Nyt on vihdoin matskua tarjolla meidän taannoisesta Annecyn varjoliitoreissustamme. Kuvia on aikamoinen määrä, mutta joukossa pitäisi olla muutama ihan siedettävänkin näköinen foto. Suurin osa kuvista on meitsin käsialaa, mutta joukossa on myös Nurmisen Janin kamerasta lainattuja otoksia.

Tuossa yllä olevassa kuvassa meikä hengaa Swingin Arcuksella edessä ylimmäisenä. Keltainen siipi, jossa on musta ”nuoli”. Tsekkaa kuvat tästä: Kuvat: Varjoliito Annecy.

Kameraan tarttui pari lyhyttä videotakin: Paikallisen heron top landing ja toisen paikallisen heron kikkailua.

PÄIVITYS: Lisää kuvia vielä kerhomme saitilla.

Pääsimme lentämään Kööpenhaminasta aamukoneella Helsinkiin, josta suuntasimme Tampereelle ”sivistyksen pariin”. Mansessa satoi vettä, mutta se ei niin haitannut, kun alla oli jopa 40 asteen helteitä Keski-Euroopassa. Reissu oli onnistunut ja kun yhdeksästä mahdollisesta lentopäivästä lennettiin seitsemänä, niin siinäkin suhteessa reissu oli menestys.

Nyt on noin 300 valokuvaa perattavana ennen kuin niistä viitsii tehdä gallerian. Kuvia on siis tulossa.

Herätys kuuden jälkeen. Pika-aamiainen, vuokra-auto Annecyyn ja bussi Geneveen. Väsyttää.

Hengailimme päivän Team Bernard -perusleirissä ja Geneven keskustassa, jossa oli mielenkiintoista huomata, että kaupungilla valkoihoiset olivat selvä vähemmistö. Sveitsiin, tai ainakin Geneveen, on ilmeisesti ollut aikamoinen tunku Välimeren eteläpuolisista maista.

Suuntasimme kentälle junalla muutamassa minuutissa iltapäivän kääntyessä iltaan. Siellä saimme ikäväksemme huomata, että koneemme oli myöhässä, eikä matkan jatkumisesta ollut hajuakaan. SAS -lentoyhtiön tiedotus tökki aika pahasti. Lopulta saimme tietää, että missään tapauksessa emme pääse Suomeen samana yönä.

Jos lähdet Annecyn yöelämään, voi varautua baarista rippuen 12-16 euron pääsymaksuihin, 10-15 euron oluen hintaan ja siihen, että takseja ei löydy yöllä. Tyyristä, mutta pääosin tyylikästä. Käytännössä kaupungin yöelämä on siitäkin huolimatta parin ns. clubin harteilla.

Pop Plaget on nuorison ykkösmesta. Aikuisten ”yksityisklubi” on Garage, jossa on tiukka dresscode. Laadukkaampaa yöelämää etsivien kannattaa tsekata noin 20 kilsan päässä oleva Macumba, joka on yksi Euroopan suurimmista yö-komplekseista.

Tänään päätettiin saada lentopäivä keinolla millä hyvänsä, kun kelikin näytti hyvältä. Ensimmäiset kaksi lentäjää, Tapio ja Jari, saivat kuitenkin koko siiven etureunan sisään parikymmentä metriä lähtöpaikan edessä, joten lentotoiminta pantiin muutamaksi tunniksi jäihin.

Parawaitattiin vuoren rinteellä nelisen tuntia nukkuen ja aurinkoa ottaen. Sitten lopulta tuttuun aikaan, eli puoli viideltä, keli rauhoittui ja päästiin ilmaan. Puolen tunnin lennon jälkeen saman rinksan kiertäminen alkoi tuntua tylsältä, joten lähdin etsimään termoja kylän päältä. Eihän niitä sieltä tarttunut kiinni.Nappasin kuitenkin ihan leppoisan 40 minuutin lennon. Mukava päätös reissun lento-osuudelle.

Sää suosi mukavasti, ja lentopäiviä kertyi peräti seitsemän yhdeksästä, mikä on jo liki ennätysmäärä. Nokian kommunikaattorin käyttöjärjestelmän bugisuus ei anna kirjoittaa pidempää selostusta. Paska mikä paska.

Eilisistä Saksan ja Ranskan myrskyistä oli kuulemma tullut juttua Suomen televisiouutisissa saakka eilen illalla. Oli kyllä aika rankka kokemus. Tänään selvisi, että kyse oli ilmeisesti ukkosmyrskyn suihkuvirtauksesta, joka voi olla jopa 30 metriä sekunnissa.

Aamulla keli näytti ihan toimivalta. Kun päästiin Planfaitiin, ilmassa oli liitimiä ja keli oli ihan selvästi lentokeliä, mutta meidän ryhmämme jäi analysoimaan ilmassa olevien nopeutta, tuulia, pilviä ja lentoasentoja sen sijaan, että olisimme liitttyneet ilmassa olevien joukkoon…

Tunnin parawaittailun ja lähes kolmen tunnin ruokailun jälkeen päästiin kelin rauhoituttua ilmaan Planfaitilta. Lopputuloksena oli puolen tunnin namuttelulento rinnetuulessa. Erittäin leppoisaa puuhaa, vaikka puhuri olikin välillä vielä suhteellisen terävää. Mukava lentopäivä joka tapauksessa.

Lentopäivää ei tullut ja hengailimme majapaikassamme, kun kolme tyyppiä lähti tutustumaan vuorenhuippuihin jalkaisin. Yritin saada parin tunnin päästä äijiin radiolla yhteyden, mutta mitään ei kuulunut ja taivas oli sininen.

Viiden minuutin kuluttua isäntäpariskunnan koira tuli pelästyneen näköisenä tuijottamaan ulos ikkunasta. Samalla huomasin, että täysin mustat ukkospilvet vyöryivät vuoren yli meitä kohti käsittämätöntä vauhtia. Samalla hetkellä alkoi uskomaton tuulenpuuska, ja ilma täyttyi nopeasti hiekasta, oksista ja kaikesta mahdollisesta mikä irti lähti.

Suurin osa talomme ovista ja ikkunoista oli auki, joten myrsky ylsi sisälle saakka pudottaen erilaisia tavaroita seiniltä ja pöydiltä ja lennättäen sisälläkin aikamoista määrää hiekkaa ja rojua. Uskaltauduimme pian terassille katsomaan tätä uskomatonta showta. Puut ja pensaat olivat vaakatasossa ja tavaraa lensi kymmenien metrien päähän. Meteli oli niin kova, että en huomannut lainkaan vajaan kymmenen metrin päässä olleen ison puun kaatumista. Onneksi saimme otettua muutaman valokuvan tästä luonnonilmiöstä.

Talon lattiat olivat roskien, hiekan ja jopa lasinsirujen peitossa. Pihalla 10 kilon kukkavaasit olivat pitkin poikin, puu kaatunut ja katkenneita oksia oli joka puolella. Myöhemmin saimme yhteyden kolmeen vuorella olleeseen kaveriin ja he olivat onneksi kunnossa.

Majapaikkamme sijaitsee aika ylhäällä laakson seinustalla ja ukkospilven alareuna oli vain muutamia kymmeniä metrejä yllämme. Tällaisia luonnonilmiöitä ei halua välttämättä ihan joka päivä todistaa

Lentosää näytti aika heikolta, joten päätimme lähteä tsekkaamaan Mont Blancin Midi-huipun, joka jäi viimeksi näkemättä, kun missattiin viimeinen
hissi. Mesta olikin aikas hieno kokemus vaikka ehdimme olla huipulla vain yhden oluen ajan. Koveneva tuuli uhkasi pysäyttää hissin, jolloin olisimme joutuneet jäämään ylös odottamaan tuulen tyyntymistä.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti alas, mutta hissi tosiaan pysäytettiin kun väki oli saatu alas huipulta. Sääennustus lupasi alueelle ukkosmyrskyjä, mutta muuten mikään ei viitannut siihen, mitä muutaman tunnin kuluttua tapahtuisi

Tänään tuli tempaistua toinen oikea lentopäivä putkeen. Mentiin ajoissa Forclazin lähtöpaikalle ja sieltä parin tunnin odottelun jälkeen iltapäivän rajuhko keli rauhoittui sen verran, että päätettiin suunnata ilmaan. Keli oli lähtöpaikalla ihan leppoisa, ja sain hilattua itseni yli 1.800 metrin (msl) korkeuteen.

Vuoren huippua rinnetuulimaisesti lennettäessä keli oli vielä siedettävä, mutta kun irtautui rinteen päältä niin edessä oli hiukan liian tiukkaa rytyytystä. Termiikki oli ulkona rinteestä vittumaisen terävää ja rajua. Reilun puolen tunnin kiikutuksen jälkeen päätin suunnata laskupaikalle. Ongelmana oli vain se, ettei alas tuntunut pääsevän millään. Pientä termoa oli niin, että joka paikassa kanteli.

Pikku hiljaa korkeus alkoi huveta ja lento päättyi noin 50 minuutin jälkeen onnellisesti. Hieno lento, vaikkakin hiukan rajussa kelissä. Uintireissun ja illan juustojen, patonkien ja viinien jälkeen painuttiin koko sakki pehkuihin odottamaan uutta lentopäivää.

Aamupäivällä käytiin aistimassa Annecyn keskustan ilmapiiriä. Iltapäivällä testattiin ensin Planfaitin lentomesta, josta otettiin noin 20 minuutin lento, kun keli tuntui loppuvan kesken. Myöhemmin lähdettiin vielä korkealle lähtöpaikalle Forclaziin, jossa olikin jo ehkä 30 liidintä ilmassa.

Singahdimme tietenkin perään 1.275 metrin (msl) korkeudelta ja keli oli upea. Itse pääsin omaan ennätyskorkeuteen 1.934 metriä (msl), eli vuoren huipun päälle lentämään aitoa vuoristolentoa! Sahasin tunnin verran huippua edestakaisin pysyen 400 – 659 metriä lähtöpaikan yläpuolella. Annecy-järveen oli vertikaalia parhaimmillaan 1.467 metriä.

Maisemat oli super-upeat ja kun tunnin sahailun jälkeen päätin lähteä puolen tunnin leppoisaan liukuun laskupaikalle, niin matkalla ehdin ottaa vielä aika mukavasti valokuvia Annecyn maisemista. Lentoaika 1h 27min. Osa jengistä lensi Planfaitilla, jossa yksi suomalainen siipi käväisi myös puussa…

Illalla käytiin jengillä virkistäytymässä Annecy-järven kirkkaassa vedessä.