Kirjoitin taannoin suomalaisten toimittajien ammattitaidosta rikosasioista uutisoitaessa. Silloin Iltalehden toimittaja oli muuttanut artikkelissaan murtovarkauden ryöstöksi. Kyseessä oli kaksi täysin erilaista rikosta, joista langetettavat tuomiot ovat nekin aivan eri kohdassa rangaistusasteikkoa.

Toissapäivänä Elisan viihdeuutisissa julkaistiin vieläkin hienompi suoritus, kun autovarkaus muutettiin kertaheitolla peräti ryöstöksi. Tässä on osittainen (ja sitaattioikeuden mukainen) lainaus kyseisestä artikkelista.

Daddy Cool ryöstetty
Australialaisen bändilegenda Daddy Coolin keulakuvan parkissa ollut auto ja autossa olleet soittimet on ryöstetty Yarravillen lähiöstä Melbournesta.
– Elisa.net 16.10.2007

Lähetin viihdeuutiset alihankintana tuottavalle organisaatiolle sähköpostia aiheesta. Saamassani vastauksessa todettiin ytimekkäästi, että uutistuottaja ei näe artikkelia tai sen otsikointia virheellisenä, sillä ”onhan ryöstö raflaavampaa kuin varkaus”. Tuo oli siis suora lainaus sähköpostista. Mahtavaa. Raflaavuus onkin ilmeisesti juuri se seikka, joka oikeuttaa muuttamaan otsikon ja artikkelin virheelliseksi.

Journalistin ohjeiden pääkohdissa todetaan, että ”Journalistin on aina pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen” ja ”Olennainen virhe on viipymätä korjattava”. Aiheesta on langetettu ziljoonia Julkisen sanan neuvoston huomautuksia, joten luulisi viimeistään verkkosivuston vastaavan päätoimittajan ymmärtävän todenmukaisen uutisoinnin arvon.

Tällä kertaa kyseessä on arvoltaan ehkä jotenkin vähäpätöinen juttu, sillä uutisen kohde asuu Yhdysvalloissa, eikä artikkeli luultavasti koskaan päädy rikoksentekijän tai uhrin nähtäville. Artikkelin aihe ja teksti on pääosin lainattu ulkomaisesta lähteestä, ja sielläkin uutinen otsikoitiin virheellisesti ryöstönä, vaikka jutun leipätekstissä kerrottiin vain autovarkaudesta.

Ammattitaitoisen toimittajan tulee kuitenkin osata erottaa näinkin olennaiset seikat, mikäli aiheesta kirjoittaa. Pelkkä artikkelin sokea kääntäminen ei oikeuta virheisiin, sillä vastuu on julkaisijalla eikä lähteellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta silloin on osattavat toimia Journalistin ohjeiden mukaan ja korjata virhe viipymättä. Nyt näin ei ole toimittu. Ilta-Sanomat sai aivan äskettäin huomautuksen virheellisestä Rammstein-uutisoinnista, jota se ei korjannut, vaan tyytyi vain poistamaan virheellisen uutisen sivustoltaan.

Itse liputan kovasti sen puolesta, että verkkolehdet otettaisiin Suomessa medioina vakavasti, mutta tällainen piittaamattomuus ei ole ainakaan hyväksi tälle pyrkimykselle. Jos verkkomediat haluavat toiminnalleen oikean median leiman, tulee niiden toimia oikeiden medioiden säännöillä ja kunnioittaa myös Journalistin sääntöjä. Veikkaan, että esimerkiksi vain verkossa julkaistava UusiSuomi.fi tulee ottamaan tähän asiaan vahvasti kantaa lähiaikoina.

Itse myönnän taiteilevani Staran viihdeuutisissa usein otsikoiden kanssa, mutta tietääkseni emme ole julkaisseet otsikkoa, jota ei olisi tavalla tai toisella lunastettu artikkelissa. Esimerkiksi taannoinen otsikointi ”BB-Aki tuomittiin ryöstöstä vankeuteen!” aiheutti sivustolla paljon keskustelua, mutta tosiasia on, että teko oli aseellinen ryöstö ja ehdoton vankeus on vankeutta. Tuomio vain määrätään täytäntöön ehdollisena. Näin ollen otsikko oli oikea. Meilläkin on toki ollut pari rajatapausta, jotka on yhteydenoton jälkeen muutettu asianmukaisesti hieman selvempään muotoon.

Maikkarin uusi Leijonan kita -televisiosarja on saavuttanut jotain mitä se ei varmasti halunnut saavuttaa. Nimittäin (ainakin ohjelmassa esiintyville) pääomasijoittajille erittäin kyseenalaisen maineen. Samaan lopputulokseen voi tulla myös Talouselämän tämänpäiväisen ”Leijona kita olikin ryöstö” -kolumnin rivien välistä.

Vai miten on hyvä lukija, onko 60 000 euroa nykyään merkittävä pääomasijoitus yritykseen, jolla on valmis tuote ja hyvä liikeidea? Entä onko tuollaisella sijoituksella kohtuullista ehdottaa 80 prosentin enemmistöosuuden ostamista edes aloittelevasta yrityksestä? Ei ole.

Oletin itsekin, että ohjelman tarkoituksena olisi rohkaista kansalaisia yrittämään ja keksimään uusia yritysideoita, mutta ohjelman perusteella tulos onkin juuri päinvastainen. Ahneet sijoittajat kaappaavat kokemattomilta yrittäjiltä näiden vuosien työn pilkkahinnalla ja vieläpä härskisti televisiossa. Pekka Lähteenmäen kolumnin mukaan oikeat pääomasijoittajat ovat näreissään tällaisesta amatöörien pelleilystä, eikä ohjelma ainakaan rohkaise yrittäjiä hakemaan ulkopuolisia sijoittajia.

Edes ammattimaiset pääomasijoittajat eivät ole pitäneet siitä, millaisen kuvan Leijonan kita antaa pääomasijoittamisesta ja bisnesenkelien toiminnasta. Kauppalehdessä nimettömänä pysytellyt sijoitusyhtiön toimitusjohtaja moitti viime viikolla leijonien toimintaa härskiksi.

Ohjelman härskein tapaus on sijoittajan tuolissa istuva lehtimoguli Eero Lehti, joka on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja. Ainakin häneltä olisin odottanut hieman järkevämpää käytöstä ja ainakin pienen yrittäjän puolustamista sijoittajakorppikotkien nokkimiselta. Toisin kuitenkin kävi, ja ainakin minun silmissäni Lehti kuuluu nyt samaan jengiin muiden ohjelman ”sijoittajien” kanssa. Toivottavasti pesti yrittäjien johdossa on pian historiaa, sillä arvostus ainakin on.

Voiko yrittäjien nokkamies olla sitä mieltä, että yrityksen menestyksen kannalta on hyvä asia, että yrittäjä menettää vallan yrityksessään? Onko rahoittajien pitkäjänteistä käyttää yrittäjän heikkoa neuvotteluasemaa hyväkseen yrityksen alkumetreillä?

Olen itse päässyt keskustelemaan oikeiden pääomasijoittajan kanssa yritykseni kustantamaan Stara -julkaisuun liittyen, ja voin sanoa, että silloin meininki oli jotain aivan muuta kuin Leijonan kidassa, vaikka emme sopimukseen vielä päässeetkään. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia niin pääomasijoittajista kuin bisnesenkeleistäkin, mutta Leijonan kita on vaarassa ryvettää yleisen käsityksen heistä ja heidän roolistaan yrityksissä.