Julkaistu

Aamulehdelle uutistappio tulipalosta

Tänä aamuna Tampereen ydinkeskustassa syttyi raju kerrostalopalo, jota sammuttamaan hälytettiin komppaniallinen pelastuslaitoksen yksiköitä. Evakuoituja asukkaita noutamaan hälytettiin lisäksi linja-autoja. Lienee selvää, että kyseessä oli poikkeuksellisen vakavasta tilanteesta, josta siten myös uutisoidaan poikkeuksellisen näkyvästi.

Tulipalosta uutisoi ensimmäisenä Yleisradio kello 06.01. Tuolloin maan arvostetuin uutispalvelu kertoi asiasta varsin räväkällä otsikolla, joka varmasti kiinnitti huomiota myös muissa medioissa. Niin, siis muualla paitsi Aamulehdessä, joka sattuu olemaan Pirkanmaan johtava sanomalehti. Siellä nimittäin tötöiltiin tänään siinä määrin, että uutispäätoimittajan erottamiselle olisi hyvät perusteet. Ainakin paremmat kuin Johanna Korhosen erottamiselle taannoin.

Käytännössä kaikki johtavat mediat uutisoivat tulipalosta hyvin nopealla tahdilla, kuten nettiaikakauteen kuuluu. Osalla medioista oli vajaassa tunnissa hälytettynä paikalle myös Tampereen aluetoimittajat raportoimaan kaaoksesta. MTV3:n toimittaja Tuula Malin tosin satuili jutussaan kaikenlaisia höpöhöpöä, mutta oli kuitenkin paikalla kertomassa tunnelmista ja päästämässä ilmoille freudilaisen lipsahduksen.

– Täällä kerrotaan, että puoli kuuden aikaan Love-hotelli-yökerhosta kuultiin useita peräkkäisiä räjähdyksen ääniä ja pommistakin jopa puhutaan. Siihen on kuitenkin liian varhaista ottaa kantaa, koska en ole saanut keneltäkään, Malin raportoi MTV3:n verkkosivuilla.

Aamulehden toimitus sijaitsee palopaikasta noin kolmen korttelin päässä, ja lehdellä on Tampereella kymmeniä toimittajia ja kuvaajia. Mutta miten alueen pääsanomalehti tässä tilanteessa toimi? Vastaus kuuluu: Nukkui pommiin. Aamulehden ensimmäinen tulipaloa koskeva uutinen julkaistiin 07.23, eli tunti ja 23 minuuttia Ylen jälkeen. Siinä ajassa paikallisen median olisi tullut saada jo kattava videoinsertti palopaikalta palopäällikön ja evakuoitujen asukkaiden haastatteluineen, mutta ei. Kaiken lisäksi Aamulehden uutinen ei ollut vielä tuolloinkaan oma, vaan – voitteko kuvitella – Suomen tietotoimiston sähke!

En voi ymmärtää miten Aamulehti, jonka olisi pitänyt tässä tapauksessa olla juuri nyt ”se” lehti, voi missata tällaisen uutispommin, joka tapahtui käytännössä sen etupihalla. Kaikki suuret uutismediat uutisoivat jo aiheesta ja puoli Suomea haki verkosta lisää tietoa, mutta Aamulehden verkkosivujen ajankohtaisin uutinen käsitteli vielä yli tunti (!) Ylen ensimmäisen artikkelin jälkeen jotain poliittista hölynpölyä. Tämä on osoitus siitä että Aamulehti ei ole vieläkään päässyt kilpailijoidensa vanavedessä kiinni nettimaailman uutisvälitykseen. Mitään muuta selitystä tähän ei voi keksiä. Vai oliko toimitus kenties lakossa? Nyt olisi paikallaan päivittää sanomalehden toiminta 2000-luvulle.

Ilmeisesti pirkanmaalaisten kannattaa jatkossa asettaa selaimen aloitussivuksi Turun Sanomat, koska siellä Tampereen tapahtumista uutisoidaan hyvissä ajoin.

Julkaistu

Suomen parhaat IPR-asianajajat listattiin

Talouselämä-lehti uutisoi juuri tuoreesta amerikkalaisesta Best Lawyers -listauksesta, jossa on jälleen rankattu järjestykseen myös Suomen parhaimmat asianajajat eri aloilta. Yhteensä listalla on mukana 131 suomalaista. Mukana ovat myös IPR-puolen asiantuntijat esimerkiksi tavaramerkkien, patenttien ja tekijänoikeuksien saralla.

Tavaramerkkipuolella Suomen parhaat asianajajat ovat listauksen mukaan tällä hetkellä Juridian Hanna-Maija Elo ja HH Partnersin Esa Korkeamäki. Elo on toki varsin arvostettu osaaja, mutta Korkeamäki on mennyt minulta jostain syystä kokonaan ohi, vaikka seuraan alan tapahtumia aktiivisesti ja käyn lähes kaikissa alan tapahtumissa ja seminaareissa. Muita nimiä suomalaisten tavaramerkkiasiantuntijoiden listalla siis ei ole, vaikka mielestäni sinne kuuluisi ainakin Benjonin Markku Tuominen.

Tekijänoikeus -puolella Suomen parhaat asianajajat ovat listan mukaan edellä mainittu Esa Korkeamäki, Juridian Markku Varhela, Susiluodon Tapio Susiluoto ja Borenius & Kemppisen Pekka Tarkela. Heistä viimeksi mainittu on ainoa suomalainen patenttiasioiden listalla. Väärennösasioiden asiantuntijoiden listan ainoa suomalainen oli puolestaan Hanna-Maija Elo. Hän onkin toiminut ansiokkaasti muiden muassa Adidaksen edustajana monissa kiistoissa. Tarkela ja Varhela olivat mukaan myös media-alan parhaiden listalla.

Talouselämä-lehden mukaan listan koostamisessa on ollut kiinnostavaa se, että asianajajat ovat arvioineet siinä myös toisiaan ja tämän perusteella tutkimusorganisaatio on tehnyt lopullisen valinnan erikoisaloittain. Best Lawyers -listaa on julkaistu Yhdysvalloissa jo 26 vuoden ajan. Suomi on mukana nyt toista kertaa. Omasta mielestäni listalla oli erikoista se, että siinä oli listattu erikseen ”valkokaulusrikollisten puolustaminen”, jolla listalla ainoa suomalainen oli Kai Kotiranta. Lista keskittyi muutenkin hieman turhan paljon liikejuridiikan puolelle.

Julkaistu

Case Lapin Kansa: Ostetaan asiantuntijalausunto?

Mediakonserni Alma Media on viime aikoina suorastaan loistanut Lapin Kansa -lehden päätoimittaja Johanna Korhosen laittomista potkuista käytyyn oikeudenkäyntiin liittyvissä moninaisissa epäselvyyksissä ja vilppiepäilyissä. Viime kuussa toimitusjohtaja Kai Telanne oli otsikoissa, kun hän oli Ilta-Sanomien (lue juttu) ja Helsingin Sanomien (lue juttu) mukaan kertonut hovioikeudessa täysin poikkeavan tarinan kuin esimerkiksi aiemmin yhtiön pörssitiedotteessa ja Arto Nybergin televisiohaastattelussa. Käsittääkseni poliisi tutkii parhaillaan kumpi Telanteen tarinoista oli valhetta.

Johanna Korhonen voitti Alma Median asianmukaisesti hovioikeudessa, ja nyt hän on ryhtynyt perkaamaan yhtiön epäiltyjä vilpillisyyksiä odotettua syvemmältä. Helsingin Sanomat uutisoi nimittäin eilen (lue juttu), että Korhonen on pyytänyt Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta kannanottoa asiantuntijalausunnosta, jonka tutkijatohtori Päivi Tiilikka antoi oikeudelle Alma Median tilauksesta. Lienee turha mainita, että lausunto oli sisällöltään yhtiölle suotuisa. Korhonen epäileekin nyt, että Alma Media on ostanut Tiilikaiselta haluamansa lausunnon, sillä sen sisältö oli hämäävän samanlainen yhtiön asianajajan aikaisemman lausunnon kanssa.

Helsingin Sanomat, 26.3.2010

Petteri Uoti kirjoitti vastineessaan käräjäoikeudelle 19.12.2008 näin: ”Tämän takia lehden julkaisijan on mahdotonta pitää palveluksessaan päätoimittajaa, johon ja jonka harkintakykyyn julkaisija ei voi luottaa täydellisesti.”

Päivi Tiilikka antoi kirjallisen lausunnon käräjäoikeudelle 22.4.2009. Se sisälsi lauseen: ”Mielestäni ei ole realistinen ajatus, että julkaisija rekrytoisi vastaavan päätoimittajan tehtävään tai voisi pitää tällaisessa tehtävässä henkilöä, jonka rehellisyyteen tai harkintakykyyn tämä ei voi täysin luottaa.”

Korhosen mukaan Tiilikan lausunnon keskeinen ajatus on peräisin Alma Median asianajajan aikaisemmasta lausunnosta. ”Olen vakavasti huolissani tästä riippumattomiksi uskottujen tieteentekijöiden roolista oikeudenkäyntien maksullisina lausunnonantajina”, Korhonen kirjoittaa Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle.

Lausunnon maksaa sen tilaaja, ja hinta on salainen tieto. Palkkiot voivat olla jopa kymmeniätuhansia euroja. Lausunnoista maksettujen palkkioiden salaisuus on Korhosen mukaan suuri ongelma, koska salailun alta voi löytyä väärinkäytöksiä.

Jotkut kirjoittavat myös lausuntoja palkkioita vastaan. Lausunnoista voi laskuttaa niin paljon kuin maksaja on valmis maksamaan. Jos oikeudenkäynnin osapuoli on vakavarainen, se voi olla valmis maksamaan todella isoja summia.

Johanna Korhosen tapauksessa asiantuntijalausunnon tilannut osapuoli oli pörssiyhtiö Alma Media. Nyt olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon Tiilikalle maksettiin lausunnosta. Hän ei kuitenkaan suostunut kommentoimaan lausuntonsa sisältöä Hesarille eikä myöskään kertomaan lausunnosta hänelle maksettua hintaa. Tiilikka ei kuitenkaan edes väittänyt tehneensä lausuntoa ilmaiseksi, joten raha on ainakin liikkunut. Alma Median asianajolaskusta käy joka tapauksessa ilmi, että Päivi Tiilikka ja asianajaja Petteri Uoti olivat olleet useita kertoja yhteydessä asiasta.

Moni oikeudellinen asiantuntija on ainakin yleisellä tasolla Johanna Korhosen kanssa samaa mieltä siitä, että asiantuntijalausuntoja tehtaillaan rahasta myös tilaajan haluamalla sisällöllä. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinkin käräjäoikeuden tuomioiden lopputulokseen voidaan vaikuttaa yksinkertaisesti riihikuivalla rahalla.

Itse en tietyistä syistä voi tällä hetkellä ottaa enemmälti kantaa tähän asiaan, mutta aiheesta ovat esittäneet asiantuntevia kannanottoja muun muassa alalla varsin arvostetut Kari Uoti, Jyrki Virolainen ja Kemppinen. Asiantuntijoiden näkemys vaikuttaa kuitenkin olevan, että oikeuden saaminen rahalla ei ole Suomessa pelkkä myytti.

Jyrki Virolainen: ”Oikeustieteellisistä asiantuntijalausunnoista”

Oikeustieteellisiin lausuntoihin liittyy monenlaisia ongelmia, kuten HS:n jutustakin ilmenee. Härskeimpiin epäkohtiin kuuluvat tapaukset, joissa sama oikeustieteilijä on antanut saman tapauksen tiimoilta lausuntoja riidan molemmille osapuolille, tietenkin erisisältöisiä lausuntoja! Kari Uoti on jo ehtinyt omassa blogissaan ”Osta itsellesi tohtori” käsitellä räväkkään tapaansa asiaa, hänen juttunsa kannattaa ehdottomasti lukea, sillä sieltä saa tiettyä sisäpiiritietoa asiasta.

Kari Uoti: ”Osta itsellesi tohtori”

Asiassa on monta puolta. Tämä kaikki kertoo oikeudesta aika paljon. Se on ihan mitä halutaan. Tiilikka olisi aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa lausunnon, joka tukee Johanna Korhosen kantaa. Ei kirjoittanut, koska ei pyydetty, maksettu.

Kemppinen: ”Oikeutta rahalla”

Päivän lehti kertoo maksullisista asiantuntijalausunnoista, joita käytetään oikeudenkäynneissä. Kirjoitus herättää kysymyksen, saako oikeutta rahalla. Vastaus on: saa. Kirjoitus herättää toisen kysymyksen: saako oikeutta vain rahalla. Vastaus: näin asia ei ole.

Rahalla siis saa ja mopolla pääsee. Onneksi Korhosen tapauksessakin ainoastaan käräjäoikeudessa, sillä hovioikeus osasi vetää omat johtopäätöksensä ilman maksettuja asiantuntijalausuntoja. Tutkimuseettinen neuvottelukunta käsittelee Tiilikan lausuntoa käsittääkseni huomenna keskiviikkona. Tapauksesta voi lukea lisää myös alla olevista linkeistä löytyvistä eilisistä lehtiartikkeleista.

Helsingin Sanomat:
Johanna Korhonen valitti oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Yleisradio:
Korhonen kyseenalaistaa Alma Median asiantuntijalausunnon

Ilta-Sanomat:
Korhonen teki valituksen oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Iltalehti:
Johanna Korhonen teki valituksen oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Verkkouutiset:
Johanna Korhonen painaa päälle – kyseenalaistaa tutkijan moraalin

Julkaistu

Oikeudenkäynnit teknisesti 2000-luvulle?

Aamulehden toimittaja Olli-Pekka Nissinen kirjoitti tänään mielenkiintoisen ja varsin ajankohtaisen artikkelin käräjäoikeudessa annettavien todistajanlausuntojen videotaltioimisesta sekä siitä kuinka niiden hyödyntäminen säästäisi uudelta todistajarallilta hovioikeudessa. Samalla estyisi tehokkaasti todistajanlausuntojen muuttuminen matkan varrella esimerkiksi ”muistin huononemisen” takia. Itse sain olla tekemisissä tämän saman asiaa kanssa aivan äskettäin, kun omistamastani tavaramerkistä käytiin oikeutta Helsingin hovioikeudessa.

Maallikkona oletin, että käräjäoikeudessa äänitetyt todistajanlausunnot kuunneltaisiin hovioikeudessa, eikä todistajia siten tarvitsisi kutsua uudelleen paikalle kertomaan samoja asioita. Kuitenkin lähes sama joukko todistajia jouduttiin nyt kutsumaan myös hovioikeuteen, mikä ei ollut kovin kustannustehokasta, eikä varmasti todistajienkaan kannalta mielekästä. Hyödyllistä todistajien uudelleen kuuleminen kuitenkin minun tapauksessani tapauksessa oli.

Oikeudenkäynnissäni varsinainen oikeudenkäynti kesti hovioikeudessa neljä päivää, ja tuosta ajasta 60 prosenttia kului todistajanlausuntojen kuulemiseen (2,5 päivää neljästä). Siis samaan asiaan, joka oli jo kertaalleen tehty käräjäoikeudessa. Kun tähän lisätään oikeudenkäynnin ulkopuolella todistajien kutsumiseen, aikatauluttamiseen ja vastaaviin toimenpiteisiin kulunut aika, meni touhuun yhteensä päiväkausia.

Aamulehden ansiokkaan artikkelin mukaan Ruotsissa alioikeudessa annettuja todistajanlausuntoja tallennetaan jo nyt videolle, joita sitten hovioikeudessa katsellaan. Olisi monin tavoin järkevää uudistaa tältä osin myös Suomen oikeudenkäyntejä länsinaapuriamme vastaavaksi, jolloin säästyisi merkittäviä määriä rahaa, vaivaa ja aikaa. Ruotsissa järjestelmän toteuttaminen maksoi 13,5 miljoonaa euroa, mutta alati halventuvan videotekniikan ansioista Suomessa selvittäisiin varmasti merkittävästi edullisemmin. Asia onkin ilokseni jo vireillä, sillä Jacob Söderman, Ben Zyskovicz, Kimmo Sasi ja Tero Rönni ovat tehneet muutoksesta lakialoitteen jo viime syksynä. Aloite on ilmeisesti saanut tähän mennessä kovasti vastustusta, mutta nyt olisi siitä huolimatta aika saattaa Suomen oikeudenkäynnit teknisesti 2000-luvulle. Päivitystä puoltavat niin prosessuaaliset ja taloudelliset seikat kuin oikeusturvanäkökohdatkin.