Julkaistu

Veikkauksen monopolin purkamisella positiivisia vaikutuksia

JULKAISTU 12.8.2019 Veikkauksen peleihin hävitään vuodessa 1,76 miljardia euroa (2018), eli noin 360 euroa jokaista suomalaista kohti vauvasta vaariin. Puolet siitä, eli lähes 900 miljoonaa euroa, tulee vain viideltä prosentilta ongelmapelaajia. Peliongelmainen häviää riihikuivaa rahaa keskimäärin lähes 2 000 euroa kuukaudessa ja 24 000 euroa vuodessa. Edes keskituloisella ei ole mitenkään varaa pelata tuollaisia summia. Peluuri-palvelusta apua hakevista peliongelmaisista 67 prosentilla onkin velkaa yli 10 000 euroa, sillä ongelmapelaaminen rahoitetaan usein pikavipeillä toisensa perään. Ongelmapelaajia on eniten nuorissa miehissä ja iäkkäissä naisissa. Rahapeliongelmista kärsii tällä hetkellä noin 124 000 suomalaista ja heidän määränsä on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.

Peliongelmien ensisijainen syy, Lähde: Peluuri

Suomessa pelihaitat lukeutuvat maailman suurimpien joukkoon, vaikka meillä on pelihaittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli. Kilpailu- ja kuluttajavirasto nosti elokuussa tämän seikan esiin arpajaislain uudistusta koskevassa lausunnossaan. Sattumalta meillä Suomessa on myös alkoholin haittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli ja silti valtavasti alkoholiongelmia. Joku viisas voisi väittää, että monopolin synnyttämä kielletty hedelmä synnyttää ongelmia niin meillä kuin maailmalla.

”Suomessa raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista.”

Raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista, ja raha-automaattien osuus peliongelmista nousi vuodessa peräti neljä prosenttia. Kauppojen, kioskien ja huoltoasemien raha-automaatteja on tarkoituksella sijoitettu eniten alueille, joissa on eniten työttömyyttä sekä pienimmät tulo- ja koulutustasot. Veikkaus jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, mutta raha-automaateista tulevat varat ovat pääosin peräisin peliongelmaisten, pienituloisten, eläkeläisten ja työttömien ahdingosta, eli yhteiskunnan huono-osaisten selkänahasta. Heidän asemansa heikkenee entisestään peliongelmien myötä.

Kuulostaako eettisesti hyväksyttävältä?

Ei minustakaan. Jos olet kanssani samaa mieltä, käy allekirjoittamassa suomalaisten peliongelmien tehokkaaseen vähentämiseen tähtäävä kansalaisaloite raha-automaattien poistamiseksi kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta. Mummojen häviämät lääkerahat ja nuorten miesten häviämät pikavippirahat eivät muutu mirhamiksi, kun ne jaetaan pelikoneella tehdyn laillistetun takavarikoinnin jälkeen hyviin tarkoituksiin vaikkapa keskituloisten harrastustoimintaan. Kun rahat aiheuttavat vakavia ongelmia alkupäässä, ovat rahat loppupäässäkin kestämättömiä.

Kysymys: Entä jos Veikkauksen tuotot tulisivatkin kansainvälisiltä markkinoilta? Siinä on minusta ajankohtainen kysymys, johon palaan hetken kuluttua.

Järjestöt tarvitsevat avustuksensa jatkossakin

Monopoliin ja sen lopettamiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa jostain syystä ohitettu kokonaan monopolin loppumisen positiiviset seuraukset. Hyviin tarkoituksiin jaetut avustukset eivät missään nimessä olisi loppumassa, vaan päinvastoin jopa kasvamassa. Mikäli Suomi ja Veikkaus pelaavat korttinsa oikein, voi Veikkauksesta kasvaa kansainvälisesti merkittävä ja tuottoisa peliyhtiö, jolla on entistäkin paremmat mahdollisuudet jakaa tuottoja yhteiseen hyvään. Minusta olisi eettisempää jakaa avustuksina maailmalta tulevaa rahaa kuin mummojen säästötileiltä vietyä tai pikavippirahaa.

Viime vuosina on ollut nähtävissä merkkejä, joiden perusteella myös Veikkaus itsekin valmistautuu jo tähän vääjäämättömään muutokseen. Siihen viittaavat esimerkiksi oman nettikasinon avaaminen sekä sopimukset useiden ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa esimerkiksi Israelin ja Kyproksen suuntaan. Valmistautuminen tulevaan onkin oikea päätös, sillä Veikkaus tulee nyt virittää tilanteeseen, jossa se voi ottaa haltuun kansainväliset nettipelikentät.

Monopolin lopettaminen Veikkauksen etu?

Veikkauksen nykyinen rooli on mahdoton. Se on saanut Euroopan unionilta poikkeusluvan kansalliseen pelimonopoliin, koska sen tehtävä on ehkäistä peliongelmia. Samaan aikaan Veikkaus maksimoi tuottojaan markkinoimalla pelejään 44 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta se saisi suomalaiset pelaamaan enemmän ja jotta pelaamisesta tulisi arkipäiväistä. Kaiken huippu oli mainos, jossa Terttu Obersekki -niminen terapeutti suositteli potilaalleen pelaamista. Perustehtävä pelihaittojen ehkäisystä on rajussa ristiriidassa pelimainonnan kanssa, sillä ne kumoavat toisensa.

Veikkauksen monopolilla ei ole ollut enää vuosiin perusteita, ja hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida Brysselissä saakka pelin viheltämiseksi poikki. Tekeillä oleva raha-automaattien tunnistautuminen tuskin riittää peliongelmien ehkäisemiseksi, sillä siinä kyse on nähdäkseni vain kosmeettisesta korjausliikkeestä.

Suomalainen peliosaaminen on kansainvälisesti erittäin korkeatasoista ja monien mielestä jopa maailman parasta, sillä Suomessa osataan tehdä poikkeuksellisen laadukkaita rahapelejä myös verkkoon. Monopolimme estää kuitenkin Veikkauksen laajentumisen ulkomaille, jossa sen pelit voisivat kilpailla kansainvälisillä markkinoilla lähes rajattoman käyttäjämassan rahavirroista.

Veikkaus olisi todennäköisesti maailmalla kovatasoinen tekijä, jolloin myös Suomeen ulkomailta suuntautuvat rahamäärät olisivat huomattavia ja niistä riittäisi jaettavaa jatkossakin. Monopolin lopettaminen ei siis välttämättä tarkoittaisi avustusten loppumista, vaan jopa päinvastaista.

Aftonbladet Ruotsin lisenssijärjestelmän seurauksista

Monopolin lopettamisen jälkeen suurimmat rahavirrat Suomeen tulisivat kuitenkin ulkomaisten peliyhtiöiden lisenssimaksuista ja veroista, jotka meiltä jäävät nyt kokonaan saamatta. Lisenssimalliin ei tarvitse hakea esimerkkiä kaukaa, sillä naapurissamme Ruotsissa siirryttiin äskettäin pelimonopolista lisenssijärjestelmään. Tähän mennessä tulokset ovat olleet Ruotsissa rohkaisevia. Lisenssimallin myötä peliyhtiöt maksavat nyt Ruotsiin 18 prosentin peliveron ja ovat paljon Suomea tiukemman sääntelyn ja valvonnan alaisena.

Monopolinsa menettäneen Svenska Spelin tuotto on puolessa vuodessa pienentynyt vain muutaman prosentin, mutta samaan aikaan lisenssiyhtiöiltä saadut tuotot ovat olleet kaksinkertaiset odotuksiin nähden, eli 180 miljoonaa euroa puolessa vuodessa. Monopolin purkaminen on ollut Ruotsissa positiivinen asia, sillä yhteiskunnalle kertyvä rahamäärä on selvässä kasvussa.

Ja mikä parasta, Ruotsin valtion budjettiin tulee nyt noin 360 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaisilta peliyhtiöiltä, jotka eivät aiemmin maksaneet Ruotsiin mitään ja joita edes tiukka sääntely ei aiemmin koskenut. Lisenssimallin myötä tiukka sääntely ulottuu nyt myös ulkomaisiin yhtiöihin, ja esimerkiksi Bettson sai Ruotsissa äskettäin lähes kahden miljoonan euron sakot bonussääntöjen rikkomisesta. Koska Veikkaus on saanut sakot mainoksistaan? Niinpä.

Kansainvälinen lisenssijärjestelmä ehkäisisi suomalaisten peliongelmia tehokkaasti ja nimenomaan samalla kertaa sekä Veikkauksen että ulkomaisten yhtiöiden peleissä. Ruotsissa on avattu SpelPaus, jossa pelaaja voi katkaista pelaamisensa kaikissa lisenssillä toimivissa pelipalveluissa kerralla. Vastaavaa peliongelman monikansallista ”katkaisuhoitoa” ei saada Suomeen ilman lisenssijärjestelmää.

Tanskassa on otettu käyttöön peliongelmia tehokkaaasti ehkäisevä järjestelmä, jossa ulkomaiset peliyhtiöt sitoutuvat käyttämään yhteistä tietokantaa, joka estää muun muassa maksuhäiriörekisterissä olevan henkilön pelaamisen ja jonka estolistalle henkilö voi ilmoittaa itsensä. Kuten edellä totesin, Suomessa 67 prosentilla peliongelmaisia on yli 10 000 euroa velkaa. Monet heistä blokattaisiin, mikäli tällainen järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa.

Lähde: World Atlas 2017

Toinen merkittävä seikka on urheilun sponsorointi, jossa Suomessa eletään edelleen kultaista 1970-lukua. Katse maailmalle osoittaa, että ulkomaiset peliyhtiöt ovat siellä erittäin merkittäviä sponsoreita, jotka mahdollistavat laadukkaan toiminnan paitsi kilpatasolla myös junioreille. Väitän, että nykyiset Veikkauksen huippu-urheiluun kohdistamat tuet ovat pelkkää nappikauppaa verrattuna siihen mitä ulkomaiset peliyhtiöt olisivat valmiita panostamaan. Nykyisen monopolin myötä suomalaiselta urheilulta jää siis saamatta valtavat sponsorirahat.

Lopuksi on todettava, että maailma muuttuu ja kehitystä ei voida kielloilla hidastaa. Australia on sitä yrittänyt jopa nettiblokkaamisella, mutta surkein tuloksin. Taikaviitta totesi lapsuudessani viisaasti, että on ”Turha taistella tutkainta vastaan”. Kun kehitystä ei voida estää, tulee siihen mukautua mahdollisimman hyvin. Veikkauksella on kaikki mahdollisuudet menestyä jatkossa kansainvälisillä areenoilla ja ansaita merkittäviä rahavirtoja jaettavaksi hyviin tarkoituksiin.

Raha-automaattien aiheuttamat akuutit ongelmat täytyy sen sijaan ratkaista heti, joten peliautomaatit tulee joko poistaa tai sijoittaa syrjään keskeisiltä arkipäivän asiointipaikoilta. Samalla Veikkauksen tulee harkita pelimainontansa lopettamista, jotta se näyttäisi edes yrittävän toimia perustehtävänsä mukaisesti. Huono-osaisten riippuvuutta hyväksikäyttämällä kerätty peliraha ei muutu Veikkauksen valkopesussa yhtään paremmaksi.

Julkaistu

Jätevesiasetus tekee kesämökeistä laittomia – esimerkki surkeasta lainsäädännöstä

Haja-asutusalueita koskeva jätevesiasetus,  kansan suussa paskalaki, on malliesimerkki huonosta lainsäädännöstä. Yhteiskunnassa ei tulisi säätää lakeja ja asetuksia, joiden konkreettinen hyöty lähentelee nollaa ja joista koituu niiden hyödyttömyydestä huolimatta kansalaisille kestämättömiä kustannuksia. Eikä varsinkaan sellaisia, joista lainsäätävät voivat saada taloudellista etua itselleen. Tuhansien järvien maa Suomi on satojentuhansien mökkiläisten valtakunta, mutta nyt mökkiläisiä rokotetaan nyt aivan turhaan jopa 6 000 – 10 000 euron lisämaksuilla, kun kesämökeille vaaditaan massiivisia investointeja jätevesien puhdistamiseen. Näin suuret investoinnit ovat monille mökkiläisille ja varsinkin eläkeläisille mahdottomia kustantaa, eikä eläkeläisten 19 euroksi kuihtunut vappusatanen siinä juuri lämmitä.

Jätevesijärjestelmien uudistamisen perusajatus on toki ymmärrettävä, sillä sen ylevänä julkisuuteen lausuttuna tavoitteena on estää pesuvesien valuminen vesistöihin. Käytännössä tilanne on kuitenkin aivan toinen, sillä kesämökeiltä tuleva jäteveden määrä on häviävän pieni. Kesämökeillä asutaan keskimäärin 79 päivää vuodessa, eli alle viidennes koko vuodesta. En ole myöskään eläessäni nähnyt yhtään kesämökkiä, jossa edes pesuvedet saati vessan tuotokset valuisivat sellaisenaan veteen. Kertokaa ihmeessä, jos jostain sellainen muinaisjäänne löytyy. Todellinen syy jätevesijärjestelmien pakollisuudelle on kuitenkin jossain aivan muualla. Palataan siihen pian.

Lukemattomiin kesämökkeihin on vedetty jo vuosikymmeniä sitten vesijohto, mutta ei viemäriä. Puucee-mökkien kohdalla on helppo arvata miksi ei. Vanhoissa mökeissä on nimittäin ihmisten jätöksiä varten puuceet ja saunoissa kantovesi, joten jätevettä tulee ainoastaan astioiden pesusta ja osassa mökkejä vesijohtovedellä toimivasta suihkusta. Tällainen harmaa jätevesi imeytetään vanhoissa mökeissä lähes poikkeuksetta maahan, mutta nyt näidenkin kiinteistöjen pitäisi uuden jätevesiasetuksen myötä hankkia uusi ja kallis jätevesijärjestelmä.

Jätevesiasetuksen piirissä on ministeriön mukaan yhteensä noin 70 000 kesämökkiä ja 45 000 vakituisesti asuttua kiinteistöä. Vakituisesti asuttujen kiinteistöjen kohdalla voin jossain määrin ymmärtää nyt asetetut vaatimukset, mutta kesämökkien kohdalla ammutaan tykillä kärpästä. Kehitys suosii siirtymistä hiljalleen puucee-aikakaudesta vesivessoihin, ja mielestäni jätevesijärjestelmien uudistamista olisi perusteltua vaatia vasta tällaisen muutoksen yhteydessä. Muutenkin jätevesiasetusta tulisi päivittää siten, että sen piiriin kuuluakseen jätevesissä tulisi olla muutakin kuin pelkkiä tiski- ja suihkuvesiä. Silloin jätevesiyritysten bisnes ei kuitenkaan kasvaisi toivotusti.

Paskalaki on syksyllä 2019 taas ajankohtainen, koska lain vaatimat järjestelmät täytyy olla käytössä lokakuun lopussa kaikissa sellaisissa kiinteistöissä, jotka eivät kuulu viemäriverkkoon ja jotka sijaitsevat pohjavesialueella tai korkeintaan 100 metrin päässä rannasta. Uutta järjestelmää ei kuitenkaan tarvita, jos kiinteistössä on kantovesi tai asukas syntynyt ennen 9.3.1943, eli 76 vuotias tai vanhempi. Asetuksen piiriin kuuluu arviolta 115 000 kiinteistöä, eli lainsäätäjän toimesta on avautumassa valtava markkina valtavine rahavirtoineen. Kyllähän sellainen poliitikkoja kiinnostaa varsinkin, jos oma yritys myy nimenomaan näitä laitteistoja.

Eilen torstaina uutisoitiin, että valtaosa mökkiläisistä ei ole tehnyt vielä mitään täyttääkseen uuden lain vaatimuksia. En ihmettele miksi, sillä jätevesiasetus oli susi jo syntyessään. Epäreiluksi syystäkin koettua jätevesiasetusta ei ihan ymmärrettävästi haluta noudattaa. Lokakuun lopun jälkeen kunnat voivat antaa mökkiläiselle havaituista puutteista ensin huomautuksen ja sen jälkeen jopa uhkasakon. Toivon, että kunnat noudattavat tässä asiassa tervettä järkeä, joka Keskustan ministereiltä näyttää puuttuneen asetusta valmisteltaessa.

Mistä farssi sitten alkoi? Jätevesiasetuksen lonkerot ulottuvat vuoteen 2004, jolloin pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus pani asetuksen vireille ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri Pau­la Leh­to­mä­en (kesk) ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokan (kesk) kanssa. Samaan aikaan Juha Sipilän (kesk) osin omistama Green Rock -yritys valmisti ”sattumalta” juuri näitä pakolliseksi määrättyjä jätevesipönttöjä. Sipilä oli yrityksen hallituksen jäsen vuosina 1998-2011 ja omisti yritystä Fortel Invest -yhtiönsä kautta. Ei liene kovin kaukaa haettua tulkita tapahtumia siten, että Sipilän puoluetoverit laativat asetuksen, joka voimaan astuessaan räjäyttäisi hänen yrityksensä liikevaihdon ja liikevoiton. Toisin kuitenkin kävi, sillä asetuksen voimaantulo siirtyi vuosikausilla ja Green Rock ehti ajautua sitä odotellessa konkurssiin.

Uskotko sinä sattumiin? Minä en. En ainakaan tässä tapauksessa, sillä asetus tarjosi kaikille alan yrityksille mahdollisuuden vähintään 700 miljoonan euron liikevaihtoon. Yleisradion MOT laski vuonna 2009, että asetuksen synnyttämän markkinan koko olisi ollut jopa kaksi miljardia euroa. Melkoinen potti riihikuivaa rahaa mökkiläisten selkänahasta.  Eduskunta hyväksyi jätevesiasetuksen sisältäneen uuden ympäristölain Ville Niinistön (vihr) toimiessa ympäristöministerinä vuosina 2011-2014. Myös Vihreät siis siunasi jätevesiasetuksen. Niinistön seuraaja Sanni Grahn-Laasonen (kok) esitti vuonna 2015 lievennyksiä jo kertaalleen hyväksyttyyn asetukseen, ja niitä tehtiinkin lopulta vuonna 2016. Samalla säädettiin pitkästä siirtymäajasta.

Katso MOT-ohjelman Paskalaki -jakso tästä.

Palataan Keskustan koplauksesta  vielä tähän päivään, sillä 31. lokakuuta päättyy jätevesiasetuksen siirtymäaika. Ennustan, että tuhansissa kesämökeissä tullaan siirtymään vesijohdosta takaisin kantoveteen, koska kanistereiden kanssa touhuamalla mökkiläinen säästää jopa 10 000 euron investoinnin. Vanhan vesijohdon katkaiseminen tontin nurkalle muuttaa kiinteistön statuksen kertaheitolla ja kesämökki jää asetuksen vaatimusten ulkopuolelle. Asetuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuskin siirtää kehityksen kelloja vuosikymmeniä taaksepäin, mutta nyt niin on kuitenkin tapahtumassa. Siitä mökkiläiset saavat kiittää Keskustaa.

Julkaistu

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille. Moni heistä äänesti Vihreitä, koska puolue lupasi vaaleissa hyvää ja kaunista. Etunenässä oli hurja lupaus opintorahan korottamisesta peräti kolmanneksella. Hallitusneuvottelujen jälkeen moni opiskelija riemuitsi tulevista rahavirroista, kun Vihreät päätyi hallitukseen lunastamaan opiskelijoille antamiaan lupauksia. Kuinkas sitten kävikään?

Ennen vaaleja Vihreät piti oppositiossa koulutuksen puolesta kovaa ääntä ja lupasi opintorahan korotuksen lisäksi myös niin sanotun koulutusmiljardin. Tämä siitä huolimatta, että Vihreät olivat itse vuonna 2013 mukana leikkaamassa koulutuksesta jäätävät 1,5 miljardia euroa. Tuolloin Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nimitti maan historian suurinta koulutusleikkausta rakenteiden uudistamiseksi ja antoi niille puolueensa siunauksen.

Nyt, vuonna 2019, Vihreät lupasi vaalikampanjassaan nostaa merkittävästi opintorahaa. Luonnollisesti lupaus vaikutti opiskelijoiden äänestyskäyttäytymiseen, sillä kukapa ei haluaisi antaa ääntään rahavirtojen edessä. Eläkeläiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka valitsevat mielellään eniten rahaa lupaavan puolueen. Puhdasta huutokauppaa äänistä siis.

Nyt kävi kuitenkin niin, että siinä missä demarit pettivät eläkeläiset vappusatasellaan joutui myös Vihreät hallituksessa heti ensitöikseen pettämään opiskelijoille antamansa lupauksen, jonka se toki tiesi mahdottomaksi toteuttaa jo lupausta antaessaan. Luvattua opintorahan korotusta ei ole koskaan ollut tulossa, ja nyt ministeri Maria Ohisalo joutui myöntämään asian julkisesti. Opiskelijoiden äänet tuolla lupauksella saatiin kuitenkin ostettua. Vihreissä toivotaan nyt hartaasti, että seuraaviin vaaleihin mennessä opiskelijat eivät enää muistaisi mitä nyt tapahtui.

Tällainen oli Vihreiden koulutuslupaus.

#koulutuslupaus
#vaalivalhe

Itse kannatan erittäin vahvasti koulutukseen panostamista, mutta en voisi lähteä ostamaan ääniä jo valmiiksi katteettomiksi tiedetyillä lupauksilla. Siinä missä Antti Rinne tiesi, että vappusatanen on mahdoton toteuttaa, tiesi myös Pekka Haavisto, että opintorahan korotus kolmanneksella oli alunperinkin mahdoton toteuttaa. Pelkkä tahto ei nimittäin riitä, kun rahaa ei ole. Toivon hartaasti, että seuraavien vaalien alla ei enää lähdetä samanlaiseen huutokauppaan kuin vihervasemmisto nyt, sillä miljardit ovat pikkurahoja, kun eri ihmisryhmille luvataan enemmän kuin edellisellä kerralla. Äänestäjien kannattaa seuraavissa vaaleissa muistaa nyt petetyt lupaukset ja miettiä itsekin voivatko toinen toistaan hurjemmat lupaukset pitää paikkaansa. Usein jo maalaisjärki riittää paljastamaan vaalivalheen.

#ryhtiliike
#vaalit2021

Julkaistu

Eduskuntavaalit 2021 – vai sittenkin jo aiemmin?

JULKAISTU 4.7.2019: Kirjoitin heti hallituksen synnyttyä, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021 hallituksen hajottua ennenaikaisesti. Löin siitä myös lounaan vetoa. Perusteeksi totesin, että jo nyt kahtia revenneen Keskustan kannatuksen romahdettua alle 10 prosentin nousee puolueen tunnetusti vahva kenttäväki barrikadeille. Sitten valitaan enää sopiva keppihevonen hallituseron syyksi. Se voi olla esimerkiksi metsähakkuut, aktiivimalli, terroristivaimot tai hoitajamitoitus. Aika näyttää.

Kesäkuun alussa laskeskelin, että vihervasemmiston kanssa avioituneen Keskustan kannatus sinnittelisi 10 prosentin yläpuolella vuoden 2020 loppupuolelle saakka. Tuoreimmat gallupit viittaavat kuitenkin siihen, että olin väärässä. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet demokratian halveksimisen odottamattoman hyvin, sillä eduskuntavaalien suurimman häviäjän kannatus on paljon nopeammassa syöksyssä kuin osasin odottaa. Vaalien jälkeen kannatus on laskenut lähes prosenttiyksikön kuukaudessa, ja tänään julkistetun Yleisradion gallupin 11,7 prosentin kannatus on enää 1,7 prosenttiyksikön päässä kipurajasta. Keskustasta on tätä menoa tulossa pienpuolue jo syksyllä 2019, joten myös Rinteen hallituksen kaatuminen ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat ottamaan murskavoiton, jonka myötä ne joutuvat seuraavassa hallituksessa korjaamaan kovalla kädellä helppoheikkihallituksen aiheuttamia vahinkoja. Rinteen hallituksessa ”talouden raamien ei anneta rajoittaa ihmisten luovuutta”, joten seuraavalla hallituksella tulee olemaan epäkiitollinen työ tehdä välttämätön korjausliike maamme talouteen. Mitä pidempään viisikko rellestää, sitä suuremmat säästötalkoot tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Nyt odotetaan vain koska Keskustan kenttäväki heittää valkoisen pyyhkeen kehään. Jos vaalit järjestetään jo 2019 tai 2020, häviän lounaan. Sen tarjoan toki mielelläni jo pelkästään Suomen edun nimissä.

Hallitusneuvotteluissa nähdyt lehmänkaupat olivat isku vasten kasvoja edustukselliselle demokratialle ja ne romuttivat suomalaisten luottamusta äänestämisellä vaikuttamiseen. Koskaan aiemmin eduskuntavaalien suurin häviäjä ei ole sanellut hallitusohjelmaa veto-oikeudellaan. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että Keskusta käytti hallitustunnustelijana toimineen Rinteen ahdinkoa nerokkaasti hyväkseen. Puolue tiesi olevansa demarien viimeinen oljenkorsi, joten se sai hallitusneuvotteluissa kammettua Rinteen ja koko muun vihervasemmiston selkä seinää vasten. Seuraukset nähdään parhaillaan päivittäisenä eripurana, kun uunituore hallitus on jo heti alussa jakautunut useisiin riitaisiin leireihin. Keskustan neuvottelema hallitusohjelma korpeaa ymmärrettävästä vihervasemmalla kovasti.

Vahvasti poliittiseen vasemmistoon nykyisin kallistuva Keskusta sai siis kiristettyä itselleen suotuisan hallitusohjelman, mutta sillä ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, koska a) hallituskumppanit ovat jo lipeämässä hallitusohjelmasta ja b) hallitus ehtii kaatua ennen kuin hallitusohjelman sisältöä ehditään toimeenpanna saati maakuntauudistusta toteuttaa. Hallituksen vauhdikas alkutaival on muilta osin kulunut odotetusti demarien jo alunperinkin katteettomien vaalilupausten perumisessa ja ministereiden riidellessä somessa ja lehtien palstoilla.

Valkoinen pyyhe lienee jo salkussa.

Julkaistu

Maastapoistumisvero. Kyllä, maastapoistumisvero.

Tiedät varmasti torikauppiaiden sanonnan ”Ja vielä hanskat kaupan päälle”. Juuri kun luulit nähneesi kaiken, tulee vielä piste iin päälle. Luulin Rinteen vasemmistohallituksen esittäneen jo typerimmätkin hankkeensa, mutta helppoheikkihallitus oli nimensä veroinen. Luvassa oli vielä hanskat kaupan päälle.

Moni muistaa miten demarien Sanna Marin esitti taannoin rangaistuksia Suomesta verotussyistä muihin maihin muuttaville ihmisille. Ei, kyseessä ei ollut Sannan oppositiosta heittämä ärhäkkä vitsi tai edes äkkipikaistuksissa Twitterissä julkaistu ja sittemmin poistettu moka. Sanna oli tosissaan. Demarien ja Keskustan Suomi on 2000-luvulla maa, josta poistumisesta täytyy joutua tilivelvolliseksi valtiolle. Vielä jokunen vuosi sitten Sannan twiitille naureskeltiin avoimesti, nyt tilanne on toinen. Verkon kätköistä löytyi nimittäin materiaalia, jota en olisi uskonut näkeväni.

Maastapoistumisvero.

Kyllä, maastapoistumisvero.

Suomen uusi sosialistihallitus selvittää parhaillaan Keskustan ministeri Mika Lintilän johtamassa valtiovarainministeriössä maastapoistumisveroksen vaikutuksia verotuloihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on asetettu viime viikkoina Antti Rinteen hallituksen toimesta vaakalaudalle monin eri tavoin, mutta nyt mennään jo kirkkaasti Absurdistanin tasavallan puolelle. Suomea velvoittavia EU-direktiivejä voidaan implementoida kansalliseen lainsäädäntöön monin eri tavoin ja joskus myös virheellisesti, mutta nyt meneillään oleva selvitys kertoo jo otsikkotasolla mistä on pohjimmiltaan kyse. Suomesta ei pidä poistua maksamatta, vaikka kyseessä olisi pelkästään liiketoiminnan siirto toiseen maahan.

Kerroin jo vaalikampanjassani, että mikäli vihervasemmisto nousisi jostain syystä hallitukseen, saisi Suomi uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä. Kuinka naulan kantaan osuinkaan. Nyt hallitus näyttää nimittäin itsekin allekirjoittaneen tämän ja tietävän, että sen uudet linjaukset tulevat ajamaan hyvinvointivaltion tulevaisuudelle elintärkeitä yrityksiä pois maasta. Miksi muuten Suomen tulisi varautua näin voimallisesti yritysten poistumiseen maasta?

”Lakimuutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoja maastapoistumisverotusta koskevista lakiluonnoksista. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin.”

Sen sijaan, että otetaan käyttöön maastapoistumisvero Suomen tulisi pyrkiä vähentämään sääntelyä ja tekemään itsestään aikaisempaa houkuttelevampi maa sekä koti- että ulkomaisille yrityksille ja investoinneille. Nyt ollaan sen sijaan nopeuttamassa yritysten muuttoa meitä vähemmän säädeltyihin maihin ja samalla iskemässä macheten kokoinen puukko Suomi-neidon omaan jalkaan.

Meistä jokainen voi kysyä itseltään kuinka moni ulkomainen yritys näkee Suomen houkuttelevana maastapoistumisveron myötä? Direktiivin implementointi lakiin voitaisiin hoitaa pehmeämmin ja samalla ottaa käyttöön myös verotuksessa keinoja, joilla Suomi saisi yritysten virran kulkemaan maahan, ei maasta. Vasemmistohallituksen kaudella sellainen on ymmärrettävästi pelkkää toiveajattelua.

Löin äskettäin lounaasta vetoa, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021. Viime päivien uutisten mukaan voin olla hyvinkin väärässä, sillä tätä menoa Rinteen hallitus hajoaa sitäkin aiemmin. Yksikään hallitus Suomen historiassa ei ole pettänyt kaikkia merkittäviä lupauksiaan ensimmäisen 24 tunnin sisällä aloittamisestaan. Hoitajamitoitus, aktiivimallin peruminen, 60 000 uutta työpaikkaa, eläkesatanen, opintoraha, yritystuet… Ensimmäisenä päivänä petettyjen lupausten lista on loputon.

Uskon, että Rinteen hallitus hajoaa viimeistään, kun Keskustan kannatus vajoaa alle 10 prosentin ja puolueen kenttäväki vaatii sitä ulos hallituksesta. Vasemmiston rampa ankka tulee tuskin näkemään hallituksena vuoden 2021 loppua. Silloin Perussuomalaiset ja Kokoomus ottavat murskavoiton ja joutuvat korjaamaan kovalla kädellä vasemmiston helppoheikkihallituksen karmaisevan kalliita virheitä.

Julkaistu

Alkoholilaki ja Helsingin Sanomien agenda

Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.

Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.

”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.”
– Tuomas Enbuske 7.7.2017

Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?

Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.

Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.

  1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
  2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
  3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
  4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
  5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.

Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.

Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.

Helsingin Sanomat

Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.

Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.

Valvira, alkoholin kulutus 2018

Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?

Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.

Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.

Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.

Julkaistu

Helppoheikkihallitus luottaa rahaa sylkevään taikaseinään

Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.

”Tämän hallituksen ei tarvitse lähteä leikkaamaan menoista.”
– Antti Rinne hallitusneuvotteluista 20.5.2019

Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.

SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.

Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.

”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
– Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019

Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella.  Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.

Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.

Julkaistu

Vaalituloksella pyyhittiin pöytää – osanottoni ahkerille suomalaisille

Suomi näyttää nyt saavan vasemmistohallituksen, kun vaalien tuloksella pyyhitään pöytää hallitusneuvotteluissa. Suomalaiset äänestivät erittäin selkeästi oikeistohallituksen jatkon puolesta, mutta suurimmaksi puolueeksi täpärästi noussut SDP päätti sivuuttaa vaalituloksen ja kerätä kanssaan hallitukseen vaalien suurimman häviäjän Keskustan ja sen täytteeksi joukon pikkupuolueita. Mikäli nyt esitetyllä kokoonpanolla muodostetaan hallitus, esitän jo tässä vaiheessa syvimmät osanottoni ahkerille suomalaisille tulevan talouskaaoksen johdosta.

Olen kuitenkin samaan aikaan ylpeä siitä, ettei Kokoomus antanut Antti Rinteen kanssa käymissään neuvotteluissa periksi tavoitteistaan, jotka ovat aidosti hyvinvointivaltion edellytys. Kokoomus ei suostunut ottamaan lisää valtionvelkaa eikä kiristämään suomalaisten verotusta entisestään. Sen sijaan Kokoomus vaati, että jokaisen suomalaisen palkansaajan ja eläkeläisen pitää saada tuloistaan enemmän rahaa omaan käyttöönsä. SDP oli toista mieltä, sillä se aikoo verottaa Suomen uuteen taantumaan.

Kokoomuksen suoraselkäinen toiminta vie nyt oppositioon. Rinteen hallituksessa mukana oleminen olisi ollut monessa mielessä riski, sillä Kokoomus olisi joutunut ottamaan lisää velkaa ja nostamaan veroja ja lisäksi Kokoomus olisi heitetty susille seuraavien vaalien alla, kun olisi kysytty miksi demarien päättömät lupaukset jäivät toteutumatta. Nyt susille heitetään Keskusta, joka on jo valmiiksi heikompi kuin koskaan. Alkavan kauden jälkeen jo nyt romahtaneesta kannatuksesta on jäljellä enää rippeet.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Yrittäjien asema tulee heikkenemään selvästi, mikäli SDP saa edes murto-osan esityksistään läpi. Hallituksen tällä tietoa muodostava vihervasemmisto esitteli vaalien alla lupauksiaan, joista valtaosa tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä aivan tavallisten ahkerien palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei palkita, vaan rankaistaan.

Olen todennut, että tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Sitä tullaan nyt lisäämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä tulee olemaan kovilla, mikäli Antti Rinteen tekemiä jopa 8 miljardin euron vaalilupauksia ryhdytään toteuttamaan.

Nyt Kokoomukselle on hyvä olla hetki oppositiossa myös siksi, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat ottamaan murskavoiton. Ikävä kyllä sitä edeltää raju mahalasku, kun Suomen talous ajetaan kerralla taikaseinään. Seuraavien vaalien jälkeen oikeistopuolueet joutuvat korjaamaan vasemmistohallituksen helppoheikkipolitiikan seurauksia kovalla kädellä. Leikkaukset tulevat olemaan silloin kipeitä, mutta vastuulliset on onneksi helppo osoittaa. Mahdollisesti sen tekee EKP jo ennen vaaleja.

Suomen kannalta on surullista ja jopa traagista heittää roskakoriin edellisen oikeistohallituksen historiallisen upeat saavutukset niin työllisyyden ja talouden parantamisessa kuin tuloerojen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Varmaa on, että nyt esitetyllä hallituksen kokonpanolla Suomi saa ainakin yhden merkittävän vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.

Julkaistu

Onko Suomella tosiaan varaa tähän?

Suomi on noussut muutamassa vuodessa maailman ylivoimaisiin kärkimaihin laadukkaiden alkoholijuomien tuottajana, oli kyse sitten ginistä tai oluesta. Lukuisat kansainväliset palkinnot ovat nostaneet suomalaisten tuotteiden mainetta maailmalla ja ovat sitä kautta tuomassa jatkossa hyvinkin merkittäviä tulovirtoja Suomeen. Suomi elää vain ja ainoastaan vientituloilla, joten valtion tulisi nyt panostaa merkittävästi uusien aluevalloitusten tekemiseen ja orastavien kasvattamiseen. Alkoholiviennin kohdalla Suomi kuitenkin tukemisen sijan heittää kapuloita vientiyritysten rattaisiin.

Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere ja Jocka Träskbäck.

Pyynikin Käsityöläispanimo joutui taannoin ongelmiin, kun yritys menestyi liian hyvin ja sen tuotantomäärä nousi viennin kasvun myötä yli 500 000 litran. Menestys tarkoitti siis ongelmia Suomessa esimerkiksi juomien ulosmyyntiin, mikä on järjenvastainen seuraus useiden vuosien suurille vientiponnisteluille. Pienpanimoille asetettu litramääräinen tuotantorajoitus aiheuttaa parhaillaan merkittävän tulpan myös alan työllistämiseen.

”On vaikea ymmärtää miksi tehdään rajoitteita, jotka vaikeuttavat yritysten kasvua. Jos olisimme halunneet säilyttää ulosmyyntioikeudet, meidän olisi pitänyt pysäyttää kasvu.”
– Tuomas Pere, Pyynikin Käsityöläispanimo

Esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimo työllistäisi Tampereella merkittävästi vähemmän ihmisiä, jos se olisi päättänyt pysytellä lainsäädännössä asetetun keinotekoisen tuotantorajan alapuolella. Silloin yritys ei olisi myöskään saanut merkittäviä vientisopimuksia esimerkiksi Lidl-ketjun myymälöihin ympäri Eurooppaa. Toisin sanoen Suomeen olisi jäänyt syntymättä uusia työpaikkoja ja Suomelta olisi jäänyt saamatta vientituloja.

Miten asia tulisi korjata? Olen jo aiemmin esittänyt julkisesti, että litramääräinen raja pitäisi muuttaa koskemaan vain kotimaan myyntiä. Minua ei valittu näissä eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi, joten heitän tästä lakimuutoksesta nyt pallon valituille edustajille. Tämä epäkohta tulisi nyt korjata.

Tuoreimmassa tapauksessa suomalainen laatugini Arctic Blue Gin joutui ongelmiin, koska se palkittiin maailman parhaana ja koska palkinnoista kertominen katsottiin Suomessa kielletyksi mainonnaksi. Meillä on siis käsissämme niin ikään palkitun Napue-ginin lisäksi nyt toinenkin hyvin potentiaalinen vientihitti, jollaisen moni maa varmasti haluaisi itselleen. Sen sijaan, että Suomi heittää taas kerran kapuloita rattaisiin tulisi meidän pyrkiä edistämään uusien vientihittien saamista. Tuskin Ruotsin viranomaiset torppasivat aikanaan samalla tavalla Ruotsin Absolut-vodkan voittokulkua maailmalla. Yksi ratkaisu ongelmaan olisi lopettaa kokonaan Arctic Blue Ginin myynti Suomessa, mutta se olisi järjenvastainen seuraus Suomen ajastaan jäljessä olevasta alkoholilaista. Ongelmaan täytyy löytyä järkevämpi ratkaisu, sillä meillä ei ole varaa hukata yhdenkään laatutuotteen vientimahdollisuuksia.

”Me saatiin juuri kirje Valviralta. Arctic Blue Giniä ei saa kuulemma markkinoida edes kansainvälisesti vedoten alkuperämaan lainsäädäntöön.”
– Mikko Spoof

Olen itse jo vuosien ajan tehnyt näkyvästi töitä suomalaisen alkoholikulttuurin kehittämisen puolesta ja kirjoittanut aiheesta paljon. Vuoden 2018 alusta voimaan astunut alkoholilaki oli menestys, sillä kukkahattujen uhkaileman kaaoksen sijaan Suomi otti merkittävän askeleen kohti sivistynyttä juomakulttuuria. Seuraavaksi eduskunnan täytyy poistaa menestyksen esteitä poistamalla 500 000 litran rajoitus pienpanimoilta tai muuttaa se koskemaan vain kotimaan myyntiä. Lisäksi täytyy höllentää merkittävästi alkoholin viestintää ja mainontaa koskevia rajoituksia. Esimerkiksi taannoinen jakeluautojen olutmainosten poistaminen ei perustunut varsinaisesti lakiin, vaan oli viranomaisten oma ahdasmielinen tulkinta alkoholilaista. Tuollaiset kalliiksi tulevat virheet täytyy kyetä jatkossa estämään.

”Arctic Blue Giniä on mainostettu myös julkaisemalla mainonnallisia tiedotteita. Alkuperämaaperiaatteen mukaan merkitystä ei lähtökohtaisesti ole sillä, kohdistuuko internetissä toteutettu alkoholijuomien mainonta Suomessa asuviin henkilöihin vai ei.”
– Valviran lausunto Arctic Blue Ginistä

Nyt kun alkoholista ja alkoholilaista puhutaan, niin samalla sosiaali- ja terveysministeriö täytyy saada viimein kuriin ja nuhteeseen etämyynnin osalta, sillä ministeriö ei voi jatkuvasti kävellä eduskunnan yli ja levittää perättömiä väitteitä etämyynnin laittomuudesta. Todellisuudessa kuka tahansa saa tilata Euroopasta vaikkapa kerran viikossa rekka-autollisen punaviiniä suoraan kotiovelleen toimitettuna.  Mikään lakimme ei kiellä – eikä voisikaan kieltää – alkoholin etämyyntiä ulkomailta Suomeen, koska vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusperiaatteista. Tulevan ministerin täytyy ottaa vahva rooli ministeriön perättömien lausuntojen korjaamiseksi, koska edellinen ei siihen kyennyt.

Eduskunnan täytyy nyt tehdä vahva alkoholipoliittinen #ryhtiliike.

Julkaistu

3 475 kertaa kiitos! Ryhtiliike tarvitaan edelleen

Eduskuntavaaleihin lähdetään aina ensisijaisesti menemään läpi, joten eilinen vaalitulos on tietenkin pettymys. Lähes 3 500 ihmistä halusi tehdä eduskuntaan ryhtiliikkeen ja antoi minulle kallisarvoisen ja ainutkertaisen äänensä. Eduskuntaan pääsemiseen olisi kuitenkin tarvittu vielä noin 1 600 ääntä lisää, joten tarpeeksi moni ei ikävä kyllä vielä halunnut ryhtiliikettä ja muutosta nykymenoon Kokoomuksen toteuttamana.

Kampanja varsinkin sosiaalisessa mediassa oli mielestäni todella onnistunut ja haki vertaistaan koko maasta. Läpimeno ei takuulla jäänyt kiinni kampanjasta, sillä puolessa vuodessa tavoitimme valtaisan määrän ihmisiä ja vaaliteemani menivät varmasti jokaisen kohderyhmässäni olevan tietoisuuteen sekä somessa että sen ulkopuolella.

Minä ja aivan uskomattoman sitoutunut ja innokas vaalitiimini paiskoimme kuukausien ajan töitä väsymättä lukemattomissa tilaisuuksissa, toreilla ja turuilla kaikkialla Pirkanmaalla. Jocka-rekka viiletti sekin lähes ympäri vuorokauden pitkin Pirkanmaata ja valtavat LED-screenit tuuttasivat ryhtiliikkeen sanomaa sadoilletuhansille ihmisille. Niin tekivät myös tienvarsimainokset, lehtimainokset ja televisiokampanja.

Se ei kuitenkaan riittänyt.

Saadut 3 475 ääntä kuitenkin osoittavat, että ryhtiliike oli ja on edelleen tarpeellinen. Tällä kertaa sitä ei yksinkertaisesti halunnut tarpeeksi moni äänestäjä. Joko vaaliteemani eivät sytyttäneet ihmisiä tarpeeksi tai sitten kyse oli myös seikoista, jotka olivat meidän vaikutusvaltamme ulkopuolella. Viimeksi mainitusta tuli kovasti palautetta varsinkin kampanjan viime metreillä ja kirjoitinkin aiheesta oman kirjoituksensa blogiini.

Suomen ja Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on, että puolueen oikean laidan edustajia meni läpi harmillisen vähän. Esimerkiksi Tere Sammallahti olisi ollut Uudeltamaalta tarpeellinen lisäys eduskuntaryhmään. Kokoomuksen luisuessa vasemmalle se antaa lisää elintilaa varsinkin Perussuomalaisille. Seuraukset nähtiin nyt konkreettisesti ja voi olla, että sama kehitys jatkuu myös alkavalla kaudella. Siksi myös Kokoomus tarvitsee nyt selkeän ryhtiliikkeen.

Eilisen suurimpia häviäjiä olivat kuitenkin ennen kaikkea ahkerat suomalaiset yrittäjät ja palkansaajat. Demareiden noustua niukasti suurimmaksi puolueeksi, on maamme vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen helppoheikkitalouden kurimukseen. Jos hallitukseksi muodostuu lopulta punaviher, tulee Suomi saamaan uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.

Vaalilupauksiaan demarit eivät tietenkään voi pitää, mutta jos edes osaa yritetään, tulee ahkerien jo valmiiksi kestämätön verotaakka nousemaan entisestään kohtuuttomasti ja toimettomuus kasvattaa suosiota suomalaisten uravalintana. Mikäli demarien uhkaukset yrittäjien aseman kurjistamisesta toteutuvat, voidaan samalla heittää hyvästit myös työllisyyden parantumiselle ja sen myötä koko talouskasvulle. Hallitusneuvottelut ovat nyt ratkaisevassa asemassa, sillä hallituksen kokoonpano määrittelee Suomen suunnan.

Minun eduskuntavaalien teemani eivät olleet pelkkiä vaaliteemoja, sillä olen puhunut samojen asioiden puolesta jo vuosia. Ja tulen puhumaan jatkossakin. Toivottavasti nyt valituilla kansanedustajilla on tarpeeksi rohkeutta ja suoraselkäisyyyttä nostaa kissa pöydälle myös vaikeissa asioissa. Ryhtiliike on tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellinen. Lisäksi täytyy todeta, että 3 475 ääntä on minulle erittäin vahva mandaatti jatkaa näiden asioiden ajamista, vaikka joudunkin nyt tekemään sitä vielä toistaiseksi eduskunnan ulkopuolelta käsin.

Toivon, että valitut kansanedustajat ajavat yrittäjyyden kynnyksen madaltamista, työllistämisen helpottamista, talousopetuksen pakollisuutta kouluihin (allekirjoita kansalaisaloite), progression loiventamista, äitiysloman kulujen korvaamista työnantajille, ammattiliittojen verovapauden poistamista ja poliittisten lakkojen kieltämistä. Lisäksi toivon heidän lisäävän toisen asteen lähiopetusta ja ryhtyvän viimein ajamaan Pirkanmaan etua tieverkon rahoista päätettäessä. Ja ennen kaikkea ottavan järjen käteen maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä niin rikollisia turvapaikanhakijoita kuin työvoiman tarveharkintaakin koskevissa asioissa.

Kiitos jokaiselle tukiryhmässäni kuukausien ajan puurtaneelle ja jokaiselle minua äänestäneelle 3 475 pirkanmaalaiselle. Upea yksityiskohta oli, että nousin lopulta koko Lempäälän suurimmaksi ääniharavaksi. Kiitos siitäkin. Nyt työ ryhtiliikeen eteen jatkuu Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa. Eikä myöskään sovi unohtaa kaikkein tärkeintä:

Nyt on enemmän aikaa olla aviomies ja isä.