Keskinkertaisen aamiaisen jälkeen chillailtiin Nangyuanilla vielä snorklauksen merkeissä. Korallit näyttivät upeilta ja kalojen seassa oli epätodellinen olo. Iltapäivällä hypättiin taas katamaraaniin, jolla matkattiin pari tuntia Koh Taon ja Koh Panganin kautta Koh Samuille. Saarta on hypetetty niin paljon, että odotukset oli korkealla.
Löydettiin vapaa bungalow neljännestä mestasta. Päätettiin sijoittaa siihen 1.400 bahtia (n. 28 euroa) yö, vaikka ilman ilmastointia olevan bungalowin olis saanut jo 300 bahtilla (n. 6 euroa) yö. Mesta oli King’s Garden keskellä Champongin alueen pelipaikkoja.
Illalla lähdettiin tsekkaamaan Samuin legendaarinen yö. Meno oli ihan jees, mutta ihan samanlainen kuin kymmenissä muissa lomakohteissa. Hinnat oli noin kolme kertaa korkeammat kuin mantereella ja turistia kusetetaan huoletta, jos mahdollisuus tulee. Varsinkin drinkeissä. Esimerkiksi vodka RedBull tuplana maistui tasan RedBullille…
Mitä opimme tästä? Juo kunnon pohjat ennen baariin menoa ja baarissa vain pullojuomia. Suurin osa turisteista näytti jo toteuttavan samaa kaavaa.
Koh Samuin baarikatu oli perinteisen räväkkä. Musiikki soi jokaisesta luolasta täysillä kilpaillen toistensa kanssa. Green Mangossa oli selvästi paras setti. Illan tiukin hitti oli muuten Daruden Sandstorm! Asiallista.
Odotuksiin nähden Samui oli hienoinen pettymys. Mestaa ei turhaan ole kutsuttu Aasian Teneriffaksi. Ravintolat ovat täynnä kännisiä ja örveltäviä brittejä, huoria on paljon ja hinnat taivaassa (verrattuna mantereeseen). Sama setti siis kuin Teneriffalla. Tenskulta tosin puuttuu transu-huorat.
Samui onkin ok, jos haluaa juhlia kansainvälisesti. Oikea Thaimaa löytyy kuitenkin jostain ihan muualta kuin tältä turistisaarelta. Ihme kyllä suomalaisia ei näkynyt mestoilla lainkaan, vaikka Samuille tehdään myös pakettimatkoja.