Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.
Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?
Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.
Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.
Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.
Suomen koronatilanteessa on ollut viime viikkoina nähtävissä erittäin positiivinen trendi parempaan. Hallitus joutui maanantaina luopumaan valmiuslain käytöstä, koska sille ei ollut enää perustuslain edellyttämiä painavia perusteita. Ravintoloiden ahdinkoa ei sen sijaan maanantaina purettu lainkaan, mutta keskiviikko toi ravintoloille ja tapahtuma-alalle viimein positiivisia uutisia. Kiitosta tulee antaa, kun siihen on aihetta, ja hallituksen tämänpäiväiset päätökset olivat vahvasti oikeansuuntaisia.
Taannoin ravintolat päätettiin avata siten, että anniskelu päättyy kello 22.00 ja ovet sulkeutuvat kello 23.00. Jokainen ravintola-alan ammattilainen tiesi heti, että päätös tarkoittaa puistoissa, keskustoissa ja yksityisasunnoissa pussikaljan voimin ilman valvontaa järjestettäviä festareita. Näin kävikin jo ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin poliisi tuskaili paisuneen tehtävätaakan alla. Nyt myös hallitus ymmärsi viimein tilanteen ja ryhtyi paikkaamaan tehtyä virhettä.
Hallitus ilmoitti hetki sitten, että ravintoloiden ja yleisötapahtumien rajoituksia puretaan heti juhannuksen jälkeen. Maanantaista 22. kesäkuuta lähtien ravintolat saavat tarjoilla alkoholia kello 01.00 saakka ja ovet tulee sulkea kello 02.00. Päätös tulee varmasti rauhoittamaan jonkin verran menoa yleisillä paikoilla ja yksityisasunnoissa sekä ennen kaikkea helpottamaan ravintola-alan ahdinkoa. Yhtä lailla alan ahdinkoa helpottaa päätös nostaa sisätiloissa olevien asiakaspaikkojen maksimi täyttöaste 50 prosentista 75 prosenttiin. Samalla buffet-kielto poistuu, mutta jokaisella asiakkaalla tulee jatkossakin olla oma istumapaikka. Jos koronatilanne ei heikkene, poistuvat ravintoloiden rajoitukset kokonaan 13. heinäkuuta.
Suomen festarikesä 2020 romuttui jo aiemmin heinäkuun loppuun saakka, mutta monet tapahtumajärjestäjät ja esimerkiksi teatterit odottivat tätä päivää kauhunsekaisin tuntein. Elokuun festivaalit ja muut yleisötapahtumat olivat nimittäin vielä aamulla vaakalaudalla. Nyt saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä elokuun alusta lukien sallitaan yli 500 ihmisen tapahtumat ulkona ja sisätiloissa, ottaen huomioon asiakaspaikkojen rajoitukset ja mahdolliset muut järjestelyt. Tiedotustilaisuudessa jäi vielä hieman epäselväksi tuleeko festareilla käyttää vielä elokuussa 500 ihmisen karsinoita vai ei. Siihen tullee lähiaikoina tarkennus.
Mikäli nyt tehtyjä päätöksiä ei koronatilanteen heikentymisen johdosta jouduta muuttamaan, pääsevät tapahtuma-alan ammattilaiset, artistit, näyttelijät, bändit, roudarit, ääni- ja valoteknikot, catering-ammattilaiset ja järjestyksenvalvojat elokuussa pitkästä aikaa töihin. Elokuun alusta lähtien myös ravintoloiden ja klubien livekeikat todennäköisesti alkavat, sillä osa yökerhoista ryhtyy varmasti kokeilemaan viimeistään elokuussa toiminnan käynnistämistä uudelleen. Hyvä uutinen tapahtuma-alan näkökulmasta oli, että tautitilanteen parantuessa voidaan kokoontumisrajoituksista luopua lokakuun alusta lukien mahdollisesti jopa kokonaan. Se on toki artistien kannalta auttamattoman myöhään, mutta viimeinkin valo edes kajastaa synkän tunnelin päässä.
Aivan toinen kysymys on sitten se saavatko ravintolat ja tapahtuma-ala asianmukaista kompensaatiota ravintoloiden sulkemisesta ja tapahtumien kieltämisestä. Harva tietää kuinka moni ihminen työskentelee esimerkiksi yhden kiertueen tai festivaalin kulisseissa. Nyt koko toimiala on ollut vaikka työtä jo maaliskuusta saakka. Tapahtuma-alan väen tehtäviin kuuluu toimia kirjaimellisesti kulisseissa niin festareilla kuin teattereissakin, ja nyt on hyvä heti tuoda alan ammattilaiset näkyväksi kaikille. Kyseessä on nimittäin suuri joukko monialaisia ammattilaisia.
JULKAISTU 4.6.2020 Majoitus- ja ravintola-ala työllistää Suomessa nykyisin noin 140 000 ihmistä ja alan verojalanjälki on 2,6 miljardia euroa vuodessa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä toimiala. Työllisyyden, ruoan ja juoman lisäksi ravintolat tarjoavat monipuolisesti hengenruokaa, kuten sosiaalista kanssakäymistä, yhdessäoloa, musiikkia ja kulttuuria. Ravintolat työllistävät oman henkilöstön lisäksi myös tuhansia esiintyviä taiteilijoita ja tapahtumajärjestämisen ammattilaisia.
Tästä syystä ravintola-alaa pitäisi käsitellä eräänlaisena elämystalouden hubiverkostona. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hallituksessa ravintola-alaa ei nimittäin nähdä normaalina liiketoimintana. Alan päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, joka käsittelee ravintoloita elinkeinotoiminnan sijaan alkoholin ja holhouksen näkökulmasta.
Aamulehti 4.6.2020.
Hallinnollinen valuvika on syntynyt jo ennen koronakriisiä, mutta kriisin myötä ongelma on konkretisoitunut. Ravintoloille ei myönnetty eduskunnan päättämiä kohtuullisia koronakorvauksia eikä edes tilapäistä oikeutta juomien ulosmyyntiin. Puhumattakaan juomien etämyynnistä, josta on kehkeytynyt erikoinen sotku. Suomalaiset voivat nimittäin tällä hetkellä tilata kotiovelleen kuormalavallisen punaviiniä Italiasta, mutta eivät sixpackiä käsityöläisolutta Suomesta.
On kestämätöntä, että ravintoloita koskeva päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa ravintoloihin liittyviä päätöksiä tehdään toimialaa taannuttavasti. Sääntelyä kevennettiin merkittävästi Sipilän hallituskaudella, mutta sitten positiivinen kehitys pysähtyi vaaleihin. Ravintola-ala on ennen kaikkea elinkeinotoimintaa, josta päättäminen tulee ensi tilassa siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Vain siten ravintola-alan sääntelyä saadaan viimein purettua eurooppalaiselle tasolle. Ravintolat ovat nimittäin paljon muutakin kuin alkoholia.
Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Aamulehdessä 4.6.2020, Helsingin Sanomissa 6.6.2020 ja Turun Sanomissa 7.6.2020.
Koronakriisin suurimpiin häviäjiin lukeutuvalla ravintola-alalla tuhannet yrittäjät ja kymmenet tuhannet työntekijät roikkuvat löysässä hirressä, kun hallitus viivyttelee päätöstensä kanssa. Kun ravintoloiden avaamiseen oli aikaa kaksi viikkoa, päätti hallitus ottaa vielä viikon aikalisän. Tietoa on siis tulossa aikaisintaan viikkoa ennen ovien avaamista. Tällainen toiminta osoittaa tietämättömyyttä ravintola-alan toiminnasta.
Naisvaltaisella ravintola-alalla työskentelee osa-aikaiset mukaan lukien noin 90 000 ihmistä, joten kyse on merkittävästä toimialasta. Eduskunta velvoitti hallitusta korvaamaan ravintoloiden sulkemisesta aiheutuvat menetykset kohtuullisesti. Ravintola-ala laski, että kompensaatiota tarvitaan 350 miljoonaa, mutta hallitus esitti 83 miljoonan kompensaatiota ja 40 miljoonan työllistämistukea. Se ei riitä pelastamaan työpaikkoja. Kokoomus sen sijaan esittää ravintoloille 300 miljoonan kompensaatiota, jolla työpaikat ja toimiala pelastettaisiin.
Aamulehti 16.5.2020
Nopea ratkaisu ravintola-alan elvyttämiseksi oli esitys alle 16-prosenttisten juomien ulosmyynnin sallimisesta. Se ei hallitukselle käynyt, sillä tuoreessa muistissa on vasemmiston vastustus jopa nelosoluelle ruokakaupoissa. Pidän taantumuksellisena tapaa, jolla Suomessa alkoholia ja ravintola-alaa käsitellään edelleen osana sosiaalipolitiikkaa, kun muissa länsimaissa se on elinkeinopolitiikkaa. Ravintola-ala tulisi mielestäni siirtää ensi tilassa sote-ministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen.
Yhteiskuntaa täytyy nyt ryhtyä avaamaan hallitusti, mutta avaaminen olisi pitänyt aloittaa ruokaravintoloista. Niissä turvaetäisyydet on mahdollista pitää toisin kuin kouluissa. Asiakaspaikkojen puolittaminen, pöytien turvavälit, henkilöstön maskipakko ja pöytiintarjoilu toisivat turvaa enemmän kuin aukiolojen rajoittaminen. Valtionvarainministeri Kulmuni julisti taannoin, ettei yksikään yritys mene konkurssiin koronakriisin vuoksi. Nyt meidän tulee toivoa, että tuo lupaus edes yritetään pitää.
Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä mielipiteenä 16.5.2020.
Entisenä koulukiusattuna olen pyrkinyt pitämään koulukiusaamisen vastaisten kampanjoiden lippua korkealla aina kun mahdollista, sillä ongelma on edelleen todella vakava ja akuutti yhteiskunnan monista ponnisteluista huolimatta. Kirjoitin taannoin Turun Sanomissa miten kiusaamisesta puhuminen voi olla jopa uhrien vähättelyä, koska kyse on todellisuudessa usein rikoksista, kuten pahoinpitelyistä, vahingonteoista, varkauksista ja kunnianloukkauksista. Lue koko kirjoitus tästä. Sittemmin kirjoitin Tamperelainen-lehdessä miten kiusaajien paapomisen täytyy loppua, sillä kiusaajan tulee tarvittaessa vaihtaa koulua. Ei kiusatun. Nyt erittäin tärkeää aihetta käsitellään koululaisen uudessa kappaleessa.
Tuusulalainen koululainen on päättänyt kantaa oman kortensa kiusaamisen vastaisen työn kekoon, sillä hän on julkaissut aiheeseen liittyvän kappaleen. Anonyyminä pysyttelevän koululaisen, artistinimeltään Nameless J, kappaleen nimi on Astetta kovempi jätkä. Siinä Nameless J riimittelee osuvasti millaisilla ilkeillä sanoilla ja aiheilla lapsia koulujen pihoilla nykyisin kiusataan ja miten joitain kiusattuja ei enää kutsuta esimerkiksi synttäreille. Kiusaamiseen voidaan käyttää monia asioita, kuten vaatteita, puhetapaa tai perheen edullista autoa. Oli tapa mikä tahansa, ei kiusaamista voida koskaan perustella.
Kappaleessa valaistaan myös hieman niitä tuntemuksia, joita kiulukiusattu joutuu kokemaan. Esimerkiksi kouluun meneminen voi usein pelottaa. Tuusulassa sijaitseva Paijalan koulu jakoi videon heti tuoreeltaan verkkosivuillaan. Katso kappaleen musiikkivideo tästä yläpuolelta tai kuuntele kappale Spotifystä. On hienoa nähdä, että Astetta kovempi jätkä on nopeasti muodostunut nopeasti hitiksi, sillä se on saanut jo kymmeniätuhansia kuuntelukertoja. Tämä kappale jokaisen koululaisen pitäisi kuulla.
Tänään 20. tammikuuta 2020 on juhlapäivä. Tänään tulee nimittäin kuluneeksi päivälleen 20 vuotta siitä, kun aloitin verkkomedia-alan yrittäjänä ja perustin ensimmäisen verkkomediani. Olin koodannut verkkosivustoja vuodesta 1993 lähtien lähinnä itselleni ja vuonna 1994 perustamani toiminimen kautta muutamille yrityksille, mutta yritysten www-kotisivut eivät olleet vielä varsinaisia verkkomedioita. Vuoden 1999 lopulla Espanjassa matkaoppaana asuessani sain vahvan vision siitä, että internetillä tulisi vielä olemaan hyvin merkittävä rooli media-alalla. Samalla sain ajatuksen yhdistää oman osaamiseni koodarina ja toimittajana toisiinsa. Otin saman tien lopputilin ja palasin Suomen toteuttamaan visiotani. Nyt siitä on kulunut tasan 20 vuotta.
1990-luku oli yrittäjyyden ja työelämän kannalta äärimmäisen vilkasta aikaa (lue koko tarina tästä), kunnes tammikuussa 2000 alkoi hieman stabiilimpi vaihe. Tuolloin verkossa ei ollut kovin monia medioita, mutta eipä ollut vielä lukijoitakaan. Siksi verkkomedioiden pyörittäminen täytyi rahoittaa tekemällä niin sanottuja oikeita töitä. Viime vuonna tuli täyteen 25 vuotta yrittäjänä, jolloin kirjoitin auki yrittäjäurani tärkeimpiä vaiheita. Nyt voinkin kätevästi lainata tuota jo kertaalleen kirjoittamaani tekstiä kahden vuosikymmenen takaisista tapahtumista.
”Teneriffalla minulla oli kuitenkin aikaa pohtia mitä haluaisin tehdä isona. Ja löysinkin oikean ratkaisun. Tiesin a) osaavani tehdä nettisivuja ja b) olin työskennellyt pitkään viihdealan toimittajana. Lisäksi minulla oli vahva tunne siitä, että internet tulisi vielä joskus olemaan markittävä tekijä media-alalla. Niinpä sain ajatuksen yhdistää nämä kaksi osaamisaluetta ja perustaa Suomeen viihdealan verkkomedian.”
”Irtisanouduin matkaoppaan työstäni ja parin viikon päästä olin jo Suomessa. Heti palattuani ryhdyin suunnittelemaan verkkoon lifestyle- ja viihdemediaa, jonka päädyin aluksi tekemään yhdessä tamperelaisen Opasmedian kanssa. Verkkomedian nimeksi tuli aluksi Pop-opas.com, mutta se tunnetaan nykyisin nimellä Stara. 20. tammikuuta 2000 rekisteröin verkkotunnuksen Etuovi.net, josta tuli webhotelli, verkkosivujen nettiportaali ja verkkomedia.”
Stara® ja Etuovi® -verkkopalveluni saivat siis alkunsa 20 vuotta sitten. Verkkomedioissa ei mainosrahaa vielä tuolloin liikkunut, joten tein vielä vuosien ajan verkkosivustoja muun muassa Yleisradiolle ja Suomen tietotoimistolle sekä työskentelin muun muassa Poliisi-tv:n toimittajana ja Matkalla Suomessa -ohjelman juontajana. Päivisin tein televisiota, illat soitin yökerhoissa levyjä ja koodasin. Lopulta vuonna 2006 myös Suomessa alettiin viimein herätä nettimainontaan, minkä myötä pystyin lopulta keskittymään täysipainoisesti verkkomedioiden tekemiseen. Staran ensimmäinen varsinainen maksettu mainoskampanja oli vuonna 2006 Sunrise Avenue -yhtyeen esikoissinglen viikon banneri, josta maksettiin huimat 50 euroa. Sittemmin hinnat ovat onneksi hieman nousseet.
Tänään ajattelin avata pullon kuohuvaa, jonka omistan kuluneille kahdelle vuosikymmenelle verkkomedioiden parissa. 20 vuodessa paljon on sattunut ja tapahtunut, ja riskejä on otettu enemmän kuin yhden ihmisen pitäisi koskaan joutua ottamaan. Jälkikäteen voin kuitenkin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Hektisimpien vuosien unettomat yöt kylläkin. Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.
Kiitos jokaiselle, jotka olette olleet tavalla tai toisella tukemassa minua tällä taipaleella. Te olette mahdollistaneet kaiken tämän. Nostan teille tänään maljan.
JULKAISTU 27.11.2019 Tutkintapyyntöjä ja anteeksipyyntöjä ikivanhoista sketsihahmoista, Mannerheimin kuvan poistaminen seinältä ja lasten suosikkisarjan poistaminen Pikku Kakkosesta. Suomesta on tullut mielensäpahoittajien yhteiskunta. Suomirockin eturivin suosikkiartisti totesi taannoin osuvasti, että nykyisin kannattaisi pitää suu kiinni, jos oma mielipide poikkeaa yleisestä.
Teatterissa ja kirjallisuudessa absurdismilla tarkoitetaan mielettömyyden ja ahdistuksen tulkitsemista. Sellaista, mitä ei tosielämässä koeta. Taannoin muutama someaktiivi sai Yleisradion poistamaan suosikkisarjan Pikku Kakkosesta, koska siinä oli intiaanihahmo. Elämme aikakautta, jolloin mediatalot, julkkiset ja poliitikot ovat valmiita pyyhkimään jopa historiaamme taivaan tuuliin poliittisen korrektiuden nimissä.
Kollektiivinen sarjaloukkaantuminen estää nykyisin monia sanomasta mitä ajattelevat, koska pieni joukko mielestään etuoikeutettuja haluaa valita sallitut mielipiteet ja jopa yhteisen kulttuurihistoriamme. Mielensäpahoittajat kilpailevat siitä kuka tekee typerimmän tutkintapyynnön ja kuormittaa siten poliisin jo muutenkin vähäisiä resursseja. Suunta on monessakin mielessä huolestuttava.
Eräs someaktiivien edessä anteeksipyytelevä sketsimestari sai viime viikolla kollegaltaan tylyn vastineen tämän todettua, ettei vanhoissa sketseissä ole syytä anteeksipyyntöihin. Ne ovat aikansa tuotteita ja mennyt on mennyttä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan vanhenee rikoksena viidessä vuodessa, joten historiasta on turha kaivella tutkintapyyntöjen aiheita. Tekijät eivät voi olla vastuussa videoista, joiden leviämiseen he eivät voi vaikuttaa.
Missä menee raja, jos tätä kehitystä ei vihelletä ajoissa poikki? Tutkinnassa ovat pian viihdeohjelmat Hyvistä herroista Hymyhuuliin, Veikkauksen vanhat pelimainokset, Musta Pekka -pelikortit, takavuosien koulukirjat sekä Pekka ja Pätkä -elokuvat. Sitten voidaan ryhtyä syyttämään ihmisiä, jotka ovat joskus nauraneet kotimaisille sketsisarjoille. Yksikään ihmisryhmä ei ole säästynyt vitsailulta, joten edessä olisi loputon loukkaantumisen kierre. Absurdismi siirtyisi teatterista ja kirjoista tosielämään.
Pelimonopolin tarkoituksena on haittojen ehkäisy, mutta Veikkaus ei voi samaan aikaan ehkäistä peliongelmia ja markkinoida pelejä 45 miljoonalla eurolla vuodessa. Suomi lukeutuu maailman peliongelmaisimpiin kansoihin. Meillä on 124 000 ongelmapelaajaa, joista osa häviää jopa 2 000 euroa kuukaudessa. 78% kertoo ongelmiensa syyksi peliautomaatit, joita on tutkitusti sijoitettu erityisesti työttömien ja pienituloisten asuinalueille.
Monopolin purkamisella tulee olemaan positiivisia seurauksia. Ruotsissa valtio perii nettipeleistä 18 prosentin veron, joka meni siellä aiemmin sivu suun. Lisenssimallissa valvonta on tiukkaa ja sakot miljoonia euroja. Siihen kuuluu tehokkaita keinoja ongelmapelaamisen ehkäisyyn, sillä esimerkiksi SpelPaus-palvelussa voi asettaa pysyvän eston kaikkiin peleihin kerralla. Tanskassa on käytössä peliyhtiöiden tietokanta, joka estää maksuhäiriöisten pelaamisen.
Ruotsissa urheilu, kulttuuri ja media saivat rahallisen jättipotin, kun lisenssijärjestelmä vapautti pelimainonnan ja sponsoroinnin. Suomessa rahat menevät sivu suun, vaikka täällä pelataan samoja ulkomaisia pelejä. Suomessa on maailman parasta peliosaamista, jota Veikkaus ei voi tarjota ulkomaille. Monopolin loppu avaisi maailmanmarkkinat, joista voisimme saada merkittäviä tulovirtoja.
Aamulehti 26.10.2019
Veikkausvarojen jakaminen poliitikkoja lähellä oleville järjestöille on kouluesimerkki rakenteellisesta korruptiosta, jossa ruokkivaa kättä ei purra. Nyt on paljastunut jopa miljoonien eurojen väärinkäytöksiä. Lisäksi Veikkaus maksaa miljoonia euroja provisioita ulkomaisille peliyhtiöille, joten häviörahat eivät ohjaudu ainoastaan kansanterveydelle.
Veikkauksen tuotosta merkittävä osa on peräisin peliongelmaisten ahdingosta, säästöistä ja pikavipeistä. Nuo rahat eivät muutu eettisesti hyväksyttäväksi kierrättämällä ne pelikoneiden kautta. Monopoli tulee lopettaa, pelikoneet siirtää valvottuihin tiloihin ja pelien tuotot ohjata kohteisiin valtion budjetin kautta.
Tapasin Kari Tapiota esittävän Matti Ristisen tulevan Olen suomalainen -elokuvan merkeissä. Aleksi Mäkelän ohjaamassa elokuvassa ei juuri kaunistella, vaan käsitellään iskelmätähti Kari Tapion elämää, rakkautta ja vakavaa alkoholismia raadollisen realistisesti. Lajityyppinsä parhaita kotimaisia tähän saakka. Elokuva saa ensi-iltansa 13.9.2019.
JULKAISTU 12.8.2019 Veikkauksen peleihin hävitään vuodessa 1,76 miljardia euroa (2018), eli noin 360 euroa jokaista suomalaista kohti vauvasta vaariin. Puolet siitä, eli lähes 900 miljoonaa euroa, tulee vain viideltä prosentilta ongelmapelaajia. Peliongelmainen häviää riihikuivaa rahaa keskimäärin lähes 2 000 euroa kuukaudessa ja 24 000 euroa vuodessa. Edes keskituloisella ei ole mitenkään varaa pelata tuollaisia summia. Peluuri-palvelusta apua hakevista peliongelmaisista 67 prosentilla onkin velkaa yli 10 000 euroa, sillä ongelmapelaaminen rahoitetaan usein pikavipeillä toisensa perään. Ongelmapelaajia on eniten nuorissa miehissä ja iäkkäissä naisissa. Rahapeliongelmista kärsii tällä hetkellä noin 124 000 suomalaista ja heidän määränsä on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.
Peliongelmien ensisijainen syy, Lähde: Peluuri
Suomessa pelihaitat lukeutuvat maailman suurimpien joukkoon, vaikka meillä on pelihaittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli. Kilpailu- ja kuluttajavirasto nosti elokuussa tämän seikan esiin arpajaislain uudistusta koskevassa lausunnossaan. Sattumalta meillä Suomessa on myös alkoholin haittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli ja silti valtavasti alkoholiongelmia. Joku viisas voisi väittää, että monopolin synnyttämä kielletty hedelmä synnyttää ongelmia niin meillä kuin maailmalla.
”Suomessa raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista.”
Raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista, ja raha-automaattien osuus peliongelmista nousi vuodessa peräti neljä prosenttia. Kauppojen, kioskien ja huoltoasemien raha-automaatteja on tarkoituksella sijoitettu eniten alueille, joissa on eniten työttömyyttä sekä pienimmät tulo- ja koulutustasot. Veikkaus jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, mutta raha-automaateista tulevat varat ovat pääosin peräisin peliongelmaisten, pienituloisten, eläkeläisten ja työttömien ahdingosta, eli yhteiskunnan huono-osaisten selkänahasta. Heidän asemansa heikkenee entisestään peliongelmien myötä.
Kuulostaako eettisesti hyväksyttävältä?
Ei minustakaan. Jos olet kanssani samaa mieltä, käy allekirjoittamassa suomalaisten peliongelmien tehokkaaseen vähentämiseen tähtäävä kansalaisaloite raha-automaattien poistamiseksi kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta. Mummojen häviämät lääkerahat ja nuorten miesten häviämät pikavippirahat eivät muutu mirhamiksi, kun ne jaetaan pelikoneella tehdyn laillistetun takavarikoinnin jälkeen hyviin tarkoituksiin vaikkapa keskituloisten harrastustoimintaan. Kun rahat aiheuttavat vakavia ongelmia alkupäässä, ovat rahat loppupäässäkin kestämättömiä.
Kysymys: Entä jos Veikkauksen tuotot tulisivatkin kansainvälisiltä markkinoilta? Siinä on minusta ajankohtainen kysymys, johon palaan hetken kuluttua.
Järjestöt tarvitsevat avustuksensa jatkossakin
Monopoliin ja sen lopettamiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa jostain syystä ohitettu kokonaan monopolin loppumisen positiiviset seuraukset. Hyviin tarkoituksiin jaetut avustukset eivät missään nimessä olisi loppumassa, vaan päinvastoin jopa kasvamassa. Mikäli Suomi ja Veikkaus pelaavat korttinsa oikein, voi Veikkauksesta kasvaa kansainvälisesti merkittävä ja tuottoisa peliyhtiö, jolla on entistäkin paremmat mahdollisuudet jakaa tuottoja yhteiseen hyvään. Minusta olisi eettisempää jakaa avustuksina maailmalta tulevaa rahaa kuin mummojen säästötileiltä vietyä tai pikavippirahaa.
Viime vuosina on ollut nähtävissä merkkejä, joiden perusteella myös Veikkaus itsekin valmistautuu jo tähän vääjäämättömään muutokseen. Siihen viittaavat esimerkiksi oman nettikasinon avaaminen sekä sopimukset useiden ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa esimerkiksi Israelin ja Kyproksen suuntaan. Valmistautuminen tulevaan onkin oikea päätös, sillä Veikkaus tulee nyt virittää tilanteeseen, jossa se voi ottaa haltuun kansainväliset nettipelikentät.
Monopolin lopettaminen Veikkauksen etu?
Veikkauksen nykyinen rooli on mahdoton. Se on saanut Euroopan unionilta poikkeusluvan kansalliseen pelimonopoliin, koska sen tehtävä on ehkäistä peliongelmia. Samaan aikaan Veikkaus maksimoi tuottojaan markkinoimalla pelejään 44 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta se saisi suomalaiset pelaamaan enemmän ja jotta pelaamisesta tulisi arkipäiväistä. Kaiken huippu oli mainos, jossa Terttu Obersekki -niminen terapeutti suositteli potilaalleen pelaamista. Perustehtävä pelihaittojen ehkäisystä on rajussa ristiriidassa pelimainonnan kanssa, sillä ne kumoavat toisensa.
Veikkauksen monopolilla ei ole ollut enää vuosiin perusteita, ja hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida Brysselissä saakka pelin viheltämiseksi poikki. Tekeillä oleva raha-automaattien tunnistautuminen tuskin riittää peliongelmien ehkäisemiseksi, sillä siinä kyse on nähdäkseni vain kosmeettisesta korjausliikkeestä.
Suomalainen peliosaaminen on kansainvälisesti erittäin korkeatasoista ja monien mielestä jopa maailman parasta, sillä Suomessa osataan tehdä poikkeuksellisen laadukkaita rahapelejä myös verkkoon. Monopolimme estää kuitenkin Veikkauksen laajentumisen ulkomaille, jossa sen pelit voisivat kilpailla kansainvälisillä markkinoilla lähes rajattoman käyttäjämassan rahavirroista.
Veikkaus olisi todennäköisesti maailmalla kovatasoinen tekijä, jolloin myös Suomeen ulkomailta suuntautuvat rahamäärät olisivat huomattavia ja niistä riittäisi jaettavaa jatkossakin. Monopolin lopettaminen ei siis välttämättä tarkoittaisi avustusten loppumista, vaan jopa päinvastaista.
Aftonbladet Ruotsin lisenssijärjestelmän seurauksista
Monopolin lopettamisen jälkeen suurimmat rahavirrat Suomeen tulisivat kuitenkin ulkomaisten peliyhtiöiden lisenssimaksuista ja veroista, jotka meiltä jäävät nyt kokonaan saamatta. Lisenssimalliin ei tarvitse hakea esimerkkiä kaukaa, sillä naapurissamme Ruotsissa siirryttiin äskettäin pelimonopolista lisenssijärjestelmään. Tähän mennessä tulokset ovat olleet Ruotsissa rohkaisevia. Lisenssimallin myötä peliyhtiöt maksavat nyt Ruotsiin 18 prosentin peliveron ja ovat paljon Suomea tiukemman sääntelyn ja valvonnan alaisena.
Monopolinsa menettäneen Svenska Spelin tuotto on puolessa vuodessa pienentynyt vain muutaman prosentin, mutta samaan aikaan lisenssiyhtiöiltä saadut tuotot ovat olleet kaksinkertaiset odotuksiin nähden, eli 180 miljoonaa euroa puolessa vuodessa. Monopolin purkaminen on ollut Ruotsissa positiivinen asia, sillä yhteiskunnalle kertyvä rahamäärä on selvässä kasvussa.
Ja mikä parasta, Ruotsin valtion budjettiin tulee nyt noin 360 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaisilta peliyhtiöiltä, jotka eivät aiemmin maksaneet Ruotsiin mitään ja joita edes tiukka sääntely ei aiemmin koskenut. Lisenssimallin myötä tiukka sääntely ulottuu nyt myös ulkomaisiin yhtiöihin, ja esimerkiksi Bettson sai Ruotsissa äskettäin lähes kahden miljoonan euron sakot bonussääntöjen rikkomisesta. Koska Veikkaus on saanut sakot mainoksistaan? Niinpä.
Kansainvälinen lisenssijärjestelmä ehkäisisi suomalaisten peliongelmia tehokkaasti ja nimenomaan samalla kertaa sekä Veikkauksen että ulkomaisten yhtiöiden peleissä. Ruotsissa on avattu SpelPaus, jossa pelaaja voi katkaista pelaamisensa kaikissa lisenssillä toimivissa pelipalveluissa kerralla. Vastaavaa peliongelman monikansallista ”katkaisuhoitoa” ei saada Suomeen ilman lisenssijärjestelmää.
Tanskassa on otettu käyttöön peliongelmia tehokkaaasti ehkäisevä järjestelmä, jossa ulkomaiset peliyhtiöt sitoutuvat käyttämään yhteistä tietokantaa, joka estää muun muassa maksuhäiriörekisterissä olevan henkilön pelaamisen ja jonka estolistalle henkilö voi ilmoittaa itsensä. Kuten edellä totesin, Suomessa 67 prosentilla peliongelmaisia on yli 10 000 euroa velkaa. Monet heistä blokattaisiin, mikäli tällainen järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa.
Lähde: World Atlas 2017
Toinen merkittävä seikka on urheilun sponsorointi, jossa Suomessa eletään edelleen kultaista 1970-lukua. Katse maailmalle osoittaa, että ulkomaiset peliyhtiöt ovat siellä erittäin merkittäviä sponsoreita, jotka mahdollistavat laadukkaan toiminnan paitsi kilpatasolla myös junioreille. Väitän, että nykyiset Veikkauksen huippu-urheiluun kohdistamat tuet ovat pelkkää nappikauppaa verrattuna siihen mitä ulkomaiset peliyhtiöt olisivat valmiita panostamaan. Nykyisen monopolin myötä suomalaiselta urheilulta jää siis saamatta valtavat sponsorirahat.
Lopuksi on todettava, että maailma muuttuu ja kehitystä ei voida kielloilla hidastaa. Australia on sitä yrittänyt jopa nettiblokkaamisella, mutta surkein tuloksin. Taikaviitta totesi lapsuudessani viisaasti, että on ”Turha taistella tutkainta vastaan”. Kun kehitystä ei voida estää, tulee siihen mukautua mahdollisimman hyvin. Veikkauksella on kaikki mahdollisuudet menestyä jatkossa kansainvälisillä areenoilla ja ansaita merkittäviä rahavirtoja jaettavaksi hyviin tarkoituksiin.
Raha-automaattien aiheuttamat akuutit ongelmat täytyy sen sijaan ratkaista heti, joten peliautomaatit tulee joko poistaa tai sijoittaa syrjään keskeisiltä arkipäivän asiointipaikoilta. Samalla Veikkauksen tulee harkita pelimainontansa lopettamista, jotta se näyttäisi edes yrittävän toimia perustehtävänsä mukaisesti. Huono-osaisten riippuvuutta hyväksikäyttämällä kerätty peliraha ei muutu Veikkauksen valkopesussa yhtään paremmaksi.
