Lentopäivää ei tullut ja hengailimme majapaikassamme, kun kolme tyyppiä lähti tutustumaan vuorenhuippuihin jalkaisin. Yritin saada parin tunnin päästä äijiin radiolla yhteyden, mutta mitään ei kuulunut ja taivas oli sininen.

Viiden minuutin kuluttua isäntäpariskunnan koira tuli pelästyneen näköisenä tuijottamaan ulos ikkunasta. Samalla huomasin, että täysin mustat ukkospilvet vyöryivät vuoren yli meitä kohti käsittämätöntä vauhtia. Samalla hetkellä alkoi uskomaton tuulenpuuska, ja ilma täyttyi nopeasti hiekasta, oksista ja kaikesta mahdollisesta mikä irti lähti.

Suurin osa talomme ovista ja ikkunoista oli auki, joten myrsky ylsi sisälle saakka pudottaen erilaisia tavaroita seiniltä ja pöydiltä ja lennättäen sisälläkin aikamoista määrää hiekkaa ja rojua. Uskaltauduimme pian terassille katsomaan tätä uskomatonta showta. Puut ja pensaat olivat vaakatasossa ja tavaraa lensi kymmenien metrien päähän. Meteli oli niin kova, että en huomannut lainkaan vajaan kymmenen metrin päässä olleen ison puun kaatumista. Onneksi saimme otettua muutaman valokuvan tästä luonnonilmiöstä.

Talon lattiat olivat roskien, hiekan ja jopa lasinsirujen peitossa. Pihalla 10 kilon kukkavaasit olivat pitkin poikin, puu kaatunut ja katkenneita oksia oli joka puolella. Myöhemmin saimme yhteyden kolmeen vuorella olleeseen kaveriin ja he olivat onneksi kunnossa.

Majapaikkamme sijaitsee aika ylhäällä laakson seinustalla ja ukkospilven alareuna oli vain muutamia kymmeniä metrejä yllämme. Tällaisia luonnonilmiöitä ei halua välttämättä ihan joka päivä todistaa

Lentosää näytti aika heikolta, joten päätimme lähteä tsekkaamaan Mont Blancin Midi-huipun, joka jäi viimeksi näkemättä, kun missattiin viimeinen
hissi. Mesta olikin aikas hieno kokemus vaikka ehdimme olla huipulla vain yhden oluen ajan. Koveneva tuuli uhkasi pysäyttää hissin, jolloin olisimme joutuneet jäämään ylös odottamaan tuulen tyyntymistä.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti alas, mutta hissi tosiaan pysäytettiin kun väki oli saatu alas huipulta. Sääennustus lupasi alueelle ukkosmyrskyjä, mutta muuten mikään ei viitannut siihen, mitä muutaman tunnin kuluttua tapahtuisi

Tänään tuli tempaistua toinen oikea lentopäivä putkeen. Mentiin ajoissa Forclazin lähtöpaikalle ja sieltä parin tunnin odottelun jälkeen iltapäivän rajuhko keli rauhoittui sen verran, että päätettiin suunnata ilmaan. Keli oli lähtöpaikalla ihan leppoisa, ja sain hilattua itseni yli 1.800 metrin (msl) korkeuteen.

Vuoren huippua rinnetuulimaisesti lennettäessä keli oli vielä siedettävä, mutta kun irtautui rinteen päältä niin edessä oli hiukan liian tiukkaa rytyytystä. Termiikki oli ulkona rinteestä vittumaisen terävää ja rajua. Reilun puolen tunnin kiikutuksen jälkeen päätin suunnata laskupaikalle. Ongelmana oli vain se, ettei alas tuntunut pääsevän millään. Pientä termoa oli niin, että joka paikassa kanteli.

Pikku hiljaa korkeus alkoi huveta ja lento päättyi noin 50 minuutin jälkeen onnellisesti. Hieno lento, vaikkakin hiukan rajussa kelissä. Uintireissun ja illan juustojen, patonkien ja viinien jälkeen painuttiin koko sakki pehkuihin odottamaan uutta lentopäivää.

Aamupäivällä käytiin aistimassa Annecyn keskustan ilmapiiriä. Iltapäivällä testattiin ensin Planfaitin lentomesta, josta otettiin noin 20 minuutin lento, kun keli tuntui loppuvan kesken. Myöhemmin lähdettiin vielä korkealle lähtöpaikalle Forclaziin, jossa olikin jo ehkä 30 liidintä ilmassa.

Singahdimme tietenkin perään 1.275 metrin (msl) korkeudelta ja keli oli upea. Itse pääsin omaan ennätyskorkeuteen 1.934 metriä (msl), eli vuoren huipun päälle lentämään aitoa vuoristolentoa! Sahasin tunnin verran huippua edestakaisin pysyen 400 – 659 metriä lähtöpaikan yläpuolella. Annecy-järveen oli vertikaalia parhaimmillaan 1.467 metriä.

Maisemat oli super-upeat ja kun tunnin sahailun jälkeen päätin lähteä puolen tunnin leppoisaan liukuun laskupaikalle, niin matkalla ehdin ottaa vielä aika mukavasti valokuvia Annecyn maisemista. Lentoaika 1h 27min. Osa jengistä lensi Planfaitilla, jossa yksi suomalainen siipi käväisi myös puussa…

Illalla käytiin jengillä virkistäytymässä Annecy-järven kirkkaassa vedessä.

Lentopäivä alkoi hieman heikosti, sillä saksalainen naispilotti putosi Forclazin lähtöpaikan töyräältä alas metsään. Siipi ei ilmeisesti vielä oikein lentänyt kun pilotti hyppäsi jo valjaisiin. Pelastushelikopteri kävi ensin pudottamassa naisen luo kolme hoitajaa ja myöhemmin nosti koko jengin kopteriin.

Lopulta odotimme lentokeliä muutaman tunnin ja kun vihdoin saimme gearit kannettua ylös niin keli alkoi muuttua radikaalisti. Kun kolme liidintä oli saatu ilmaan niin paikallinen hero suositteli ottamaan liitimet heti alas ja ilmoitti, että lentotoiminta olisi syytä lopettaa. Viisi minuuttia tämän jälkeen raju tuuli- ja saderintama saavutti lähtöpaikan, joten kamat kasaan ja odottamaan uutta lentopäivää. Prkl.

Kauppareissun jälkeen huomasimme, että keli oli taas hyvin nopeasti parantunut ja tuuli tyyntynyt. Majapaikan sijaan suuntasimme Planfaitin lähtöpaikalle, josta saatiinkin lennot. Liukua lähtöpaikalta laskuun tuli 378 metriä ja lentoaika ilman termiikkiä oli 7 minuuttia. Mäenlaskua siis, mutta tuli ainakin lentopäivä.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin zoomaamaan matalampaa lähtöpaikkaa noin 400 metrin korkeudessa. Keli ei oikein suosinut, joten tsekattiin vielä eilinen korkeampi lähtömesta Forclazin kylän yläpuolella. Molemmissa keli lentonäytti aika heikolta ja paikallinen hero vahvisti asian, joten päätettiin lähteä tarkastamaan Chamonix ja Mont-Blanc, eli Mount Blanc. Nimen kirjoitusasusta on näköjään monta versiota riippien kielestä.

Chamonix’ssa safkattiin pitkän kaavan mukaan, joten myöhästyttiin Mont-Blancin Midi-huipulle vievästä kabiinihissistä puoli tuntia. Huippu jäi siis ”valloittamatta”. Illalla juhlittiin Nurmisen synttäreitä Annecyn majapaikassa oluen, viinin ja juustojen voimalla.

Matkattiin eilen 18 tuntia Tampereelta Annecyyn. Lennettiin ensin Kööpenhaminan kautta Geneveen, Sveitsiin, josta matkatiin jengillä linja-autolla noin 40 kilsaa Ranskan puolelle Annecyyn. Muutaman tunnin chillailun ja auton vuokrauksen jälkeen päästiin jatkamaan majapaikalle Rhönen Alppien siimekseen. Asumme reissun ajan Erikin ja Annan majapaikassa Dingy & St. Clairin kylässä. Siellä uni maittoi…

Tänään päästiin sit tsekkailemaan lentopaikkoja. Ensin tsekkailtiin hetki muiden touhuja ja sit rohkaistiin mielemme ja päätettiin korkata Annecyn uhkeat rinteet. Forclazin lähtöpaikka oli 1.275 metriä meren pinnasta. Ensimmäinen lento oli todella bueno, vaikka otettiinkin aika iisisti. Ilmassa oli suomalaisittain hiukan ruuhkaa, jotain 20-25 siipeä samassa mytyssä.

Laskupaikka oli Doussardin kylässä Annecy-järven eteläpuolella noin 950 metriä lähtöpaikan alapuolella. Mukavan 30 – 40 minuutin (variometristä loppui patterit) rinnetuulessa pyörähtelyn ja mäenlaskun jälkeen maistui laskupaikan hodari. Mahtava aloitus reissun lento-osuudelle. Maisemat oli uskomattoman upeat! Fotoja tulossa….