Julkaistu

Big Brother kiinnostaa netissä ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Viime viikolla alkanut neljäs Big Brother -tuotantokausi on vaikuttanut tänä vuonna selvästi aikaisempia vuosia enemmän myös ohjelman ulkopuolisilla verkkosivuilla. Subin netti teki heti ennätyksen, mutta myös Starassa Big Brother -talon tapahtumat ovat saaneet aikaan selvän nousun kävijämäärissä. Lukijoille pitää tarjota sitä mikä heitä kiinnostaa, joten turhien (tunnustan) Johanna Tukiainen -uutisten lisäksi myös BB-uutiset tuovat niin paljon liikennettä sivustolle, ettei niitä voi välttää julkaisemasta. Eikä ole mitään tarvettakaan.

Ihan mielenkiinnosta tein Starassa gallupin Big Brother -aiheen kiinnostavuudesta. Tulos oli sama kuin Tukiaisenkin kohdalla, eli suurinta osaa (40%) BB ei kiinnosta lainkaan ja kolmannestakin vain jonkin verran. Lukijoita ei siis kiinnosta, mutta silti ko. artikkelit saavat lukijoita moninkertaisesti enemmän kuin muut viihdeuutiset. Mielenkiintoinen yhtälö, jota voisi verrata vaikkapa Seiska-lehden lukuun. Kukaan ei tunnusta lukevansa, mutta silti lukijoita on lähes miljoona.

Big Brother ja Johanna Tukiainen keikkuvat myös Ampparin tilastojen kärjessä, mikä kertonee totuuden aiheiden kiinnostavuudesta. Itse en ole juurikaan jaksanut BB-talon asukkaiden elämää tänä vuonna seurata, mutta tuo 24/7 nettilähetys tulee yllättävän usein klikattua auki työpöydän ylänurkkaan. Jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi tapahtumaan. Seuraavat kolme kuukautta akvaariossa asuvat siis BB-Risto, BB-Mia, BB-Maria, BB-Minna, BB-Andreas, BB-Harri, BB-Cheryll, BB-Johan, BB-Tero, BB-Niko, BB-Marianna, BB-Marianne sekä BB-Marko, eli BB-Mame. Sen jälkeen he siirtyvät Seiskan sivuntäytteiksi ja juontokeikoille. Onneksi.

Big Brother -tavaramerkistä vääntöä

Huomasin juuri, että Big Brother -tavaramerkistä on käyty kovaa vääntöä Patentti- ja rekisterihallituksessa. Vuonna 2005 haetun kuviomuotoisen ”Big Brother Suomi” -tavaramerkin hakemus hylättiin monien vaiheiden kautta PRH:ssa 9.11.2007, ja rekisteröintiä hakenut Metronome Film & Television Oy on jättänyt asiasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle 22.2.2008 päätöksen purkuhakemuksen. KHO:ssa on käsittääkseni lähes parin vuoden jono, joten asiaan saadaan selvyys aikaisintaan vasta vuoden 2009 loppupuolella. Mielenkiintoista.

En ole nähnyt asian papereita, mutta yksi potentiaalinen ongelma voisi olla, että kaksi aiemmin Suomeen rekisteröityä Big Brother -tavaramerkkiä omistaa saman konsernin Ruotsiin rekisteröity Metronone Film & Television AB, joka on siis juridisesti eri yhtiö. En kuitenkaan jaksa lähteä tilaamaan kyseisiä asiakirjoja. Mikäli aihe kiinnostaa, asiakirjat saa tilattua Patentti- ja rekisterihallituksesta hakemusnumerolla T200500422.

Julkaistu

Google Ads hoitaa homman

Starassa oli tänään uutinen Kelly Osbournen kasvoissa olevista ruhjeista. Google oli osannut määritellä tekstisisällön perusteella artikkelin viereen todella osuvan mainoksen, joka voitaisiin tulkita myös jonkinlaiseksi meikkivinkiksi Kellylle. Tsekkaa kuva.

Julkaistu

Ilta-Sanomat sopi huomisen oikeusjutun

Kirjoitin 9.5.2008 mielenkiintoisesta keissistä, jossa Ilta-Sanomat oli haastettu oikeuteen kuvavarkaudesta, eli tekijänoikeusrikkomuksesta, (lue koko keissi tästä). Jutun R07/10687 pääkäsittely oli määrätty huomiseksi Helsingin käräjäoikeuteen, mutta tänään saamani tiedon mukaan asiassa on saavutettu asianosaisten välillä sovinto toissapäivänä 25.8.2008 ja rikostapaus on jätetty myös syyttäjän osalta sillensä.

Ehdinkin jo ihmetellä miten näin päivänselvää juttua ei saada sovituksi, vaan lehti puskee täysillä kohti varmaa tappiota. Jutun alkuvaiheessa Ilta-Sanomat kaiken lisäksi uhkaili kuvan ottanutta henkilöä lakiosastollaan (”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”). Todella suoraselkäistä toimintaa siis. Sanoman leirissä ymmärretään kuitenkin tehdä loppujen lopuksi sovinto ennen nolausta oikeudenkäynnissä. Siten voidaankin olettaa, että toimituksen asiantuntemus ei ole kovinkaan merkittävää, mutta yhtiön käyttämät asianajajat osaavat onneksi asiansa.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiöt ovat valmiita menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei anna uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Toivottavasti tässä keississä kuvaaja sai ansaitsemansa korvauksen. Sanoma selvisi tilanteesta mielestäni suhteellisen kuivin jaloin.

PÄIVITYS: Hesari oli tehnyt asiasta uutisen jo aiemmin.

Julkaistu

Seiska teki murrosta ryöstön

Olen pari kertaa aiemminkin marmattanut siitä, että lehtien toimitukset astuvat aika-ajoin alueille, joille heitä ei pitäisi päästää ilman jonkinasteista koulutusta. Yksi tällaisista alueista on rikosjournalismi, jota suorastaan raiskataan sekä sanomalehdissä että iltapäivälehdissä tasapuolisesti. Rikosnimikkeet heittävät usein häränpyllyä, vaikka ne poikkeaisivat toisistaan kuin yö ja päivä. Tärkeintä ei ole otsikon oikeellisuus vaan sen raflaavuus ja kiinnostavuus.

Viihdelehden päätoimittajana tiedän hyvin, että joskus otsikoinneissa mennään rimaa hipoen varsinkin nettimaailmassa, jossa onnistunut otsikointi on äärimmäisen tärkeää. Sielläkin pitää kuitenkin pyrkiä oikeellisuuteen varsinkin rikospuolella, koska silloin käsitellään useimmiten asioita, joista joku tullaan tuomitsemaan oikeudessa. Silloin on järjettömän suuri ero sillä onko tekijä syyllistynyt murtovarkauteen vai ryöstöön. Ero on kuin pyörävarkaudella ja rattijuopumuksella.

Muutaman viikon takaisessa Seiskassa toimittaja Marika XXXXXXXX kirjoitti europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin blogikirjoituksessaan mainitsemasta murtovarkaudesta. Kyseisessä jutussa murtovarkaus (”asunnossa oli käynyt viikonloppuna murtovarkaita…”) oli muuttunut täysin käsittämättömästi ryöstöksi (”Kotini ryöstettiin!”). Kaiken lisäksi otsikon muoto antaa olettaa, että lausunto on vieläpä Kaupin omasta kynästä. Nyt olisi esimiehillä aika pitää Marikalle pieni kurinpalautus yhdistettynä alan koulutukseen. Luulisi näin yleisten rikostermien opettamisen kuuluvan journalismiin liittyvien opetusohjelmien perusteisiin.

Itse myönnän taiteilevani Staran viihdeuutisissa usein otsikointien kanssa, mutta tietääkseni emme ole julkaisseet otsikkoa, jota ei olisi tavalla tai toisella lunastettu artikkelissa. Esimerkiksi taannoinen otsikointi ”BB-Aki tuomittiin ryöstöstä vankeuteen!” aiheutti sivustolla paljon keskustelua. Teko oli kuitenkin aseellinen ryöstö ja vankeus on vankeutta, vaikka tuomio määrättäisiin täytäntöön ehdollisena.

Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu sellaiseen kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä näiden uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä tulee kouluttaa.

Julkaistu

Jack Daniels teki kardinaalivirheen

Joskus tuntuu siltä, että digiaikaan on siirrytty monille vanhakantaisille yrityksille hieman liian nopeasti, eikä siihen osata vielä suhtautua asianmukaisesti. Tästä on esimerkkejä Suomestakin, kun Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino tekivät itsensä naurunalaiseksi hyökkäämällä asiakkaitaan vastaan. Nyt listaan on lisättävä myös amerikkalainen viskimerkki Jack Daniels, joka on hyökkäsi viattoman bloggaajan kimppuun siitä syystä, että tämä oli antanut blogilleen nimeksi iLoveJackDaniels.com. Kyse oli siis tribuutista eikä tavaramerkkiloukkauksesta.

Bloggaajan mukaan yhtiön asiamies otti yhteyttä ja vaati blogin sulkemista siksi, että se loukkasi muka yhtiön tavaramerkkioikeutta. Sääli, että bloggaajalla ei ollut resursseja lähteä taistelemaan Jack Danielsia vastaan, sillä yhtiöllä ei ollut todellisuudessa mitään perusteita vaatia sulkemaan blogia. Yhtiön tavaramerkki Jack Daniels kattaa vain alkoholijuomat, joten samalla nimellä – joka esiintyy tietenkin myös monien ihmisten nimenä – voidaan täysin laillisesti tarjota vaikkapa viihde- tai tietoverkkopalveluita, joihin blogi nyt lähinnä kuuluisi.

Toisekseen ILoveJackDaniels.com ei olisi rikkonut tavaramerkkiä edes siinä tapauksessa, että yhtiöllä olisikin ollut rekisteröity tavaramerkki ko. luokassa, sillä blogin nimeä ei käytetty minkään kaupallisen tuotteen tunnuksena ja käyttö oli muutenkin ns. vipiltöntä fair usea, mikä ei täytä missään nimessä tavaramerkkiloukkauksen tunnusmerkkejä. Tuoreessa ennakkotapauksessa sallittiin esimerkiksi Louis Vuittonin laukkuja muistuttavien Chewy Vuitton -parodialaukkujen myynti koiranleluina. Tällaisen kohtelun jälkeen ei ole ihme, ettei Jack Daniels enää maistu bloggaajalle.

Umm. I know it should taste the same – they’ve not changed the recipe after all. Yet for some reason, I find myself drawn to alternatives. After some hard work sampling several alternatives, I can so far highly recommend Bulleit and Woodford Reserve. Any suggestions for other drinks to try always gratefully accepted.

Kuka hävisi jutun? Epäilemättä itsensä todella noloon valoon asettanut Jack Daniels, jonka olisi pitänyt ennemminkin tukea brändiään ylistävää blogia, eikä vaatia sitä perusteettomasti lopettamaan toimintaansa. Tämä on malliesimerkki siitä, etteivät lakimiehet ole markkinamiehiä ja toisinpäin. Nykyisessä digimaailmassa tarvittaisiin ihmisiä, jotka ovat molempia. Tai ainakin sellaisia, jotka omaavat edes jonkinlaisen suhteellisuudentajun ja käyttävät maalaisjärkeä. Internetissä kun ei nollasummapeliä tunneta.

Julkaistu

Heinonen & Co. / Juridia hävisi Akun Tehdas -tavaramerkkijutun

Löysin vasta nyt Taloussanomien jo kuukausi sitten julkaiseman artikkelin taannoisesta Akun Tehdas -kiistasta, jossa taisteltiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tavaramerkistä ja toiminimestä. Osapuolina olivat suomirock-yhtye Eppu Normaali Oy (edusti Borenius & Kemppinen) ja toimimaton pöytälaatikkoyhtiö Akun Tehdas Oy (edusti Heinonen & Co, eli nykyinen Juridia).

Erittäin asiallinen artikkeli valottaa hieman tapauksen taustoja ja käsittelee laajemminkin tavaramerkkikeissejä. Lausuntoja on lisäksi kysytty molempien osapuolten asiamiehiltä. Tapauksen ratkaisu ei tosin ollut todellisuudessa ihan niin selvä kuin artikkeli antaa ymmärtää, mutta Eppu Normaali selätti kuitenkin lopulta paperiyhtiön. Lue juttu tästä!

Julkaistu

Erään oikeudenkäynnin anatomia?

Sain tänään äärimmäisen mielenkiintoisen puhelun, jossa minulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kirjasopimusta! En ole ainakaan omasta mielestäni kirjailijatyyppiä, eikä kirjailijan ammatti ole koskaan edes käynyt mielessäni. Toteutuessaan ehdotus tarkoittaisikin mitä ilmeisimmin vain yhtä kevytrakenteista teosta, joten oikeaa kirjailijaa minusta ei ole vielä tulossa. Varsinkaan kun ehdotuksen mukaan teoksen laatimisessa olisi mukana ulkopuolinen ”kirjailijatoimittaja”, joka ilmeisesti tekisi sen oikean työn. Se siis siitä urasta…

Minulla on ollut erään mediakonsernin kanssa jo useiden vuosien ajan hieman erimielisyyttä eräästä tavaramerkistä, jonka oikeuksista on käyty erittäin värikästä kädenvääntöä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja kaikissa mahdollisissa instansseissa. Ehdotus kirjadiilistä liittyykin juuri tähän keissiin. Jutun aihepiiri on kustantajan mukaan mielenkiintoinen, koska se liippaa läheltä aina niin seksikkäitä media- ja tietotekniikka-aloja ja tavaramerkitkin ovat olleet viime aikoina aikaisempaa enemmän tapetilla IPR-asioiden tullessa koko ajan merkittävämmiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tämä monivaiheinen tapahtumasarja voisi kiinnostaakin muutamaa lukijaa.

Puheluun työkiireiden lomassa vastattuani luulin ensin, että joku pilaili kanssani, mutta hetken keskustelun jälkeen aloin uskoa, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kyseessä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa virallisen aineiston ja omien kokemusteni perusteella ”Erään oikeudenkäynnin anatomia” -tyylinen tarina koko tapahtumasarjasta sekä sen kulissien takaisista tapahtumista ja tunnelmista. Tarinaa olisi tietenkin tarkoitus tukea myös lainauksilla keissin virallisista asiakirjoista, joista saakin irti aika mielenkiintoista materiaalia. Tarinaa voisi mielestäni laajentaa myös otteilla muista tavaramerkkikeisseistä.

Näin suurten juttujen kohdalla pitää nukkua muutaman yön yli ennen päätöstä, mutta kieltämättä ajatus kiehtoo. Saisin samalla tallennettua itselleni ja jälkipolvilleni mielenkiintoisia muistelmia kirjalliseen muotoon. Joka tapauksessa tapaus on ollut niin värikäs ja täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, että materiaalia riittää vaikka kahteen kirjaan ja yhteen elokuvaan. Pitää nyt kuitenkin vielä harkita rauhassa, sillä tapaus ei ole ollut vielä edes käräjäoikeuden käsittelyssä pääkäsittelyssä. Vähintään siihen saakka pitää joka tapauksessa odottaa. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Julkaistu

Mustat kaavut vai bikinit?

Pääasiassa tietotekniikasta yleensä kirjoittava Petteri Järvinen on julkaissut blogissaan erittäin osuvan kirjoituksen maahanmuuttajista ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Suomalaisten asenne maahanmuuttajiin poikkeaa käsitykseni mukaan muista maista siten, että täällä kukkahattutädit ja poliitikot nostavat heidät jostain syystä tärkeämpään asemaan kuin omat maanmiehensä. Nyt Helsingin leikkipuistoista on kielletty bikinien pitäminen mitä ilmeisimmin juuri maahanmuuttajien takia. Järvinen viittaa kirjoituksessaan Helsigin Sanomien artikkeliin seuraavasti.

Kaikkein uskomattomin on kuitenkin tämä lause: Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia, joita liian paljastavat vaatteet saattavat loukata. Ei sääntöä kuitenkaan yksin heidän takiaan ole tehty”.

Älkääs nyt kuulkaa viitsikö! Me suomalaiset pukeudumme kesällä juuri niin kuin haluamme, emmekä ota siinä huomioon sen paremmin turistien kuin maahanmuuttajienkaan mielipiteitä.

Hyvä Petteri! Veit jalat suustani.

Julkaistu

Lomaltapaluunaurut

Blogi on viettänyt viime viikkoina aikamoista hiljaiseloa työmatkojen ja muiden säätöjen johdosta. Varsinainen loma alkaa minulla vasta viikon kuluttua, mutta moni palaa työpöytiensä ääreen huomenna. Tässä linkistä löytyy ensimmäistä työpäivää piristämään iso kasa naurettavia lehtileikkeitä.