Petu lähetti vinkin vajaa vuosi sitten alkaneeseen keissiin, jossa Ilta-Sanomat oli julkaissut luvattomasti valokuvan, jonka ottaja ei ollut lähettänut kuvaa lehdelle saati antanut lupaa sen julkaisemiseen. Kuvaaja oli päivää aiemmin tarjonnut kahta kuvaansa Hesarille, joka osti kuvista toisen. Seuraavana päivänä (31.5.2007) ostamatta jäänyt kuva julkaistiin luvattomasti Ilta-Sanomat -lehdessä puolen sivun kokoisena ”lukijan kuvana”. Ilta-Sanomat kuuluu Hesarin kanssa samaan Sanoma-konserniin. Kuvaa ei siis lähetetty lainkaan Ilta-Sanomille, eikä lehdellä ollut mitään oikeuksia kuvaan.

Kuvan ottajan mukaan Ilta-Sanomien toimituspäällikkö oli asiasta kuultuaan todennut närkästyneenä ”Jos tänne kuvia lähetetään, ovat kaikki oikeudet heillä” ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä ”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”. Lopulta toimituspäällikkö jopa myönsi lehden varastaneen kuvan, sillä hänen mukaansa kuva oli löydetty kuvaajan nettisivuilta uutisvinkin perusteella. Kuvaaja päätti palauttaa Ilta-Sanomat ruotuun, ja sen seurauksena Helsingin kihlakunnansyyttäjä nosti asiassa syytteen tahallisesta tekijänoikeusrikoksesta. Ei siis mikään mitätön keissi.

Otin tänään itse yhteyttä Helsingin käräjäoikeuteen, josta vahvistettiin kyseisen jutun vireilläolo ja että kyseessä on tosiaan Ilta-Sanomia koskeva rikosepäily. Varsinaiset asiakirjat ovat salaisia istuntoon saakka, joten niihin en päässyt vielä käsiksi. Mikäli keissi kiinnostaa, niin sen diaarinumero on käräjäoikeudessa R07/10687.

Tapauksen oikeudenkäynti on Helsingin oikeustalolla Ruoholahdessa 28.8.2008 klo 09.00 salissa 504. Paikalle on vapaa pääsy. SAAMANI TIEDON MUKAAN JUTTU ON SOVITTU OSAPUOLTEN VÄLILLÄ 25.8.2008.

Ilta-Sanomien toiminta ei ole mitään uutta. Olen itsekin blogissani ruotinut erityisesti juttuvarkauksia jo lukuisia kertoja. Tosin kokemukseni mukaan Alma Median omistama Iltalehti toimii vastaavissa keisseissä vieläkin leväperäisemmin. Itse olen kiistellyt molempien kanssa useampaan kertaan, Iltalehden kanssa jopa Julkisen sanan neuvostossa saakka, ja saanut joka kerta asiaankuuluvan korvauksen. Oikeuteen saakka ei ole vielä pitänyt lähteä, vaikka sekin on tietenkin toimiva vaihtoehto, jos juttu ajautuu tällaiseen umpikujaan. Tulee kuitenkin muistaa, että Julkisen sanan neuvosto ottaa käsiteltäväkseen vain asioita, joita ei tulla myöhemmin viemään oikeuteen. Näistä tulee valita siis vain toinen.

Lakiosastolla uhkailu on lapsellista pelleilyä, johon ei tule missään nimessä kompastua, vaan ennemminkin saada lisää virtaa asiansa ajamiseen. Lehtien toimituspäälliköt, toimitussihteerit ja päätoimittajat ovat useimmiten täysin ratapihalla oikeudellisista seikoista, joten uhkailuja ei kannata kuunnella lainkaan, vaan ottaa heti yhteys esimerkiksi Julkisen sanan neuvostoon, Journalistiliittoon tai asianajajaan.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiö on valmis menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei ole antanut uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Elokuun lopussa nähdään kuinka käy tässä Ilta-Sanomien kuvakeississä.

Minulla ei ole koskaan ollut kovin suurta korkeanpaikan kammoa, mutta ainakin tämän videon perusteella jotain pientä pelkoa on takamuksessa. Tuonne en menisi ikimaailmassa ja mistään rahasta. Hulluja ovat….

Sain viimein tehtyä päätöksen PlayStation 3 ja Xbox 360 -pelikonsoleiden välillä, ja päädyin lopulta Xboxin tuotteeseen useammastakin syystä. Ensinnäkin Pleikan puuttuva tuki PS2-peleille on niin suuren luokan moka, että se vaikutti päätökseen merkittävästi. Toinen keissi oli, että oikeanlaista Pleikkaa ei sattunut olemaan Verkkokauppa.comin hyllyssä. Yksi tärkeä valintakriteeri oli myös se, että minulla on Xbox 360 pelejä valmiiksi rivissä ehkä 25 kappaletta ja PS2:n pelejä ehkä 30 kappaletta, kun PS3:n pelejä on vain kaksi.

Tarkoituksena on ollut alusta saakka hankkia lähiaikoina myös Sony Bravian 42″ tai 47″ telsu, mutta olin jotenkin kuvitellut, että 23″ Applen Cinema HD -näyttö voisi toimia siihen saakka pelikonsolin tilapäisenä näyttönä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Applen näyttö ei yllättäen tue lainkaan HDCP-protokollaa, joten siihen on aivan turha yrittää liittää Xbox 360 tai PlayStation 3 -pelikonsoleiden kaltaisia lisälaitteita HDMI-DVI -sovittimilla tai muilla kikkareilla. Aika noloa touhua Applelta, vaikka näyttö on toki tarkoitettu vain työkäyttöön jo pelkän vasteajankin perusteella.

Nyt pitänee takoa Liberty Cityn katuja 32″ telsun ruudulta, mikä ei tietenkään ole paras mahdollinen elämys, mutta menettelee. Mikäli suunnitelmissasi on siis lisänäytön hankkiminen myös pelikäyttöön, kannattaa suunnata tutkailut suosiolla muihin kuin Applen tuotteisiin. Esimerkiksi Dellin tuotteet vaikuttavat olevan selvästi edullisempia ja teknisesti huomattavasti monipuolisempia. Lisämatskua aiheesta tietenkin vanhasta kunnon Googlesta.

Suomalaisen ruokatalo HK:n markkinointiväki on varmasti enemmän kuin kettuuntunutta yhtiön parhaillaan meneillään olevan kampanjan takia. Firmalla on nimittäin käynyt uskomattoman huono tuuri. Samasta onnettomasta yhteensattumasta on irronnut jo lukuisia herjoja, joita en tosin tässä viitsi mainita…

Stara.fi 20.4.2008, klo 18.20:
James Bondin loistoauto syöksyi järveen

MTV3.fi 20.4.2008, klo 18.28:
007-luksusauto ja stuntti pelastettiin merestä

Helsingin Sanomien toimittaja Merja Ojansivu on kirjoittanut kolumnin, jollaista en olisi uskonut enää vuonna 2008 lukevani. Täysin puskista hän heittää areenalle näkemyksensä siitä, että internet olisi tuhoamassa nykynuoret ja heidän tulevaisuutensa.

Kauhulla odotan päivää, jolloin lapset eivät enää uskalla mennä ulos luontoon, rakentelemaan majoja ja kiipeilemään puihin. Luonnossahan kaikki tapahtuu hitaasti. Pitää jaksaa odottaa ja tylsistyäkin. Luonnossa on kuitenkin se hyvä puoli, että se on todellista – ihan oikeesti.

Surullisinta kolumnissa ei ole se, että Merja Ojansivu väittää netin turmelevan nuorison, vaan se, että rivien välistä lukijalle välittyy vääjäämättä näkemys siitä, että toimittaja on jäänyt pahasti jalkoihin nyky-yhteiskunnan ja tekniikan kehityksestä. Henkiseltä 60-luvulta on varmasti vaikea katsella nykyistä tietoyhteiskuntaa pelonsekaisin tuntein. Onneksi toimittaja voi aina paeta pelottavaa nettimaailmaa makuuhuoneeseen, sammutttaa valot ja mennä peiton alle muistelemaan omaa kultaista nuoruuttaan.

Mutta kaikki eivät ryhtyneet pelaamaan jääkiekkoa eivätkä viihtyneet nuorisotyöntekijän silmälläpidon alla. Parveilimme torin kulmilla, harjulla ja baarien edustoilla. Jos joku olisi sanonut, että omat lapsemme istuvat illat, yöt ja viikonloputkin kalpeina koneen ääressä omassa huoneessaan, emme olisi uskoneet.

Samaa asiaa on puinut myös mainio kolumnisti Niklas Herlin palstallaan.

Tunnetusti yksi Suomen huonoimmista ravintoloista on Tampereen Koskipuiston Rosso. Ainakin jos ravintoloita rankataan asiakaspalvelun perusteella. Itselläni on ollut ko. paikassa pari ihan keskinkertaista ja vain pari huonoa kokemusta, joten itse tulen joskus vielä käymään siellä uudelleen pannupizzalla. Moni muu valitsee jatkossa suosiolla jonkun toisen kuppilan.

Allasbaarin kautta löysin Vapaa-aikavirasto-sivuston, josta löytyi Tampereen Koskipuiston Rossosta aikamoinen kasa palautetta monelta vuodelta, eikä joukossa ollut ainuttakaan positiivista lausuntoa. Se kertonee omaa kieltään paikasta. Kannatttaa käydä testaamassa kyseinen ravintola ja sen autenttinen palvelutunnelma, mutta ruokailuun kannattaa varata kaksi – kolme tuntia aikaa. Suosittelen. Tässä hieman otteita Vapaa-aikaviraston kommenteista.

Melkein itku pääsee kun ajattelen miten upealla paikalla voi olla näin SURKEA ravintola. Tarjoilija määki käytävän toiselta puolelta (korvamme vierestä) toiseen pöytään tyhjän päiväistä jaarittelua.

Noin kymmenen minuutin kuluttua tarjoilija otti tilaukseni ja kertoi kyllä ruoan kestävän, mutta ei tuntia, jonka minä sitä pizzaani odottelin.

Kyllä on taso mennyt alas, pizza oli onneton läpyskä aivan surkea esitys. Salaattipöytä näytti lähinnä jonkun alakoulun ruokatiskiltä, ei ravontolan.

Törkeät työntekijät. Ruokaa saa aina odottaa vähintään sen tunnin. Uskomattoman kamala paikka, en suosittele kenellekkään.

Myös Allasbaari on ruotinut Koskipuiston Rosson asiakaspalvelua pariinkin otteeseen. Taidanpa suunnata Rossoon jo huomenna 🙂 Oletko muuten sinä saanut jossain ketjuravintolassa joskus erityisen hyvää palvelua? Sellaista ei ole ainakaan allekirjoittaneelle koskaan sattunut, vaikka käytännössä Suomen jokainen ketjupaikka on jossain vaiheessa testattu.