Julkaistu

Anne Holmlund jälleen kiinni valheesta

Sisäministerinä edelleen sekoileva Anne Holmlund on jäänyt taas kiinni valehtelemisesta, mutta Ulvilan pystymetsästä käsittämättömästi ministeriksi päätynyt ”märkä hansikas” pysyy edelleen kynsin hampain kiinni virassaan. Uskomatonta.

Iltalehti: Valetta, ministeri Holmlund!

Holmlundin alaisen sisäministeriön tiedotearkisto kertoo aivan toista. Anttilan ja Holmlundin vetoomuskirje vaati nimenomaan myös käsiaseiden antamista 15-vuotiaiden käsiin, jos nämä harrastavat ampumaurheilua. Hän siis joko valehteli tai muisti olennaisen asian väärin. Tai sitten tiedotteen tekijä oli mokannut pahasti. Päätelkää itse.

Valehteleva sisäministeri on sellainen asia, joka ei takuulla nosta Suomen arvostusta ulkomailla. Erityisesti nyt, kun Kauhajoen jälkipyykkiä pestään CNN:ssä ja BBC:ssä saakka.

Kuka tahansa itseään kunnioittava ja edes jonkinlaista ammatillista kunnioitusta ansaitseva ministeri olisi jo aikaisempien skandaalien jälkeen ymmärtänyt astua alas ministerin pallilta, mutta Holmlund toteaa vain ”ettei kukaan ole eroa vaatinut”. No nyt tuokin lausuma on vesitetty, kun eduskunnassa eroa vaaditaan jo kovaan ääneen. Nyt odotetaan vain, että Holmlund itsekin tajuaisi asian, mutta se lienee hänelle liian monimutkainen asia ymmärrettäväksi.

Julkaistu

Kävijäennätys ja Big Brother

Viihdelehti Stara teki viikolla 38 syksyn kävijäennätyksen, kun TNS Metrix mittasi verkkosivustolla käyneen 95.160 eri kävijää 206.573 eri käyntikerralla. Luku on ihan mukava, vaikkakin kaikkien aikojen ennätykseen 110.000 eri kävijää on vielä matkaa. Kävijämäärän jokasyksyinen kasvu perustuu toivottavasti pääosin siihen, että kesän aikana tieto julkaisusta on levinnyt suusta suuhun ja monipuolinen markkinointi on osunut maaliinsa. Oma osuutensa on kuitenkin varmasti myös Big Brother -uutisoinnilla, joka onkin ennätystehtailun ja sisällöntuotannon kannalta varsin mielenkiintoinen Pandoran lipas.

BB-uutiset kiinnostavat suomalaisia nyt niin paljon, että niitä ylenpalttisesti viljelemällä olisi helppo nostaa verkkosivuston kävijämäärä hetkellisesti kaikkien aikojen ennätykseen, mutta sellaiseen tempaukseen ryhtyminen olisi kokemukseni mukaan erittäin riskialtista ja lyhytnäköistä, vaikka houkutus olisi tietenkin kova. Liiallinen Big Brotheriin keskittyminen vie nimittäin näkemykseni mukaan julkaisulta uskottavuutta, sillä ko. aiheesta on hyvin helppo tehdä vaikka sata ”viihdeuutista” päivässä ja ruuhka saitilla olisi varmasti kova. Samaan aikaan jo koukutetut lukijat alkaisivat kuitenkin etsiä muita viihdeuutisia jostain muualta. Näin ollen Big Brotherin loppuessa saitti jäisi lopulta kuin tyhjän päälle, kun BB-lukijat kaikkoavat ja muut lukijat ovat kaikonneet jo aiemmin liiallisen BB-uutisoinnin takia.

Tästä syystä olenkin pyrkinyt rajoittamaan Big Brother -uutisointia siten, että sunnuntain häätöpäivää lukuunottamatta Starassa julkaistaisiin päivässä vain kolme BB-tapahtumiin liittyvä artikkelia. Lisäksi nekin tulee julkaista siten, että uutisten väleissä julkaistaan ns. oikeita viihdeuutisia. Tuon ”oikeita viihdeuutisia” määritelmän sisällöstä voitaisiin toki käydä pitkiä keskusteluja, mutta ymmärrätte varmasti pointtini. Ennätystehtailut sikseen ja tähtäin BB:tä pidemmälle.

Samanlainen analogia on nähty monien kotimaisten tapahtumien suhteen. Esimerkiksi Tangomarkkinat halusi saada myös nuorempaa asiakaskuntaa, joten mukaan otettiin bilepuistoja, nuorisomusiikkia ja rockia. Näin mukaan saatiin toki myös nuorempaa yleisöä, mutta samaan aikaan vanhempi yleisö karsasti liiallista nuorekkuutta ja rockia. Aluksi kaikki näytti hyvältä, kun väkeä oli aikaisempia vuosia enemmän, mutta vain siihen saakka kunnes kertakäyttökulttuuriin tottuneet nuoremmat juhlavieraat (minä mukaanlukien) kyllästyivät ja siirtyivät taas muihin tapahtumiin. Vasta sitten huomattiin, että alkuperäinen tangokansa olikin samassa tohinassa kadotettu, koska he eivät syttyneet nuorisomusiikkiin. Lopputuloksena on tapahtuma, jossa ei käy enää nuoria eikä tangokansaa. Täsmälleen samaa kohtaloa veikkaan myös esimerkiksi Tapsan tahdit -tapahtumalle parin vuoden sisällä, jos meno jatkuu nykyisenä.

Julkaistu

Directa vie yrittäjiä kuin pässiä narussa

Nykyisin yrittäjien suurimpia riesoja ovat erilaiset luettelopalvelujen tarjoajat, jotka ovat pääasiassa silkkaa rahastusta ja jopa huijausta. Lisäksi aamusta iltaan soittelevat myyjät häiritsevät jo työntekoa. Suomessa on muutamia oikeasti toimivia yrityshakemistoja, jotka kyllä erottuvat edukseen myös esimerkiksi TNS Metrix -mittauksessa. Jokaista luotettavaa toimijaa kohtaan löytyy kuitenkin lukuisia yrityksiä, joiden tuotteet ovat silkkaa kuraa ja joiden toimintaa voisi joidenkin mielestä kutsua jopa huijaukseksi.

Directa Oy on suomalainen loppukäyttäjälle maksuttomia hakemisto- ja yhteystietopalveluita tuottava yhtiö. Yhtiön tuoteperheeseen kuuluu mm. numeropalvelu, yrityshakemisto verkossa, mobiilipalvelut sekä asiakkaiden verkkosivuratkaisut. Directalla on noin 50 000 yritysasiakasta. Yhtiön palveluksessa on 40 henkilöä. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingissä.

Yksi eniten keskustelua aiheuttaneista palveluntarjoajista on Directa. Yhtiön ”mielenkiintoinen” toiminta on saanut aikaan runsaasti debaattia verkossa. Ei siis liene ihme, että yhtiölle on perustettu peräti oma keskustelualue vastaavia yrityksiä ruotivassa www.huijaa.info -verkkopalvelussa, joka avattiin kesällä. Directasta on ollut toki juttua myös talouslehdissä ja MTV3-kanavalla ja lisäksi verkossa väki kertoo jättäneensä yli 200 rikosilmoituksia yhtiöstä. joten luulisi ihmisten jo ymmärtävän mistä toiminnassa on kyse.

Mikäli Directan tapaus on vielä tuntematon, suosittelen lukemaan Harton kirjoituksen aiheesta. Siihen on tähän mennessä tullut jo 500 kommenttia, joten aihe kiinnostaa. Itse olen jo lähes pahoillani, sillä minua Directan spedet eivät ole vieläkään vaivanneet. Toivottavasti saan tuon jo klassikoksi muodostuneen puhelun pian.

Julkaistu

Sitä saa mitä tilaa

UPM ja Stora Enso ilmoittivat tänään sulkevansa muutamat tehtaat esimerkiksi Kajaanissa, Valkeakoskella ja Varkaudessa. Koomiseksi uutiset muuttuivat, kun Nelosen uutisissa väitettiin uutisten tulleen kenkää saaville työntekijöille yllätyksenä. Väitän, että ei takuulla tullut yllätyksenä. Taannoinen paperialan pitkä lakko ja sen jälkeen saadut jättimäiset palkankorotukset suorastaan tilasivat nämä päätökset, eli syyllinen taitaa katsoa työntekijöitä peilistä. Tilanteeseen löytyy parikin osuvaa klassikkolausahdusta, jotka ovat ”Ahneella on paskainen loppu” ja ”Sitä saa mitä tilaa”. Pian paperiväellä on hyvin aikaa muistella lakkoa ja jättipalkkaansa.

Julkaistu

Suomen suurin asuntopalvelu verkossa

Eilen päättyneeseen oikeudenkäyntiin liittyen huomasin tapaukseen hyvin liittyvän lehdistötiedoteen, jossa kerrottiin, että Igglo.fi ja Oikotie.fi yhdistyvät Suomen suurimmaksi asuntopalveluksi. Etuovi.com -sivuston ohi kävijämäärissä yksinkin noussut Oikotie.fi (vko 35/2008: Etuovi.com 343.954, Oikotie.fi 439.988) vahvistaa siten asemiaan maan merkittävimpänä asuntopalveluna. Lehdistötiedote asiasta löytyy tästä.

Yhteistyössä Igglon kanssa pystymme lisäämään asuntokaupan alaan liittyvää tuote- ja palveluvalikoimaamme. Sopimuksen myötä saamme käyttöömme Igglon innovointikyvyn ja tuotekehitysideat. Tämä avaa meille uudet mahdollisuudet kehittää Oikotie.fi:stä asuntomarkkinan ykköspalvelun yhdessä Helsingin Sanomien vahvan asunto-osan kanssa”, Helsingin Sanomat Oy:n toimitusjohtaja Pekka Soini sanoo.

Muistan vielä varsin hyvin kuinka Igglo osasi hoitaa erityisen ammattimaisesti tuotemerkkiinsä liittyvät verkkotunnukset. Ystäväni järjesti aikanaan Iglu-nimistä klubia (muistaakseni tuo kirjoitusasu), jolle oli luonnollisesti rekisteröity myös vastaavat verkkotunnukset. Igglosta otettiin myöhemmin yhteyttä ja domaineista tehtiin ostotarjous, joka oli asiallinen. Igglo hankki siis reilulla kaupalla omistukseensa ison kasan domaineja, jotka liippasivat läheltä yhtiön palvelun nimeä. Tavaramerkin kanssa Igglolla ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä hyvin, kuten aikoinaan kirjoitin.

Julkaistu

Ilta-Sanomat sopi huomisen oikeusjutun

Kirjoitin 9.5.2008 mielenkiintoisesta keissistä, jossa Ilta-Sanomat oli haastettu oikeuteen kuvavarkaudesta, eli tekijänoikeusrikkomuksesta, (lue koko keissi tästä). Jutun R07/10687 pääkäsittely oli määrätty huomiseksi Helsingin käräjäoikeuteen, mutta tänään saamani tiedon mukaan asiassa on saavutettu asianosaisten välillä sovinto toissapäivänä 25.8.2008 ja rikostapaus on jätetty myös syyttäjän osalta sillensä.

Ehdinkin jo ihmetellä miten näin päivänselvää juttua ei saada sovituksi, vaan lehti puskee täysillä kohti varmaa tappiota. Jutun alkuvaiheessa Ilta-Sanomat kaiken lisäksi uhkaili kuvan ottanutta henkilöä lakiosastollaan (”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”). Todella suoraselkäistä toimintaa siis. Sanoman leirissä ymmärretään kuitenkin tehdä loppujen lopuksi sovinto ennen nolausta oikeudenkäynnissä. Siten voidaankin olettaa, että toimituksen asiantuntemus ei ole kovinkaan merkittävää, mutta yhtiön käyttämät asianajajat osaavat onneksi asiansa.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiöt ovat valmiita menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei anna uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Toivottavasti tässä keississä kuvaaja sai ansaitsemansa korvauksen. Sanoma selvisi tilanteesta mielestäni suhteellisen kuivin jaloin.

PÄIVITYS: Hesari oli tehnyt asiasta uutisen jo aiemmin.

Julkaistu

Seiska teki murrosta ryöstön

Olen pari kertaa aiemminkin marmattanut siitä, että lehtien toimitukset astuvat aika-ajoin alueille, joille heitä ei pitäisi päästää ilman jonkinasteista koulutusta. Yksi tällaisista alueista on rikosjournalismi, jota suorastaan raiskataan sekä sanomalehdissä että iltapäivälehdissä tasapuolisesti. Rikosnimikkeet heittävät usein häränpyllyä, vaikka ne poikkeaisivat toisistaan kuin yö ja päivä. Tärkeintä ei ole otsikon oikeellisuus vaan sen raflaavuus ja kiinnostavuus.

Viihdelehden päätoimittajana tiedän hyvin, että joskus otsikoinneissa mennään rimaa hipoen varsinkin nettimaailmassa, jossa onnistunut otsikointi on äärimmäisen tärkeää. Sielläkin pitää kuitenkin pyrkiä oikeellisuuteen varsinkin rikospuolella, koska silloin käsitellään useimmiten asioita, joista joku tullaan tuomitsemaan oikeudessa. Silloin on järjettömän suuri ero sillä onko tekijä syyllistynyt murtovarkauteen vai ryöstöön. Ero on kuin pyörävarkaudella ja rattijuopumuksella.

Muutaman viikon takaisessa Seiskassa toimittaja Marika XXXXXXXX kirjoitti europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin blogikirjoituksessaan mainitsemasta murtovarkaudesta. Kyseisessä jutussa murtovarkaus (”asunnossa oli käynyt viikonloppuna murtovarkaita…”) oli muuttunut täysin käsittämättömästi ryöstöksi (”Kotini ryöstettiin!”). Kaiken lisäksi otsikon muoto antaa olettaa, että lausunto on vieläpä Kaupin omasta kynästä. Nyt olisi esimiehillä aika pitää Marikalle pieni kurinpalautus yhdistettynä alan koulutukseen. Luulisi näin yleisten rikostermien opettamisen kuuluvan journalismiin liittyvien opetusohjelmien perusteisiin.

Itse myönnän taiteilevani Staran viihdeuutisissa usein otsikointien kanssa, mutta tietääkseni emme ole julkaisseet otsikkoa, jota ei olisi tavalla tai toisella lunastettu artikkelissa. Esimerkiksi taannoinen otsikointi ”BB-Aki tuomittiin ryöstöstä vankeuteen!” aiheutti sivustolla paljon keskustelua. Teko oli kuitenkin aseellinen ryöstö ja vankeus on vankeutta, vaikka tuomio määrättäisiin täytäntöön ehdollisena.

Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu sellaiseen kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä näiden uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä tulee kouluttaa.

Julkaistu

Jack Daniels teki kardinaalivirheen

Joskus tuntuu siltä, että digiaikaan on siirrytty monille vanhakantaisille yrityksille hieman liian nopeasti, eikä siihen osata vielä suhtautua asianmukaisesti. Tästä on esimerkkejä Suomestakin, kun Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino tekivät itsensä naurunalaiseksi hyökkäämällä asiakkaitaan vastaan. Nyt listaan on lisättävä myös amerikkalainen viskimerkki Jack Daniels, joka on hyökkäsi viattoman bloggaajan kimppuun siitä syystä, että tämä oli antanut blogilleen nimeksi iLoveJackDaniels.com. Kyse oli siis tribuutista eikä tavaramerkkiloukkauksesta.

Bloggaajan mukaan yhtiön asiamies otti yhteyttä ja vaati blogin sulkemista siksi, että se loukkasi muka yhtiön tavaramerkkioikeutta. Sääli, että bloggaajalla ei ollut resursseja lähteä taistelemaan Jack Danielsia vastaan, sillä yhtiöllä ei ollut todellisuudessa mitään perusteita vaatia sulkemaan blogia. Yhtiön tavaramerkki Jack Daniels kattaa vain alkoholijuomat, joten samalla nimellä – joka esiintyy tietenkin myös monien ihmisten nimenä – voidaan täysin laillisesti tarjota vaikkapa viihde- tai tietoverkkopalveluita, joihin blogi nyt lähinnä kuuluisi.

Toisekseen ILoveJackDaniels.com ei olisi rikkonut tavaramerkkiä edes siinä tapauksessa, että yhtiöllä olisikin ollut rekisteröity tavaramerkki ko. luokassa, sillä blogin nimeä ei käytetty minkään kaupallisen tuotteen tunnuksena ja käyttö oli muutenkin ns. vipiltöntä fair usea, mikä ei täytä missään nimessä tavaramerkkiloukkauksen tunnusmerkkejä. Tuoreessa ennakkotapauksessa sallittiin esimerkiksi Louis Vuittonin laukkuja muistuttavien Chewy Vuitton -parodialaukkujen myynti koiranleluina. Tällaisen kohtelun jälkeen ei ole ihme, ettei Jack Daniels enää maistu bloggaajalle.

Umm. I know it should taste the same – they’ve not changed the recipe after all. Yet for some reason, I find myself drawn to alternatives. After some hard work sampling several alternatives, I can so far highly recommend Bulleit and Woodford Reserve. Any suggestions for other drinks to try always gratefully accepted.

Kuka hävisi jutun? Epäilemättä itsensä todella noloon valoon asettanut Jack Daniels, jonka olisi pitänyt ennemminkin tukea brändiään ylistävää blogia, eikä vaatia sitä perusteettomasti lopettamaan toimintaansa. Tämä on malliesimerkki siitä, etteivät lakimiehet ole markkinamiehiä ja toisinpäin. Nykyisessä digimaailmassa tarvittaisiin ihmisiä, jotka ovat molempia. Tai ainakin sellaisia, jotka omaavat edes jonkinlaisen suhteellisuudentajun ja käyttävät maalaisjärkeä. Internetissä kun ei nollasummapeliä tunneta.

Julkaistu

Erään oikeudenkäynnin anatomia?

Sain tänään äärimmäisen mielenkiintoisen puhelun, jossa minulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kirjasopimusta! En ole ainakaan omasta mielestäni kirjailijatyyppiä, eikä kirjailijan ammatti ole koskaan edes käynyt mielessäni. Toteutuessaan ehdotus tarkoittaisikin mitä ilmeisimmin vain yhtä kevytrakenteista teosta, joten oikeaa kirjailijaa minusta ei ole vielä tulossa. Varsinkaan kun ehdotuksen mukaan teoksen laatimisessa olisi mukana ulkopuolinen ”kirjailijatoimittaja”, joka ilmeisesti tekisi sen oikean työn. Se siis siitä urasta…

Minulla on ollut erään mediakonsernin kanssa jo useiden vuosien ajan hieman erimielisyyttä eräästä tavaramerkistä, jonka oikeuksista on käyty erittäin värikästä kädenvääntöä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja kaikissa mahdollisissa instansseissa. Ehdotus kirjadiilistä liittyykin juuri tähän keissiin. Jutun aihepiiri on kustantajan mukaan mielenkiintoinen, koska se liippaa läheltä aina niin seksikkäitä media- ja tietotekniikka-aloja ja tavaramerkitkin ovat olleet viime aikoina aikaisempaa enemmän tapetilla IPR-asioiden tullessa koko ajan merkittävämmiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tämä monivaiheinen tapahtumasarja voisi kiinnostaakin muutamaa lukijaa.

Puheluun työkiireiden lomassa vastattuani luulin ensin, että joku pilaili kanssani, mutta hetken keskustelun jälkeen aloin uskoa, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kyseessä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa virallisen aineiston ja omien kokemusteni perusteella ”Erään oikeudenkäynnin anatomia” -tyylinen tarina koko tapahtumasarjasta sekä sen kulissien takaisista tapahtumista ja tunnelmista. Tarinaa olisi tietenkin tarkoitus tukea myös lainauksilla keissin virallisista asiakirjoista, joista saakin irti aika mielenkiintoista materiaalia. Tarinaa voisi mielestäni laajentaa myös otteilla muista tavaramerkkikeisseistä.

Näin suurten juttujen kohdalla pitää nukkua muutaman yön yli ennen päätöstä, mutta kieltämättä ajatus kiehtoo. Saisin samalla tallennettua itselleni ja jälkipolvilleni mielenkiintoisia muistelmia kirjalliseen muotoon. Joka tapauksessa tapaus on ollut niin värikäs ja täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, että materiaalia riittää vaikka kahteen kirjaan ja yhteen elokuvaan. Pitää nyt kuitenkin vielä harkita rauhassa, sillä tapaus ei ole ollut vielä edes käräjäoikeuden käsittelyssä pääkäsittelyssä. Vähintään siihen saakka pitää joka tapauksessa odottaa. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Julkaistu

Mustat kaavut vai bikinit?

Pääasiassa tietotekniikasta yleensä kirjoittava Petteri Järvinen on julkaissut blogissaan erittäin osuvan kirjoituksen maahanmuuttajista ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Suomalaisten asenne maahanmuuttajiin poikkeaa käsitykseni mukaan muista maista siten, että täällä kukkahattutädit ja poliitikot nostavat heidät jostain syystä tärkeämpään asemaan kuin omat maanmiehensä. Nyt Helsingin leikkipuistoista on kielletty bikinien pitäminen mitä ilmeisimmin juuri maahanmuuttajien takia. Järvinen viittaa kirjoituksessaan Helsigin Sanomien artikkeliin seuraavasti.

Kaikkein uskomattomin on kuitenkin tämä lause: Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia, joita liian paljastavat vaatteet saattavat loukata. Ei sääntöä kuitenkaan yksin heidän takiaan ole tehty”.

Älkääs nyt kuulkaa viitsikö! Me suomalaiset pukeudumme kesällä juuri niin kuin haluamme, emmekä ota siinä huomioon sen paremmin turistien kuin maahanmuuttajienkaan mielipiteitä.

Hyvä Petteri! Veit jalat suustani.