Kylmää faktaa

Sain viime viikolla sähköpostiini markkinointikirjeen, jossa minua pyydettiin mukaan erääseen projektiin. Sinänsä projekti olisi ehkä ihan toimiva, mutta kyseisen markkinointiviestin tilastoluvut pakottivat lukemaan tekstin yhä uudelleen ja uudelleen.

XXXXXX on Pirkanmaan alueen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia, jota käyttää yli 60% Tampereen seudun internet-käyttäjistä kuukausittain.

Tampereella on asukkaita reilut 200.000 ja uskoisin, että heistä vähintään 70% käyttää internetiä kuukausittain. Siten kyseisellä palvelulla olisi kuukaudessa pelkästään Tampereella noin 85.000 käyttäjää. Viesti jatkui seuraavasti:

XXXXXX toimii osana XXXXXX palvelukokonaisuutta, joka on Suomen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia tavoittaen 1,8 miljoonaa suomalaista kuukausittain.

Yksilöimättä kyseistä palvelua todettakoon, että TNS Metrixin virallisten lukujen mukaan palvelukokonaisuuden suurinta osaa näyttelevä pääsivusto tavoittaa viikossa reilusti alle 150.000 eri kävijää, joten kuukaudessa eri kävijöitä on korkeintaan 500.000. Muutamat pikkusivustot siis vetävät kuukaudessa mukavat 1,3 miljoonaa kävijää. Olisi mukava tietää miksi nämä sivustot eivät ole mukana julkisessa mittauksessa, jos menestys on tosiaan noin valtavaa.

Petteri Järvinen nosti kissan pöydälle

Olen pitänyt Petteri Järvistä lähinnä jonkinasteisena spedenä taannoisten Jippii-sekoilujen takia, sillä minulla ja monella muulla paloi iso kasa riihikuivaa yhtiön kusetuksissa. Nyt Järvinen nostaa kuitenkin henkisiä osakkeitaan kirjoittamalla tuoreeseen Talouselämä -lehteen kolumnin, joka nostaa Suomessa suoranaiseksi tabuksi nostetun asian pöydälle.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed. Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Lue koko tarina Talouselämä-lehden verkkoversiosta. Yllä mainitun Jippii-keissin tuomiot annetaan lokakuussa.

WEB2.1 tai jopa 3.0?

Jostain osui tänään silmiini linkki videoon, joka esitteli täysin uudenlaista kuvankäsittelyä. Masiina hakee materiaalinsa esimerkiksi Flickristä ja muodostaa kansalaisten napsimista miljoonista kuvista uusia upeita kuvia. Kuvan kohteissa ja niiden ympärillä käyttäjä voi liikkua käytännössä rajattomasti, mikäli aiheesta on vaan olemassa kuvia.

Kun tuollainen softa yleistyy, nostaa se verkon yhteisöllisyyden täysin uuteen arvoon. En jaksa pidempään hehkuttaa tekniikan hienoutta, sillä parhaiten se selviää katsomalla tämän videon.

Nokia raottaa Ovea

Tänään suomalainen kännykkäjätti Nokia julkisti odotetun päätöksensä laajentaa toimintaansa internetin mobiilisisältökaupaksi. Uusi palvelu on nimeltään Ovi ja se toimii osoitteessa www.ovi.com. ”Ovi – The key that unlocks every door”.

Ilmeisesti uuden palvelun nimivalinta on Nokialle aika tuore, sillä Nokia on vasta 28.6.2007 hakenut Ovi -tunnukselle tavaramerkkiä tavara- ja palveluluokissa 9, 28, 35, 38 ja 41. Homma on siis vasta hakemusvaiheessa, ja merkin rekisteröintiin on vielä aikaa. Suojaa merkki saa kuitenkin jo nyt.

Kieltämättä Ovi on aika erikoinen nimi kansainväliselle palvelulle, mutta kai se toimii varsin ytimekkäänä ja lyhyenä merkkinä hyvin myös muualla maailmassa. Suomesta löytyy toki jo aikaisempi ilmaisjakelulehti Ovi, joka ei ole kuitenkaan vakiintunut yleisesti tunnetuksi merkiksi. Lehden kustantaja Kustannus Oy Vista on kuitenkin 21.6.2006 hakenut merkille tavaramerkkiä tavara- ja palveluluokissa 16, 35 ja 41.

Asian tutkiminen nosti esiin toisen mielenkiintoisen jutun, sillä Vistan Ovi-merkki on rekisteröity 29.12.2006, mutta sen jälkeen rekisteröinti on riitautettu väitteellä, jonka käsittely on yhä kesken. Pitkästä rekisterihistoriasta päätellen kiista on kovaa jonkun muun Ovi-merkinhaltijan kanssa. En jaksanut alkaa selvittämään kuka Vistan kimpussa on. Mikäli Vistan Ovi-rekisteröinti joskus myöhemmin tulee lainvoimaiseksi, muodostaa se esteen myös Nokian Ovi-merkin rekisteröinnille tärkeissä luokissa 38 ja 41. Siten kiistan ratkaisu koskee välillisesti myös Nokiaa.

Eiköhän asiasta saada lukea tarkempaa faktaa jossain vaiheessa myös talouslehdistä. Tiedän, että siellä päässä seurataan satunnaisesti myös tätä blogia, joten eiköhän joku tutkiva journalisti ota asiasta tarkemmin selvää. Jaahas, nyt takaisin töihin kirjoittamaan materiaalia Patentti- ja rekisterihallitukselle, mutta aivan eri merkkeihin liittyen, boyaka.

PÄIVITYS: Tsekkaa lisätietoa tapauksen tiimoilta kommenteista ja tästä kirjoituksesta.

Nokia otti lusikan kauniiseen käteen

Kirjoitin taannoin kuinka Nokia E90 reputti pahasti omassa rasitustestissäni. Samalla ruodin myös uuden kommarin lukuisia puuttuvia ominaisuuksia ja ehdotin lusikan ottamista kauniiseen käteen:

Mikäli Nokia haluaa uutuuslaitteestaan oikeasti toimivan ja yrityskäytössä luotettavan työkalun, heidän pitäisi ottaa nyt lusikka kauniiseen käteen ja hoitaa tällaiset ongelmat nopeasti kuntoon.

Nyt Nokia on ilokseni tehnyt juuri näin ja avannut muiden S60-sarjaa käyttävien tahojen kanssa palvelun, jossa asiakkaat voivat kertoa toivomuksistaan ja parannusehdotuksistaan. Erittäin hienoa ja asiakaslähtöistä toimintaa! Toivottavasti palautteet otetaan vakavasti ja niiden pohjalta kehitetään S60-sarjaa paremmin myös tehokäyttäjiä palvelevaksi alustaksi.

Nyt näppikset sauhuamaan ja vinkkejä kehittäjille. Eiköhän päivitysten myötä saada kommarikin toimivaksi peliksi. Itse annoin heti kättelyssä noottia copy-pasten ja pikanäppäinten (esim. avaa uuteen ikkunaan) puuttumisesta tekstiviesteissä ja selaimessa sekä osoitekirjan yrityshaun puuttumisesta. Paha puute on myös ajastettujen profiilien puuttuminen ja se, että URLia tai muuta tekstiä ei saa leikepöydälle lainkaan. Mestoilla oli jo valmiiksi hyviä kommentteja, joita pystyi rekisteröitymisen jälkeen rankkaamaan.

Nylon Beat back in town

Kävimme keskiviikkona moikkaamassa pitkästä aikaa Nylon Beatia, joka heitti Tampereen YO-talolla treenikeikan viikonlopun stadionkeikkoja varten. Meisinki oli mitä upein, ja prinsessojen laulusoundit toimivat ehkä paremmin kuin koskaan. Sanat tosin tuppasivat unohtumaan muutamaan otteeseen, mutta sellaistahan se oli jo ensimmäisilläkin keikoilla joulukuussa 1995. Hienointa oli kuitenkin kuulla setin viimeisenä biisinä ”Oot kuin karkkia mulle” -debyyttisingle. Ikävä kyllä kyseinen biisi ei mahdu viikonlopun keikkojen settiin, koska esiintymisaika on rajattu tasan tuntiin. Pääesiintyjänä nähtävä Toto jyrää muuten päälle takavasemmalta.

Kaiken kaikkiaan keikalla oli siis hyvä meno. Jonna ja Erin olivat juhlatuulella ja suuntasimme bändin ja Akun tehtaan possella keikan jälkeen Tampereen yöhön. Pitkästä aika tuli tsekattua myös Doris, jossa olin käynyt viimeksi ehkä 12 – 14 vuotta sitten. Mikään ei ollut muuttunut, joten piti suunnata aika nopeasti toiseen ravitsemusliikkeeseen.

Tänään Jonna ja Erin nousevat lavalle Oulussa, jossa tuuli painaa parhaillaan pahasti lavarakennelmia. Tuulen ansiosta ei myöskään kaikkea pyrotekniikkaa voida käyttää Oulussa, joten huomenna Tampereen keikalla nähdään tuplamäärä pommeja ja tulisuihkuja. Hienoa!

YO-talolla oli Nyloneita fanittamassa myös ”Tytöt tykkää” -kesähitin takaa löytyvä Tea Hiilloste, jonka haastattelun rykäisimme pikaisesti narikassa. Se julkaistaan Starassa podcastina lauantai-iltana. Suora linkki on tässä: http://www.stara.fi/?p=6360

Matkalla Suomessa uusintoina

Sain tänään kuulla, että kolmisen vuotta sitten juontamani Matkalla Suomessa -ohjelmat pyörivät parhaillaan uusintoina TV2:lla keskiviikkoisin joskus kuuden jälkeen. Pitääkin tänään zoomata, että miltä setit näyttävät näin vuosien jälkeen. Tällä hetkellä kaapelikanavilla pyörii myös Stara -niminen ohjelma, joka on koostettu Tammerfesteillä tekemistämme videopodcast-jutuista. Tsekkaile, jos asut Pirkanmaan alueella!

TeliaSonera sivaltaa tekijänoikeuslakia

Sekava ja ristiriitainen uusi tekijänoikeuslaki Lex Karpela on saanut tiukkaa kritiikkiä nyt jo toisen alalla toimivan kansainvälisen suuryrityksen taholta. Nokian johtaja Anssi Vanjoki totesi taannoin ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen pysäyttäneen kehityksen Suomessa, ja nyt myös TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesari ja lakimies Marko Vuorinen ovat samoilla linjoilla. Yhtiö antaa opetusministeriölle toimittamassaan lausunnossa sapiskaa epäonnistuneelle tekijänoikeuslaille ja ahneille tekijänoikeusjärjestöille.

TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. On kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että ”Lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä”, TeliaSonera toteaa lausunnossaan.

Yhtiö antaa myös epäsuoraa kritiikkiä lain aikanaan masinoineelle ministeri Tanja Karpelalle, joka sai ajettua kuluttajien oikeuksia polkevan tekijänoikeuslain läpi kansanedustajille ja medioille levittämiensä valheellisten ja harhaanjohtavien tietojen avulla. Myös sananvapauden rajoittaminen saa osansa lausunnossa.

Lainsäätäjä on nähnyt digitaaliteknologian niin merkittävänä uhkana tekijänoikeuksille, että lainsäätäjä on lainsäädäntötyössään sortunut loppukäyttäjien oikeuksien kustannuksella ylilyönteihin, joiden perusteena on ollut tekijänoikeusdirektiivin mahdollisimman tiukka tulkinta.

On kestämätöntä, että tekijänoikeuden haltijat tai niitä edustavat etujärjestöt voivat sopimusvapauden nimissä estää esim. ohjelmistojen välittämisen loppukäyttäjälle niin, että sananvapauteen kiinteästi kuuluvaa tiedonvälitystä loppukäyttäjälle ei voida toteuttaa.

Lausumassaan TeliaSonera toteaa, että äänitteiden myynnin jyrkän laskun takana ovat myös levy-yhtiöiden omat tekniset suojauskeinot ja niiden liiallinen käyttö. Näin ollen levymyynnin laskua ei voida kaataa pelkän nettipiratismin syyksi.

Erityisesti musiikin kohdalla on havaittavissa, että liiallinen teknisten suojauskeinojen käyttö on toiminut epäsuotuisasti äänitteiden myynnissä, koska kuluttajat ovat todenneet suojattujen teosten kaupan ja varsinaisen käytön olevan liian hankalaa.

TeliaSonera kritisoi myös lain heikentämää yksityisyydensuojaa sekä sitä, että tekijänoikeusjärjestöt vaativat maksamaan samasta materiaalista kaksinkertaisia tekijänoikeusmaksuja, kun materiaalia tarjotaan eri päätelaitteisiin.

Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet.

Yhtiö vaatii loppukäyttäjille myös oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta teoksen lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta.

Nämä (lakiin) tehdyt muutokset eivät ole onnistuneita eivätkä kohtuullisia ja ovat vain omiaan luomaan turhaa huolestuneisuutta ja epävarmuutta esimerkiksi internetkäyttäjiä koskien. Käyttäjillä tulisi olla oikeus teoskappaleitten valmistamiseen yksityistä käyttöä varten riippumatta siitä, mistä lähteestä ko. teos on alun perin hankittu. Tekijänoikeusdirektiivin mukainen kohtuullinen korvaus tällaisesta yksityisestä käytöstähän jo maksetaan loppukäyttäjien toimesta erilaisten kasettimaksujen avulla.

Lisäksi yhtiö haluaisi antaa loppukäyttäjälle oikeuden kiertää myös ns. tehokkaita teknisiä suojauksia ja käyttää teoksia haluamallaan tavalla sekä tehdä teoksista myös uusia kopioita. Rangaistus voisi tulla kyseeseen vain silloin, kun suojauksen purkaminen ja teosten levittäminen tehdään ansiotarkoituksessa.

TeliaSoneran edistyksellinen lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Homma toimii

Kirjoitin edellisessä entryssäni Mac Book Pron viallisesta akusta, joka ei kuitenkaan Applen verkkopalvelun mukaan kuulunut vialliseen akkusarjaan. Koneen tamperelainen myyjä toimi kuitenkin ammattitaitoisesti ja huomionarvoisen ripeästi, sillä perjantaisen yhteydenottoni jälkeen jo tänään ilmoitettiin, että uusi akku on noudettavissa. Mainiota. Nyt pitää testata, että millaiset ovat uuden akun suoritusarvot.

Mac-maailma haiskahtaa jälleen

Mac Book Pro on toiminut jonkin aikaa varsin hyvin, mutta viime aikoina se on tuonut taas mieleen ”vanhat kunnon” Windows-ajat. Koneen kaatuilu ja rantapallon katseleminen kuluttavat helposti työpäivästä ehkä vartista puoleen tuntiin. Ja jokainen minuutti on pois tuottavasta työstä.

Suurin ongelma on kuitenkin akussa, sillä koneeni akku on irtisanonut sopimuksen vain 44 latauskerran jälkeen. Tällainen ongelma on tunnustettu Applen tukisivuilla, ja akkuja vaihdetaan uusiin, mutta kyseisen tukisivun mukaan oman koneeni akku ei kuulu viallisiin. Todellakin. Vielä pari viikkoa sitten täysi akku kesti lähes kolme tuntia, mutta nyt parin vuorokauden latauksen jälkeen akku kestää ilman bluetoothia ja wlania alle puoli tuntia. Revi siinä nyt sitten huumoria, kun kahden tunnin junamatkalla Tampereelta Helsinkiin kone hyytyy jo ennen kuin päästään asiakkaan luokse.

Huomenna lähden viikonloppureissulle Dubliniin, mutta heti maanantaina pitää ottaa koodia tamperelaiseen myyjään ja katsoa toteutuuko myyntipuhe siitä, että ”Älä osta Applen verkkokaupasta, koska meiltä saat ongelmatilanteessa aina parasta palvelua”. Toivottavasti lupaus pitää, ja viallisen akun tilalle hoidetaan kivuttomasti uusi. Koneen muutkin ongelmat voivat johtua akusta, sillä ainakin ne alkoivat pahentua samaan aikaan, kun akku alkoi hyytyä.