Kahden viikon setti on nyt takana ja on aika odottaa Visa- ja Amex-laskuja kauhunsekaisin tuntein. Alustavien laskelmien mukaan kahden viikon reissaaminen, kahdeksan lentomatkaa molemmille, lukuisat keskimääräistä tasokkaammat hotellit ja muut kulut nousevat yhteensä vain 1.100 – 1.300 1.350 euroon henkilöä kohti. Samalla rahalla pääsee uittamaan varpaitaan kahdeksi viikoksi jonnekin Hua Hiniin, joten miksi et mieluummin ottaisi reppua selkään ja näkisi esimerkiksi kolme suurkaupunkia, kolme maata ja kulttuuria?

Me emme tällä kertaa jaksaneet hidastella esimerkiksi junan, bussin tai laivan kyydissä. Jos sinulla on aikaa, niin noita kulkuvälineitä käyttäen reissun hinta laskee vähintään 30 prosenttia. Alle tonnilla pärjää siis hienosti.

REISSUN SALDOT
– 3 maata
– 8 lentoa
– 7 lentokenttää
– 3 lentoyhtiötä
– 3 suurkaupunkia
– 4 hotellia

Keräsin tähän reissun päällä hieman neuvoja niille, jotka päättävät lähteä reppu selässä kiertämään Aasiaa.

FACT FILE
– Skannaa passisi ja tallenna verkkoon tai sähköpostiin
– Tulosta kaikki varauksesi paperille ja ota mukaan.
– Hotelleissa ei länsimaisia sähköpistokkeita, mutta adapterin saa useimmiten lainattua vastaanotosta.
– Hintoihin lisätään maksuvaiheessa 10 – 15 prosenttia erilaisia veroja.
– Apteekit eivät ole auki ympäri vuorokauden, joten varaa esimerkiksi ripulilääkkeet (esim. Imodium) mukaan jo Suomesta.
– Singaporen kaikissa takseissa on taksamittari. Varmista myös Malesiassa ja Bangkokissa, että maksu menee mittarin mukaan.
– Muista kamera!

Jos Thaimaaseen saakka lähtee lomalle, niin kannattaa ehdottomasti tutustua myös aitoon thaimaalaiseen ruokaaan. Ei siis hotellin hienossa ravintolassa tarjottuun turistikamaan, vaan aitoon tavaraan.

Aitoa thaimaalaista ruokaa kannattaa syödä turistiravintoloiden sijaan siellä, missä paikallisetkin ruokailevat. Esimerkiksi IT-kauppakeskus Pantip Plazan kolmannen kerroksen ”aukiolla” sijaitsee suomalaisittain superedullinen ja taatusti aito thaimaalainen ruokapaikka. Annoksen hinta on 30 bahtia (0,70 euroa). Juomineen hintaa kertyy 40 bahtia.

Majoituimme Bangkokissa perinteisesti Narai -hotelliin, joka on hinta-laatu-suhteeltaan aina hyvä valinta. 2100 – 2300 bahtia (40 – 46 euroa) huoneesta ei ole paha, kun sijainti, aamiainen ja allasosasto ovat kerrassaan mahtavia. Hotellin aulassa ja altaalla on myös ilmainen WLAN-yhteys. Ensimmäinen Bangkok-Ilta jäi lyhyeksi, joten tilasimme huonepalvelusta safkat (150 bahtia, eli 3 euroa annos) ja menimme ajoissa nukkumaan.

Bangokissa kannattaa olla varuillaan varsinkin taksien ja tuktukien kanssa, sillä turistien vedätys on yleisempää kuin heteromiehet Ruotsissa. Lentokentältä keskustaan maksaa Airport Taxilla huimat 700 bahtia ja ulko-ovella palveluksiaan tarjoavien huijaritaksien kyydissä noin 400 – 600 bahtia. Ellei halua päästä rahoistaan, tulee kentältä ottaa virallinen Taxi Meter ja vaatia kuskia käynnistämään mittarinsa. Lisäksi keskustaan tarvittavat tietullit (yhteensä 60 bahtia) kannattaa maksaa itse. Hintaa taksimatkalle tulee tällöin vain noin 230 bahtia tulleineen päivineen.

Taksimatkalla tulee muutenkin aina vaatia mittarin käynnistämistä tai joutuu maksamaan vähintään tuplahinnan. Mikäli kysyy hintaa etukäteen, se liikkuu keskusta-alueella noin 100 – 250 bahtin välillä, kun mittarin kanssa hintahaitari on 40 – 60 bahtia.

Saimme varattua verkon kautta puoleen hintaan Air Asian kampanjahintaiset lennot Kuala Lumpurista Bangkokiin. Lentoyhtiö lentää todella uudella kalustolla, mutta pilottien asianmukaiseen koulutukseen ei sitten olekaan jäänyt ilmeisesti varoja.

Matkalla oli nimittäin tuttuun tapaan lukuisia ukkosrintamia, ja jostain käsittämättömästä syystä arpajaisista lentolupakirjansa voittanut pilotti päätti lentää suoraan sisään suureen ukkospilveen. Hetken kuluttua kone joutuikin todella rajuun ukkospuuskaan ja pian koneen ulkopuolella räsähti todella kovaa ja koko maisema muuttui hetkeksi valkoiseksi. Salama osui koneeseen.

Pilotti uskoi ilmeisesti vanhaa sananlaskua, jonka mukaan salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan. Pian äskeinen toistui ja koneeseen osui toinenkin salama. Vasta sen jälkeen ”ammattilainen” kääntyi pois pilven keskeltä ja loppumatkan kiersi kaikki ukkospilvet kaukaa. Olipas harvinaisen kusipää pilotti. Stana.

Suuntasimme viimeisenä Kuala Lumpur -päivänämme hotlan vieressä sijainneeseen it-kauppakeskukseen, jonka seitsemän kerrosta pitivät sisällään arviolta 500 it-alan puotia. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa Malesiassa piraattituotteisiin, kun ohjelmistoja, leffoja ja pelejä kaupattiin näkyvästi.

Löysin kauppakeskuksen yläkerroksen perältä puodin, joka toimi ilmeisesti kauppakeskuksen muiden liikkeiden tukkukauppana. Siellä tuli hieman orpo olo, kun huomasin firman myyvän läjäpäin Nokian puhelinten ”tyhjiä” myyntilaatikoita, joissa oli sisukset, manuaalit ja cd-romputkin mukana. Jossain lähistöllä taitaa käydä noksujen piraattikauppa kuumana.

Sama firma myi käytännössä kaikkia Nokian puhelinten osia myös kappaleittain näytöistä kansiin ja antenneista jonkinlaisiin piirilevyihin. Osista voisi ehkä koota jopa toimivan puhelimen? Tai sitten ei.

Niin ikään hotellin vieressä sijainnut Imbi Plaza on myös it-alan mesta, mutta hinnat olivat korkempia ja mestakin selvästi rupuisampi läävä.

Päätimme tutustua pikaisesti hotellimme vieressä sijainneeseen Berjaya Times Square -ostoskeskukseen, joka oli hintatasoltaan huomattavasti edullisempi kuin KLCC -alueen keskukset.

Shoppailimme mestoilla ehkä pari tuntia, kunnes jalat olivat jo muusina ja ”kaikki” kaupat käytyinä. Sitten sattuikin eteen kauppakeskuksen uusi siipi, jossa oli seitsemän kerrosta lisää puoteja!!! Lopulta huomasimme, että ”pienessä” ostoskeskuksessa oli hulppeat 1.000 kauppaa 13 kerroksessa. Kaiken huipuksi yläkerrassa oli pieni huvipuisto, jonka vuoristorata mutkitteli pitkin kauppakeskusta! Amerikkaa. Jalat kiittävät.

Aikaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme jo ysin maissa maailman ex-korkeimpien rakennusten, Petronas Twin Towersien, pohjakerrokseen jonottamaan lippuja Malesian ylpeyteen. 452 metriä korkeaan torniin jaetaan 08.30 alkaen vain satoja lippuja päivässä ja ne jaetaan yleensä jo ysin maissa loppuun, joten sinne on ihan turha lähteä ”poikkeamaan” iltapäivällä.

Saimme tiketit kahden ”näytökseen” ja muutaman tunnin shoppailusetin jälkeen suuntasimme takaisin torneille. Heti alkuun näytettiin esittelyvideo, joka ei ollut välttämättä ihan ajan tasalla. Videon mukaan mesta on nimittäin edelleen maailman korkein rakennus ja siinä hehkutetaan esimerkiksi torneissa olevia internetiä ja sähköpostia kuin maailman suurinta ihmetta. Kyllä Malesiassa osataan, kun hi-tech on näin edellä aikaansa 🙂

Tornien yhteydessä sijaitseva Kuala Lumpur Suria Centre Court (KLCC), joka on massiivinen kauppakeskus. Hinnoiltaan hieman kalliimpi mesta ei sisältänyt lainkaan piraattitavaraa, mikä oli positiivinen huomio. Muutenkaan Singaporessa ja Malesiassa ei näy Thaimaaseen verrattuna juuri yhtään piraattituotteita. KLCC piti sisällään mm. Cartierin, Pradan, Armanin, Calvin Kleinin myymälät.

Paikallisessa Applen myymälässä esimerkiksi Mac Book Pro 17″ maksoi saman kuin Suomessa, eli peräti 10.900RM (2.500euroa), joten maine tekniikan halpamaana ei pidä paikkansa ainakaan kaikkien merkkituotteiden osalta.

Ruokahuolto toimii Kuala Lumpurissa mukavasti, mutta perinteistä malesialaista ruokakulttuuria ei ilmeisesti ole edes olemassa, koska malesialaisia ravintoloita ei näkynyt missään. Silti Tampereellakin on malesialainen ravintola. Outoa… Paikallisen ruoan sijaan paikalliset syövät ulkona ravintolaryppäissä, joissa on edustettuna lähes kaikki kuviteltavissa olevat ruokatrendit. Kaksi ihmistä syö näissä pikamestoissa noin viidellä eurolla, jos kantti kestää irtautua länsimaisesta mäkkiskenestä.

Saavuimme Berjaya Airin lennolla Kualan Lumpurin Subang-kentälle, joka vastasi Ryanairin terminaalia Tampereella. 40 minuutin matka keskustaan maksoi taksilla 32 ringitiä, eli noin 8 euroa. Taksi tulee tilata aina kentän sisältä aulasta, jonne se myös maksetaan. Muuten matkasta saa maksaa jopa yli kaksisataa ringittiä.

Majoituimme Kuala Lumpurissa neljän tähden Sol Melia -hotelliin, joka oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin onnistunut valinta. Yö maksoi 195 ringitiä, eli about 45 euroa ja sisälsi hyvän aamiaisen. Lisäksi hotellin sijainti oli mitä parhain jättimäisten ostoskeskusten vieressä ja kävelymatkan päässä ydinkeskustasta.

Ehdimme ottaa illalla vielä pienen kävelysession keskustassa. Ensin piti käydä tsekkaamassa kuuluisat Petronas-tornit, minkä jälkeen kävimme tsekkaamassa vielä Beach Barin, joka mainostaa itseään koko Aasian parhaimmaksi valituksi baariksi. Oli aika perusmesta.

Huoneemme luovutuksen jälkeen otimme pienen tutustumisjakson paikalliseen luontoon. Pääsimme viidakossa muutama sata metriä, kunnes päätimme palata takaisin ylivoimaisilta näyttäneen rämeikön tukkiessa ”polun”. Siihen mennessä ehdimme kuitenkin bongata ihan oikean luonnonvaraisen varaanin, joka uiskenteli koko 1,5 metrin mitassaan rauhallisesti ojassa. Pian tiemme katkaisi hetkeksi myös reilun metrin pituinen vihreä ohut käärme, jollaisen näimme tosin jo Singaporen eläintarhassa ja muistimme sen olevan ”vaarallinen, mutta ei tappava”.

Iltapäivällä matkasimme Paya Resortista venekyydillä saaren keskukseen Tekek -kylään, josta lento Kuala Lumpuriin lähti. Tekek on siis saaren ”keskus”, mutta silti todella kälyinen mesta, jossa ei muutamaa tuntia pidempään voisi viettää. Sinne ei kannata ainakaan missään nimessä majoittua.

Nuhruisella Berjaya Airin lentokoneella lähtö ”maailman lyhimmältä” kiitotieltä jännitti aika lailla, mutta pilotti hoiti hommansa hyvin ja selvisimme hengissä Kuala Lumpuriin. Tai siis Subangin kentälle, joka ei ole varsinainen kansainvälinen kenttä, mikä taas sijaitsee Sebangissa. Yhden kirjaimen heitto paikkojen ja kenttien nimissä aiheutti hieman ongelmia. Toisaalta Kuala Lumpurin kansainvälinen kenttä tunnetaan parhaiten nimellä KLIA.