Nykyisin yrittäjien suurimpia riesoja ovat erilaiset luettelopalvelujen tarjoajat, jotka ovat pääasiassa silkkaa rahastusta ja jopa huijausta. Lisäksi aamusta iltaan soittelevat myyjät häiritsevät jo työntekoa. Suomessa on muutamia oikeasti toimivia yrityshakemistoja, jotka kyllä erottuvat edukseen myös esimerkiksi TNS Metrix -mittauksessa. Jokaista luotettavaa toimijaa kohtaan löytyy kuitenkin lukuisia yrityksiä, joiden tuotteet ovat silkkaa kuraa ja joiden toimintaa voisi joidenkin mielestä kutsua jopa huijaukseksi.

Directa Oy on suomalainen loppukäyttäjälle maksuttomia hakemisto- ja yhteystietopalveluita tuottava yhtiö. Yhtiön tuoteperheeseen kuuluu mm. numeropalvelu, yrityshakemisto verkossa, mobiilipalvelut sekä asiakkaiden verkkosivuratkaisut. Directalla on noin 50 000 yritysasiakasta. Yhtiön palveluksessa on 40 henkilöä. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingissä.

Yksi eniten keskustelua aiheuttaneista palveluntarjoajista on Directa. Yhtiön ”mielenkiintoinen” toiminta on saanut aikaan runsaasti debaattia verkossa. Ei siis liene ihme, että yhtiölle on perustettu peräti oma keskustelualue vastaavia yrityksiä ruotivassa www.huijaa.info -verkkopalvelussa, joka avattiin kesällä. Directasta on ollut toki juttua myös talouslehdissä ja MTV3-kanavalla ja lisäksi verkossa väki kertoo jättäneensä yli 200 rikosilmoituksia yhtiöstä. joten luulisi ihmisten jo ymmärtävän mistä toiminnassa on kyse.

Mikäli Directan tapaus on vielä tuntematon, suosittelen lukemaan Harton kirjoituksen aiheesta. Siihen on tähän mennessä tullut jo 500 kommenttia, joten aihe kiinnostaa. Itse olen jo lähes pahoillani, sillä minua Directan spedet eivät ole vieläkään vaivanneet. Toivottavasti saan tuon jo klassikoksi muodostuneen puhelun pian.

UPM ja Stora Enso ilmoittivat tänään sulkevansa muutamat tehtaat esimerkiksi Kajaanissa, Valkeakoskella ja Varkaudessa. Koomiseksi uutiset muuttuivat, kun Nelosen uutisissa väitettiin uutisten tulleen kenkää saaville työntekijöille yllätyksenä. Väitän, että ei takuulla tullut yllätyksenä. Taannoinen paperialan pitkä lakko ja sen jälkeen saadut jättimäiset palkankorotukset suorastaan tilasivat nämä päätökset, eli syyllinen taitaa katsoa työntekijöitä peilistä. Tilanteeseen löytyy parikin osuvaa klassikkolausahdusta, jotka ovat ”Ahneella on paskainen loppu” ja ”Sitä saa mitä tilaa”. Pian paperiväellä on hyvin aikaa muistella lakkoa ja jättipalkkaansa.

Kirjoitin 9.5.2008 mielenkiintoisesta keissistä, jossa Ilta-Sanomat oli haastettu oikeuteen kuvavarkaudesta, eli tekijänoikeusrikkomuksesta, (lue koko keissi tästä). Jutun R07/10687 pääkäsittely oli määrätty huomiseksi Helsingin käräjäoikeuteen, mutta tänään saamani tiedon mukaan asiassa on saavutettu asianosaisten välillä sovinto toissapäivänä 25.8.2008 ja rikostapaus on jätetty myös syyttäjän osalta sillensä.

Ehdinkin jo ihmetellä miten näin päivänselvää juttua ei saada sovituksi, vaan lehti puskee täysillä kohti varmaa tappiota. Jutun alkuvaiheessa Ilta-Sanomat kaiken lisäksi uhkaili kuvan ottanutta henkilöä lakiosastollaan (”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”). Todella suoraselkäistä toimintaa siis. Sanoman leirissä ymmärretään kuitenkin tehdä loppujen lopuksi sovinto ennen nolausta oikeudenkäynnissä. Siten voidaankin olettaa, että toimituksen asiantuntemus ei ole kovinkaan merkittävää, mutta yhtiön käyttämät asianajajat osaavat onneksi asiansa.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiöt ovat valmiita menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei anna uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Toivottavasti tässä keississä kuvaaja sai ansaitsemansa korvauksen. Sanoma selvisi tilanteesta mielestäni suhteellisen kuivin jaloin.

PÄIVITYS: Hesari oli tehnyt asiasta uutisen jo aiemmin.

Sain tänään äärimmäisen mielenkiintoisen puhelun, jossa minulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kirjasopimusta! En ole ainakaan omasta mielestäni kirjailijatyyppiä, eikä kirjailijan ammatti ole koskaan edes käynyt mielessäni. Toteutuessaan ehdotus tarkoittaisikin mitä ilmeisimmin vain yhtä kevytrakenteista teosta, joten oikeaa kirjailijaa minusta ei ole vielä tulossa. Varsinkaan kun ehdotuksen mukaan teoksen laatimisessa olisi mukana ulkopuolinen ”kirjailijatoimittaja”, joka ilmeisesti tekisi sen oikean työn. Se siis siitä urasta…

Minulla on ollut erään mediakonsernin kanssa jo useiden vuosien ajan hieman erimielisyyttä eräästä tavaramerkistä, jonka oikeuksista on käyty erittäin värikästä kädenvääntöä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja kaikissa mahdollisissa instansseissa. Ehdotus kirjadiilistä liittyykin juuri tähän keissiin. Jutun aihepiiri on kustantajan mukaan mielenkiintoinen, koska se liippaa läheltä aina niin seksikkäitä media- ja tietotekniikka-aloja ja tavaramerkitkin ovat olleet viime aikoina aikaisempaa enemmän tapetilla IPR-asioiden tullessa koko ajan merkittävämmiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tämä monivaiheinen tapahtumasarja voisi kiinnostaakin muutamaa lukijaa.

Puheluun työkiireiden lomassa vastattuani luulin ensin, että joku pilaili kanssani, mutta hetken keskustelun jälkeen aloin uskoa, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kyseessä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa virallisen aineiston ja omien kokemusteni perusteella ”Erään oikeudenkäynnin anatomia” -tyylinen tarina koko tapahtumasarjasta sekä sen kulissien takaisista tapahtumista ja tunnelmista. Tarinaa olisi tietenkin tarkoitus tukea myös lainauksilla keissin virallisista asiakirjoista, joista saakin irti aika mielenkiintoista materiaalia. Tarinaa voisi mielestäni laajentaa myös otteilla muista tavaramerkkikeisseistä.

Näin suurten juttujen kohdalla pitää nukkua muutaman yön yli ennen päätöstä, mutta kieltämättä ajatus kiehtoo. Saisin samalla tallennettua itselleni ja jälkipolvilleni mielenkiintoisia muistelmia kirjalliseen muotoon. Joka tapauksessa tapaus on ollut niin värikäs ja täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, että materiaalia riittää vaikka kahteen kirjaan ja yhteen elokuvaan. Pitää nyt kuitenkin vielä harkita rauhassa, sillä tapaus ei ole ollut vielä edes käräjäoikeuden käsittelyssä pääkäsittelyssä. Vähintään siihen saakka pitää joka tapauksessa odottaa. Elämme siis jännittäviä aikoja.