Ison laskun määritelmä

Kaleva-lehden verkkoversio uutisoi tänään mielenkiintoisesti isosta laskusta, joka tuli Suomen valtion maksettavaksi erään nimikiistan takia.

Axl-etunimen hylkäys toi Suomelle ison laskun
Axl-etunimen rekisteröinnin kieltäminen on tuonut Suomelle laskun ja tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. EIT langetti tuomion yksityiselämän loukkauksesta ja määräsi Suomen maksamaan rekisteröintikiellosta valittaneille vanhemmille 2 000 euroa kärsimyksistä ja korvaamaan lähes saman verran oikeudenkäyntikuluja.

Lehden mukaan 4.000 euron lasku oikeudenkäynnistä EU-tasolla on iso summa. Uskon, että se on iso summa esimerkiksi tavalliselle perheelle tai vaikkapa yksinhuoltajalle. En kuitenkaan välttämättä ole aivan samaa mieltä lehden kanssa siitä, että 4.000 euroa on erityisen iso lasku valtiolle, sillä olen varma, että asian vuosia kestänyt oikeuskäsittely on maksanut valtiolle vähintään kymmenkertaisesti tuon verran. Luultavasti paljon enemmänkin.

Romanikulttuuria

Tällainen kuvateksti löytyi ”jonkun” sanomalehden sivuilta. Kyseinen kuva ja kuvateksti löytyvät tästä.

Rainer Friman sai heimoveljiensä vihat päälleen sanoessaan suoraan, että romanien on sulauduttava yhteiskuntaan, mentävä kouluun ja töihin, mikä taas Miranda Vuolasrannan mielestä uhkaa koko romanikulttuuria.

Say no more.

Luontoterroristit tappoivat tuhansia

Vaasan pohjoispuolella Mustasaaren kunnassa sijaitsevassa Koivulahdessa juoksentelee parhaillaan vapaana yli kaksi tuhatta pientä tappajaa. Luontoterroristit iskivät nimittäin viime yönä minkkitarhaan ja sinetöivät samalla jopa kymmenientuhansien täysin viattomien pieneläinten kohtalon. Luonto kiittää vitusti. Kusipäät kirjoittivat rehusäiliöön kirjaimet ”EVR”, mikä tarkoittaa ilmeisesti Emme Välitä Raadoista. Eläinten vapautusrintama -nimike on pelkkä vitsi, sillä ryhmä toimii todellisuudessa juuri päinvastoin.

En voi käsittää, että aivovammaisten kaupunkilasten viherpiipertäjien laumat pyörivät ympäri maaseutua tekemässä ”hyvää” ja palaavat sen jälkeen kerrostalokommuuneihinsa ja hippiravintoloihinsa hehkuttamaan ”onnistunutta iskua”, vaikka tulivat juuri tappaneeksi tuhansia täysin viattomia luontokappaleita. Aktivisti-nimikkeellä itseään kutsuvat ja sossun rahoilla elävät pellet eivät ilmeisesti tajua tuhoavansa konkreettisesti luontoa rikoksillaan. Itse vastustan turkistarhausta jo ihan periaatteen vuoksi, mutta on täysin sairasta päästää tuhannet minkit vapaaksi luontoon, jossa ne tappavat huvikseen – eivät syödäkseen – pieneläimiä niin kauan kunnes kuolevat lopulta talven pakkasiin. Siinä onkin todella ylevä tavoite soijanpuputtajille? Eikä vähiten tämän ansiosta.

Irti päästetyt minkit pakenivat Natura-alueelle
”Tämä on katastrofi luonnolle”
Sadat minkit pakenivat lähellä virtaavaan Kyrönjokeen, josta niillä on suora pääsy Vassorinlahden lintujensuojelualueelle.
– Tämä on katastrofi alueen linnustolle ja muulle luonnolle. Voi kuinka paljon ne tekevät pahaa, kauhisteli 15 kilometrin päässä asuva Stig Beijar, tarhaaja itsekin.
– Ilta-Sanomat 31.8.2007

Entisenä vaasalaisena olen ikävä kyllä saanut todistaa liiankin läheltä tällaista luontoterrorismia sekä entisen työni että siviilielämäni puolella. Vaasan saaristosta on nimittäin hävinnyt lintuyhdyskunta toisensa jälkeen minkkien tapettua parissa tunnissa kaikki syntyneet poikaset koko alueelta. Toiselle mökillemme on tuoreimmalta tapahtumapaikalta alle kymmenen kilometriä, joten ensi kesänä taitaa olla luonnossa aika hiljaista. Luonto kiittää luonnonystävää, mutta tuskin luontoterroristia, joka päästää tarhaminkkien tappaja-armeijan vapaaksi luontoon. Tuskin tarvitsee edes mainita, että vaikutukset ulottuvat hyvin kauas tapahtumapaikalta, sillä Vassorinlanden alueella tapetaan pian tuhansia kauas etelään matkalla olevia muuttolintuja.

Itse tein myös tällaisista rikoksista juttuja Poliisi-tv -ohjelmaan neljän vuoden ajan, ja kävin sinä aikana lukuisilla tapahtumapaikoilla. Voitte varmasti kuvitella tilanteen, jossa autotiellä on vieri vieressä mustia minkinraatoja ja haju sanoinkuvaamattoman paha. Vielä pahempaa jälkeä löytyy seuraavien kuukausien aikana 10 – 20 kilometrin säteellä, kun käytännössä kaikki metsän pieneläimet tapetaan minkkien toimesta ja raadot jätetään syömisen sijaan mädäntymään luontoon. Luonnon kannalta parhaaseen tulokseen päästäisiin, jos pelkuriaktivistit tappaisivat itse itsensä. Silloin luonto kiittäisi.

Voit kuunnella Minna Salomäenpään radioraportin aiheesta tästä. Mikä tekee aktivisteista terroristeja? Lue vastaus tästä. Tässä lisäksi hieman materiaalia edellisestä kirjoituksestani samaan aiheeseen.

Nokia raottaa Ovea

Tänään suomalainen kännykkäjätti Nokia julkisti odotetun päätöksensä laajentaa toimintaansa internetin mobiilisisältökaupaksi. Uusi palvelu on nimeltään Ovi ja se toimii osoitteessa www.ovi.com. ”Ovi – The key that unlocks every door”.

Ilmeisesti uuden palvelun nimivalinta on Nokialle aika tuore, sillä Nokia on vasta 28.6.2007 hakenut Ovi -tunnukselle tavaramerkkiä tavara- ja palveluluokissa 9, 28, 35, 38 ja 41. Homma on siis vasta hakemusvaiheessa, ja merkin rekisteröintiin on vielä aikaa. Suojaa merkki saa kuitenkin jo nyt.

Kieltämättä Ovi on aika erikoinen nimi kansainväliselle palvelulle, mutta kai se toimii varsin ytimekkäänä ja lyhyenä merkkinä hyvin myös muualla maailmassa. Suomesta löytyy toki jo aikaisempi ilmaisjakelulehti Ovi, joka ei ole kuitenkaan vakiintunut yleisesti tunnetuksi merkiksi. Lehden kustantaja Kustannus Oy Vista on kuitenkin 21.6.2006 hakenut merkille tavaramerkkiä tavara- ja palveluluokissa 16, 35 ja 41.

Asian tutkiminen nosti esiin toisen mielenkiintoisen jutun, sillä Vistan Ovi-merkki on rekisteröity 29.12.2006, mutta sen jälkeen rekisteröinti on riitautettu väitteellä, jonka käsittely on yhä kesken. Pitkästä rekisterihistoriasta päätellen kiista on kovaa jonkun muun Ovi-merkinhaltijan kanssa. En jaksanut alkaa selvittämään kuka Vistan kimpussa on. Mikäli Vistan Ovi-rekisteröinti joskus myöhemmin tulee lainvoimaiseksi, muodostaa se esteen myös Nokian Ovi-merkin rekisteröinnille tärkeissä luokissa 38 ja 41. Siten kiistan ratkaisu koskee välillisesti myös Nokiaa.

Eiköhän asiasta saada lukea tarkempaa faktaa jossain vaiheessa myös talouslehdistä. Tiedän, että siellä päässä seurataan satunnaisesti myös tätä blogia, joten eiköhän joku tutkiva journalisti ota asiasta tarkemmin selvää. Jaahas, nyt takaisin töihin kirjoittamaan materiaalia Patentti- ja rekisterihallitukselle, mutta aivan eri merkkeihin liittyen, boyaka.

PÄIVITYS: Tsekkaa lisätietoa tapauksen tiimoilta kommenteista ja tästä kirjoituksesta.

Tämä on ryöstö!

Suomalaisten toimittajien asiantuntemus erityisesti rikosasioissa on mielestäni ollut jo pitkään hyvin kyseenalaisella tasolla. Varsinaiset rikostoimittajat tietävät toki mitä tekevät, mutta perustoimittajien keskuudessa asiantuntemus on usein hyvin puutteellista. Julkaisujen esimiestasoltakaan ei löydy sen parempaa osaamista, sillä virheelliset jutut torpattaisiin muuten jo ennen julkaisua.

Täysin oma alueensa ovat harrastelijoiden ylläpitämät ns. viihdesaitit, joissa näpistyksetkin otsikoidaan usein raflaavasti, mutta erittäin virheellisesti, ryöstöiksi. Asiantuntemuksen ja terminologian puutteet niissä ympyröissä vielä jotenkin ymmärtää, mutta erittäin hälyttävää on kuitenkin se, että myös suuret ja ”luotettavat” julkaisut tekevät rikosuutisoinnissaan vakavia virheitä kerta toisensa jälkeen. Tänään tuli eteeni tuorein malliesimerkki tällaisesta artikkelista, kun Iltalehden toimittaja Sari Keskinarkaus uutisoi mielestään ehkä hyvinkin raflaavasti apteekkimurrosta.

Ryöstäjien onni loppui ulosajoon

Kolmea ulosajossa loukkaantunutta miestä epäillään apteekin ryöstöstä Puolangalla. Varhain maanantai aamuna kello viisi Puolangan apteekkiin murtauduttiin ja sieltä varastettiin lääkkeitä. Ryöstäjiksi epäillään kolmea 21-36-vuotiasta suomalaismiestä. He varastivat auton paikalliselta parkkipaikalta ja lähtivät ryöstön jälkeen pakomatkalle kohti Ylikiiminkiä. Puolangan poliisin mukaan näyttää todennäköiseltä, että miehet olivat suunnitelleet ryöstön etukäteen.

Mikäli väite ryöstöstä pitäisi paikkansa, olisi apteekissa pitänyt olla aamuviideltä paikalla henkilökuntaa, jonka henkeä tai terveyttä miehet olisivat uhanneet. Aamyöllä paikalla on tuskin ollut ketään, jonka henkeä ja terveyttä olisi voitu uhata. Siten kyseessä on pelkkä murtovarkaus. Murtovarkaudella ja ryöstöllä on eroa yhtä paljon kuin kuolemantuottamuksella ja murhalla. Eli todella paljon.

Lehden päätoimittajan ja toimituspäällikön tulisi pitää kesätoimittajat vakavien rikosuutisten sijaan esimerkiksi tuottamassa lehteen viihdehöttöä, jossa hauskasti raflaavien otsikoiden kehitteleminen on hieman vähemmän vakavaa (myös Starassa koetellaan joskus rajoja, tunnustan). Rikosuutiset tulisi jättää asiansa osaaville toimittajille, jotka tuntevat edes perusteet alan terminologiasta.

Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä voidaan aina kouluttaa.

Saarikausi päättyi – loma jatkuu

Vietämme parhaillaan kesän viimeistä lomaviikkoa mökillä Vaasan saaristossa. Samalla pääsimme juhlistamaan myös perinteisiä saarikauden päättäjäisiä, kun lauantai-ilta sujui ilotulitteiden merkeissä.

Aurinkoisen kesäpäivän perinteet alkoivat vierailulla Kala-Jannelle, eli virallisemmin Jannen Saluunaan, jossa oli ohjelmassa perinteinen lohikeitto. Pari päivää aikaisemmin esittelin saman mestan TV2:n Matkalla Suomessa -ohjelmassa vuolaiden kehujen saattelemana. Kuvaushetkellä, kesällä 2004, Kala-Janne tarjosikin tutkitusti Suomen rannikon parasta lohikeittoa. Ikävä kyllä hinta-laatu-suhde on sittemmin romahtanut markkinatalouden jyllätessä. Hinta on noussut roimasti ja laatu heikentynyt olennaisesti. Silti saaristolaisravintola pysyy myös jatkossa pakollisena vierailukohteena.

Ruokailun jälkeen olikin aika saunoa, ja pimeän tullen kaivaa esiin käsittämätön lasti pommeja ja raketteja. Kahden mökin kombinaatiosta löytyi viisi aikuista miestä, joten pommeja löytyi yhteensä kolminumeroisen euromäärän edestä. Lastin ampuminen taivaalle kestikin kolmen tuntia ja hauskaa oli. Taas kerran.

Nyt sunnuntai-iltana muut ovat siirtyneet kaupunkeihin ja jäimme Elinan ja Domin kanssa mestoille ”lomailemaan”. Etätyö sujuu täältä varsin mainiosti, vaikka Saunalahden 3G ei vielä tänne saakka ylläkään. Edgellä pärjää mukavasti ja duunihommat hoituvat tunnissa per päivä. Nyt zoomaillaan formulaa ja sen jälkeen pitänee lämmittää vanha kunnon puusauna. Jotain kuvamateriaalia voisi – ehkä vaikkapa mahdollisesti – löytyä vaikkapa täältä.

Matkalla Suomessa uusintoina

Sain tänään kuulla, että kolmisen vuotta sitten juontamani Matkalla Suomessa -ohjelmat pyörivät parhaillaan uusintoina TV2:lla keskiviikkoisin joskus kuuden jälkeen. Pitääkin tänään zoomata, että miltä setit näyttävät näin vuosien jälkeen. Tällä hetkellä kaapelikanavilla pyörii myös Stara -niminen ohjelma, joka on koostettu Tammerfesteillä tekemistämme videopodcast-jutuista. Tsekkaile, jos asut Pirkanmaan alueella!

TeliaSonera sivaltaa tekijänoikeuslakia

Sekava ja ristiriitainen uusi tekijänoikeuslaki Lex Karpela on saanut tiukkaa kritiikkiä nyt jo toisen alalla toimivan kansainvälisen suuryrityksen taholta. Nokian johtaja Anssi Vanjoki totesi taannoin ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen pysäyttäneen kehityksen Suomessa, ja nyt myös TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesari ja lakimies Marko Vuorinen ovat samoilla linjoilla. Yhtiö antaa opetusministeriölle toimittamassaan lausunnossa sapiskaa epäonnistuneelle tekijänoikeuslaille ja ahneille tekijänoikeusjärjestöille.

TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. On kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että ”Lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä”, TeliaSonera toteaa lausunnossaan.

Yhtiö antaa myös epäsuoraa kritiikkiä lain aikanaan masinoineelle ministeri Tanja Karpelalle, joka sai ajettua kuluttajien oikeuksia polkevan tekijänoikeuslain läpi kansanedustajille ja medioille levittämiensä valheellisten ja harhaanjohtavien tietojen avulla. Myös sananvapauden rajoittaminen saa osansa lausunnossa.

Lainsäätäjä on nähnyt digitaaliteknologian niin merkittävänä uhkana tekijänoikeuksille, että lainsäätäjä on lainsäädäntötyössään sortunut loppukäyttäjien oikeuksien kustannuksella ylilyönteihin, joiden perusteena on ollut tekijänoikeusdirektiivin mahdollisimman tiukka tulkinta.

On kestämätöntä, että tekijänoikeuden haltijat tai niitä edustavat etujärjestöt voivat sopimusvapauden nimissä estää esim. ohjelmistojen välittämisen loppukäyttäjälle niin, että sananvapauteen kiinteästi kuuluvaa tiedonvälitystä loppukäyttäjälle ei voida toteuttaa.

Lausumassaan TeliaSonera toteaa, että äänitteiden myynnin jyrkän laskun takana ovat myös levy-yhtiöiden omat tekniset suojauskeinot ja niiden liiallinen käyttö. Näin ollen levymyynnin laskua ei voida kaataa pelkän nettipiratismin syyksi.

Erityisesti musiikin kohdalla on havaittavissa, että liiallinen teknisten suojauskeinojen käyttö on toiminut epäsuotuisasti äänitteiden myynnissä, koska kuluttajat ovat todenneet suojattujen teosten kaupan ja varsinaisen käytön olevan liian hankalaa.

TeliaSonera kritisoi myös lain heikentämää yksityisyydensuojaa sekä sitä, että tekijänoikeusjärjestöt vaativat maksamaan samasta materiaalista kaksinkertaisia tekijänoikeusmaksuja, kun materiaalia tarjotaan eri päätelaitteisiin.

Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet.

Yhtiö vaatii loppukäyttäjille myös oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta teoksen lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta.

Nämä (lakiin) tehdyt muutokset eivät ole onnistuneita eivätkä kohtuullisia ja ovat vain omiaan luomaan turhaa huolestuneisuutta ja epävarmuutta esimerkiksi internetkäyttäjiä koskien. Käyttäjillä tulisi olla oikeus teoskappaleitten valmistamiseen yksityistä käyttöä varten riippumatta siitä, mistä lähteestä ko. teos on alun perin hankittu. Tekijänoikeusdirektiivin mukainen kohtuullinen korvaus tällaisesta yksityisestä käytöstähän jo maksetaan loppukäyttäjien toimesta erilaisten kasettimaksujen avulla.

Lisäksi yhtiö haluaisi antaa loppukäyttäjälle oikeuden kiertää myös ns. tehokkaita teknisiä suojauksia ja käyttää teoksia haluamallaan tavalla sekä tehdä teoksista myös uusia kopioita. Rangaistus voisi tulla kyseeseen vain silloin, kun suojauksen purkaminen ja teosten levittäminen tehdään ansiotarkoituksessa.

TeliaSoneran edistyksellinen lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Musiikkitalon tilalle?

Tämän päivän Helsingin Sanomien NYT-liitteessä Jarkko Jokelainen maalailee uusia käyttötarkoituksia Helsingin keskustaan kaivetulle musiikkitalon montulle. Osuvan ironisesti kirjoitetun jutun lopusta löytyy paras vaihtoehto: Rakennetaan tontille kaksi punatiilistä makasiinia, joiden välissä voitaisiin järjestää vaikka konsertteja! Kannatetaan!

Iltalehti jälleen laittomilla teillä

Pirkka oli spotannut eilen Iltalehden tekemässä sitä, minkä se osaa varsin hyvin. Nimittäin toteuttamassa aitoa copy-paste -journalismia, eli pöllimässä muiden juttuja. Yleisradion verkkosivuston alkuperäinen juttu löytyy tästä ja Iltalehden rip-off puolestaan tästä. Lähdettä ei jutussa tietenkään mainita, vaikka se ei edes auttaisi mitään. Kokonaiset jutut kun eivät kuulu edes sitaattioikeuden piikkiin.

Olen itse joutunut soittamaan kyseisen iltapäivälehden päätoimittajalle useita kertoja vastaavista tapauksista, mutta eräällä kerralla lehden amatöörimäisen lapsellinen ja suorastaan halveksiva ”nettilehti ei ole oikea media” -asenne alkoi ketuttaa niin paljon, että päätin hakea hieman kättä pidempää, jotta lehden toimitus vihdoinkin tajuaisi homman nimen. Tämän seurauksena Iltalehti tuomittiin Julkisen sanan neuvostossa juttuvarkaudesta, sillä lehti oli tietenkin rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ilmeisesti toimituksen muisti on kovin huono, kun vastaavat tapaukset yhä jatkuvat.

Yleisesti ottaen kummankin iltapäivälehden sekä tietenkin valtakunnan virallisten juorulehtien lähteiden mainitseminen on vähintään kyseenalaisella tasolla. Aivan liian usein julkkiksen sitaatin jälkeen lukee esimerkiksi ”XXXn kerrotaan sanoneen” tai ”XXX sanoi lehtitietojen mukaan”. Viihdealan juttuja seuraavana voin usein suoralta kädeltä sanoa mistä lehdestä ja mistä artikkelista lainaus on, mutta jostain syystä lähde jää ko. lainaajien jutuista kuitenkin pois.

Voin lyödä lomarahani vetoa, että Iltalehdessä syy juttuvarkaudesta vieritetään taas tuttuun tapaan ”kesäharjoittelijan” niskoille. Jälleen kerran. Toki myös Ilta-Sanomat on aikanaan syyllistynyt pari kertaa samanlaisiin virheisiin, mutta siellä homman nimi ymmärrettiin kerrasta. Sori, siis toisesta kerrasta. Toki myös STT on syyllistynyt samaan, mutta sattuuhan sitä paremmissakin…