaansa. Onneksi minulla on koko koemaistatus äänitettynä iPhonelle, joten asia oli helppo tarkastaa nauhalta. Lähetin lakimiehen kirjelmään myös vastauksen, jossa kerroin olevani valmis tulemaan vaatimuksissa jonkin verran vastaan, jotta asia saadaan mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä.

Lakimiehen kirjelmässä merkillepantavaa oli kuitenkin eräs mielenkiintoinen vaatimus, jossa tätä blogikirjoitusta vaadittiin poistettavaksi verkosta.

Olemme tutustuneet myös laatimaanne internetin blogi-kirjoitukseen 15.8.2011. Toteamme, että kirjotuksenne sisältää useita asiavirheitä sekä asiattomia ja perusteettomia vihjauksia liiketoimintamme luonteesta. Toivon teidän viipymättä poistavan kyseisen blogi-kirjoituksen tai vähintäänkin oikaisevan virheelliset tiedot.

Tässä kirjoituksessa ei ole käsittääkseni ainoatakaan asiavirhettä, eikä minulle ole sellaisia myöskään missään vaiheessa yksilöity Liekorannan puolesta. Liekorannan harjoittama uhkailu-mentaliteetti menee kuitenkin tämän poistovaatimuksen myötä varsin pitkälle, sillä mitään perustetta blogikirjoituksen poistamiseen ei ole. Tulee väkisinkin mieleen legendaarinen tapaukset Ravintola Lehtovaara ja Suomen parhaat verkkosivut, joissa molemmissa vaadittiin kriittisten blogikirjoitusten poistamista. Lisäksi lakimiehen lausumassa ihmeteltiin Liekorannan osakseen saamaa kritiikkiä.

Liekoranta järjestää vuosittain noin 60 hääjuhlat sekä sadoittain muita tilaisuuksia, eikä yritys ole koskaan saanut näin suurta arvostelua osakseen.

Väite pitää ehkä paikkansa. Olen kuitenkin saanut tämän prosessin aikana yhteydenottoja vastaavista tapauksista, joissa asiakas on joutunut kiistelemään Liekorannan kanssa reklamaatiosta. Osa jutuista on ollut varsin rajuakin luettavaa. Liekoranta ei ehkä ole koskaan saanut näin suurta arvostelua osakseen, mutta se ei tarkoita etteikö yhtiö olisi sellaista aiemminkin ansainnut. Siihen en ota kuitenkaan nyt enemmälti kantaa.

Lakimies pohtii jatkotoimenpiteitä (5.9.2011)

Tänään sain Liekorantaa edustavalta MaRan lakimieheltä sähköpostin, jossa hän ilmoitti ettei ”Liekoranta katsonut aiheelliseksi muuttaa aiemmin esittämäänsä kohtuulliseksi katsomaansa hinnanalennusehdotustaan”. Se oli siis yhteensä 189 euroa kaikista edellä eritellyistä virheistä. Samalla lakimies toteasi joutuvansa keskustelemaan Liekorannan kanssa ”mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin ryhtymisestä”. Näitä mahdollisia jatkotoimia ei ainakaan vielä yksilöity, mutta eiköhän niistä kuulla pian lisää.

Reklamaatioiden käsittely on suomalaisissa yhtiöissä usein retuperällä, eikä Liekoranta tämän tapauksen perusteella ole poikkeus. Mitä varsinaiseen reklamaatioon tulee, niin kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n perusteella asiassa ei ole nähdäkseni juuri epäselvää. Onneksi kaikki Liekorannan kanssa käydyt keskustelut ja puhelut ovat tallessa joko sähköposteina tai äänitteinä, joten tilauksemme sisällöstä ei jää epäselvyyttä. Suosittelen muitakin tekemään samoin vastaavien tilanteiden varalle ja myös valokuvaamaan juhliin toimitetut ruoat. Ilman kunnon arkistomateriaaleja vastaava keissi voi olla hankala saada hoidettua asianmukaisesti.

Asia on loppuunkäsitelty (25.11.2013)

Liekorannasta ja Hatanpään kartanosta, heidän lakimiehistään tai muista apureista ei ole kuulunut mitään edellä mainittujen tapahtumien jälkeen, eli yli kahteen vuoteen. Näin ollen tapaus on nyt meidän osaltamme loppuun käsitelty. Toisin sanoen kiistan lopputulos on nyt se, että me jätimme lopulta maksamatta asianmukaiseksi hyvitykseksi katsomamme osuuden laskusta, eikä sitä ole meiltä enää peritty. Liekoranta iski pyyhkeen kehään ilmeisesti huomattuaan, että he olivat tässä pelissä melko heikoilla.

Pitopalveluyritys ei vienyt asiaa – tietenkään – käräjille tai muuhun instanssiin, sillä he olisivat hyvin todennäköisesti hävinneet sen rökäletappiolla edellä mainituista syistä. Luovutusvoitto Liekorannasta on kuitenkin hieman sääli, sillä olisi ollut mielenkiintoista viedä asia tuomioistuimen päätettäväksi. Minulla tällaiseen oikeudenkäyntiin olisi voinut olla myös jonkinlainen perverssi halukkuus, jollaista lukemattomilla muilla samojen tahojen huijauksen uhreilla ei varmasti ole. Toivottavasti tämä kirjoitus antaa kuitenkin muille samanlaiseen tilanteeseen joutuneille rohkeutta pitää puoliaan. Liian monet maksavat perusteettoman laskun kiltisti viimeistään saatuaan lakimieheltä kirjeen.

Mikäli olet joutunut vastaavaan tilanteeseen, niin voin tapauskohtaisesti lähettää asiaan liittyvät juridiset lausumat nähtäväksi. Niistä voit saada oikeudellisine viittauksineen hyvän pohjan omalle reklamaatiollesi, olivat vastassa sitten Liekorannan lakimiehet tai jokin muu vastaava taho.

Valtaosa hääjärjestelyistä onnistui täydellisesti!

Vielä muutama sananen muista hääjuhlassa mukana olleista esiintyjistä ja palveluntarjoajista, jotka kaikki hoitivat bileet kotiin erittäin upeasti. Virallisen hääkuvat otti Suomen parhaimmistoon lukeutuva valokuvaaja Harri Hinkka, ja hääpäivän tilannekuvaajana toimi niin ikään upeita kuvia ottanut Laura Torkkeli. Heidän ansiostaan ikimuistoisen juhlan tunnelmat tallentuivat kuviksi myös jälkipolville. Esiintyjistä Fintelligens ja Jonne Aaron veivät juhlayleisön jalat alta, kun erikoismies Superviinuri ja stand-up -koomikko Rami Valli naurattivat puolestaan juhlakansaa vedet silmissä. Äänentoistosta vastasi äärimmäisellä asiakaspalveluasenteella Ylivieskan äänentoistopalvelu ja punaisella matolla sekä vihkimisessä äänentoistosta huolehtivat Profilightin sankarit. Suurkiitos kaikille – sekä tietenkin myös jokaiselle vieraalle!

Bileet olivat loistavat.