Muutaman päivän mukava seminaarimatka Leville alkaa olla ohi.

Mestoilla, ja varsinkin Hullu Poro Areenalla, oli hieman odotettua vähemmän kansaa, vaikka sesonki oli jo päällä. Ehkä vuodenaikaan kylmä sää oli karkoittanut skimbakansan.

Samasta syystä mekin otimme viimeisen päivän levon kannalta, kun lunta tuli taivaan täydeltä. Paluulennon odottelu sujui mukavasti Gondolirinteen alla saunoessa ja ulkona Pool Party -altaassa poreillessa (Kiitos Hanskille). Setti antoi kummasti virtaa, mutta kolmen tunnin kotimatkan jälkeen ei silti jaksanut lähteä enää Tampereen yöhön.

Pientä kritiikkiä ansaitsee rinteiden ylläpito, joka taisi olla vielä talviunilla. Ainakin musta G2-rinne oli edelleen peilijäässä taannoisten kisojen jälkimainingeissa. Onneksi reissusta selvittiin tällä kertaa ilman ruhjeita ja meno oli muutenkin hieno. Seuraavaa seminaaria odotellessa…

Tultiin keskiviikkona tsekkaamaan Levin mestat, kun tammikuun skimbareissulla aurinkoa ei paljoa näkynyt. Eilen kiintiö näytti jo paljon paremmalta, kun aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta ja keli oli loistava.

Keskiviikon ilta meni Levin yössä synttäritunnelmissa, kun meikälle tuli lisää ikää päivän kääntyessä torstaiksi. Nyt mökillämme on ryhmä aika väsynyttä väkeä, mutta eiköhän tunnelma nouse aamusaunan jälkeen rinteessä.

Keijo ”Keke” Rosberg asuu muuten naapurissa. Leppoisa äijä.

Jau. Takana on hieman normaalia rajumpi viikonloppu Levin maisemissa. Homman nimenä oli Irtiottoja-klubin reissu, jossa oli mukana bout 400 kilpailuvoittajaa ympäri Suomea. Torstain ja perjantain välisenä yönä päräytettiin bussilla 14 tuntia Leville.

Perjantai meni laskettelun, hyvän seuran ja pienen tissuttelun merkeissä. Keli oli upea ja muutenkin meisinki hyvä. Samaan syssyyn meni tosin sit myös lauantai. Nyt takana on jo 9 tuntia bussissa ja edessä vielä tuollaiset kolme tuntia. Huh huh…

Viikonlopun saldona miinupuolella rikkinäinen kamera, turvonnut käsi ja pienoinen jomotus takaraivossa. Plussapuolella hyvät kemut ja muutamia uusia duunijuttuja. Kaikki siis hyvin. Tampereelle matkaa 253 kilometriä.

Klamydia-yhtye laulaa Vaasalaiset on homeperseitä -hittiviisussaan seuraavasti: Kun Vaasaan jotain järjestää, niin tulee varmasti pettymään. Ei sinne ketään tuu, himassa ne vain istuu. Vaasalaiset on homeperseitä…

Itse olen entisenä vaasalaisena bilejärjestäjänä todennut myös saman ikävän tosiasian. Vaasalaisia on tosiaan vaikea saada ulos kotoaan.

Kävin eilen pikavisiitillä tuossa Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa ja ihmettelin jälleen kyseistä biisiä sivuavaa seikkaa. Kävellessäni muutaman korttelin matkan torin liepeille jouduin ihmettelemään kaupungin autiutta. Kadut olivat täysin autiot, vaikka oli perjantain alkuilta. Tunnelma oli kuin ydinlaskeumaa odotellessa. Vain pölypallot puuttuivat katukuvasta. Sääli ettei ollut kameraa mukana.

Muissa kaupungeissa kaduilla liikkuu normaalisti autoja ja ihmisiä kauppareissuillaan tai muuten vain ulkoilemassa. Ilmeisesti vaasalaiset viihtyvät muita paremmin kotioloissa, mistä se sitten kertookaan. Ihme homma kuitenkin. Illalla baarissa meno oli kyllä ihan normaalia.