Julkaistu

Leijonat vielä 80-luvulla

Kirjoitin jo viime viikolla kuinka Maikkarin uusi realityohjelma Leijonan kita esittää parhaaseen katseluaikaan laillisia ryöstöjä. Ohjelmassa ”pääomasijoittajina” esiintyvät tyypit lunastavat pienyrittäjiltä heidän elämäntyönsä pikkurahalla. Samaa yrittäjyyttä suorastaan halveksivaa toimintaa on ruodittu viikon aikana myös alan lehdistössä. Eikä suotta.

Tuoreessa jaksossa Ideaparkin rakentanut Topi Sukari vedätti sokeaa miestä viemällä 80 prosentin osuuden tämän yrityksestä vaivaisella 60.000 eurolla. Saman tempauksen teki edellisessä jaksossa toinen ohjelman ”sijoittajaleijona” Kyösti Kakkonen. Suomessa onkin tosiaan hyvä asua ja yrittää, jotta Leijonat saisivat kaapattua ideasi pilkkahintaan. Uskomaton ohjelmaformaatti tosiaan. Kauppaan toki tarvitaan aina kaksi, joten osasyyllinen oli toki myös kyseinen yrittäjä, joka lankeaa studion lamppujen kuumuudessa Leijonien ehdotuksiin.

Tuoreessa jaksossa nähtiin myös muulla tavalla varsin hauska episodi, kun Kyösti ”halpakauppaketju” Kakkonen, Kaija ”kangasliikeketju” Ward ja Topi ”huonekaluketju” Sukari asettivat itsensä naurunalaiseksi olemalla totaalisen pihalla nykyisestä bisnesmaailmasta. Asiallisen oloinen yrittäjäkaksikko esitteli nimittäin ohjelmassa henkilöstövuokrausideaaansa, jonka erikoisuus oli se, että se keskittyisi pääasiassa ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Taannoin esimerkiksi Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen totesi mainiolla luennollaan, että Suomen talous ei pyöri jatkossa ilman 200.000 hengen ulkomaista työvoimaa. Tämä ei kuitenkaan ollut ilmeisesti ”pääomasijoittajien” tiedossa, vaikka aiheesta on kirjoitettu paljon myös alan lehdissä.

Toivo Sukari aloitti idean ruotimisen hienosti vertaamalla esiteltyä palvelua ihmiskauppaan ja toteamalla, että moisen toiminnan moraali on hyvin alhaalla. Kakkonen puolestaan väitti, ettei Suomessa ole markkinoita henkilöstövuokraukselle, sillä onhan meillä jo työvoimatoimisto. Hän ihmetteli, että mistä se bisnes muka tulisi tuollaisessa toiminnassa? Huipennuksena Kaija Ward vertasi toimintaa jopa rasismiin. Uskomatonta touhua. Suomessa on siis Leijonien mielestä kymmeniä turhia, tuottamattomia, moraalittomia ja ihmiskauppaa käyviä yrityksiä, jotka eivät voi tuottaa voittoa.

Lopulta kolmikon typerään keekoiluun kyllästyi myös Suomen yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti, joka palautti kehityksen kelkasta pudonneet 2000-luvulle lyhyellä tietoiskulla henkilöstövuokrauksesta. Kotisohvilla saatiinkin todella hyvät naurut, sillä mitä ilmeisimmin kukaan kolmikosta ei tiennyt, että esimerkiksi suuri osa Suomen ravintoloista pyörii juuri henkilöstövuokrauksella. Mielestäni ”pääomasijoittajaksi” itseään kutsuvien pitäisi lukea edes yksi talouslehti joka viides vuosi tai edes muuten seurata maailman menoa. Siitä voisi olla apua myös omassa bisneksessä.

Yrittäjien ”laillinen ryöstäminen” parhaaseen katseluaikaan on huonoa viihdettä, kuten olemme saaneet jo lukea monelta taholta. Niin sanottujen leijonien itsensä nolaaminen on kuitenkin jo selvästi parempaa viihdettä. Sitä saadaan toivottavasti tulevissa jaksoissa lisää. Näkemämme perusteella huonekaluketjun, halpakauppaketjun tai kangaskauppaketjun pyörittämiseen ei tarvita kovinkaan suurta yleistietoa tai näkemystä talousmaailman nykytilasta. Riittää että osaa ostaa jotain halvalla ja myydä hiukan kalliimmalla.

Julkaistu

Prima-lehden nuori yrittäjä

Minua pyydettiin taannoin Elinkeinoelämän keskusliiton arvostetun Prima -lehden haastatteluun. Olin tietenkin kovin otettu pyynnöstä, varsinkin kun kyseinen palsta koski lehden nuori yrittäjä -palstaa. Minulla on ikää lasissa jo hulppeat 33-vuotta, joten rinnastus nuoreen yrittäjään oli mieluinen.

Tänään kyseinen lehti sitten kolahti postiluukusta ja juttuhan oli varsin mainio. Artikkeli löytyy esimerkiksi lehden digiversion sivuilta 40-41. Mikäli linkki tai digiversio ei toimi, löytyy juttu PDF-muodossa myös tästä. Juttu tuli hyvään saumaan, että viime viikolla Staran ennätykset ylitettiin taas pienen tauon jälkeen, ja nyt liikutaan 90.000 viikkokävijän lukemissa. Satku paukahtaa rikki toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.

Julkaistu

Kansalaisjournalismia videona

Itse nukuin tänään vielä sikeästi, kun kotimme edustalla joku hullu oli työntänyt pyörällä liikkeellä olleen naisen jalkakäytävältä ajoradalle. Nainen jäi bussin alle ja loukkaantui. Aamulehti julkaisi aihetta taustoittaakseen videon, joka vaikuttaa ”mattimeikäläisen” kuvaamalta.

Itse tapahtuma oli erittäin valitettava, mutta taas saatiin esimerkki siitä, mitä videokännyköiden aikakausi on tuonut tullessaan. Sama keissi nähtiin myös maanantaina Helsingin Eerikinkadun tulipalossa. Nämä videot tuovat lukijalle/katsojalle tilanteen silmien eteen aivan eri tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä, vaikka ovatkin tyylillisesti aika raffeja. Video löytyy tästä.

Julkaistu

Reportaasimatkalla Pussycat Dollsiin

Otin tänään Akun tehtaan äijien kanssa suuntaa kohti Helsinkiä, jossa huomenna nousee lavalle Pussycat Dolls. Tarkoituksena on tehdä Staraan muutaman jakson verran konsertin tekniseen toteutukseen liittyvää ”behind the scenes” -materiaalia ja raportoida samalla myös reaaliajassa kulissien takaisista tapahtumista.

Tällä hetkellä istutaan Linnatuulessa ja odotetaan uutta autoa keittäneen tilalle. Kiirettä ei ole, sillä kamojen purku rekoista Hartwall Areenalle alkaa vasta huomenna aamulla kello 07.00. Tsekkaa matskua reaaliajassa tästä!

Julkaistu

Laillista varkautta televisiossa

Maikkarin uusi Leijonan kita -televisiosarja on saavuttanut jotain mitä se ei varmasti halunnut saavuttaa. Nimittäin (ainakin ohjelmassa esiintyville) pääomasijoittajille erittäin kyseenalaisen maineen. Samaan lopputulokseen voi tulla myös Talouselämän tämänpäiväisen ”Leijona kita olikin ryöstö” -kolumnin rivien välistä.

Vai miten on hyvä lukija, onko 60 000 euroa nykyään merkittävä pääomasijoitus yritykseen, jolla on valmis tuote ja hyvä liikeidea? Entä onko tuollaisella sijoituksella kohtuullista ehdottaa 80 prosentin enemmistöosuuden ostamista edes aloittelevasta yrityksestä? Ei ole.

Oletin itsekin, että ohjelman tarkoituksena olisi rohkaista kansalaisia yrittämään ja keksimään uusia yritysideoita, mutta ohjelman perusteella tulos onkin juuri päinvastainen. Ahneet sijoittajat kaappaavat kokemattomilta yrittäjiltä näiden vuosien työn pilkkahinnalla ja vieläpä härskisti televisiossa. Pekka Lähteenmäen kolumnin mukaan oikeat pääomasijoittajat ovat näreissään tällaisesta amatöörien pelleilystä, eikä ohjelma ainakaan rohkaise yrittäjiä hakemaan ulkopuolisia sijoittajia.

Edes ammattimaiset pääomasijoittajat eivät ole pitäneet siitä, millaisen kuvan Leijonan kita antaa pääomasijoittamisesta ja bisnesenkelien toiminnasta. Kauppalehdessä nimettömänä pysytellyt sijoitusyhtiön toimitusjohtaja moitti viime viikolla leijonien toimintaa härskiksi.

Ohjelman härskein tapaus on sijoittajan tuolissa istuva lehtimoguli Eero Lehti, joka on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja. Ainakin häneltä olisin odottanut hieman järkevämpää käytöstä ja ainakin pienen yrittäjän puolustamista sijoittajakorppikotkien nokkimiselta. Toisin kuitenkin kävi, ja ainakin minun silmissäni Lehti kuuluu nyt samaan jengiin muiden ohjelman ”sijoittajien” kanssa. Toivottavasti pesti yrittäjien johdossa on pian historiaa, sillä arvostus ainakin on.

Voiko yrittäjien nokkamies olla sitä mieltä, että yrityksen menestyksen kannalta on hyvä asia, että yrittäjä menettää vallan yrityksessään? Onko rahoittajien pitkäjänteistä käyttää yrittäjän heikkoa neuvotteluasemaa hyväkseen yrityksen alkumetreillä?

Olen itse päässyt keskustelemaan oikeiden pääomasijoittajan kanssa yritykseni kustantamaan Stara -julkaisuun liittyen, ja voin sanoa, että silloin meininki oli jotain aivan muuta kuin Leijonan kidassa, vaikka emme sopimukseen vielä päässeetkään. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia niin pääomasijoittajista kuin bisnesenkeleistäkin, mutta Leijonan kita on vaarassa ryvettää yleisen käsityksen heistä ja heidän roolistaan yrityksissä.

Julkaistu

Oven saranat kitisevät

Vuosi sitten lokakuussa kovalla tohinalla lanseerattu uusi ilmaisjakelulehti Ovi (näköislehti) menettää yhden perustajistaan ja omistajistaan, kun nykyinen toimitusjohtaja Ari Halttunen luopuu omistuksestaan, Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään.

Helsingissä, Turussa ja Tampereella jaettu lehti on ainakin Tampereella omien havaintojeni mukaan päätynyt jakelupisteistä kovin nihkeästi kuluttajien käsiin. Ilmoitusmyynti näyttää sujuneen hyvin, mutta todellisista mainoshinnoista ei luonnollisesti kerrota ulospäin. Itse en kuulu lehden kohderyhmään, joten mikäli en olisi kiinnostunut julkaisusta sen taustojen takia, en olisi luultavasti ottanut yhtään numeroa noutopisteistä.

Olen siis liian nuori arvioimaan lehden sisältöä. Ilmeisesti päätoimittaja Nikulan mukaan 40+ väkeä kiinnostavat juuri Outi Mäenpää, Stefan Lindfors, Pauliina Arola, Jussi Halli, Esko Roine, Marco Björs ja kumppanit. Toki lehdestä löytyy myös hieman nuorekkaampaa kauraa esimerkiksi Krisse Salmisen muodossa. Kiitosta Ovi-lehti ansaitsee näköislehden toteutuksesta, josta olen jopa hieman kateellinen.

Alunperin lehteä piti julkaista 12 numeroa vuodessa, mutta määrä on jäämässä muutamaan numeroon. Ongelmat kuvastavat ehkä mutkan kautta sitä kehitystä, joka printin ja verkon suhteessa on käyty parin viime vuoden aikana. Stara-lehtemme jaettiin niin ikään ilmaiseksi postin kautta tilaajille, mutta ilmaislehden sijaan printti-Staran jatko on ennemminkin maksullisena lehtenä lehtipisteissä. Ilmaislehtibisnes ei ole helppoa varsinkaan tällaisena aikana. Onneksi Staran pääpaino on kuitenkin verkossa, jossa se on oman genrensä markkinajohtaja, joten printin kehitys ei ole pääasia.

Ovi-lehdellä on meneillään myös tavaramerkkikiista, mutta siitä olen kirjoittanut jo aiemmin. Sittemmin on selvinnyt, että toisena osapuolena on ilmeisesti Ovi Magazine. Sinänsä hauskasti Ovi Magazine rinnastaa itsensä reteästi esimerkiksi The New York Timesiin, Newsweekiin ja The Economistiin. Ainakin toimituksen itsetunto on korkealla.

Ovi-lehdelle kirjoittamassaan kirjeessä Ovi Magazinen toimitus väittää, että heillä olisi rekisteröitynä sekä Ovi Lehti että Ovi Magazine. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä lehteä kustantavalla Tmi Chameleon Project -yrityksellä ei ole kummallekaan merkille tavaramerkkiä eikä toiminimeä. Merkit eivät ole myöskään voineet vähäisen tunnettuuden takia vakiintua tavaramerkeiksi.

Chameleon saa Ovi-tavaramerkin kumottua väitteellä, jos se pystyy osoittamaan, että hakija oli tietoinen samannimisestä palvelusta ennen tavaramerkkihakemusta. Ovi-lehden tavaramerkkiä on haettu 21.6.2006, ja Ovi Magazine on lähestynyt yhtiötä kirjeitse samoihin aikoihin +/- muutama kuukausi. Jostain syystä Ovi Magazine on ollut tänään jumissa, joten en saanut selville onko kirje lähetetty ennen tavaramerkkihakemusta.

Julkaistu

IRC-Galleria avaa GaltsuRadion?

Patentti- ja rekisterihallitus kuuluttaa tänään mielenkiintoisen uuden tavaramerkin, kun IRC-Galleria -sivustoa pyörittävä Dynamoid Oy saa rekisteröidyksi tavaramerkin ”GaltsuRadio”. En jaksa vääntää aiheesta uutista Staraan, mutta kieltämättä aihe on mielenkiintoinen varsinkin mediallisesta näkökulmasta. Onko Galtsu avaamassa oman nettiradion?

Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity tavara- ja palveluluokkiin 16, 25, 35, 38 ja 42. Tavaramerkin turvin GaltsuRadio saa siten yksinoikeuden esimerkiksi painotuotteisiin, vaatteisiin, myyntiin ja markkinointiin, radioon, televisioon, verkkosivustojen ja tietokantojen ylläpitoon sekä ohjelmistojen tuotantoon. Tuossa listassa on toki vain osa kyseisiin luokkiin sisältyvistä tavaroista ja palveluista.

Dynamoid on hakenut jo viime vuonna tavaramerkkiä ”Galtsu”, mutta sen rekisteröinnissä on tullut pieniä mutkia matkaan. Nyt jäädään odottamaan tiedotetta GaltsuRadion käynnistämisestä. Ainakaan vielä tähän mennessä aiheesta ei ole hiiskuttu tietääkseni missään. Vink vink vaan talouslehtien toimittajat 😉

Julkaistu

Mainos paikallaan

Huono ajoitusSeuraavan Batman-elokuvan kuvauksissa tapahtui ikävä onnettomuus, kun yksi kuvausryhmän jäsenistä kuoli auto-onnettomuudessa. Se tapahtui kuvauspaikan lähistöllä, mutta ei kuvauspaikalla, kuten jossain on virheellisesti uutisoitu.

Oheisessa kuvassa on autoaiheisen videon mainoskampanja sattunut pahasti samaan saumaan suru-uutisen kanssa. Tai ties vaikka kyseessä olisikin tarkoituksella tuohon ympätty kampanja. Ainakin jos kamppis käyttää GoogleAdsin tyylisesti kyseisen sivun sisältämiä sanoja mainoksen määrittelyyn.