Tilasin Helsingin käräjäoikeudelta ja hovioikeudelta nipun tavaramerkkeihin ja toiminimiin liittyviä päätöksiä, ja samalla tutustuttavaksi tuli myös viime viikolla ratkennut Eppu Normaali Oy vs. Akun Tehdas Oy -juttu. Hovioikeuden päätöksestä pisti hauskana yksityiskohtana silmään eräs sivuhuomautus.
Asiaa ei ole arvioitava tältä osin oikeudellisesti toisin sen johdosta, että alkuperäisen yhtyeen basisti on sittemmin vaihtunut.
Nuf said.
Olen seurannut blogissani Kustannus Oy Vistan Ovi-lehteä ja sen taivalta erityisesti lehden nimestä syntyneen mielenkiintoisen tavaramerkkikiistan tiimoilta. Nyt asia on taas ajankohtainen, kun huomasin tuoreen numeron jäävän Ovi-lehden viimeiseksi juuri ko. kiistan takia. Keissi on tavanomaista laajempi ja monimutkaisempi, ja siihen liittyvät kyseisen Ovi-lehden lisäksi myös suomalainen – vaikkakin englanninkielinen – Ovi Magazine -verkkolehti sekä kännykkäjätti Nokian uudehko Ovi.com -verkkopalvelu. Itse kirjoitin jo 29.8.2007, että Nokialle on tulossa tästä vielä ongelmallinen tilanne. Näin kävikin, mutta tilanne on nyt ratkennut rauhanomaisesti ja tyylikkäästi.
Ovi Magazine -julkaisulla on Ovi-tunnukseen kiistattomasti aikaisempi oikeusperuste, mutta koska lehti ei ole hakenut nimelle tavaramerkkiä, eikä myöskään nähdäkseni vakiinnuttanut tunnustaan, ei yhtiöllä ole nimeen tavaramerkkilain mukaista yksinoikeutta. Silti se teki Tanskalainen Novi Group (?) teki 28.2.2007 väitteen Vistan 29.12.2006 rekisteröimää tavaramerkkiä OVI (kuvio) vastaan. Ovi Magazinella olisi ollut varsin hyvät mahdollisuudet saada tavaramerkki kumottua tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaisesti, mikäli se olisi voinut näyttää toteen, että Vistan kundit olivat tietoisia julkaisun olemassaolosta omaa tavaramerkkiä hakiessaan. Novi Groupin väite hylättiin 11.12.2007 ilmeisen perusteettomana. Syytä hylkäämiseen en tiedä.
Myös Nokia Oyj haki 28.6.2007 samaa tavaramerkkiä OVI (sanamerkki), josta hakemuksesta ilmeisesti juuri Vista teki 5.9.2007 ennakkoväitteen. Sen perusteella Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti 19.12.2007 Nokialle, ettei merkkiä voida rekisteröidä yhtiölle ilman Vistan suostumusta, koska merkit ovat sekoitettavissa. Kun Ovi Magazinen väite Vistan tavaramerkistä viime joulukuussa hylättiin, aukesi Nokialle hyvä tilaisuus ostaa Kustannus Oy Vistan Ovi-tavaramerkki itselleen. Sen avulla yhtiö sai kyseisen Ovi-tavaramerkin ja yhtiö voisi antaa itselleen luvan rekisteröidä myös Ovi-sanamerkin.
Juuri näin onkin nyt mitä ilmeisimmin käynyt, sillä tällä hetkellä tilanne on virallisesti se, että Kustannus Oy Vistan tavaramerkistä nro 238251 OVI on vireillä siirtohakemus, jonka kohteena on Nokia Oyj. Nokian oman hakemuksen seuraava määräaika umpeutuu 4.6.2008, mutta se lienee edellä mainitun kaupan jälkeen läpihuutojuttu. Täysin toinen juttu on nyt se, aikooko Ovi Magazine tehdä väitteen kyseistä rekisteröintiä vastaan. Kyseessä on nimittäin samat tavara- ja palveluluokat (mm. 16, 35, 38, 41) ja tietoisuus aikaisemman palvelun olemassaolosta lienee helpompi osoittaa Ovi-lehden kiistan myötä. Nokialle näyttäisi olevan siten luvassa vielä toinenkin ”pakkohankinta”.
Ovi-lehden päätoimittaja Jone Nikulan tuore pääkirjoitus vahvistaa edellä mainitut olettamukset lehden nimeen liittyvistä toimista. Jone kirjoittaa, kuinka ”hyvä nimi kelpaa muillekin”.
Kävi nimittäin sillä tavalla, että Nokian verkkoportaali, Ovi sekin nimeltään, tekee tuloaan, ja Ovi-lehteä kustantavan Kustannus Oy Vistan hallitus totesi, että toisin kuin taloissa, mediamarkkinoilla ei kannata olla runsain mitoin Ovia, ei edes kahta. Näin siksi, että eri kohderyhmiä tavoittelevat Ovet vain sekoittavat kuluttajan pään, ja vaikka kuinka molemmat palveluntarjoajat hakisivatkin kahden Ovi-tuotteen rauhanomaista rinnakkaiseloa, siinä tuskin ainakaan pitkällä tähtäimellä onnistuttaisiin. Ovi nimenä on tähän asti ollut Kustannus Oy Vistan omaisuutta, mutta tätä lukiessasi se kuuluu jo Nokia Oyj:n valtapiiriin.
Jonen pääkirjoituksessa on rivien välistä luettavissa selvästi kettuuntunut kanta tapahtuneeseen. Joka tapauksessa Vista oli tilanteessa selvästi niskan päällä, joten yhtiö lienee netonnut tavaramerkin myynnillä sievoisen summan riihikuivaa. Veikkaan, että Ovi Magazinen Novi Groupin on tämän jälkeen hieman helpompi niellä katkera tappionsa tavaramerkkikiistassa.
PS: Ovi tunnetaan jatkossa nimellä Kaupungin aika.
Disclaimer: Korostan, että minulla ei ole yllä mainituista asioista minkäänlaista sisäpiirin tietoa, vaan kaikki perustuu julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin ja tietoihin sekä osittain myös valistuneisiin päätelmiin tapahtumien kulusta.
PÄIVITYS 20.8.2008: Äsken verkkosivustoja selaillessani olin pudota tuolilta, kun huomasin Helsingin Sanomien ja jopa Maikkarin Viihdeuutisten kirjoittaneen tästä aiheesta. Uutisten jäljet johtivat lopulta Taloussanomien ja Digitodayn artikkelien kautta tähän blogikirjoitukseeni, eli jonkinlainen skuuppi tuli kai tehtyä. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, sillä lehdet olivat tarkistaneet faktat ja todenneet olettamukseni pääosin paikkansapitäviksi. Lisäksi Ovi Magazine vahvisti, ettei se ole ollut Nokiaan yhteydessä ja Nokia vahvisti, ettei se ole kuullutkaan Ovi Magazinesta. Kaikki saavat siis pitää tuotemerkkinsä ja elo digimaailmassa jatkuu siltä osin rauhallisissa merkeissä. Loppu hyvin kaikki hyvin. itse odotan kovasti Nokian Ovi.com -palvelun sisältöä ja sen mukanaan tuomaa mahdollista buustia mobiilipalveluiden käyttöön peruskansalaisten keskuudesssa.
PÄIVITYS 22.8.2008: Homma jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. Lue tästä!
Tänään selailin Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen ja Suomen Aippi ry:n jäsenlenteä STY AIPPI Uutiset. Lehdessä käydään läpi viime aikojen tavaramerkkipäätöksiä Patentti- ja rekisterihallituksesta ja Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Lehtinen on erittäin mielenkiintoista luettavaa, ja välillä sieltä löytyy myös varsinaisia helmiä. Vai mitä olette mieltä tästä?
PRH totesi, etteivät väitteentekijöiden (Suomen Olympiayhdistys ry. ja Comite International Olympique) merkit OLYMPIA ja OLYMPIALAISET eikä OLYMPIC ja OLYMPIC GAMES olleet tässä maassa tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla laajalti tunnettuja merkkejä.
Näin Suomen PRH on siis yksiselitteisesti päättänyt ja KHO vielä vahvistanut Olympialaisten vääjäämättömän alamäen ja ”vuosisatoja” kestäneen instituution hiipumisen, kun kisojen tunnus ei ole enää edes tavallisen kansan yleisesti tuntema. Yksi Korkeimman hallinto-oikeuden jäsen oli kuitenkin enemmistön kanssa eri mieltä päätöksestä.
Eriävässä mielipiteessä todettiin, että OLYMPIALAISET voitiin mieltää joko tunnetun urheilutapahtuman nimenä ja siihen liittyvien palvelujen tunnusmerkkinä tai viittauksena sanan herättämiin laadullisiin ominaisuuksiin
Saisikohan KHO:lta ennakkopäätöksen siitä, jäävätkö Kiinan Olympialaiset viimeisiksi?
Eilen päättyi taas parin viikon intensiivinen 24/7-työstäminen, kun saimme valmiiksi jälleen erään pienimuotoisen lausuman eräästä pienimuotoisesta asiasta. Tällä kertaa materiaalia kertyi varsinaisen lausunnon osalta 68 sivua ja päälle lisäksi 311 sivua liitteitä. Pitäisi riittää hetkeksi. Jos ei muuten, niin saunan lämmitykseen… No joo, leikki sikseen. Huomenna kasa lähtee Kustin mukana isolle kirkolle, eli ihan Helsinkiin saakka. Se on se Tampereen eteläinen satamakaupunki katonnääs.
Osallistuin eilen Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen (STY) järjestämään IPR-päivään, jossa alan ihmisille annetaan vuosittain ajankohtainen katsaus immateriaalioikeuksien tilanteeseen Suomessa ja maailmalla. Päivän teemana olivat tuttuun tapaan tavaramerkit, patentit, tekijänoikeudet, mallioikeudet ja tuoteväärennökset sekä näihin liittyvä tuomioistuinten oikeuskäytäntö ja tietenkin tuoreet oikeustapaukset.
En lähde ruotimaan ohjelmaan tarkemmin, mutta päivän mielenkiintoisimpiin anteihin lukeutui tuore oikeuskäytäntö turvaamistoimihakemusten käsittelyssä ja niiden edellytyksissä. Hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan nykyisin pelkkä loukkauksen uhka tai sellaisen valmistelu riittää turvarin saamiseen. Aiemman linjauksen mukaan ennen turvaamistoimea tarvittiin loukkaavan tuotteen käyttöä, mutta nykyisin siis jo uhka riittää (”Loukkaus on ilmeisempi kuin ei loukkaus”). Mielenkiintoista.
Myös mallioikeuden oikeuskäytännössä oli tullut vuoden aikana selkeä muutos, sillä koko kierroksen käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen käyneen ”Liukueste” -keissin myötä uutena linjauksena oli mallisuojan piirin kasvattaminen. Korkein oikeus nimittäin linjasi, että tuotteiden eroavat yksityiskohdat olivat niin pieniä, että tuotteiden aikaansaama kokonaisvaikutelma oli ratkaiseva (”Yhdenmuotoisuus huomattava”). Aiemmin pienetkin eroavat yksityiskohdat riittivät erottamaan kaksi samankaltaista tuotetta toisistaan, mutta ei enää. Tästä tullaan luultavasti näkemään lähiaikoina lisää keissejä oikeudessa.
Tavaramerkkilain puolella puitiin jo suurimmalle osalle tuttua keissiä PIB Personnel vs. Personel Henkilöstöpalvelut, jolla oli niin ikään tietynlaisen ennakkopäätöksen luonne. Hovioikeus nimittäin katsoi kahden kielen sanojen yhdistelmän yksilöiväksi, vaikka molemmat sanat olivat kyseistä alaa kuvaavia. Erikoista jutussa oli se, että kantaja esitti vakiintumisnäyttönä tutkimuksen, jonka mukaan vain 30 % alan toimijoista tunsi palvelun. Eihän se vielä riitä vakiintumiseen. Lisäksi yhtiön rekisteröimässä tavaramerkissä oli erottamislausuma, joten takkiin tuli.
Musiikin ”nettipiratismiin” osittain liittyen käytiin läpi erittäin mielenkiintoisia päätöksiä hyvityksistä tekijänoikeudessa. Maksettavaksi määrätyt hyvitykset (ei siis vahingonkorvaukset) olivat pääsääntöisesti hyvin pieniä rahasummia. Esimerkiksi väärennettyjen taulujen osalta hyvitykseksi määrättiin 50 euroa kappaleelta. Käyttäjän näkökulmasta on hyvä tietää, että hyvitysvelvollisuus ei edellytä tuottamusta, eli maksumieheksi voi joutua vaikka ei olisi ollut tietoinen teoksen käytön luvattomuudesta. Oikeuskäytännön mukaan ”jakelija voi olla vastuussa vain alulle panemiensa teosten lukumäärästä”, eli vertaisverkossa jaeltuna jakelija maksaa vain yhden kappaleen levityksestä, vaikka kappale olisi ladattu tuhat kertaa. Senkin hyvitysmaksun perusteena on arvonlisäveroton tukkuhinta, eli muutama kymmenen senttiä. Hmmm…
Stara uutisoi vuoden 2006 kesällä ensimmäisenä kuinka suomalainen mies haki lukuisille hymiöille tavaramerkkiä, eli yksinoikeutta käyttää niitä kaupallisessa toiminnassa tuotteidensa tunnuksina.
Nyt Staran tietoon on tullut, että helsinkiläinen yritys Pendac Oy on saanut 15. tammikuuta rekisteröityä tavaramerkikseen sanamerkin wtf??. Rekisteröinnin perusteella yhtiöllä on yksinoikeus käyttää merkkiä kaupallisesti esimerkiksi painotuotteissa ja koruissa.
Tavaramerkin wtf?? rekisteröintiä voidaan kuitenkin vastustaa kahden kuukauden väiteajan sisällä, joten tavaramerkin saaminen ei ole vielä lopullista. Kyseinen merkki on yleisesti käytössä erityisesti nuorison keskuudessa lyhenteenä sanoista ”What The F**k?”. Yksinoikeus ei kuitenkaan koske merkin käyttöä esimerkiksi IRC:issä tai muussa epäkaupallisessa toiminnassa.
Edellä mainitut hymiöt rekisteröitiin myöhemmin tavaramerkeiksi, koska Patentti- ja rekisterihallitus ei nähnyt niiden rekisteröinnille estettä. Rekisteröinnin jälkeen merkkejä kuitenkin vastustettiin kiivaasti. Merkkien väitekäsittelyt ovat edelleen kesken.
Tänään julkaistiin jälleen uusi Tavaramerkkilehti, joka on aina yhtä mielenkiintoista luettavaa. Yksi mielenkiintoinen hakija oli CSI Helsinki Oy, joka rekisteröi nyt tavaramerkikseen tunnettua televisiosarjaa mukaillen tavaramerkit CSI Asianhallinta, CSI LakiMies, CSI Lawyer ja CSI Professional. Varsinaista Amerikan meininkiä, vaikka tuskin noilla merkeillä todellisuudessa on mitään tekemistä CSI-televisiosarjan kanssa.
Jotain uutta hässäkkääkin huomasin rivien välissä. Supersuosittua IRC-Galleriaa pyörittävä Dynamoid Oy rekisteröi nimittäin Galtsu-tavaramerkin itselleen. Domain galtsu.fi ohjautuu kuitenkin suoraan toisen yrityksen sivulle, joten pitihän minun hieman tonkia asiaa. Huomasin, että Mediadrive Oy on rekisteröinyt kyseisen domainin 3.10.2006, mistä ilmeisen suivaantuneena Dynamoidin pojat hakivat sanamerkille tavaramerkkiä kolmen viikon päästä 26.10.2006. Merkki rekisteröitiin tänään, joten Dynamoidilla on nyt yksinoikeus merkin käyttöön liiketoiminnassa.
Mediadrive Oy ei siis voi käyttää Galtsu-tunnusta liiketoiminnassaan ainanaan viestintä- tai internetpalveluille, vaikka sillä onkin fi-domain, sillä domain yksinään ei ole tavaramerkin rekisteröinnin esteenä. Kyseistä domainia Dynamoid ei kuitenkaan saa enää pois Mediadriveltä, mutta sen käyttö liiketoiminnassa on kuitenkin tyylikkäästi torpattu. Mediadrive voi toki tehdä kahden kuukauden sisällä väitteen Dynamoidin tavaramerkkiä vastaan, mutta sitä tuskin kannattaa edes yrittää, koska väitteellä ei nähdäkseni ole mitään menestymisen mahdollisuuksia, sillä Mediadrive ei ole käyttänyt verkkotunnusta tavaramerkinomaisesti.
Pari hauskaa uutta tavaramerkkiä ovat myös Hengitysliitto Heli ry:n rekisteröimä ”Keuhkot pihalle” ja Nautisaimaa Oy:n rekisteröimä ”Liian paljon hyvää on ihanaa!”. Jonkinlaista väitevääntöä voi puolestaan tulla vielä Marko Juhani Lämsän luokkaan 41 rekisteröimästä ”Pallosalama” -tavaramerkistä, joka tunnetaan yleisesti televisiotähti Hannu Karpon yrityksen toiminimen erottamiskykyisenä osana.
Vuosi sitten lokakuussa kovalla tohinalla lanseerattu uusi ilmaisjakelulehti Ovi (näköislehti) menettää yhden perustajistaan ja omistajistaan, kun nykyinen toimitusjohtaja Ari Halttunen luopuu omistuksestaan, Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään.
Helsingissä, Turussa ja Tampereella jaettu lehti on ainakin Tampereella omien havaintojeni mukaan päätynyt jakelupisteistä kovin nihkeästi kuluttajien käsiin. Ilmoitusmyynti näyttää sujuneen hyvin, mutta todellisista mainoshinnoista ei luonnollisesti kerrota ulospäin. Itse en kuulu lehden kohderyhmään, joten mikäli en olisi kiinnostunut julkaisusta sen taustojen takia, en olisi luultavasti ottanut yhtään numeroa noutopisteistä.
Olen siis liian nuori arvioimaan lehden sisältöä. Ilmeisesti päätoimittaja Nikulan mukaan 40+ väkeä kiinnostavat juuri Outi Mäenpää, Stefan Lindfors, Pauliina Arola, Jussi Halli, Esko Roine, Marco Björs ja kumppanit. Toki lehdestä löytyy myös hieman nuorekkaampaa kauraa esimerkiksi Krisse Salmisen muodossa. Kiitosta Ovi-lehti ansaitsee näköislehden toteutuksesta, josta olen jopa hieman kateellinen.
Alunperin lehteä piti julkaista 12 numeroa vuodessa, mutta määrä on jäämässä muutamaan numeroon. Ongelmat kuvastavat ehkä mutkan kautta sitä kehitystä, joka printin ja verkon suhteessa on käyty parin viime vuoden aikana. Stara-lehtemme jaettiin niin ikään ilmaiseksi postin kautta tilaajille, mutta ilmaislehden sijaan printti-Staran jatko on ennemminkin maksullisena lehtenä lehtipisteissä. Ilmaislehtibisnes ei ole helppoa varsinkaan tällaisena aikana. Onneksi Staran pääpaino on kuitenkin verkossa, jossa se on oman genrensä markkinajohtaja, joten printin kehitys ei ole pääasia.
Ovi-lehdellä on meneillään myös tavaramerkkikiista, mutta siitä olen kirjoittanut jo aiemmin. Sittemmin on selvinnyt, että toisena osapuolena on ilmeisesti Ovi Magazine. Sinänsä hauskasti Ovi Magazine rinnastaa itsensä reteästi esimerkiksi The New York Timesiin, Newsweekiin ja The Economistiin. Ainakin toimituksen itsetunto on korkealla.
Ovi-lehdelle kirjoittamassaan kirjeessä Ovi Magazinen toimitus väittää, että heillä olisi rekisteröitynä sekä Ovi Lehti että Ovi Magazine. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä lehteä kustantavalla Tmi Chameleon Project -yrityksellä ei ole kummallekaan merkille tavaramerkkiä eikä toiminimeä. Merkit eivät ole myöskään voineet vähäisen tunnettuuden takia vakiintua tavaramerkeiksi.
Chameleon saa Ovi-tavaramerkin kumottua väitteellä, jos se pystyy osoittamaan, että hakija oli tietoinen samannimisestä palvelusta ennen tavaramerkkihakemusta. Ovi-lehden tavaramerkkiä on haettu 21.6.2006, ja Ovi Magazine on lähestynyt yhtiötä kirjeitse samoihin aikoihin +/- muutama kuukausi. Jostain syystä Ovi Magazine on ollut tänään jumissa, joten en saanut selville onko kirje lähetetty ennen tavaramerkkihakemusta.
Patentti- ja rekisterihallitus kuuluttaa tänään mielenkiintoisen uuden tavaramerkin, kun IRC-Galleria -sivustoa pyörittävä Dynamoid Oy saa rekisteröidyksi tavaramerkin ”GaltsuRadio”. En jaksa vääntää aiheesta uutista Staraan, mutta kieltämättä aihe on mielenkiintoinen varsinkin mediallisesta näkökulmasta. Onko Galtsu avaamassa oman nettiradion?
Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity tavara- ja palveluluokkiin 16, 25, 35, 38 ja 42. Tavaramerkin turvin GaltsuRadio saa siten yksinoikeuden esimerkiksi painotuotteisiin, vaatteisiin, myyntiin ja markkinointiin, radioon, televisioon, verkkosivustojen ja tietokantojen ylläpitoon sekä ohjelmistojen tuotantoon. Tuossa listassa on toki vain osa kyseisiin luokkiin sisältyvistä tavaroista ja palveluista.
Dynamoid on hakenut jo viime vuonna tavaramerkkiä ”Galtsu”, mutta sen rekisteröinnissä on tullut pieniä mutkia matkaan. Nyt jäädään odottamaan tiedotetta GaltsuRadion käynnistämisestä. Ainakaan vielä tähän mennessä aiheesta ei ole hiiskuttu tietääkseni missään. Vink vink vaan talouslehtien toimittajat 😉
Kuluvan vuoden aikana kansainväliseksi poptähdeksi noussut brittitähti Mika on joutunut nimikiistan kouriin. Ennen häntä samaa artistinimeä käyttänyt belgialainen reggae-artisti vaatii nimittäin Mikaa vaihtamaan artistinimensä.
Britti-Mikan oikea nimi on Michael Holbrook Penniman, josta artistinimi Mika on johdettu. Belgiassa asuva naisartisti on kuitenkin käyttänyt samaa nimeä jo 80-luvulta saakka, ja hänen mukaansa artistit voidaan nyt sekoittaa toisiinsa. Lisäksi belgialainen vaatii nostamassaan oikeusjutussa myös vahingonkorvausta nimensä käyttämisestä, The Mirror uutisoi.
Staran toimitus tarkisti Belgian tavaramerkkirekisterin, josta ei kuitenkaan löytynyt yhtään ”Mika” tavaramerkkiä artisteille. Euroopan yhteisön tavaramerkkirekisteristäkään ei löytynyt yhtään artistille rekisteröityä ”Mika” -tavaramerkkiä. Sen sijaan suomalaiset Mika Salo ja Mika Häkkinen olivat rekisteröityjä ”Mika” -tavaramerkkejä myös EU-tasolla.
Belgialaisartisti on nimikiistassa hyvinkin vahvoilla, sillä Staran saamien tietojen mukaan hän on julkaissut levyjään Mika-nimellä vuodesta 1989 saakka, ja tuorein albumi on julkaistu vuonna 2005. Näin ollen hän voi vedota rekisteröinnin sijaan nimensä vakiintumiseen, jolloin myöhemmin markkinoille tullut britti-Mika joutuisi vaihtamaan nimensä.
Britti-Mika ei ole vielä kommentoinut asiaa virallisesti. Stara tapasi Mikan alkuvuodesta Lontoossa. Lue haastattelu tästä!
Lähde: Viihdelehti Stara
