JULKAISTU 30.5.2018: Suomeen saatiin viime vuoden lopulla uusi nykyaikaisempi alkoholilaki todella pitkän ja monimutkaisen vääntämisen jälkeen. Olen jo useasti kirjoittanut uudistuksen vastustajien kyseenalaisista taustoista ja siitä miten fiktio muuttui tuossa leirissä faktoiksi (Lue lisää tästä). Kuvittelin tuollaisen pelleilyn olevan jo ohi uusien kulutustilastojen myötä. Olin kuitenkin väärässä.
Alkoholilaki on nyt ollut voimassa viisi kuukautta, ja sen vastustajien maalaamat uhkakuvat ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet perättömiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL väitti, että uusi alkoholilaki johtaisi puhtaan alkoholin kuuden (6) prosentin kulutuksen kasvuun ja noin 150 lisäkuolemaan vuodessa. Sitäkin ennustetta THL piti alimitoitettuna.
THL esitys 15.9.2017
Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus vertasi lopulta alkoholilakia terrori-iskuun, jossa kuolee 150 ihmistä. Alkon hallituksen jäsen ja kansanedustaja Pekka Puska pani kuitenkin vielä paremmaksi. Puska nimittäin väitti eduskunnalle, että alkoholilaki aiheuttaisi jopa 500 lisäkuolemaa vuodessa ja kertoi tämän tiedon olevan peräisin THL:n esityksestä valiokunnalle. THL on siis esittänyt tämän luvun eduskunnassa, vaikka se nyt väittää julkisuudessa aivan toista. Alkon monopolin puolustamisessa faktat ovat selvästi olleet vain tiellä.
Miten sitten todellisuudessa kävi?
Suomalaiset osoittivat olevansa vastuullisia alkoholin käyttäjiä, sillä alkoholin kokonaiskulutus on maaliskuun lopun Valviran tilaston mukaan noussut vain prosentin. Helmikuussa kulutus sen sijaan laski 5,8 prosenttia, mikä oli THL-tutkijoille toteutunut painajainen. Teiniparvet eivät siis heti lähteneetkään puistoihin piikittämään itseensä lonkeroa, eivätkä laitapuolen kulkijat kuolleet penkkien alle nautittuaan muutaman pullon Prismasta ostettua pintahiivaista 5,5-prosenttista American Pale Alea. Kaikki fiktiiviset uhkakuvat osoittautuivat Alkon monopolia puolustavaksi propagandaksi.
Verkkouutiset
Olisin kuvitellut, että rysän päältä kiinni jäätyään THL olisi pysynyt tästä farssista hiljaa ja nuollut rauhassa haavojaan esitettyään eduskunnalle perättömiä väitteitä alkoholilain seurauksista.
Nyt THL on kuitenkin nostanut itsensäjälleen nolosti otsikoihin väittämällä, ettei se ole koskaan uhkaillut eduskuntaa 150 lisäkuolemalla. Jälleen kerran THL valehtelee, eli poliitikkokielellä antaa muunneltua totuutta. Jos ollaan tarkkoja, niin THL väitti raportissaan uuden alkoholilain aiheuttavan 150 lisäkuolemaa vuodessa, mutta laitoksen tutkimusprofessori Pia Mäkelä väitti minulle Twitter-keskustelussamme 14. joulukuuta 2017 määrän olevan aliarvioitu ( kuvakaappaus alla). Valiokunnalle THL väitti tulevien lisäkuolemien määräksi jopa 500 vuodessa, kuten Pekka Puska alla vahvistaa.
Kuvakaappaus Twitter-keskustelusta.
THL:n eduskunnalle esittämä 6 prosentin kulutuskasvu oli siis laitoksen oman tutkimusprofessorin mukaan konservatiivinen. Nyt maaliskuun tilanteessa ollaan yhden prosentin kasvussa ja helmikuussa oltiin 5,8 prosentin laskussa. Laitoksen ennuste meni siis rajusti metsään, mutta ei sen ollut tarkoituskaan osua oikeaan. Sen oli ainoastaan tarkoitus pelotella kansanedustajat äänestämään alkoholilain uudistamista vastaan ja siten turvata Alkon monopoli ja Alkon hallintoneuvoston kokouspalkkiot.
Toukokuu oli Suomen mittaushistorian helteisin, ja se tulee varmuudella vaikuttamaan alkoholin kulutukseen. Varsinkin, kun verrokkina toimivat edellisvuoden synkkä ja sateinen kevät ja kesä. Kerron jo nyt, että THL ja sen käsikassarat eduskunnassa tulevat riemastumaan toukokuun kulutustilastoista. Jokainen täysjärkinen osaa kuitenkin yhdistää säätilan ja kulutuksen toisiinsa. Aivan sama tilastopiikki tullaan näkemään myös jäätelön myynnissä, mutta niiden kausaatiota helteiden kanssa THL ei tietenkään myönnä. Ehkä helteet olivatkin uuden alkoholilain syytä?
Häviäjiä tässä farsissa ovat perätöntä tietoa jakanut THL sekä monet perätöntä tietoa jakaneet kansanedustajat, kuten Pekka Puska, Toimi Kankaanniemi, Sari Tanus ja Päivi Räsänen. Häviäjä on tietenkin myös Alko, jonka myyntiin alkoholilaki tekee kymmenien miljoonien eurojen loven. Häviäjiin kuuluvat tietenkin myös Touko Aalto ja hänen johtamansa Vihreät, jotka vastustivat kiivaasti alkoholilakia, eli yksilönvapauksien parantamista.
Voittajia tässä sen sijaan ovat Suomen kansalaiset, joiden ei enää tarvitse ajaa Alkoon saadakseen laadukkaan saunaoluen tai lonkeron. Voittajia ovat myös kyläkaupat, jotka saivat muutoksesta kovasti kaivattua lisämyyntiä.
Harmillisinta koko farssissa on, että THL asemoi itsensä puolueettomasta tutkimustahosta Alkon edunvalvojaksi. Sellaisena THL tulee pitää myös, kun seuraavaksi ryhdytään toteuttamaan Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien tulemista ruokakauppoihin (Lue lisää tästä). THL ja Alko ovat molemmat sosiaali- ja terveysminiseriön osia, ja niiden tehtäväksi on säädetty toimia alkoholin kulutuksesta aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi. Alko rahoittaa suoraan THL:n tutkimuksia, joten THL tulee pitää Alkon edunvalvojana, koska alkoholiin liittyvissä kysymyksissä sieltä ei ole puolueetonta tietoa tulossa jatkossakaan.
Suomi otti vuodenvaihteessa merkittävän askeleen eurooppalaisempaan suuntaan, kun ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien vahvuus nousi 5,5 prosenttiin. Riippumattomasta tutkimuslaitoksesta poliittiseksi käsikassaraksi muuttunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Alkon monopolia puolustaneet kansanedustajat maalasivat meille synkkää kuvaa päätöksen traagisista seurauksista. Suomi ajautuisi kaaokseen ja rappioon, jos A-olutta ja lokeroa myytäisiin muualla kuin Alkossa. Toisin kävi.
Jokainen tolkun ihminen tiesi ennakkoon, että A-oluen ja lonkeron tulo ruokakauppoihin ei toisi mukanaan ryntäystä juomahyllyille saati nostaisi merkittävästi alkoholin kulutusta. Äskettäin saimmekin jo ensimmäisiä lukuja tammikuun myynneistä, ja niiden perusteella A-olutta myytiin vain viisi prosenttia kaikista oluista. Viisi prosenttia! Samalla alkoholittoman oluen myynti nousi peräti 18 prosenttia. Ei kuulosta ihan samalta kauhukuvalta kuin meille ennen tuota historiallista päätöstä maalailtiin.
Näin THL valehteli suomalaisille Iltalehdessä 11.1.2018
Tarkempia myyntilukuja saadaan varmasti lähiviikkoina, mutta ei tämä nyt ihan maailmanlopun menolta vaikuta. Ei vaikka A-oluen myynti tuplaantuisi ennakkotiedoista. Missään nimessä alkoholin kulutus ei tule nousemaan 5-6 prosenttia, kuten THL ja Alkon hallintoneuvostossa istuvat kansanedustajat meille satuilivat puolustaessaan kiivaasti Alkon monopoliasemaa.
Perusteettomaksi osoittautunut pelottelu täytyy nyt viimein jättää taakse, ja suomalaisessa alkoholipolitiikassa tulee ottaa avoimesti katse kohti sivistynyttä eurooppalaista juomakulttuuria. A-oluen tulo ruokakauppoihin oli vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, sillä seuraavaksi viinit täytyy saada ruokakauppojen hyllyille. Euroopassa viinit ovat nimittäin elintarvikkeita, eivät päihteitä. Ja elintarvikkeiden paikka on ruokakaupoissa.
Suomalaiset ovat merkittävästi fiksumpia kuin mitä THL ja muut alkoholilain vastustajat meille uskottelivat. A-oluen ja lonkeron tulo kauppoihin ei johtanut katastrofiin, vaan ennen kaikkea parempaan valikoimaan ja terveeseen hintakilpailuun. Viinien monopolista vapauttamisella tulee olemaan samanlaiset seuraukset. Nyt nähtyjen tapahtumien myötä suomalaiset osaavat jatkossa suhtautua heille syötettävään alkoholipoliittiseen pajunköyteen sen ansaitsemalla varauksella.
”Kantani on, puolueista riippumatta, että viinit täytyy saada maitokauppaan ja Suomi kohti Eurooppaa.”
– Jocka Träskbäck YLE Uutisissa 11.2.2015
Olen jo vuosien ajan kampanjoinut julkisesti viinien ruokakauppoihin saamisen puolesta, sillä minun Suomessani viiniä tulee saada ostaa ruokaostosten yhteydessä. Lukuisissa suomalaisissa kauppakeskuksissa ruokaosaston ja viinihyllyn on jo pitkään erottanut pelkkä Alkon väliseinä. Nyt väliseinän poistaminen on ajankohtaista, ja samalla viinit tulee saada kaikkien muidenkin ruokakauppojen hyllyille. Holhous saa viimein riittää.
JULKAISTU 20.9.2017 Eduskunnassa ja mediassa käydään parhaillaan poikkeuksellisen kiivasta sananvaihtoa siitä tuleeko Suomen alkoholilainsäädäntö päivittää vastaamaan eurooppalaista kulttuuria vai jatketaanko kansakunnan holhousta vastaisuudessakin lähes kieltolain tyyliin. Tämän kirjoituksen otsikko on tarkoituksella yliampuva, mutta se pitää paikkansa paremmin kuin monet alkoholikauhistelijoiden eduskunnassa tällä viikolla pitämät palopuheet uuden alkoholilain vaaroista. Monet palopuheista ovat pelkkää satuilua, jonka tarkoitus on ainoastaan puolustaa Alkon monopolia. Olen pettynyt, että myös tähän saakka puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on valjastettu osaksi Alkon propagandakoneistoa.
Tällä viikolla eduskunnassa kuultiin uuden alkoholilain vaaroista sellaista satuilua, että Tove Janssonkin olisi ollut kateellinen vaikkapa Pekka Puskan ja Päivä Räsäsen mielikuvituksen vilkkaudesta. Kaupoissa myytävän alkoholin rajan nostaminen 5,5 prosenttiin ei välttämättä lisää kansanterveyttä, mutta ei se sitä ainakaan heikennä. Ei vaikka alkoholikauhistelijoiden tuulesta temmatuissa tarinoissa suomalaiset kuolevat saman tien viinaan ja katuojat täyttyvät sammuneista, kun kaupoissa myytävän alkoholin prosenttirajaa nostetaan alle prosenttiyksikön. Mahtaa seurata todellinen kaaos näin massiivisen muutoksen myötä.
Jokainen asiaa seuraava tietää, että uuden alkoholilain vastustamisessa ei todellisuudessa ole alkuunkaan kyse kansanterveydestä, vaan ainoastaan Alkosta ja rahasta. Eli Alkon rahasta. Eli Alkon monopoliaseman suojelemisesta. Ikävä kyllä myös tähän saakka puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi puolustamaan Alkon monopolia faktoista viis veisaten. Tämä on tulevaisuuden kannalta todella harmillista, koska jatkossa THL:n alkoholipolitiikkaan liittyvät lausunnot tulee käsitellä puolueettoman tutkimustiedon sijaan etujärjestön materiaalina.
Sulle, mulle, vaapulavissun
Alkon hallintoneuvoston muodostavat 12 kansanedustajaa, jotka saavat tehtävästään kokouspalkkioita. Toimikaudella 2016 – 2019 Alko Oy:n hallintoneuvoston jäseniä ovat Vesa-Matti Saarakkala (perus), Anna-Maja Henriksson (rkp), Antti Kaikkonen (kesk), Pekka Puska (kesk), Ulla Parviainen (kesk), Sari Sarkomaa (kok), Pauli Kiuru (kok), Susanna Huovinen (sd), Tuula Haatainen (sd), Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Päivi Räsänen (krist) ja Osmo Kokko (perus).
Yksi prosenttirajan noston kiivaimmista vastustajista on kansanedustaja Pekka Puska, joka on perustuslain mukaan mahdollisesti esteellinen osallistumaan häntä henkilökohtaisesti koskevan alkoholiasian valmisteluun ja päätöksentekoon. (Lue päivitys lopusta) Alkoholiprosentin nostamista vastustavan ns. Puskan ryhmän kerännyt Pekka Puska on nimittäin Alkon hallintoneuvoston jäsen, joten Alko maksaa hänelle muhkeita kokouspalkkiota jokaisesta kokouksesta.
Pekka Puska korvasi taannoin Alkon hallintoneuvostossa Tuomo Puumalan, jolle Alko maksoi viime vuonna peräti 4.200 euroa kokouspalkkioita. Puska tienaa siis monopolin suojelemisesta tuhansien eurojen palkkiot vuodessa, joten ei ole ihme, että suusta pääsee julkisuuteen kaikenlaista tauhkaa. Alkon hallintoneuvostossa istuvat Puskan lisäksi alkoholirajan nostoa – yllätys yllätys – niin ikään kiivaasti vastustavat Päivi Räsänen, Tuula Haatainen ja Pauli Kiuru.
Alko Oy, Palkitsemistiedot 2016
Sitten siihen varsinaiseen motiiviin. Vähittäiskaupan alkoholirajan nostaminen 5,5 prosenttiin voisi viedä Alkon myynnistä jopa satoja miljoonia euroja, josta pelkkä lonkeron päätyminen kauppoihin voisi tehdä Alkon kassaan peräti 100 miljoonan euron loven ja A-olut mukaan lukien jopa 120-130 miljoonan euron loven. Tuo raha siirtyisi pääosin vähittäiskaupalle, eli esimerkiksi pienille lopettamisuhan alla kamppaileville kyläkaupoille. Alkoholikeskustelun motiivi on siis raha. Alkon raha.
Näin ollen yhteys Alkon hallintoneuvoston jäsenten päätöksentekoon eduskunnassa on enemmän kuin ilmiselvä. Päivi Räsänen tienasi viime vuonna Alkon palkkioita 3.500 euroa, Tuula Haatainen 3.500 euroa ja Pauli Kiuru 4.200 euroa. Muiden hallintoneuvoston jäsenten tienestit näet yllä olevasta tilastosta. Koska hallintoneuvoston kansanedustajat saavat Alkolta rahapalkkioita, on heillä kiistatta henkilökohtainen lehmä ojassa. Siksi on paikallaan vilkaista mitä perustuslaissa säädetään esteellisyydestä.
”Suomen perustuslaki 32 §
Kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Hän saa kuitenkin osallistua asiasta täysistunnossa käytävään keskusteluun.”
Valtaosa alkoholirajan nostamista vastustavista kansanedustajista muisti eduskunnan palopuheissaan viitata Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puolueettomaan tutkimustietoon, joka tarkoittaa terminologisesti samaa kuin viittaisi Kummelin käsikirjoitukseen. Edellä mainittu Alkon hallintoneuvoston jäsen ja kansanedustaja Pekka Puska sattui nimittäin toimimaan vuosina 2013-2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajana, ja luonnollisesti hänen yhteytensä taloon ovat yhä tiiviit. Puska tunnetaan valtakunnan aktiivisimpana alkoholin vastustajana, joka on vaatinut keskiolutta jo ikuisuuden vain monopolin hyllyille. Tässä valossa THL-lausumat alkoholista tuskin tulevat yllätyksenä.
THL-pääjohtaja Alkon hallituksessa
Puskan kaksoisrooli jää kuitenkin kertaheitolla varjoon, kun tarkastellaan herraa nimeltä Juhani Eskola. Hän on nimittäin samaan aikaan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja että Alkon hallituksen jäsen. Eturistiriita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten ja Alkon aseman puolustamisen välillä on siis enemmän kuin ilmeinen. Siihen ei tarvita edes rautalankaa. Tältä pohjalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukset voidaan heittää suoralta kädeltä romukoppaan. THL onkin jäänyt jo useita kertoja nolosti kiinnitutkimustulostensa tahallisesta väärintulkinnasta, joten tutkimustuloksilla lienee faktojen kanssa melko vähän kosketuspintaa. Propagandan välineeksi ne sen sijaan soveltuvat täydellisesti, varsinkin silloin kun kuulija ei vielä tiedä tutkimusten toteuttajan suorista yhteyksistä Alkon johtoon.
”On järkyttävää, että meillä on kaikenlaisia tutkimuslaitoksia ja tutkijoita tekemässä maksettua, päämäärähakuista tutkimusta, jonka tehtävänä on todistaa viinan kauhistus.”
– Professori Timo Airaksinen Verkkouutisissa
Eduskunnassa alkoholilain uudistusta, eli myös prosenttirajan nostamista, käsittelee ensin sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka muodostuu harvinaisen vahvasti – yllätys yllätys – nimenomaan Alkon hallintoneuvoston jäsenistä. Tilanne on siis sama kuin että peruskoulun opettajat valmistelisivat oman kyläkoulunsa lakkauttamista. Tulos ja palopuheet ovat luonnollisesti sen mukaisia, kuten eduskunnassa juuri nähtiin. Aivan oma lukunsa on Vihreiden massatakinkääntö, sillä esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto hehkutti vielä vaalikoneissa kannattavansa vahvojen oluiden ja jopa viinien tuloa kauppoihin. Niin se takki vaan kääntyi täydellisesti ja äänestäjät saavat nyt jotain aivan muuta kuin mitä vaaliuurnilla tilasivat. Vaalilupaus oli tehty rikottavaksi?
Alkoholiprosentin korotuksen vastustamisella yritetään nyt siis pelastaa kansanterveyden sijaan ainoastaan Alkon satojen miljoonien eurojen tulovirrat, joten nyt olisi paikallaan vilkaista yhtiön taloustietoja. Alko Oy on lähes neuvostoaikaiseen tyyliin äärimmäisen tehoton yritys, jonka voitto oli vuonna 2016 vaivaiset 38,5 miljoonaa euroa 1 162 miljoonan euron liikevaihdolla ja 93,5 miljoonan litran vuosimyynnillä. Alkon valtiolle tuoma veropotti on siis pelkkiä murusia ottaen huomioon, että yhtiöllä on Suomessa monopoli yli 4,7 prosentin alkoholijuomissa. Lisäksi suomalaisille viinaa yksinoikeudella myyvän yhtiön toimitusjohtajalle maksetaan palkkaa yli 400.000 euroa vuodessa. Alkon tulot ovat valtavat, mutta niin ovat myös tehottoman organisaation kulutkin, joten ilman monopolia Alko Oy olisi ollut konkurssissa jo vuosikymmeniä sitten. Alkon monopolin purkaminen tullee tapetille viimeistään vuonna 2019, kun seuraava nykyistä edistyksellisempi eduskunta aloittaa toimintansa.
Pori Jazz
Mitä tapahtui Pori Jazzeilla?
Alkoholilain käsittely on osoittanut, että Suomen eduskunta on tosiaan kansakunta pienoiskoossa. Kansanedustajat jakautuvat nimittäin vahvasti kahteen leiriin. Toiset ovat edelleen kieltolain 1960-luvulla eläviä sulkeutuneisuuden aikakauden ihmisiä, jotka pelkäävät antaa kansalaisille vastuuta omista teoistaan. Kansalaisiin ei luoteta, ja silloin tärkeintä on hallita heitä holhoamalla, säännöillä ja määräyksillä. Ja niitä meillä tunnetusti riittää. Toinen puoli on taas eurooppalaistuvia ja tässä ajassa eläviä kansanedustajia, jotka luottavat kansalaisiin ja kansalaisten omaan arviointikykyyn siinä määrin, että eivät pelkää maan pysähtyvän, jos lonkerot tulevat myyntiin supermarkettiin.
Kumpi ryhmä on sitten oikeassa, pysähtyneisyyden väki vai edistykselliset? Käytäntö on osoittanut, että pysähtyneisyyden aikakauden kansanedustajat ovat pahasti väärässä. Harva nimittäin tietää, että Pori Jazz nousi vedenjakajaksi näiden kahden eri leirin välillä. Miksikö? No, Pori Jazzin festarialueelle sai vielä muutama vuosi sitten kantaa mukanaan omat juomat, eli myös pulloittain alkoholijuomia prosenttirajaan katsomatta. Jokainen festarikävijä sai tuoda mukanaan vaikkapa pari viinipulloa ja nauttia niitä vapaasti musiikkia kuunnellen ja ystävien ja sukulaisten kanssa iloisesti seurustellen. Olen käynyt Pori Jazzeilla vuodesta 1994 saakka, mutta en muista nähneeni siellä tuolloin yhtään vahvasti päihtynyttä saati sammunutta festarivierasta.
Mutta sitten iski salama kuin kirkkaalta taivaalta. Pysähtyneisyyden aikakauden väki huomasi nimittäin Pori Jazzin viinarallin ja päätti panna sille stopin välittömästi. Luottamus kansalaisten käyttäytymiseen ei sovi suomalaiseen yleisötapahtumaan, joten se täytyy vaihtaa holhoukseen. Heti! Niin kävikin, mutta millaisin seurauksin? Päivi Räsänen, Pekka Puska, Touko Aalto ja muut alkoholirajan nostamista kiivaasti vastustavat kansanedustajat tuskin edes ymmärtävät, että Pori Jazzin päihtymysongelmat alkoivat juuri sinä samana päivänä, kun festarivieraiden omien alkoholijuomien tuonti festarialueelle kiellettiin. Porin poliisi on vahvistanut tämän faktan useita kertoja, mutta viranomaisten rautalanka ei taida riittää mainituille kansanedustajille.
Pori Jazz oli vuosittaisella 50.000 ihmisen otannalla ja vuosikymmenien aikajaksolla täydellinen tosielämän ihmiskoe siitä miten oikeasti käy, kun ihmiset saavat itse kantaa vastuun alkoholin juomisesta. Hyvin siinä kävi, kunnes holhous toi mukanaan päihdeongelmat.
Verotulot ja työllisyys
Jokainen alkoholiprosentin nostamista vastustava kansanedustaja vastustaa samalla Viron viinarallin hillitsemistä. Suomesta Viroon valuu nykyisin noin 300 miljoonaa euroa verotuottoja vuodessa, mikä on noin kolmannes Viron alkoholiveron tuotoista. Rahat lähtevät maasta, mutta ongelmat jäävät tietenkin Suomeen suomalaisten maksettavaksi. Korkea alkoholivero tulee siis Suomelle ja suomalaisille todella kalliiksi. Talousmatematiikan opettaminen tulisi säätää kansanedustajille pakolliseksi, kun edes Lafferin käyrä ei ole heille vieläkään tuttu.
Osa kansanedustajista väittää Viron alkoholiveron noston vaikuttavan asiaan merkittävästi, vaikka Suomi itse nostaisi samaan aikaan alkoholiveroa. Jos alkoholin hinta tulisi nousemaan liikaa Virossa, eivät suomalaiset palaisi kuitenkaan Alkon asiakkaiksi, vaan suuntaisivat virolaisten tavoin Latviaan. Jo nyt Latvian rajalla on alkoholin supermarketteja, joiden asiakkaista merkittävä osa on suomalaisia. Niin kauan kuin Virosta ja Latviasta saa alkoholia puoli-ilmaiseksi, suomalaiset hakevat niistä täysiä lasteja oluita ja viinejä alkoholijuomia – ja niiden päälle väkeviä ihan varmuuden vuoksi. Alkon monopolin puolesta kampanjoiva Helsingin Sanomat teki taannoin asiaan liittyen ”puolueettoman” vertailun vertaamalla Viron nelosoluen ja Suomen kolmosoluen hintaa toisiinsa.
”Vuoteen 2020 mennessä miedon alkoholin verotuksen on määrä kiristyä asteittain niin paljon, että lopulta oluen hinta voi nousta puolella. Sekä Viron valtiovarainministeriön että Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan nykyään 12 euroa maksavan A-olutlaatikon hinta nousee 18 euroon. Suomessa vastaavan kokoinen pakkaus keskiolutta maksaa noin 25 euroa.”
– Helsingin Sanomat otsikolla ”Halvan oluen aika Virossa on pian ohi”, 6.6.2017
Jokainen voi päätellä oliko Helsingin Sanomien vertailu tarkoitushakuinen. Yhtä hyvin lehti olisi voinut kirjoittaa artikkelin, jossa se vertaa toisiinsa Audin hintaa Saksassa ja Kian hintaa Suomessa.
Suomessa on viime vuosina lähtenyt kasvamaan erittäin vireää pienpanimotoimintaa, joka on lisännyt olutharrastajien määrää merkittävästi. Toisin kuin osa kansanedustajista yhä kuvittelee, eivät olutharrastajat vedä sikalärvejä kotonaan, hakkaa vaimojaan ja aja kännissä autolla. Sen sijaan harrastajat maistelevat oluita ilman päihtymistarkoitusta, ja he haluaisivat tehdä sitä myös kotonaan. Merkittävä osa pienpanimoiden oluista on kuitenkin selvästi vahvempia kuin 4,7 prosenttia, joten niitä ei saa nykyisen kivikautisen alkoholilain mukaan kaupassa myydä.
Näsäviisas voisi tähän todeta, että kyllä Alkosta voi hakea vahvoja oluita. Mutta kun ei voi. Miksikö? No, vaikka Alkolla on hyvä ja kattava valikoima, niin sen hyllyille ei yksinkertaisesti mahdu yhtä suurta olutvalikoimaa kuin tavalliseen supermarkettiin. Toinen – ja se merkittävämpi – seikka on etäisyys. Esimerkiksi Tampereella lähimpään Alkoon on matkaa helposti yli 30 kilometriä suuntaansa puhumattakaan aidoista syrjäkylistä. Sata kilometriä lähimpään Alkoon ei ole Suomessa mikään harvinaisuus.
Hakisitko sinä mieluummin saunalonkerot koko kesäksi puoli-ilmaiseksi Virosta vai tunnin ajomatkan päästä lähimmästä Alkosta? Varsinkin kun vaihtoehtona olisi ostaa ne lähikaupasta ja pitää siten yllä syrjäkylien liiketoimintaa, työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Lähikauppa kun on monessa kunnassa kuntalaisten tapaamispaikka ja alkoholin myynti on vähittäiskaupalle taloudellisesti äärimmäisen tärkeä tuote. Pienten kauppojen liikevaihdosta peräti 15-20 prosenttia tulee jo nyt alkoholista. Jo pelkästään Lonkeron myötä Alkosta vähittäiskaupalle siirtyy jopa 100 miljoonan euron liikevaihto. Alkoholilain marginaalisella muutoksella 4,5 prosentista 5,5 prosenttiin on siis erittäin suuri merkitys moneen eri asiaan. Kansanterveyteen tosin ei.
Haluatko sinä Suomeen holhousta vai luottamusta? Nyt kannattaa katsoa tarkkaan mitä mieltä sinun kansanedustajasi asiasta on, ja seuraavissa eduskuntavaaleissa vaihtaa tarvittaessa ehdokas parempaan.
PÄIVITYS: Vielä sananen esteellisyydestä.
Kirjoituksen jälkeen ajatus Alkon hallintoneuvoston jäsenten mahdollisesta esteellisyydestä alkoi vaivata minua toden teolla, joten ryhdyin selvittämään asiaa tarkemmin. Perustuslain mukaan kansanedustaja on esteellinen, jos asia koskee häntä henkilökohtaisesti tai hän saa taloudellista etua. On fakta, että Alkon hallintoneuvostossa olevat kansanedustajat saavat vuosittain Alkolta tuhansien eurojen palkkiot. Taloudellinen yhteys kansanedustajien omaan talouteen on siis täysin kiistaton. Yhtä lailla on selvää, että valtaosa hallintoneuvoston kansanedustajista puolustaa parhaillaan Alkon monopoliasemaa.
Mutta.
Kansanedustajien esteellisyyden tulkinnassa on tehty mielenkiintoisia rajanvetoja. Alkoholiprosenttia koskevassa päätöksessä on pohjimmiltaan kyse Alkon monopoliasemasta, jonka ei nykyisen tulkinnan mukaan katsota tuovan hallintoneuvoston jäsenille henkilökohtaista etua niin paljon, että esteellisyyden raja ylittyisi. Ei vaikka Alko maksaa heille tuhansia euroja vuodessa.
Lisäksi asiakokonaisuudessa tulee huomioida, että monet hallintoneuvoston jäsenet istuvat samalla myös alkoholilakia valmistelevassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Esimerkiksi lautakunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen on hallintoneuvoston jäsenen, eli hän saa Alkolta vuosittain tuhansien eurojen palkkiot. Kansanedustajien kolmoisroolit 1. Alkon monopolin puolustajana, 2. alkoholilain valmistelijana ja 3. alkoholilain hyväksyjänä herättävät monia kysymyksiä kansanedustajan motiiveista ja puolueettomuudesta.
Alkoholilaista äänestetään tällä tietoa 15. joulukuuta.
