Vilpillisyys ja tavaramerkin vakiintuminen
Tavaramerkkialalla erittäin arvostettu professori Lauri Drockila on nyt vahvistanut maalaisjärkeen perustuvan näkemyksen, että vilpillisessä mielessä käytettöön otettu myöhempi tunnusmerkki ei voi käytön myötä vakiintua lailliseksi tavaramerkiksi. Ei ainakaan silloin, kun aikaisemman identtisen tavaramerkin haltija on esittänyt tämän vilpillisen käytön johdosta toistuvia vastalauseita ja kieltoja, ja kun merkin käytöstä ja omistuksesta on käyty osapuolten välillä toistuvaa kirjeenvaihtoa ja neuvotteluja.
Asiaa voisi hieman yksinkertaistaen verrata siihen, että Goljat varastaa Daavidin auton. Goljatilla on varaa ostaa varastamaansa autoon runsaasti bensaa, joten hän ajelee autolla kylän keskustassa niin paljon, että ihmiset olettavat auton kuuluvan Goljatille. Tämä siitä huolimatta, että auton oikea omistaja Daavid juoksee auton perässä kieltäen Goljatia ajamasta autolla ja vaatien autoa takaisin itselleen. Voiko siis vilpillisesti käyttöön otettu auto mielestäsi siirtyä runsaan ajamisen myötä Goljatin lailliseksi omaisuudeksi? Entä siirtyykö Ned Flandersilta varastettu porakone Homer Simpsonin lailliseksi omaisuudeksi, jos Homer käyttää poraa tarpeeksi paljon ja vaikka Flanders vaatii sitä takaisin?
Alla on muutamia otteita tähän aihepiiriin sekä vilpittömään ja vilpilliseen mieleen liittyvästä mielenkiintoisesta materiaalista. Aineiston hankkiminen monista eri lähteistä on useimmiten kovan työn takana, joten toivottavasti näistä otteista on hyötyä muillekin asiasta kiinnostuneille.
Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1977, sivu 147
”Vain siinä tapauksessa, että tavaramerkin käyttäminen — käyttäjän pitäessä vilpittömässä mielessä merkkiä omanaan — on jatkunut niin kauan aikaa ja sellaisella voimakkuudella, että voidaan olettaa merkin juurtuneen asianomaisten elinkeino- ja ostajapiirien tietoisuuteen tietyn elinkeinonharjoittajan tavaroiden erityiseksi merkiksi, on käyttäjän oikeus turvattu ilman rekisteröintiäkin.”
Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 651
”Käsitettä vilpillinen mieli ei saateta ainakaan pääsääntöisesti yhdistää käsitteeseen vakiinnuttaminen. Vakiinnuttaminenhan tapahtuu normaalioloissa pitkän ajan kuluessa tai jaksoittain, jotka muodostavat pitkän keston. On täysin mahdollista, että merkin haltija ottaessaan tavaramerkkinsä käyttöön on tietoinen toisen sekoitettavissa olevan merkin olemassaolosta. Voipa hän nimenomaan pyrkiä käyttämään tätä asiantilaa hyväkseen. Hän pyrkii jäljittelemään käytössä jo olevaa tunnusta.”
Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 650
”Tavaramerkin haltijan vilpitön mieli merkitsee sitä, että hän ei rekisteröimistä hakiessaan ole ollut tietoinen vanhemman vakiinnutetun merkin olemassaolosta. Jos hakija on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että oikeus vanhempaan merkkiin oli hakemuksen tekohetkellä voimassa, ei hänen ole katsottava toimineen vilpittömässä mielessä.”
Edellä mainitun perusteella ei liene epäselvyyttä kuinka vilpillisyyttä tulee käsitellä oikeuskäytännössä. Varsinkin käräjäoikeudessa tuomareiden osaaminen on kuitenkin usein niin surkeaa, että tuomiot tehdään ja perustellaan ennemminkin mutu-tuntumalta kuin faktapohjalta.
Lex Nokia antimainos osa 2
Ravintola Belge laskutti ylimääräistä
Usein varsin vanhoillisesti verkkomaailman suhtautuvat ruokaravintolat ovat saaneet jo useampaan otteeseen kokea, että huono asiakaspalvelu voi nykyisin saada moninkertaisesti aikaisempaa suuremmat vaikutukset. Tuoreessa muistissa ovat Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino, mutta nyt joukkoon on liittynyt myös Ravintola Belge Helsingistä.
Pirkka Aunola käväisi syömässä kyseisessä ravitsemusliikkeessä ja huomasi laskun saadessaan, että häneltä oli laskutettu suuremmat hinnat kuin ruokalistassa oli mainittu. Pian selvisi, että ravintolan hinnat olivat nousseet vuodenvaihteessa, mutta ruokalistoja ei ollut päivitetty, vaikka uudet hinnat olivat olleet voimassa jo kolmen viikon ajan. Paikan vastaava ilmoitti, ettei hän voi tehdä asialle mitään. Ravintola oli siis laskuttanut asiakkailtaan liikaa jo kolmen viikon ajan, eikä ravintola ollut halukas korjaamaan tilannetta. Tarkempi tarina löytyy Jaikusta.
Pirkka suivaantui luonnollisesti kusetuksesta ja alkoi tutkia hinnastoja tarkemmin. Siinä vaiheessa portsari saapui paikalle ja määräsi hänet poistumaan ravintolasta. Loistava meisinki tosiaan. Ei taida ravintolan ovi aueta ainakaan minulle, sillä minulla ei ole mitään asiaa ravintolaan, jonka toimintatapoihin kuuluu asiakkaiden kusettaminen.
Tapahtumista on nyt pari päivää, eikä kyseinen ravintola ole tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta. Odotin pari päivää ennen tämän kirjoittamista odottaen, että Ravintola Belge olisi hoitanut asian jälkihoidon kunnialla kotiin, mutta näin ei käynyt ja aikaikkuna on nyt jo sulkeutunut. Ravintola Belge on ollut samasta syystä aiheena myös lukuisissa muissakin blogeissa, joista ensimmäisinä tulivat eteen Pinseri, Kulutusjuhla, Ihmiskunta, Vaiheinen ja Skitso-Janne.
PÄIVITYS klo 21.50: Pirkka kertoi tuossa alla kommentissaan, että ravintola on tänään ottanut yhteyttä ja pahoitellut tapahtunutta asiallisessa palautteessaan. Samalla esiin tuli myös mielenkiintoinen uusi seikka hintojen vaihtumisen ajankohdasta. Virheen asianmukainen pahoittelu on toki osa onnistunutta asiakaspalvelua, mutta ravintolassa tapahtumahetkellä ollut henkilökunta toimi erittäin epäammattimaisesti ja törkeästi, sillä pahoittelun sijaan asiakas ”heitettiin” ulos ravintolasta. Siihen ei tuossa vastauksessa taidettu ottaa lainkaan kantaa saati pahoitella.
Legendaarista…
Alla olevasta lehtileikkeestä tule mieleen vain, että joskus poikkeus taitaa vahvistaa säännön ja että usein tyhmyydestä todella sakotetaan. Klikkaa kuva suuremmaksi. Juttu haiskahtaa tosin hieman trollilta, mutta hauska se on siitä huolimatta.
Ympyrä ja nuoli, siitä alkaa… Opel Bingo
Verkon uumenista löytyi hauska pilailutarkoituksessa tehty bingolappu, joka ainakin omalta osaltani olisi ollut takavuosina kovassa käytössä. Näin äkkipäätään muisteltuna tuossa olisi voinut tulla rivi jos toinenkin niiden kolmen vuoden aikana. Onneksi sitä tuli lopulta järkiinsä ja automerkki vaihtui. Opeleiden omistajat voivat tulostaa alla olevan bingolappusen ja säilyttää sitä vaikkapa hansikaslokerossa. Varmuuden vuoksi.
Staran tilinpäätös 2008
Nyt on tullut jälleen aika kiittää omasta puolestani kaikkia Staran lukijoita ja yhteistyökumppaneita erittäin menestyksekkäästä vuodesta 2008. Tästä on taas hyvä jatkaa, kunhan illan bileistä ja huomisen darrasta ensin selvitään.
Kuluneen vuoden aikana Stara vahvisti edelleen asemaansa Suomen suurimpana viihdealan verkkolehtenä. Vuoden 2008 aikana Starassa käytiin TNS Metrixin mukaan lähes yhdeksän miljoonaa kertaa ja sivulatauksia tehtiin yli 17 miljoonaa. Artikkeleita sivustolla julkaistiin yli kolmetuhatta. Stara-aikakauslehden levikki moninkertaistui vuoden aikana ja on nyt mukavat 30.000 kappaletta. Vuodelle 2009 odotan luonnollisesti kovaa kasvua niin verkossa kuin aikakauslehdessäkin taantumasta huolimatta tai juuri sen ansiosta, mene ja tiedä.
Onnea ja menestystä vuodelle 2009!
Stockmann sai ansionsa mukaan
Olen vältellyt pörssiyhtiö Stockmannia jo jonkin aikaa. En kuitenkaan siksi, että yritys tuputtaa asiakkailleen väkisin MasterCardeja, vaan siksi, että Stockmann varasti alihankkijaltaan sen valmistaman ja tunnetuksi tekemän kuuluisan kakun ja ajoi laittomuuksillaan alihankkijansa konkurssiin. Se siitä pörssiyhtiön rehellisyydestä ja hyvien liiketapojen noudattamisesta.
Perinteikäs Stella Konditoria valmisti maineikasta Ellen Svinhufvud -kakkua 1930-luvulta saakka ja kakku oli vakiotarjottavaa esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vaan eipä ollut enää tänä vuonna, koska Stockmannin kakkuvarkauden takia konditoria joutui lopettamaan toimintansa. Vaikka kakun alkuperäinen resepti ei olekaan Stellan Konditorian kehittämä, on kakku tullut laajalti tunnetuksi juuri Stellan nimeämänä ja valmistamana. Kakku yhdistetään siis kuluttajien mielissä nimenomaan Stellan kakuksi, jolloin yritykselle on nähdäkseni muodostunut kakkuun myös yksinoikeus. Käsittääkseni muut kilpailijat eivät ole valmistaneet samanlaista kakkua lainkaan.
Kauppaketju Stockmann lopetti kolme vuotta sitten Ellen Svinhufvud -kakun tilaukset konditorialta ja pian tämän jälkeen Stockmannin kuvastoon ilmestyi täsmälleen samanlainen kakku – nyt nimellä Sans Rival. Stockmann tietenkin väitti viimeiseen saakka, ettei kyse ole samasta tai samanlaisesta kakusta, mutta jokainen silmät omaava pystyi tekemään asiasta toisenlaisen päätelmän. Erityisen härskiksi Stockmannin toiminnan tekee kuitenkin se vertaansa vaikka oleva röyhkeys, jolla kakkuvarkaus on toteutettu. Jopa kopiokakun nimivalinta Sans Rival voidaan mieltää muotoon ”ei kilpailijaa”, mikä kertoo jo paljon yhtiön toiminnasta.
Nyt Markkinaoikeus on antanut asiassa tuomionsa (koko tuomio löytyy tästä) Sen mukaan Stockmann ei saa enää myydä tai markkinoida varastamaansa kakkua. Vaatimusta tehostamaan Markkinaoikeus on asettanut 250.000 euron uhkasakon. Stockmann sai siis viimein ansionsa mukaan, mutta Stella Konditoria on jo joutunut panemaan pillit pussiin pörssiyhtiön häikäilemättömän toiminnan takia. Stocka voi mahdollisesti vielä jatkaa kakkunsa myyntiä, mikäli tekevät tuotteeseen sellaisia olennaisia muutoksia, jotka erottavat kakut toisistaan tai vaihtoehtoisesti erottavat kakut muuten selkeästi toisistaan esimerkiksi pakkausmerkinnöin tai vastaavin. Tämä ei kuitenkaan enää muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Stockmann on varastanut kakun. Tässä joitain otteita päätöksestä.
Markkinaoikeus MAO:535/08
Markkinaoikeus katsoo edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun olleen siinä määrin omaperäinen ja tulleen ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sillä tavoin tunnetuksi, että kuluttajat ovat mieltäneet sanotun kakun nimenomaan Stellan tuotteeksi.
Stockmannin Private Label -tuotteenaan markkinoille tuoma Sans Rival -kakku on kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien perusteella rakenteeltaan, ulkomuodoltaan, kooltaan, kuorrutteeltaan ja väritykseltään lähes identtinen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun kanssa. Tässä suhteessa on kuvaavaa, että edes Sans Rival –kakun kehittämiseen Kakkukeisarin toimitusjohtajana osallistunut DL ei ole markkinaoikeudessa osannut erottaa sanottua kakkua ja Ellen Svinhufvud -kakkua toisistaan.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on markkinoida jäljittelevää tuotetta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan tunnettuun alkuperäistuotteeseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta jäljittelevän tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta muutoin selvästi eroteta alkuperäisestä tuotteesta.
Tämän valossa onkin hyvä tarkastella Stockmannin verkkosivuillaan ilmoittamia yhtiön perusarvoja ja vastuullisuutta, joissa korvaan särähtää erityisesti nyt tyhjäksi todettu sanahelinä eettisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
TULOSHAKUISUUS
Harjoitamme liiketoimintaa rahan ansaitsemiseksi; kaiken toiminnan tulee tukea tätä päämäärää. Menestyminen tuloksenteossa merkitsee osakkeenomistajille sijoituksen tuottavuutta, yritykselle liikkumavapautta ja riskinottokykyä sekä yhteisiin päämääriin sitoutuneille hyville ihmisille arvostettua työtä ja mahdollisuutta kehittyä.VASTUULLISUUS
Toimintamme on eettisesti kestävää, oikeudenmukaista ja ympäristöarvoja kunnioittavaa.
Stockmann julkaisi tänään lehdistötiedotteen, jossa se totesi Markkinaoikeuden antaneen tiedotteessaan virheellisen kuvan Markkinaoikeuden päätöksestä. Nyt siis Markkinaoikeus on tehnyt vääryyttä Stockmannia kohtaan? Kukahan seuraavaksi? Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että Stockmannin verkkosivut antavat yhtiön perusarvoista ja oikeudenmukaisuudesta väärän kuvan ja vastedes kannattaa asioida jossain eettisemmässä kauppaketjussa.
Markkinaoikeus MAO:535/08 Päätöslauselma
Markkinaoikeus kieltää Stockmann Oyj Abp:tä
1. jatkamasta Sans Rival -kakun tai muun vastaavan, Oy Stella Konditoria Ab:n tai sen konkurssipesän Ellen Svinhufvud -kakkuun sekoitettavissa olevan kakun markkinointia palveluvitriineissään, ellei sen kakkua selvästi eroteta sanotusta Ellen Svinhufvud -kakusta esimerkiksi palveluvitriineihin kakkujen yhteyteen sijoitettavilla kylteillä, joista ilmenee Stockmannin tuotteen nimi ja kaupallinen alkuperä, ja
2. toistamasta markkinoinnissaan totuudenvastaista ilmaisua tai väitettä, jonka mukaan sen Sans Rival -kakkua olisi tarjottu Ellen Svinhufvudin kahvipöydässä.
Kieltoja on noudatettava 17.1.2009 lukien nyt asetetun 250.000 euron sakon uhalla.
Tavaramerkki: Moon TV tekee paluun?
Tosi-tv:n alkuaikoina Suomen televisiokenttää runnoi säälimättä uusiksi Moon TV, jonka silloisista puuhamiehistä ja -naisista on sittemmin tullut alan yrityksissä vaikuttavia nimiä. Kanavan perinnettä jatkoi jonkin aikaa ATV, mutta Moon TV:n konkurssin jälkeen kanavan paluusta ei ole käsittääkseni puhuttu ainakaan kabinettien ulkopuolella. Nyt jotain on kuitenkin ehkä tapahtumassa.
Sain tänään nimittäin selville, että helsinkiläinen C&C Wind Oy on 19.5.2008 hakenut Moon TV -tavaramerkkiä palveluluokissa, jotka kattavat myös televisiotoiminnan ja viihteen. Merkki on tänään 15.12.2008 hyväksytty tavaramerkkirekisteriin numerolla 224110.
Aikakauslehtien kustantamisen päätoimialakseen ilmoittava C&C Wind Oy, entinen Wind-kustannus Oy, on hakenut tavaramerkkiä aivan luvallisesti, vaikka moni yhdistääkin Moon TV -tunnuksen vielä legendaariseen hulluttelukanavaan. Aito oikea Moon TV meni nimittäin nurin 1.7.2003, eli yli viisi vuotta sitten. Vakiintuneen tavaramerkin suoja lakkaa kun merkin käyttö lakkaa ja rekisteröidyn tavaramerkin suoja puolestaan lakkaa, kun merkkiä ei ole käytetty viiteen vuoteen. Moon TV Oy:n toiminta on lakannut virallisesti 6.5.2004, eli aivan viittä vuotta ei ole vielä siitä kulunut, mutta tavaramerkkinä tunnusta ei ole käytetty viiteen vuoteen. Jos jollain sattuu olemaan jotain hampaankolossa tätä rekisteröintiä vastaan, niin nyt on kaksi kuukautta aikaa esittää asiasta kirjallinen väite PRH:lle.
Patentti- ja rekisterihallituksen tietokanta on ollut tänään jumissa, joten en ole päässyt tsekkaamaan oliko alkuperäinen Moon TV rekisteröity tavaramerkki. Joka tapauksessa sen suoja on tavaramerkkinä jo päättynyt, ja jos ei ole, niin sen kumoamista voidaan hakea käräjäoikeudelta (ks. Alma Media menetti Uuden Suomen oikeudet). Kaupparekisteristä löytyi kuitenkin mielenkiintoinen yksityinen elinkeinonharjoittaja Kanava 7, jonka yhteystiedot olivat xxxx@moontv.fi. Yrityksellä ei kuitenkaan ollut entisen kanavan nimeä toiminimenä tai aputoiminimenä, joten sekään ei muodosta estettä. Tervetuloa siis uusi Moon TV!
Mikä on mustavalkoinen ja historiaa?
Oikea vastaus löytyy oheisesta videosta… No paljastettakoon se kuitenkin jo nyt, eli vastaus on sanomalehdet. Tuija Aalto kommentoi asiaa blogissaan ja liitti mukaan hauskan videon. Olen itsekin sivunnut aihetta jo useaan otteeseen, joten jätetään lietsomiset sikseen ja antaa tuon videon puhua puolestaan.