Suomalaista lehdistöä viime kuukaudet pyörittänyt mediapelle Susan Kuronen osaa pitää itsensä otsikoissa keinolla millä hyvänsä. Ilmiönä se osoittaa Kuroselta ja hänen taustatiimiltään varsin taitavaa median käsittelyä, mutta ennen kaikkea se osoittaa toimittajilta arvostelukyvyn puutetta. Kommentoin jo aikaisemmin kuinka Kuronen sai houkuteltua sankan toimittajajoukon tulevan kirjansa KANNEN julkaisutilaisuuteen. Mukana oli tietenkin myös suurten mediatalojen toimittajat kommentoimassa, kuinka typerää oli olla paikalla. Viivan alle jäi kuitenkin kymmeniä mainosjuttuja Kurosen tulevasta kirjasta. Varsin taitavaa.

Kohun laannuttua Kuronen piti mediaa veitsenterällä heitellessään toinen toistaan typerämpiä kommentteja suhteestaan pääministeriin. Kun lööppijulkisuuden loppu alkoi viimein häämöttää, oli aika ottaa käyttöön raskaammat aseet. Tämän seurauksena Hymy-lehden tilaajat joutuivat siristelemään silmiään keski-ikäisen naisen esitellessä lähes alastomia kurvejaan lehden sivuilla. Kuvasarjasta, siis julkisuudesta, piti saada kaikki irti, joten joku mediapellen taustatiimistä (vain oma veikkaukseni) jätti poliisille tutkintapyynnön alastonkuvien vaikutuksesta Kurosen lasten hyvinvointiin. Aivan mahtavaa!

Kun kohu taas hieman laantui, piti otsikoihin päästä tutkimalla Kurosta ”herjanneiden” nettikirjoittajien henkilöllisyyttä oikein poliisin voimin. Nyt käräjäoikeus on määrännyt nuo ip-osoitteet paljastettaviksi. Luvassa on siis mahdollisesti syytteitä kunnianloukkauksista, mutta todellisena tarkoitusperänä on kuitenkin pitää ilmiö nimeltä Susan Kuronen yhä otsikoissa bloggaajien ja nettikirjoittajien kustannuksella. Kyseessä on siis mediapellen lööppimäärän kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä. Pitäähän Kurosen päästä esittelemään lapsenlapsilleen hienoa lehtileikekokoelmaansa.

Tein aikaisemmin vuosia hieman samankaltaisia töitä, kun kasvatimme festivaalien, yhtyeiden ja yritysten palstatilaa ”kaikin keinoin”. Yleensä se onnistuikin vallan mainiosti, ja parhaimmillaan tuloksena oli kymmeniätuhansia palstamillejä tapahtumasta, joka ei oikeasti ollut aivan NIIN kiinnostava. Näin ammatillisessa mielessä Kurosen tiimi on tällä hetkellä Suomen paras mediajulkisuuden masinoija, jolle jopa Linda Lampeniuksen taannoiset julkisuustemput kalpenevat. Koska saamme Kurosen luennoimaan aiheesta markkinointialan seminaariin?

Kilpailevien mediatalojen talousjulkaisut Kauppalehti ja Taloussanomat ovat aika-ajoin hieman eri mieltä asioista, sillä lehtien näkökanta poikkeaa hieman toisistaan. Toinen katsoo, etttä lasi on puoliksi tyhjä ja toinen katsoo sen olevan puoliksi täysi.

Tänään osui silmään hiukan samankaltainen tilanne, kun lehdet uutisoivat henkilöautokaupan tilasta. Kauppalehden mukaan ”Autokauppa kääntyi kasvuun”, kun Taloussanomien mukaan ”Henkilöautokauppa on yhä jäljessä edellisvuodesta”. Niinpä. Faktoina tarkasteltuna molemmat ovat oikeassa, sillä huhtikuussa oli kasvua, mutta koko alkuvuonna laskua. Otsikoinnissa on siis kyse näkökannasta.

Tuli tuossa pääsiäistorstaina käytyä taas verestämässä hiukan vanhoja muistoja Poliisi-tv:n keikalla. Suuntasimme kuvaajamme Jarkon kanssa Liikkuvan poliisin Lahden yksikköön, jossa hyppäsimme partion LP031 kyytiin tarkkailemaan pääsiäisen menoliikennettä. Keli oli yllättävän hyvä, sillä yöllä satanut lumi oli jo sulanut ja lämpöäkin muutama aste. Partion kundit olivat todella loistavia ja saimme materiaalia tarpeeksi vaikka kolmeen inserttiin. Nyt työstin 1,5 tunnin raakamateriaalista kuitenkin vain viiden minuutin mittaisen insertin, joka nähtiinkin Pollarissa jo seuraavana torstaina.

Partiomme suuntasi ensin Kuortiin, jossa tunnin liikenteenvalvonnan saldona oli kuusi hyllytettyä korttia ja suuri määrä ylinopeuksia. Myöhemmin korttien hyllytys jatkui suurien ylinopeuksien vuoksi myös Lusissa. Lahden alueella pääsiäisen saldo oli 120 ylinopeutta, 19 kuivuvaa ajokorttia ja kuusi rattijuoppoa. Että sellaista liikennekulttuuria. Itseäni risoi eniten Lusin kohdalla kapealla ja mutkaisella nelostiellä 80 kmh alueella 121 kmh nopeutta ajanut perheenisä, jolla oli kyydissä vaimo ja kaksi pikkulasta. Spede ei tajunnut, että jos eteen tulee esim. hirvi, niin koko perhe voisi olla hyvinkin nopeasti ruumissäkeissä. Onneksi äijä sai muutaman kuukauden miettimisaikaa, kun kortti on kuivumassa.

Kaiken kaikkiaan juttukeikka oli varsin mukava, ja kun saimme vielä hyvää materiaalia niin homma oli kuosissa. Kuvaussetti päättyi yhdeksän jälkeen, joten olimme Tampereella Ilveksessä oluella jo reilusti ennen puoltayötä.