Tutkailen nykyisin aika tarkkaan erinäisiä tavaramerkkikiistoja, ja aina välillä papereista löytyy todellisia helmiä. Tänään silmiini osui pitkästä aikaa parasta lyriikkaa, kun tavaramerkkijuristi väitti ihan pokkana, että koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat yksi ja sama asia. Samoin ovat koulutus ja kulttuuri. Tässä ote mainiosta tekstistä.

”Koulutus” on palveluna katsottava samankaltaiseksi kuin ”kulttuuritoiminnat”. Väitteenalaisen tavaramerkin palvelut ”ajanviete” ja ”vapaa-ajanviettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” ovat samoin samankaltaisia kuin toimialaamme kuuluva ”koulutus”.

Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että kyseessä on varmasti vain hieman erikoinen näkökanta, joka tullaan seuraavassa lauseessa tai viimeistään seuraavassa kappaleessa selittämään. Toisin kuitenkin kävi, sillä paras oli vasta edessäpäin.

Koulutus ei suinkaan ole vapaa-ajasta erillinen käsite, sillä yhä useammat ihmiset viettävät vapaa-aikaansa kouluttautuen ja käyden erilaisia kursseja. Koulutusta koskevan tiedon tarjoaminen on siten jopa identtistä palvelun ”vapaa-ajan viettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” kanssa.

Mahtavaa tekstiä! Olisihan se hienoa, kun perheen lapset ilmoittaisivat maanantaiaamuna naapurin kakaroille lähtevänsä kahdeksaksi tunniksi ”vapaa-ajanviettoon yläasteelle” tai äiti retostelisi ystävilleen lähtevänsä ”harrastamaan korkeakulttuuria kirjanpitotoimiston koulutuspäivään”. Isä voisi puolestaan kertoa viikonloppuna pubissa, että ”Ensi viikko on raskas, kun rakennustyömaalla vietetään vapaa-aikaa kolmessa vuorossa”.

Samaa logiikkaa käyttäen Toijalan kesäteatteri voisi markkinoida ensi kesän esityksiään koulutuspaketteina, ja Tampereen Tesoman nuorisotalon kellarissa harjoitteleva death metal -yhtye voisi markkinoida verta ja pääkalloja pullollaan olevia keikkojaan koulutustilaisuuksina. Myös ammattikorkeakoulujen ensi kesän kampanjoiden pääteemana tulisi olemaan vapaa-aika: ”HAMK toivottaa sinut viettämään kulttuurintäytteistä vapaa-aikaasi putkilinjalle! Haku päällä nyt.”

Veikkaan, että Suomesta löytyy reilut viisi miljoonaa ihmistä, joiden mukaan kulttuuri, koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat käsitteinä valovuosien päässä toisistaan. Vain juristi voi kehitellä päässään tällaista tekstiä, ja vieläpä virallisessa ja kaikkien saatavilla olevassa julkisessa asiakirjassa. Olisi hienoa, jos esimerkiksi verottaja olisi yhtä pihalla todellisuudesta. Silloin kaikenlaiset dokausreissut ja konserttimatkat menisivät firman piikkiin koulutuskuluina.

Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että ”Liikemies omistaa Bubin”. Kyseessä on siis Helsingissä nähty ja jalkapallopeleistä innostunut julkkishuuhkaja, jolle on annettu nimi Bubi. Helsinkiläisen Soccero Oy:n omistaja Martti Ojalainen on äskettäin hakenut yritykselle Bubi-tavaramerkkiä lukuisissa tavaraluokissa.

Tsekkasin asian ja huomasin, että yhtiö on tosiaan tehnyt 23.7. – 11.9.2007 välisenä aikana viisi tavaramerkkihakemusta yhteensä 15 eri tavara- ja palveluluokassa. Tavaramerkkihakemusten perusteella hänellä on kyllä tällä hetkellä yksinoikeus merkkiin, koska hakemus saa suojaa hakemispäivästä lukien.

Sen sijaan Ojalaisen yrityksellä ei tule vielä pitkään aikaan olemaan yhtäkään rekisteröityä tavaramerkkiä, sillä kyse on vasta vireillä olevista hakemuksista. Merkkien rekisteröinnille voi hyvinkin löytyä vielä esteitä, joiden takia myös hakemusten nyt saama suoja raukeaa, jos merkkiä ei lopulta rekisteröidäkään. Siten on hieman liian aikaista hehkuttaa lehtien palstoilla, että ”Minä omistan Bubi-tavaramerkin”, vaikka yksinoikeus tällä hetkellä onkin tosiasia.

Eu-tasolla on rekisteröity vain yksi Bubi-tavaramerkki, joka on rekisteröity lisäksi eri luokkiin näiden hakemusten kanssa. Se ei siis muodosta estettä rekisteröinnille. Tuskin muitakaan vastaavia esteitä todellisuudessa tulee.

Mieleen tulee tosin kyllä vakiintuminen, sillä suurin osa suomalaisista tietää Bubin Helsingin jalkapallopeleistä ja lehtien palstoilta. Käytännössä voi olla hieman hankala osoittaa mille tietylle tuotteelle tai palvelulle merkki olisi vakiintunut ja kenelle… Toinen mahdollisuus voisi olla, että joku (esim. stadionin liepeillä olevan ravintolan isäntä) on jo ehtinyt käyttää Bubi-tunnusta esimerkiksi ravintola-annoksensa tai muun tuotteen tai palvelun nimenä ja hakija on ollut tästä tietoinen.

Ilta-Sanomien mukaan Ojalainen otti tiistaina yhteyttä BirdLife Suomeen, joka lanseerasi Bubi-soittoäänen ja kännykän taustakuvan. Ilmeisesti siellä oli jo ryhdytty toimeen, sillä tällä hetkellä netissä kaupataan vain ”Tilaa huuhkaja kännykkääsi”, mikä ei loukkaa mahdollisia tulevia Bubi-tavatamerkkejä. Siispä tilaamaan ja tukemaan hyvää asiaa!

Patentti- ja rekisterihallitus alkoi äskettäin kerätä uutta tavaramerkkilistaa, johon kootaan laajalti tunnetut tavaramerkit. Tarkoituksena on saada apuväline esimerkiksi tuomioistuimille merkeistä, jotka saavat todellista tavaraluetteloaan suurempaa suojaa.

Nyt ensimmäiset hakemukset on viimein saatu julki. Ensimmäiseksi listalle ehdittiin hakea Oy Gustav Paulig Ab:n kaikille tuttua kahvimerkkiä Paulig. Toisena hakemus ehdittiin jättää Finlayson -merkistä ja kolmanneksi Olvi -merkistä. Muita tunnettujen tavaramerkkien listalle hakijoita ovat tällä hetkellä esimerkiksi K (kuvio), Berner, Fizz, Taffel The Original Snacks (kuvio), Varamiespalvelu, Laattapiste, Pirkka, Kesko, Familon, MTV, Nokia (yllätys…), Fazer, Kaukokiito (kuvio), Sidoste, Osuuspankki, Oras (kuvio) ja MTV3.

Kaikki edellä mainitut merkit ovat edelleen käsittelyssä, eli todellisella listalla ei siis vielä ole yhtään merkkiä. Hakemusten käsittely kestää ilmeisesti aika pitkään, vaikka suurin osa ko. merkeistä onkin käytännössä kaikille tuttuja. Kävin taannoin Patentti- ja rekisterihallituksessa hedelmällisen keskustelun uudesta listasta ja sen vaatimuksista. Keskustelun perusteella veikkaan, että esimerkiksi MTV, Berner, Varamiespalvelu ja Laattapiste eivät tule pääsemään tunnettujen tavaramerkkien listalle. Tämä on siis vain minun henkilökohtainen veikkaukseni. Aika näyttää.