Eduskuntavaalien 2023 televisiomainokseni on valmis ja lähtee pian pyörimään MTV3 ja Nelonen -kanavilla sekä niiden verkkopalveluissa. Kiitos mainostuotannosta Ajaton Idea Oy:n loistavilla ammattilaisille Mika Mäki ja Sami Stenman.
Tere Sammallahti kutsui minut vierailemaan maineikkaassa Terevisio-podcastissaan. Tällä kertaa keskusteltiin Helsingin Sanomien viallisesta vaalikoneesta, taloudesta, työllisyydestä, koulutusesta ja vasemmiston vaalipopulismista. Puolitoistatuntinen tykitys kannattaa katsoa, jos haluaa tietää mihin suuntaan Suomea tulee jatkossa luotsata kasvun ja hyvinvoinnin saamiseksi.
Työ.
Talous.
Turvallisuus.
Träskbäck.
Vuosi vuodelta useampi suomalainen äänestäjä selvittää vaalikoneiden avulla itselleen sopivimman ehdokkaan. Näillä eri mediatalojen vaalikoneilla onkin nykyisin alati suurempi merkitys demokratian toteutumisessa, koska niiden tuloksilla on aidosti merkitystä äänestäjien valinnoissa. Tästä syystä suomalaisten tulisi voida luottaa vaalikoneiden tuloksiin. Helsingin Sanomien kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Olen saanut parin päivän aikana useita huolestuneita yhteydenottoja siitä, että Helsingin Sanomien vaalikone ei ole tarjonnut minua sopivimmaksi ehdokkaaksi, vaikka lähes kaikki ehdokkaan mielipiteet ja vastaukset ovat olleet samat kuin vaalikoneen tehneen äänestäjän. Kun yhä useampi tuttu hämmästeli samaa ilmiötä, päätin ryhtyä selvittämään asiaa ja toden totta havainto pitää kuin pitääkin paikkansa. Hesarin vaalikoneessa on virhe.
Luonnollisesti tiedän mitä olen itse vaalikoneeseen ehdokkaana vastannut, joten ryhdyin kokeilemaan miten Hesarin vaalikone käyttäytyi. Antaessani äänestäjän roolissa vaalikoneeseen kaikissa kysymyksissä samat vastaukset kuin olin ehdokkaana syöttänyt, oli sopivuus ehdokkaaseen täydet 100 prosenttia. Sitten ryhdyin testaamaan konetta siten, että vastasin yhtä vastausta lukuunottamatta kaikissa samoin kuin ehdokkaana. Arvelin, että näin joukosta löytyisi mahdollisesti väärään tulokseen johtava kysymys.
Ja sellainen myös löytyi.
Normaalisti vastausten erotessa ehdokkaan vastauksista vain yhdessä kysymyksessä ja siinäkin vain yhdellä pykälällä, on ehdokkaan sopivuus lopputuloksissa yli 99 prosenttia. Sitten lopulta huomasin, että eräs kysymyksistä muodosti tähän hyvin hämmentävän poikkeuksen. Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan tuntien ei ehkä yllättänyt, että tuloksia vääristävä kysymys liittyy sukupuoleen ja kuuluu ”Sukupuolten moninaisuus pitäisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin”.
Ehdokkaana tietoja tähän vaalikoneeseen syöttäessäni vastasin tähän kysymykseen ”Täysin eri mieltä” ja nyt äänestäjänä vastatessani vastasin ”Jokseenkin eri mieltä”. Siis viereisen vaihtoehdon. (Kuva ohessa) Tämän eroavaisuuden olisi tullut pitää minut edelleen kirkkaasti itselleni sopivampana ehdokkaana noin 99 prosentin osumalla, mutta Hesarin vaalikone laski yllättäen sopivuudeksi vain 83 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että kaikki muut vastaukset olivat täysin identtiset. Ohessa myös kuva, josta nähdään minun ja Hesarin mukaan kahden sopivamman ehdokkaan yhteensopivuus sekä Hesarin vaalikoneen antama yleisprosentti. Siitä on matkan varrella kadonnut peräti 17 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaana on mahdotonta sanoa onko Hesarin vaalikoneessa tekninen virhe vai pusketaanko siinä Hesarin punavihertävää agendaa, mutta virhe on ilmiselvä. Toivon, että tässä on kyse puhtaasti teknisestä virheestä, jonka Hesarin tiimi korjaa ensi tilassa ja pahoittelee avoimesti virhettään. Selvää on, että millään kriittistä tarkastelua kestävällä argumentilla ei voida perustella sitä, että yksi arvokysymys heilauttaa vaalikoneen kokonaistuloksia peräti 17 prosenttiyksikköä (99,66%->83%). Kuvassa näkyy, että näin kuitenkin parhaillaan tapahtuu.
Sinäkin voit käydä kokeilemassa miten tämä virhe syntyy. Hesarin vaalikone löytyy tästä linkistä ja ehdokkaana syöttämät vastaukseni koneeseen tämän kirjoituksen lopuista. Voit vapaasti vertailla vastauksia kunnes Hesari saa vaalikoneensa virheen korjattua.
PS: Kuvassa listalla näkyvät muut ehdokkaat, Katri Virkkunen, Antti Järvensivu, Jari Kinnunen ja Jussi Haavisto ovat upeita ehdokkaita, joihin kannattaa tutustua. Olemme kaikki siis kokoomuksen ehdokkaita Pirkanmaalta.
Päivitys 20.2.2023 klo 09.20
Helsingin Sanomat vahvisti hetki sitten, että sen vaalikoneessa on tosiaan virhe. Lehden mukaan vaalikoneen koodista löytyi bugi, jonka johdosta yksi arvokysymys laskettiin tuloksiin kahteen kertaan. Toivon todella, että kyse oli vahingosta, sillä muitakin vaihtoehtoja on käynyt mielessä. Joka tapauksessa on hämmästyttävää, että Hesari julkaisi vaalikoneen, jonka toimintaa se ei ollut testannut kunnolla ja joka vääristi antamiaan tuloksia yhden arvokysymyksen pohjalta.
—–
Tässä alla ehdokkaana Hesarin vaalikoneeseen syöttämäni vastaukset. Ensin on kysymyksen järjestysnumero ja sen jälkeen on toisena numerona mainittu vasemmalta lukien se pallukka, jonka olen ehdokkaana koneeseen syöttänyt.
1-4
2-5
—
3-4
4-2
5-1
6-2
—
7-5
8-5
9-5
—
10-4
11-1
—
12-1
13-5
14-1
15-2
—
16-1
17-5
18-1
19-5
20-5
21-4
22-5
23-1 (Tässä on virhe)
24-5
25-4
26-5
27-2
28-5
29-1
30-5
Sosiaali- ja terveydenhoidon historian suurin muutos toteutui vuoden alussa, kun hyvinvointialueet käynnistivät toimintansa. Varsinainen nivelvaihe sujui pääosin hyvin, mutta kulisseissa kuohuu. Hyvinvointialueiden rahat nimittäin loppuivat jo ennen kuin toiminta pääsi edes alkamaan, ja valtio joutui työntämään kättä veronmaksajien taskuun 350 miljoonan euron verran. Valtion piikki aukesi siis välittömästi, joten kerta jäi tuskin viimeiseksi. Lisäraha ei tunnetusti kannusta talouskuriin saati toiminnan tehostamiseen. Sote-uudistuksen oli alunperin tarkoitus tuottaa miljardisäästöt, mutta nyt toteutunut uudistus keskittyy hoidon parantamisen sijaan lähinnä hallinnon lisäämiseen.
Rahan kaataminen ongelmien päälle on tällä hallituskaudella tullut tavaksi, mutta veronmaksajat ansaitsevat vastuullisempia ratkaisuja. Nyt tarvitaan kiireesti soten korjaussarjaa, jolla tehostetaan hyvinvointialueiden taloutta, parannetaan palveluita ja vähennetään ruuhkia. Ensinnäkin avustava henkilöstö tulee ottaa taas käyttöön, sillä lääkärien ja hoitajien tulee voida keskittyä heille kuuluviin työtehtäviin. Korkeasti koulutettujen ammattilaisten ei pidä käyttää rajallista työaikaa esimerkiksi sihteerien tai laitoshuoltajien tehtäviin.
Toiseksi hyvinvointialueet kiertävät parhaillaan tukipalvelujen kilpailutuksia niin sanottujen in house -yhtiöiden kautta. Tässä kyseenalaisessa toimintatavassa julkinen taho ostaa pienen osuuden julkisesta yhtiöstä, jotta se voisi ostaa tuotteita ja palveluita ilman kilpailutusta. Näin yksityiset yritykset pidetään tarkoituksellisesti ulkona palvelujen tarjoamisesta. Kolmanneksi tietojärjestelmien sirkus täytyy saada kuriin ja Suomessa käynnistää valtakunnallisen avoimen lähdekoodin tietojärjestelmän suunnittelu Viron mallin mukaisesti. Apotin kalliit virheet eivät saa toistua. Veronmaksajien rahaa täytyy ryhtyä käyttämään nykyistä vastuullisemmin.
Viime vuonna hallituksen säätämä pakkolaki sai noin tuhat hoitajaa poistamaan itsensä rekisteristä, mikä nopeutti hoitajapulan kriisiytymistä. Hoitajamitoituksen vuoksi Suomessa on parhaillaan tuhansia hoivapaikkoja tyhjänä, joten hoivaa vaille jäävät vanhukset ruuhkauttavat päivystyksiä. Hoitajamitoitus täytyy pikaisesti purkaa ja tilalle saada yksilökohtainen mitoitus, jossa kartoitetaan jokaisen vanhukset omat tarpeet ja hoitajien oikea määrä mitoitetaan sen mukaan. Hätiköidysti tehdystä lainsäädännöstä johtuvien valuvikojen korjaaminen jatkuu vielä pitkään, mutta hihat on jo kääritty ja työ parempien terveyspalvelujen eteen on jo alkanut.
Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu 8.2.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.
Suomessa ammattiliitot ovat rahoittaneet perinteisesti jättimäisillä summilla vasemmiston ehdokkaita, mutta nyt myös markkinatalouden asiaa ajava Pro Markkinatalous on ryhtynyt toimeen. Hain ja sain sieltä tukea vaalikampanjaani. Tuki menee erittäin hyvään tarkoitukseen. Äskettäin Helsingin Sanomien toimittaja lähestyi minua ja pyysi saada tietää miten vastasin Pro Markkinatalouden hakemuksessa olleisiin kysymyksiin. Vastasin toimittajalle mielelläni, sillä vastaukset kuvastavat hyvin tavoitteitani politiikassa. Avoimuuden kannattajana julkaisen vastaukset nyt myös blogissani kaikkien kiinnostuneiden tutustuttavaksi.
1. Miten haluat edistää vastuullista markkinataloutta ja Suomen kilpailukykyä sekä parantaa yrittäjien asemaa? Mainitse vastauksessa myös konkreettisia esimerkkejä.
Suomalaiset täytyy saada töihin ja ahkeruudesta täytyy palkita. Työn vastaanottamisen täytyy olla kannattavampaa kuin toimettomuuden. Siksi tuloverotusta tulee keventää ja vastikkeetonta passivoivaa sosiaaliturvaa leikata. Paikallinen sopiminen täytyy mahdollistaa kaikilla aloilla ja yleissitovuudesta tulee luopua. Yrittäjien asemaa täytyy parantaa mm. kaatamalla haitallinen YEL-esitys ja kehittämällä ongelmaan ennen kaikkea yrittäjien talouden kannalta kestävä ratkaisu. Myös yrittäjien sosiaaliturvaa täytyy parantaa ja kannustimia yrittäjäksi ryhtymiseen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen lisätä merkittävästi. Ilman yrittäjiä ei ole hyvinvointia. Olen esittänyt myös mm. äitiysloman kustannusten täysimääräistä korvaamista työntantajille. Julkisen sektorin inhouse-yhtiöiden käyttämistä tulee rajoittaa, koska se estää vapaata kilpailua. Monituottajamallilla voidaan tuottaa laadukkaampia ja monipuolisempia palveluita edullisemmin. Palvelusetelien käyttöä tulee siksi lisätä merkittävästi ja ihmisille antaa mahdollisuus valita itse palveluntarjoajansa kokoomuksen jo vuosia sitten esittämän valinnanvapaus-teeman mukaisesti. Verkosivuillani asiasta lisää. Olen myös tehnyt parhaillaan vireillä olevan kansalaisaloitteen taloustaitojen opetuksen lisäämisen puolesta.
2. Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä (esimerkiksi veropohja, yksityishenkilöiden verotus ja/tai yritysverotus)?
Suomessa tulisi kokeilla vähintään alueellisesti Viron yritysveromallia, joka kannustaa investoimaan ja työllistämään. Yhteisöverotuksen keventämisen seurauksia on arvioitava Lafferin käyrän mukaisesti, koska edellisen kerran tulokset olivat hyviä. Edellä mainitsinkin jo, että tuloverotusta täytyy keventää ja vastikkeetonta sosiaaliturvaa leikata. Lisäksi ansiosidonnaisen kestoa tulee lyhentää 100 päivällä ja laskea sitä portaittain heti työttömyyden alusta lukien. Veropohjaa tulee kasvattaa panemalla ammattiliitot verolle arvioimalla niiden toimintaa tuloverolain 22 § edellytyksiä vasten. Ei siis lähdeverolla, joka on vain harhautusta.
3. Millaisena näet yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina? Millaisia mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä?
Erittäin merkittävänä. Koen erittäin ongelmalliseksi kehityksen, jossa inhouse-yhtiöitä käytetään kasvavassa määrin julkisen sektorin hankintoihin yksityisten yritysten kustannuksella. Tämä kehitys tulisi kääntää, koska vapaan markkinatalouden ja avoimen kilpailutuksen ohittaminen tarkoittaa merkittävää kustannuslisää ja veropaineita yhteiskunnalle. Erityisesti sote-alalla ja sen tukipalveluissa yksityisten yritysten roolia täytyy kasvattaa ja inhouse-yhtiöiden käyttämistä kilpailutusten ohittamisessa rajoittaa. Lisäksi yksityinen palvelutuotanto täytyy ottaa sote-sektorilla aktiivisesti mukaan. Peruspalveluita ei ole mahdollista tuottaa ilman yrityksiä.
4. Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?
Olen esittänyt jo vuosia, että tarveharkinnasta täytyy luopua. Välittömästi tulisi luopua ICT-alalla käytössä olevasta tutkintovaatimuksesta ja vastineeksi nostaa palkkavaatimusta 3000 eurosta 4000 euroon, koska alan huippuosaajilla ei ole aina tutkintoa. Suomalaisten kannustinloukkuja tulee vähentää kaikissa tuloluokissa, eli myös korkeakoulutetuissa ja tuloveron progressiota loiventaa merkittävästi ja harkita tasaveroa. Työllisyysaste saadaan nousuun, kun kannustinloukuista luovutaan ja ihmisten kannattaa taas ottaa työtä vastaan. Uudet työpaikat syntyvät lähes yksinomaan pieniin ja pk-yrityksiin, joten niiden työllistämistä täytyy tukea. Eräs keino on ajaa Sipilän hallituksen harmillisesti kaatama ”irtisanomislaki” läpi, jotta työmarkkinoiden joustavuus Tanskan mallin mukaan alentaisi työllistämisen kynnystä. Lisäksi muuntokoulutusta tulee lisätä, koska se auttaa opettelemaan uuden ammatin ja sen myötä työllistymään. Sosiaaliturvan pitää olla leposohvan sijaan kuin trampoliini, joka auttaa ihmisen takaisin työelämään.
5. Millainen rooli Suomella tulisi olla osana Euroopan Unionia? Miten Suomen tulisi asemoitua toisaalta EU:n sisämarkkinoiden ja toisaalta suomalaisten yritysten kansallisen edun ajamisessa?
Suomen tulisi olla terveen talouden ja talouskurin äänitorvena Euroopassa, mutta viime vuosina suunta on ollut päinvastainen. Suomalaisten yritysten etuja tulee ajaa Euroopan unioninissa voimakkaasti ja avata ovia erityisesti vientimarkkinoille. Nyt Suomen rooli on jostain syystä kääntynyt sellaiseksi, että omia yrityksiä ja kansalaisia ennemminkin poljetaan Marinin hallituksen toimesta. Metsäala on hyvä esimerkki tästä haitallisesta suuntauksesta.
6. Millä konkreettisilla keinoilla suomalaisten yritysten kilpailuetua voitaisiin edistää Suomen siirtyessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin?
Kansainvälisesti Suomessa on äärimmäisen hyvää osaamista myös näiden ympäristökysymysten ratkaisemisesta. Kun ratkaisuja saadaan vietyä maailmalle, on kyseessä sekä taloudellisesti tuottoisasta toiminnasta että myös tehokkaimmasta mahdollisesta ympäristöteosta, johon suomalaiset yritykset kykenevät. Omassa maassa näpertelyllä ei ole merkitystä koko planeetan tulevaisuudelle, mutta suomalaisella huipputeknologialla voi olla maailmalle vietynä aitoa merkitystä.
Suomalaiset yritykset kärsivät parhaillaan vakavasta työvoimapulasta, vaikka samaan aikaan satoja tuhansia työkykyisiä on työttömänä. Työn vastaanottamisen pitäisi olla aina kannattavaa, mutta nyt näin ei ole. Työstä käteen jäävä ansiotulo verrattuna tukirahoilla elämiseen on usein liian pieni verrattuna menetettyyn vapaa-aikaan.
Tällaiset kannustinloukut ovat uhka nykyisen hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Sosiaaliturvan tulisi olla kuin työelämään palauttava trampoliini, ei kuten pehmeä löhösohva. Ongelma on poliitikoiden rakentama, joten heidän tulee se myös korjata. Työelämä tarvitsee kiireesti korjaussarjan, koska nykymenoon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole yksinkertaisesti enää varaa.
Kannustinloukkujen kuvitellaan usein olevan vain työttömien ongelma. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä korkeakoulutettujen Akavan taannoisen kyselyn mukaan 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on erityisesti tuloverotuksen progressio, joka vähentää lisätöistä käteen jäävää palkkaa.
Koulutusta tulisi mielestäni arvioida yhteiskunnan investointina, jonka sijoitetun pääoman tuottoa tuloveron progressio nyt pienentää. Samalla hukataan arvokkaita resursseja ja osaamista. Progressio on osasyy myös siihen, että tuhannet verovaroin koulutetut suomalaiset huippuosaajat ovat jo muuttaneet ulkomaille.
Työstä täytyy tehdä taas taloudellisesti houkuttelevaa. Siksi tuloverotusta tulee keventää ja progressiota loiventaa merkittävästi. Työkykyisten sosiaaliturvan vastikkeellisuutta tulee lisätä sekä ansiosidonnaista lyhentää ja porrastaa. Samalla erityisesti pieniä ja pk-yrityksiä tulee kannustaa työllistämiseen. Opintotuen tuloraja tulee poistaa, jotta yhä useampi opiskelija omaksuisi työnteon kulttuurin ja voisi vaikuttaa omaan elintasoonsa nykyistä paremmin.
Työnteko vähentää tehokkaasti syrjäytymistä, koska se saa ihmisen tuntemaan itsensä aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa ja työyhteisö tuo ympärille sosiaalisen verkoston. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja se mahdollistaa myös yhteiskunnan hyvinvoinnin.
Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
yrittäjä
Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2023.
Turvallista alkanutta vuotta! Elämme parhaillaan historiallisia aikoja, sillä olemme jatkossa kaikki Suomen suurimman hyvinvointialueen asukkaita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastustoimessa kuntarajat katosivat nimittäin uudenvuoden ilotulitusten myötä. Suuri joukko viranhaltijoita on tehnyt hartiavoimin töitä, jotta ihmiset saisivat jatkossa sote-palveluita mahdollisimman saumattomasti kautta Pirkanmaan. Heikon lainvalmistelun vuoksi työtä on kuitenkin jouduttu tekemään kovassa kiireessä, joten nyt kannattaa varautua myös ongelmatilanteisiin. Erityisesti tietojärjestelmien ja palkkahallinnon osalta ilmassa on parhaillaan kovasti kysymysmerkkejä. Hyvinvointialueen ensimmäiset palkat tulevat sopivasti maksuun perjantaina 13. päivä.
Tämä historiallinen muutos tapahtuu hetkellä, joka ei ainakaan vähennä tilanteeseen liittyviä epävarmuuksia. Terveydenhoito on parhaillaan historiansa syvimmässä kriisissä, joka näkyy sekä vanhustenhoidossa että päivitysten ruuhkautumisessa. Juurisyitä tähän ovat ennen kaikkea huolimattomasti säädetty hoitajamitoitus sekä vakava hoitajapula. Lakkoihin liittyneen pakkolain seurauksena viime vuonna peräti tuhat hoitajaa pyysi poistamaan ammattioikeutensa Valviran rekisteristä, kun normaalisti poistuma on ollut vain kymmeniä hoitajia vuodessa.
Suomessa on parhaillaan tuhansia vanhusten hoivapaikkoja vapaana, mutta niitä ei voida ottaa käyttöön hoitajamitoituksen vuoksi. Kun vanhukset eivät saa ammattimaista tukea läheltään, joutuvat he turvautumaan päivystyksiin. Kriisi päivystyksissä, hoitoonpääsyssä ja vanhustenhoidossa tulee syvenemään, mikäli hoitajamitoitusta hallituksen suunnitelmien mukaan kiristetään ja lisäksi kela-korvauksia poistetaan. Nyt päätöksentekoon tarvitaan realismia, sillä suomalaisten ei pitäisi koskaan joutua maksamaan politiikan hintaa terveydellään.
Monia kuntalaisia on viime päivinä ihmetyttänyt sairaanhoitopiirin tapaus, jossa jouduimme kutsumaan koolle ylimääräisen valtuuston kokouksen. Kyse oli siitä, että hyvinvointialueen budjettiin oli jostain syystä laskettu mukaan kuntien omistaman sairaanhoitopiirin rahaa, vaikka hyvinvointialueen rahoitus kuuluu valtiolle. Sairaanhoitopiirin hallitus halusi laskuttaa 8,1 miljoonan euron alijäämän kunnilta, vaikka konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Mikäli laskutus olisi tehty, olisi se vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, eli tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja muihin peruspalveluihin. Esityksestäni valtuusto päätti, että tämä alijäämä täytyy kattaa konsernin sisällä.
Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu 4.1.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.
Sairaanhoitopiirin toiminnan loppuessa Pirkanmaalla koettiin erikoinen tilanne, kun kuntien varallisuutta yritettiin siirtää hyvinvointialueelle, jonka rahoitus on valtion tehtävä – ei kuntien. Kuntien omistaman sairaanhoitopiirin alijäämäksi vuosilta 2021-2022 arvioitiin alunperin 8,1 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Jakokelpoisista varoista huolimatta alijäämä aiottiin sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksellä laskuttaa kunnilta vastoin omistajien toistuvasti ilmaisemaa yksimielistä kantaa.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perussopimuksen 28 §:n mukaan kuntayhtymän varat jaetaan, kun toiminta loppuu. Kunnat olisivat siis perussopimuksen perusteella voineet vaatia kaikkia ylijäämiä itselleen, mutta nyt ne tyytyivät siihen, ettei lisälaskua tulisi. Lisälasku olisi toteutuessaan vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, mikä olisi tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen tai muihin peruspalveluihin.
Sairaanhoitopiirin omistajakunnat vaativat kahden vuoden ajan, että toiminnan loppuessa alijäämät täytyy kattaa ylijäämistä. Tämä ei siis tullut kenellekään yllätyksenä. Sairaanhoitopiirin hallitus kuitenkin kikkaili asian käsittelyn valtuuston ulottumattomiin tietoisena siitä, että valtuusto nimenomaan halusi sen käsittelyynsä. Lopulta jouduimme vaatimaan kokonaan ylimääräisen sairaanhoitopiirin valtuuston kokouksen, jotta asia saatiin viimein käsittelyyn. Sama asia olisi voitu käsitellä jo aikaisempien valtuuston kokousten yhteydessä ilman nyt nähtyä kiirettä ja sen mukanaan tuomia haasteita.
Esityksestäni sairaanhoitopiirin valtuusto päätti äänestyksen myötä selvin lukemin, että alijäämä täytyy kattaa. Ei vain pyrkiä kattamaan, vaan kattaa. Tämän jälkeen sairaanhoitopiirin hallitus päätti, että alijäämä tulisi kattaa konserniyhtiöiden osingoilla. Valtuusto ei siis tehnyt päätöstä osinkojen jakamisesta. Myöhemmin hyvinvointialueen hallitukselle esitettiin, että sen ei tulisi antaa suostumusta sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksen toteuttamiseen, mutta äänestyksen jälkeen aluehallitus antoi siihen suostumuksensa. Se oli oikea ratkaisu, joka säästi kunnille miljoonia euroja ja mahdollisti kuntien investoinnit niiden omiin peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien tehtäviin ei kuulu rahoittaa hyvinvointialuetta, jonka rahoitus kuuluu valtiolle. Tämä on aivan olennainen seikka.
Hyvinvointialueen viranhaltijoiden mukaan nyt tehty päätös alijäämän kattamisesta heikentää saman verran hyvinvointialueen taloutta. He ovat varmasti oikeassa, mutta samalla voidaan kysyä miksi ihmeessä hyvinvointialueen budjettiin oli alunperin laskettu mukaan selkeästi kunnille kuuluvia rahoja?
Sairaanhoitopiirin valtuusto ei siis päättänyt siitä miten alijäämä täytyy kattaa, vaan esitys osingoista oli sairaanhoitopiirin hallituksen. Jos hallitus olisi toiminut ajoissa ja omistajien tahdon mukaisesti jo alkusyksystä, olisi ratkaisuja ehditty kartoittaa rauhassa ajan kanssa. Nyt viranhaltijat – ei siis valtuusto – katsovat, että kiireen vuoksi alijäämän kattamiseksi ehditään korkeintaan jakamaan tytäryhtiöistä osinkoja. Mikäli asiaa olisi suostuttu käsittelemään ajoissa, olisi pöydällä ollut monia muitakin vaihtoehtoja. Nyt viranhaltijat joutuvat siis tekemään hätäratkaisuja, eikä kiire ole näissä asioissa koskaan hyväksi.
Hyvinvointialueen alkua ovat leimanneet heikko lainvalmistelu ja kiire. Toivottavasti nyt nähty tilanne jää viimekseksi laatuaan. Alkanut vuosi on ratkaisevan tärkeä maakunnan sote-palvelujen tulevaisuuden kannalta. Asiat täytyy jatkossa käsitellä suoraselkäisesti ja avoimesti, koska vain yhteistyössä voidaan löytää parhaat ratkaisut.
Hyvinvointialueen valtuusto käsitteli tämän päivän kokouksessaan strategiaa ja talousarviota. Puheenvuorossani totesin, että terve taloudenpito ei näy riittävän selvästi strategiassa, vaikka se on toiminnan kovassa ytimessä.
—-
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut kuulijat. Hyvinvointialueen toiminnan onnistumisessa on olennaista miten taloudellisesti kestävästi toiminnot on järjestetty. Pitkän aikavälin strategisissa tavoitteissa ja strategisissa kärkiteemoissa talouteen liittyvät teemat ovat tästä huolimatta jääneet selkeään sivurooliin.
Strategian arvoissa taloutta ei sen sijaan mainita lainkaan. Hetki sitten nähdyssä esityksessä otsikon ”Näissä meidän on onnistuttava, jotta strategia toteutuu” alla ei siinäkään mainittu kestävän talouden teemoja lainkaan.
En tee muutosesitystä, mutta esitän toiveen, että vastuullinen taloudenpito otetaan jatkossa nyt nähtävää vahvemmin huomioon sekä kirjauksina strategiassa että huomioon myös kaikessa hyvinvointialueen toiminnassa. Veronmaksajat ovat sen ansainneet.
Suomen suurimmalla hyvinvointialueella, Pirkanmaalla, vuodenvaihteessa tapahtuvan aloituksen valmistelut ovat täydessä käynnissä, mutta kaikkia sote-lainsäädäntöön kiireessä jääneitä valuvikoja tuskin ehditään korjata ajoissa. Pirkanmaan 63,5 miljoonan euron alijäämä on sekin yksi osoitus uudistuksen hankaluuksista. Lempäälän rooli tässä himmelissä voi kuitenkin olla hyvinkin positiivinen. Ainakin, jos sen vaikutuksia arvioidaan kunnille jatkossakin jäävän ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Lempäälä on ollut koko valtakunnassa edelläkävijä perhetupien käytössä. Kyseessä ovat lapsiperheille suunnatut kohtaamispaikat, joihin vanhemmat voivat tulla lastensa kanssa matalalla kynnyksellä vaikkapa leikkimään ja viettämään aikaa yhdessä muiden lasten ja vanhempien kanssa. Mutta myös hakemaan vertaistukea ja ennen kaikkea keskustelemaan ammattilaisten kanssa perheen mahdollisista ongelmista. Tällaiset erittäin matalan kynnyksen kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat vuosien varrella johtaneet hyviin tuloksiin. Myös vanhemmille muutaman tunnin asiointivapaan tarjoavat reppupäivät ovat mahdollistaneet varsinkin yksinhuoltajille tärkeää omaa aikaa.
Toimin hyvinvointialueen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan (tiedän, melkoinen sanahirviö) varapuheenjohtajana. Valiokuntamme tehtäviin kuuluvat turvallisuuden lisäksi myös ennaltaehkäisyyn kunnissa liittyvät asiat, ja Lempäälän perhetuvat ovat upea esimerkki sellaisesta. Kohtaamispaikoiksi nykyisin kutsuttavia perhetupia tulee mielestäni pyrkiä jatkossa levittämään ohjatusti myös muihin Pirkanmaan kuntiin.
Kun lapsiperhe saa varhaista tukea ajoissa ja lähes huomaamatta, voi tuella olla merkittäviä vaikutuksia paitsi perheen tulevaisuuteen myös yhteiskunnan kantokykyyn. Varhain saatu tuki säästää merkittävästi hyvinvointialueen resursseja, joita ei ole liikaa tarjolla. Kun jaossa on lähinnä niukkuutta, tulee resursseja käyttää järkevästi ja hyväksi havaittuja malleja kopioida. Eräs sellaisista malleista tulee meiltä Lempäälästä.
Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja (kok.)
Kirjoitus on julkaistu 30.11.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.
