Yleisradio säästökuurin edessä – vältetäänkö politikointi?

Yleisradio kertoo käynnistävänsä muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enimmillään 375 henkilön irtisanomiseen. Seuraavaksi edessä on mahdollisesti niin sanottu Washington Monument -syndrooma, jossa yhtiön johto pyrkii saamaan kansalaisten sympatiat puolelleen leikkaamalla suosituista ohjelmista paisuttaakseen sopeutustoimien vaikutuksia. Todellisia leikkauksia Yleisradioon ei ole vielä edes tehty, koska indeksitarkistusten poistaminen ei ollut oikea leikkaus.

Nyt olisi tärkeää, ettei Yleisradio leikkaisi toimittajista ja muista aktiivisesti tuottavaa työtä tekevistä. Olen itse ollut vuosia töissä Yleisradiossa ja tiedän faktisesti, että siellä on kokonaisia osastoja, jotka voi koska tahansa lakkauttaa ilman vaikutuksia yhtiön tuotantoihin. Sama koskee tuotantotiimien kokoa. Nyt Yleisradion pitäisi jättää politikointi sivuun ja sopeuttaa vastuullisesti. Yhtiön tulee jatkossa keskittyä vain ydintoimintoihinsa ja kotimaisiin tuotantoihin. Toimintojen tehostamista voi tehdä ilman, että tuotannot kärsivät siitä mitenkään.

Kerron konkreettisen esimerkin: Kun aloitin Yleisradiossa Poliisi-tv:n toimittajana vuonna 2002 meitä lähti juttukeikoille aina autollinen väkeä: toimittaja, kuvaaja, äänittäjä ja kuvaussihteeri. Kun lopetin Poliisi-tv:ssä vuonna 2006 meitä lähti juttukeikoille enää kaksi: toimittaja ja kuvaaja. Kuvaaja myös äänitti ja toimittaja myös loggasi materiaalin edittiä varten. Lopputuotteen laatu pysyi aivan samana, vaikka henkilöstökulut puolittuivat.

Toinen matalalla roikkuva hedelmä Yleisradion säästöjen kannalta ovat ohjelmaostot ulkomailta. Esimerkiksi HBO-hittisarjojen ostaminen ja NHL-jääkiekko eivät mielestäni kuulu veronmaksajien rahoilla tehtäväksi, koska ne kilpailevat suoraan vapailla markkinoilla toimivien mediayhtiöiden tarjonnan kanssa ja heikentävät siten mahdollisuutta moniääniseen mediaan. Yleisradion täytyy tietää paikkansa ja sen tulee keskittyä ydintoimintoihinsa. Ei kilpailla kaupallisten yritysten kanssa. Ulkomaisista ostoista säästetyt rahat tulisi kohdentaa erityisesti kotimaisilta yrityksiltä ostettaviin tuotantoihin ja siten tukea myös yksityistä markkinaa sen kanssa kilpailemisen sijaan.

YLE Gate paisuu entisestään – ei syyllistetä siitä toimittajia

Suomen verorahoitteista mediataloa koskevan YLE Gaten yhä paisuessa täytyy muistuttaa, että Yleisradiossa on suuri joukko päteviä ja kokeneita ammattilaisia, jotka ovat tyytyväisiä, että yhtiön likapyykkiä viimein pestään. Tilanteen mahdottomuus on tiedetty talossa jo vuosia, mutta asiasta ei ole kuitenkaan uskallettu puhua. Eikä uskalleta vieläkään julkisesti, koska puhumisesta palkitaan potkuilla. Edellinen Yleisradion räikeitä epäkohtia julkisuuteen nostanut Yleisradion toimittaja oli Susanne Päivärinta, joka päätti lopulta lähteä yhtiöstä. Hieman myöhemmin vastaava päätoimittaja ja toimitusjohtaja saivat lähteä.

Mitään yhtiötä ei pitäisi johtaa ideologialla ja pelon ilmapiirillä, mutta kaikkein vähiten 600 miljoonan euron verovaroilla rahoitettua ja sananvapauden airueena mielellään esiintyvää mediataloa. Yleisradio ja sen johto vastaavat toiminnastaan jokaiselle suomalaiselle. Tiedot yhtiön kulujen salailusta ja yhtiön johdon perättömistä väitteistä vahvistettiin jo ennen toimittaja Lloyd Libison ulostuloa, joten häntä tästä tilanteesta ei voida syyttää. Hänen tapauksensa kuitenkin osoitti miten jopa omat esimiehet ryhtyvät välittömästi maalittamaan somessa, kun joku menee paljastamaan mitä talon sisällä tapahtuu.

Työskentelin itse Yleisradiossa vuodet 2002-2006, jolloin olin TV2 Asiaohjelmissa tekemässä Poliisi-tv ja Matkalla Suomessa -ohjelmia. Nyt paljastuneista epäkohdista ei ollut tuolloin mitään aavistustakaan, sillä journalistisiin sisältöihin ei vielä pyritty vaikuttamaan ideologisin motiivein esimiesten taholta. Yleisradion sisältä saamieni tietojen mukaan käänne tapahtui vuosien 2012-2013 aikoihin, mutta vasta viime vuosina tilanne on eskaloitunut selvästi.

Nyt on tärkeä huomata, että eri toimitusten esimiesten toiminta ei anna perusteita mustamaalata koko henkilökuntaa. Sosiaalisessa mediassa kommentit lähtevät helposti laukalle varsinkin erilaisten nimimerkkien takaa, mutta nyt ei ole syytä heittää lasta pesuveden mukana. Useampikin kokenut journalisti on keskusteluissamme esittänyt huolensa siitä, että nyt ollaan leimaamassa kaikki yleläiset. Niin ei tietenkään saa tapahtua, koska YLE Gatessa on kyse ennen kaikkea keskijohdon ja ylimmän johdon keittämästä sopasta. Tämä soppa ei ole yksittäisten toimittajien keittämä.

Yleisradion hallintoneuvoston ja hallituksen täytyy ottaa paljastuneet asiat vakavasti ja yhtiön johdon perättömät puheet täytyy käsitellä ja pohtia nauttiiko johto edelleen luottamusta. Perustellut ja toivottavasti myös mittavat leikkaukset yhtiön budjettiin kannustavat uudistamaan toimintaa terveempään suuntaan. Purettavien listalle tulee ottaa kokonaisia osastoja, joita journalismissa tai tiedonvälityksessä ei edes tarvita. Kaikenlaiset eettiset osastot, tulevaisuusosastot ja sensitiivisyyslukijoiden tiimit tulee lopettaa, koska ammattilainen journalisti osaa kyllä itse tehdä työnsä. Toimittajien tulee saada valita kuultavaksi parhaat saatavilla olevat asiantuntijat etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Tavoitteena tulee olla journalismin ryhtiliike, josta ideologiset tavoitteet on riisuttu ja jossa keskitytään kertomaan suomalaisille mitä on tapahtunut eikä miten asioista pitäisi ajatella. Annetaan journalistien tehdä työnsä ilman ylhäältä annettua ideologista painolastia.

Kännykkäkielto tarvitaan kouluihin – laista selkänojaa kieltoihin

Suomessa on jo vuosien ajan käyty keskustelua siitä, että koulujen täytyy kieltää matkapuhelinten käyttäminen tunneilla. Joissain kunnissa näin on uskallettu tehdä, ja tulokset ovat olleet yksinomaan positiivisia. Lienee kiistatonta, että kännykät aiheuttavat merkittäviä ongelmia koulutunneilla, kun tunneille kuulumatonta viestintää harjoitetaan molempiin suuntiin. Viestistä piippaava kännykkä on kuin huumetta, jonka vilkaiseminen vie ajatukset pois koulutunnin aiheesta.

Viime päivinä on ollut hämmästyttävää lukea perusoikeustalebanien tulkinnoista, joiden mukaan matkapuhelin koulutunnilla olisi perusoikeus. Ei tietenkään ole. Eikä myöskään lemmikkikoiran ottaminen tunneille. Tai mikroaaltouunin. Eduskunnassa tätä asiaa ei pidä viivyttää tavallista enempää perustuslakivaliokunnan käsittelyillä. Matkapuhelin on kasvanut kiinni monien lasten käteen niin, että se varastaa huomion varsinaiselta asialta useita kertoja tunnissa, joten sen haittavaikutus koulunkäyntiin on ilmeinen.

Monissa kunnissa ja kouluissa on siis jo kielletty kännyköiden käyttäminen tunneilla ja paikoin puhelimet kerätään myös pois oppilailta tuntien ajaksi, mutta se perustuu henkilökunnan ja oppilaisen yhteiseen sopimukseen. Nykyinen virkamieskunta ei yleensä uskalla tehdä päätöksiä, joiden lainmukaisuus ei ole kirjattu lakiin, joten nyt puhelinkiellosta koulutunneilla täytyy säätää laissa. Koulujen kännykkäkiellosta täytyy antaa lakiesitys jo tulevan syksyn aikana, jotta kouluilla olisi selkeä peruste kiellolleen.

Asia on erittäin tärkeä lasten ja nuorten oppimisen kannalta.

Pelastustoimi tarvitsee aktiivista VPK-toimintaa

Vuoden alussa toteutunut maamme historian suurin hallintouudistus keskittyy pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, joten julkisessa keskustelussa sote-asiat ovat saaneet lähes jakamattoman huomion. Uudistukseen sisältyvät pelastuspalvelut ovat kuitenkin jääneet liian vähälle huomiolle – ainakin merkitykseensä nähden.

Palomiehet on kautta aikojen kuvattu urheina sankareina, jotka vaaroja kaihtamatta pelastavat pulaan joutuneita kansalaisia. Mielikuva pitää toki paikkansa, mutta toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin. Tärkeitä tehtäviä ovat myös esimerkiksi valistus ja ammatin esittely uravalintana. Viimeksi mainitun merkitys on nousemassa arvoon arvaamattomaan, sillä samaan aikaan kun mediassa keskitytään hoitajapulaan, on pelastajapula kriisiytymässä. Aiheesta ei vain puhuta riittävästi.

Toimin parhaillaan puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka selvittää pelastusalan henkilöstön tilannetta yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa ja laatii aluevaltuustolle mietinnön toimenpide-ehdotuksineen. Työ on vasta alkanut, mutta jo nyt on selvää, että tilanne on huolestuttava varsinkin kansallisella tasolla.

Pirkanmaan tilanne on maakunnan vetovoiman ansiosta parempi kuin monilla muilla alueilla, mutta meilläkin tarvitaan kiireesti toimia, joilla tilanne voidaan korjata ajoissa. Yksi ratkaisuista on pelastusalan vetovoiman ja koulutuspaikkojen lisääminen. Toinen on maakunnallisen koulutuksen lisääminen. Muihin mahdollisiin ratkaisuihin työryhmämme ottaa aikanaan kantaa mietinnössään.

Nykyisin ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat perheen lisäksi monet harrastukset, joten aika on kortilla. VPK-toiminta, eli sopimuspalokunnat, ovat Suomessa olleet perinteisesti yksi erittäin tehokkaista pelastustoiminnan muodoista. Harrastajamäärät ovat kuitenkin laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on sen vuoksi paikoin hankala hoitaa. Silloin tilalle tarvitaan ammattilaisia, joiden määrä kuitenkin vähenee huolestuttavasti. Tätä turvallisuuden yhtälöä ei siis ole helppo ratkaista.

Vapaaehtoiset palokunnat ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtäviä ja ne huolehtivat pelastustehtävistä peräti 90 prosentin alueella Suomen pinta-alasta. Tällä alueella asuu noin 46 prosenttia suomalaisista. Aktiivisten harrastajien merkitys on siis ratkaiseva. Nämä suomalaisten turvallisuudelle tärkeät vapaaehtoiset pitävät aktiivisesti huolta osaamisestaan koulutuksilla ja harjoittelulla, joten heidän merkittävä roolinsa suomalaisten arjen turvaajana tulee huomioida. Turvallinen Suomi syntyy vain yhteispelillä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälä-Vesilahden Sanomissa keskiviikkona 23.5.2023.

Tekoäly kertoi miten Suomen velkaantuminen selätetään

Olen kirjoittanut jo vuosia lehdissä ja blogissani siitä miten uudet teknologiat ja tekoäly tulevat vääjäämättä muuttamaan maailmaa. Suomella on nyt tuhannen taalan paikka hypätä mukaan kehityksen kelkkaan ja menestyä tekoälyn hyödyntämisessä, mutta se edellyttää pikaisia toimia. Esitelläkseni tekoälyn nykytilaa (tarkemmin tästä linkistä) pyysin sitä kertomaan miten Suomen velkaantuminen tulisi selättää. Tässä alla kysymykseni ja siihen saamani vastaus sellaisenaan.

Mitkä ovat kolme tärkeintä toimenpidettä Suomen velkaantumisen lopettamiseksi?

1. Talouskasvun edistäminen

Suomen velkaantuminen on osittain seurausta talouskasvun hidastumisesta. Siksi tärkeintä on asettaa talouskasvu ensisijaiseksi tavoitteeksi. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi verotuksen keventämisellä, yritysten sääntelyn vähentämisellä, investointien lisäämisellä ja tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisella.

2. Menojen karsiminen

Julkisen sektorin menojen karsiminen on välttämätöntä velkaantumisen lopettamiseksi. Hallituksen tulee arvioida tarkasti, mistä menoista voidaan luopua tai missä voidaan tehdä säästöjä ilman, että palveluiden laatu kärsii. Tämä voi vaatia esimerkiksi rakenteellisia uudistuksia julkisessa sektorissa, kuten hallinnon yksinkertaistamista ja tehokkuuden parantamista.

3. Velanhoitosuunnitelman tekeminen

Velkaantumisongelman ratkaisemiseksi hallituksen tulee tehdä selkeä velanhoitosuunnitelma. Tämä tarkoittaa mm. velanhoitoon käytettävien varojen kohdentamista tarkasti ja tehokkaasti, velanoton rajoittamista ja velan takaisinmaksun aikataulun asettamista. Suunnitelman toteutumista tulee myös seurata tarkasti ja tarvittaessa tehdä tarvittavia korjausliikkeitä.

Saa toteuttaa.

4 095 kertaa kiitos – varakansanedustajan paikka tuli

Eduskuntavaalit on käyty ja tarkastuslaskenta valmis. Nyt on aika kiittää sydämeni pohjasta jokaista äänestäjääni ja tukijaani. Valtava joukko ihmisiä antoi minulle luottamuksensa maan asioiden hoitamiseksi. Lisäksi suuri joukko ihmisiä investoi vaalikampanjaani rahaa, vapaa-aikaansa ja kontaktejaan. Olen kiitollinen jokaisen panoksesta. Eduskuntavaalien 4095 ääntä on suuri määrä luottamusta, vaikka eduskunta jäikin 63 äänen päähän. Jockainen ääni ratkaisi.

Varakansanedustajan paikalta on mahdollisuus nousta eduskuntaan alkavan neljän vuoden aikana, sillä myös edellisellä kaudella niin tapahtui muun muassa Helsingissä ja täällä Pirkanmaalla. Vaalitulos antaa joka tapauksessa erittäin vahvan mandaatin vaikuttaa jatkossa poliittisesti sekä puolueen sisällä että politiikassa yleensä.

Suomen tulevaisuuden kannalta on hienoa, että kokoomus saavutti vaalivoiton ja lähtee muodostamaan uutta hallitusta. Toivottavasti neuvottelut perussuomalaisten kanssa johtavat siihen, että Suomeen saadaan porvarihallitus, sillä vain vastuullisen oikeiston voimin maa saadaan uuteen nousuun. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä on aika sulkea, sillä hyvinvointia ei voida rakentaa velkarahalla.

Koska eduskunta ei ainakaan vielä vaihtunut työpaikakseni, istun jatkossa tuttuun tapaan esimerkiksi kunnanvaltuuston puheenjohtajana, kunnanvaltuutettuna sekä Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettuna ja kokonaisturvallisuudesta vastaavan valiokunnan ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Jatkan myös yritysten hallituksissa ja sijoittajana kuten tähänkin saakka. Yksi varsin merkittävä uusi kansallisen tason hallitustehtävä julkistetaan jo huhtikuun lopussa. Stay tuned.

Summa summarum, vaalikampanjani oli mielestäni varsin onnistunut ja tukiryhmä teki erittäin hyvää työtä niin kentällä kuin somessakin. Toivottavasti se avaa eduskunnan ovet vielä alkavalla hallituskaudella, mutta työ paremman Suomen eteen jatkuu joka tapauksessa keskeytyksettä. Eilen, tänään, huomenna.

Suomi tarvitsee nyt ryhtiliikkeen.

Hesarin vaalikoneessa virhe – ideologia ohitti matematiikan?

Vuosi vuodelta useampi suomalainen äänestäjä selvittää vaalikoneiden avulla itselleen sopivimman ehdokkaan. Näillä eri mediatalojen vaalikoneilla onkin nykyisin alati suurempi merkitys demokratian toteutumisessa, koska niiden tuloksilla on aidosti merkitystä äänestäjien valinnoissa. Tästä syystä suomalaisten tulisi voida luottaa vaalikoneiden tuloksiin. Helsingin Sanomien kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Olen saanut parin päivän aikana useita huolestuneita yhteydenottoja siitä, että Helsingin Sanomien vaalikone ei ole tarjonnut minua sopivimmaksi ehdokkaaksi, vaikka lähes kaikki ehdokkaan mielipiteet ja vastaukset ovat olleet samat kuin vaalikoneen tehneen äänestäjän. Kun yhä useampi tuttu hämmästeli samaa ilmiötä, päätin ryhtyä selvittämään asiaa ja toden totta havainto pitää kuin pitääkin paikkansa. Hesarin vaalikoneessa on virhe.

Luonnollisesti tiedän mitä olen itse vaalikoneeseen ehdokkaana vastannut, joten ryhdyin kokeilemaan miten Hesarin vaalikone käyttäytyi. Antaessani äänestäjän roolissa vaalikoneeseen kaikissa kysymyksissä samat vastaukset kuin olin ehdokkaana syöttänyt, oli sopivuus ehdokkaaseen täydet 100 prosenttia. Sitten ryhdyin testaamaan konetta siten, että vastasin yhtä vastausta lukuunottamatta kaikissa samoin kuin ehdokkaana. Arvelin, että näin joukosta löytyisi mahdollisesti väärään tulokseen johtava kysymys.

Ja sellainen myös löytyi.

Normaalisti vastausten erotessa ehdokkaan vastauksista vain yhdessä kysymyksessä ja siinäkin vain yhdellä pykälällä, on ehdokkaan sopivuus lopputuloksissa yli 99 prosenttia. Sitten lopulta huomasin, että eräs kysymyksistä muodosti tähän hyvin hämmentävän poikkeuksen. Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan tuntien ei ehkä yllättänyt, että tuloksia vääristävä kysymys liittyy sukupuoleen ja kuuluu ”Sukupuolten moninaisuus pitäisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin”.

Ehdokkaana tietoja tähän vaalikoneeseen syöttäessäni vastasin tähän kysymykseen ”Täysin eri mieltä” ja nyt äänestäjänä vastatessani vastasin ”Jokseenkin eri mieltä”. Siis viereisen vaihtoehdon. (Kuva ohessa) Tämän eroavaisuuden olisi tullut pitää minut edelleen kirkkaasti itselleni sopivampana ehdokkaana noin 99 prosentin osumalla, mutta Hesarin vaalikone laski yllättäen sopivuudeksi vain 83 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että kaikki muut vastaukset olivat täysin identtiset. Ohessa myös kuva, josta nähdään minun ja Hesarin mukaan kahden sopivamman ehdokkaan yhteensopivuus sekä Hesarin vaalikoneen antama yleisprosentti. Siitä on matkan varrella kadonnut peräti 17 prosenttiyksikköä.

Ehdokkaana on mahdotonta sanoa onko Hesarin vaalikoneessa tekninen virhe vai pusketaanko siinä Hesarin punavihertävää agendaa, mutta virhe on ilmiselvä. Toivon, että tässä on kyse puhtaasti teknisestä virheestä, jonka Hesarin tiimi korjaa ensi tilassa ja pahoittelee avoimesti virhettään. Selvää on, että millään kriittistä tarkastelua kestävällä argumentilla ei voida perustella sitä, että yksi arvokysymys heilauttaa vaalikoneen kokonaistuloksia peräti 17 prosenttiyksikköä (99,66%->83%). Kuvassa näkyy, että näin kuitenkin parhaillaan tapahtuu.

Sinäkin voit käydä kokeilemassa miten tämä virhe syntyy. Hesarin vaalikone löytyy tästä linkistä ja ehdokkaana syöttämät vastaukseni koneeseen tämän kirjoituksen lopuista. Voit vapaasti vertailla vastauksia kunnes Hesari saa vaalikoneensa virheen korjattua.

PS: Kuvassa listalla näkyvät muut ehdokkaat, Katri Virkkunen, Antti Järvensivu, Jari Kinnunen ja Jussi Haavisto ovat upeita ehdokkaita, joihin kannattaa tutustua. Olemme kaikki siis kokoomuksen ehdokkaita Pirkanmaalta.

Päivitys 20.2.2023 klo 09.20

Helsingin Sanomat vahvisti hetki sitten, että sen vaalikoneessa on tosiaan virhe. Lehden mukaan vaalikoneen koodista löytyi bugi, jonka johdosta yksi arvokysymys laskettiin tuloksiin kahteen kertaan. Toivon todella, että kyse oli vahingosta, sillä muitakin vaihtoehtoja on käynyt mielessä. Joka tapauksessa on hämmästyttävää, että Hesari julkaisi vaalikoneen, jonka toimintaa se ei ollut testannut kunnolla ja joka vääristi antamiaan tuloksia yhden arvokysymyksen pohjalta.

—–

Tässä alla ehdokkaana Hesarin vaalikoneeseen syöttämäni vastaukset. Ensin on kysymyksen järjestysnumero ja sen jälkeen on toisena numerona mainittu vasemmalta lukien se pallukka, jonka olen ehdokkaana koneeseen syöttänyt.

1-4
2-5

3-4
4-2
5-1
6-2

7-5
8-5
9-5

10-4
11-1

12-1
13-5
14-1
15-2

16-1
17-5
18-1
19-5
20-5
21-4
22-5
23-1 (Tässä on virhe)
24-5
25-4
26-5
27-2
28-5
29-1
30-5