Olen vältellyt pörssiyhtiö Stockmannia jo jonkin aikaa. En kuitenkaan siksi, että yritys tuputtaa asiakkailleen väkisin MasterCardeja, vaan siksi, että Stockmann varasti alihankkijaltaan sen valmistaman ja tunnetuksi tekemän kuuluisan kakun ja ajoi laittomuuksillaan alihankkijansa konkurssiin. Se siitä pörssiyhtiön rehellisyydestä ja hyvien liiketapojen noudattamisesta.

Perinteikäs Stella Konditoria valmisti maineikasta Ellen Svinhufvud -kakkua 1930-luvulta saakka ja kakku oli vakiotarjottavaa esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vaan eipä ollut enää tänä vuonna, koska Stockmannin kakkuvarkauden takia konditoria joutui lopettamaan toimintansa. Vaikka kakun alkuperäinen resepti ei olekaan Stellan Konditorian kehittämä, on kakku tullut laajalti tunnetuksi juuri Stellan nimeämänä ja valmistamana. Kakku yhdistetään siis kuluttajien mielissä nimenomaan Stellan kakuksi, jolloin yritykselle on nähdäkseni muodostunut kakkuun myös yksinoikeus. Käsittääkseni muut kilpailijat eivät ole valmistaneet samanlaista kakkua lainkaan.

Kauppaketju Stockmann lopetti kolme vuotta sitten Ellen Svinhufvud -kakun tilaukset konditorialta ja pian tämän jälkeen Stockmannin kuvastoon ilmestyi täsmälleen samanlainen kakku – nyt nimellä Sans Rival. Stockmann tietenkin väitti viimeiseen saakka, ettei kyse ole samasta tai samanlaisesta kakusta, mutta jokainen silmät omaava pystyi tekemään asiasta toisenlaisen päätelmän. Erityisen härskiksi Stockmannin toiminnan tekee kuitenkin se vertaansa vaikka oleva röyhkeys, jolla kakkuvarkaus on toteutettu. Jopa kopiokakun nimivalinta Sans Rival voidaan mieltää muotoon ”ei kilpailijaa”, mikä kertoo jo paljon yhtiön toiminnasta.

Nyt Markkinaoikeus on antanut asiassa tuomionsa (koko tuomio löytyy tästä) Sen mukaan Stockmann ei saa enää myydä tai markkinoida varastamaansa kakkua. Vaatimusta tehostamaan Markkinaoikeus on asettanut 250.000 euron uhkasakon. Stockmann sai siis viimein ansionsa mukaan, mutta Stella Konditoria on jo joutunut panemaan pillit pussiin pörssiyhtiön häikäilemättömän toiminnan takia. Stocka voi mahdollisesti vielä jatkaa kakkunsa myyntiä, mikäli tekevät tuotteeseen sellaisia olennaisia muutoksia, jotka erottavat kakut toisistaan tai vaihtoehtoisesti erottavat kakut muuten selkeästi toisistaan esimerkiksi pakkausmerkinnöin tai vastaavin. Tämä ei kuitenkaan enää muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Stockmann on varastanut kakun. Tässä joitain otteita päätöksestä.

Markkinaoikeus MAO:535/08

Markkinaoikeus katsoo edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun olleen siinä määrin omaperäinen ja tulleen ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sillä tavoin tunnetuksi, että kuluttajat ovat mieltäneet sanotun kakun nimenomaan Stellan tuotteeksi.

Stockmannin Private Label -tuotteenaan markkinoille tuoma Sans Rival -kakku on kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien perusteella rakenteeltaan, ulkomuodoltaan, kooltaan, kuorrutteeltaan ja väritykseltään lähes identtinen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun kanssa. Tässä suhteessa on kuvaavaa, että edes Sans Rival –kakun kehittämiseen Kakkukeisarin toimitusjohtajana osallistunut DL ei ole markkinaoikeudessa osannut erottaa sanottua kakkua ja Ellen Svinhufvud -kakkua toisistaan.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on markkinoida jäljittelevää tuotetta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan tunnettuun alkuperäistuotteeseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta jäljittelevän tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta muutoin selvästi eroteta alkuperäisestä tuotteesta.

Tämän valossa onkin hyvä tarkastella Stockmannin verkkosivuillaan ilmoittamia yhtiön perusarvoja ja vastuullisuutta, joissa korvaan särähtää erityisesti nyt tyhjäksi todettu sanahelinä eettisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.

TULOSHAKUISUUS
Harjoitamme liiketoimintaa rahan ansaitsemiseksi; kaiken toiminnan tulee tukea tätä päämäärää. Menestyminen tuloksenteossa merkitsee osakkeenomistajille sijoituksen tuottavuutta, yritykselle liikkumavapautta ja riskinottokykyä sekä yhteisiin päämääriin sitoutuneille hyville ihmisille arvostettua työtä ja mahdollisuutta kehittyä.

VASTUULLISUUS
Toimintamme on eettisesti kestävää, oikeudenmukaista ja ympäristöarvoja kunnioittavaa.

Stockmann julkaisi tänään lehdistötiedotteen, jossa se totesi Markkinaoikeuden antaneen tiedotteessaan virheellisen kuvan Markkinaoikeuden päätöksestä. Nyt siis Markkinaoikeus on tehnyt vääryyttä Stockmannia kohtaan? Kukahan seuraavaksi? Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että Stockmannin verkkosivut antavat yhtiön perusarvoista ja oikeudenmukaisuudesta väärän kuvan ja vastedes kannattaa asioida jossain eettisemmässä kauppaketjussa.

Markkinaoikeus MAO:535/08 Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Stockmann Oyj Abp:tä

1. jatkamasta Sans Rival -kakun tai muun vastaavan, Oy Stella Konditoria Ab:n tai sen konkurssipesän Ellen Svinhufvud -kakkuun sekoitettavissa olevan kakun markkinointia palveluvitriineissään, ellei sen kakkua selvästi eroteta sanotusta Ellen Svinhufvud -kakusta esimerkiksi palveluvitriineihin kakkujen yhteyteen sijoitettavilla kylteillä, joista ilmenee Stockmannin tuotteen nimi ja kaupallinen alkuperä, ja

2. toistamasta markkinoinnissaan totuudenvastaista ilmaisua tai väitettä, jonka mukaan sen Sans Rival -kakkua olisi tarjottu Ellen Svinhufvudin kahvipöydässä.

Kieltoja on noudatettava 17.1.2009 lukien nyt asetetun 250.000 euron sakon uhalla.

Joskus tuntuu siltä, että digiaikaan on siirrytty monille vanhakantaisille yrityksille hieman liian nopeasti, eikä siihen osata vielä suhtautua asianmukaisesti. Tästä on esimerkkejä Suomestakin, kun Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino tekivät itsensä naurunalaiseksi hyökkäämällä asiakkaitaan vastaan. Nyt listaan on lisättävä myös amerikkalainen viskimerkki Jack Daniels, joka on hyökkäsi viattoman bloggaajan kimppuun siitä syystä, että tämä oli antanut blogilleen nimeksi iLoveJackDaniels.com. Kyse oli siis tribuutista eikä tavaramerkkiloukkauksesta.

Bloggaajan mukaan yhtiön asiamies otti yhteyttä ja vaati blogin sulkemista siksi, että se loukkasi muka yhtiön tavaramerkkioikeutta. Sääli, että bloggaajalla ei ollut resursseja lähteä taistelemaan Jack Danielsia vastaan, sillä yhtiöllä ei ollut todellisuudessa mitään perusteita vaatia sulkemaan blogia. Yhtiön tavaramerkki Jack Daniels kattaa vain alkoholijuomat, joten samalla nimellä – joka esiintyy tietenkin myös monien ihmisten nimenä – voidaan täysin laillisesti tarjota vaikkapa viihde- tai tietoverkkopalveluita, joihin blogi nyt lähinnä kuuluisi.

Toisekseen ILoveJackDaniels.com ei olisi rikkonut tavaramerkkiä edes siinä tapauksessa, että yhtiöllä olisikin ollut rekisteröity tavaramerkki ko. luokassa, sillä blogin nimeä ei käytetty minkään kaupallisen tuotteen tunnuksena ja käyttö oli muutenkin ns. vipiltöntä fair usea, mikä ei täytä missään nimessä tavaramerkkiloukkauksen tunnusmerkkejä. Tuoreessa ennakkotapauksessa sallittiin esimerkiksi Louis Vuittonin laukkuja muistuttavien Chewy Vuitton -parodialaukkujen myynti koiranleluina. Tällaisen kohtelun jälkeen ei ole ihme, ettei Jack Daniels enää maistu bloggaajalle.

Umm. I know it should taste the same – they’ve not changed the recipe after all. Yet for some reason, I find myself drawn to alternatives. After some hard work sampling several alternatives, I can so far highly recommend Bulleit and Woodford Reserve. Any suggestions for other drinks to try always gratefully accepted.

Kuka hävisi jutun? Epäilemättä itsensä todella noloon valoon asettanut Jack Daniels, jonka olisi pitänyt ennemminkin tukea brändiään ylistävää blogia, eikä vaatia sitä perusteettomasti lopettamaan toimintaansa. Tämä on malliesimerkki siitä, etteivät lakimiehet ole markkinamiehiä ja toisinpäin. Nykyisessä digimaailmassa tarvittaisiin ihmisiä, jotka ovat molempia. Tai ainakin sellaisia, jotka omaavat edes jonkinlaisen suhteellisuudentajun ja käyttävät maalaisjärkeä. Internetissä kun ei nollasummapeliä tunneta.