Olen jo jonkin aikaa miettinyt missä menee kirjailijan raja. Siis missä vaiheessa joku voi sanoa kirjoittaneensa kirjan tai olevansa kirjailija? Pohdinta liittyy erääseen ammattikirjallisuuden teokseen, jonka kannen tekijätiedoissa komeilee useiden henkilön nimet. Heistä yksi on kovaan ääneen toitottanut kirjoittaneensa kyseisen kirjan, ja onhan hänen nimensäkin tosiaan siellä tekijöiden joukossa.

Muutama päivä sitten kuulin kuitenkin luotettavalta taholta, että ko. henkilö tunnetaan alan piirissä siitä, että varsinkin omiin tekemisiin lisätään roppakaupalla niin sanottua amerikanlisää lähes rajattomalla omakehulla vahvistettuna. Samalla myös muut epäilyni vahvistuivat, sillä sain tietää, että hänen panoksensa ko. kirjassa on tosiaan ollut lähinnä muutamassa kappaleessa avustajana toimiminen, kun varsinaisesta kirjoittamisesta on vastannut aivan toinen kirjan tekijätiedoissa mainittu henkilö.

Mikä siis tekee kirjailijan? Onko hengessä mukana oleminen ”kirjailua” tai onko vaikkapa faktatiedoissa avustaminen sitä? Olisinko minä kirjailija, jos olisin avustamassa suomalaisesta popmusiikista kertovaa kirjaa? Tuskin. Taidan tyytyä vain naureskelemaan moiselle touhulle sekä sille, että muutkin naureskelevat selän takana tuolle ”ammattikirjailijalle”. Toisaalta voisihan sitä liittyä joukkoon ja väittää jatkossa olevansa kirjailijan sijaan lakimies tai vaikkapa lentäjä. Olenhan käynyt monta kertaa ollut lentokoneessa. Uskoisikohan kukaan?

Poptähti Jenni Vartiaisen fanit ovat saaneet viime päivinä ihmetellä idolinsa virallisen jennivartiainen.fi -verkkosivuston yllättävää sulkeutumista. Tähden toissijaisella verkkosivustolla sulkeutumisen syyksi kerrotaan “Tekniset ongelmat”.

Staran saamien tietojen mukaan kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta teknisestä ongelmasta. Viestintävirasto on nimittäin peruuttanut kokonaan Jennivartiainen.fi -verkkotunnuksen, koska se oli rekisteröity verkkotunnuslain vastaisesti.

Lue koko juttu tästä!

Tanja Karpelan masinoima Lex Karpela on alusta saakka tiedetty kaikin puolin ”vialliseksi” laiksi, jonka ei olisi ikinä pitänyt päästä läpi eduskunnassa. Nyt tuohon vilunkipelillä läpi viettyyn lakiin on kuitenkin tullut uusia piirteitä, kun se näyttää vaarantavan kansalaisten perusoikeuksien lisäksi myös ihmishenkiä. Lue koko juttu tästä!

PS: Eihän sitä muuten Miss Suomeksi ja kulttuuriministeriksi pääsisikään…

Petu lähetti vinkin vajaa vuosi sitten alkaneeseen keissiin, jossa Ilta-Sanomat oli julkaissut luvattomasti valokuvan, jonka ottaja ei ollut lähettänut kuvaa lehdelle saati antanut lupaa sen julkaisemiseen. Kuvaaja oli päivää aiemmin tarjonnut kahta kuvaansa Hesarille, joka osti kuvista toisen. Seuraavana päivänä (31.5.2007) ostamatta jäänyt kuva julkaistiin luvattomasti Ilta-Sanomat -lehdessä puolen sivun kokoisena ”lukijan kuvana”. Ilta-Sanomat kuuluu Hesarin kanssa samaan Sanoma-konserniin. Kuvaa ei siis lähetetty lainkaan Ilta-Sanomille, eikä lehdellä ollut mitään oikeuksia kuvaan.

Kuvan ottajan mukaan Ilta-Sanomien toimituspäällikkö oli asiasta kuultuaan todennut närkästyneenä ”Jos tänne kuvia lähetetään, ovat kaikki oikeudet heillä” ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä ”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”. Lopulta toimituspäällikkö jopa myönsi lehden varastaneen kuvan, sillä hänen mukaansa kuva oli löydetty kuvaajan nettisivuilta uutisvinkin perusteella. Kuvaaja päätti palauttaa Ilta-Sanomat ruotuun, ja sen seurauksena Helsingin kihlakunnansyyttäjä nosti asiassa syytteen tahallisesta tekijänoikeusrikoksesta. Ei siis mikään mitätön keissi.

Otin tänään itse yhteyttä Helsingin käräjäoikeuteen, josta vahvistettiin kyseisen jutun vireilläolo ja että kyseessä on tosiaan Ilta-Sanomia koskeva rikosepäily. Varsinaiset asiakirjat ovat salaisia istuntoon saakka, joten niihin en päässyt vielä käsiksi. Mikäli keissi kiinnostaa, niin sen diaarinumero on käräjäoikeudessa R07/10687.

Tapauksen oikeudenkäynti on Helsingin oikeustalolla Ruoholahdessa 28.8.2008 klo 09.00 salissa 504. Paikalle on vapaa pääsy. SAAMANI TIEDON MUKAAN JUTTU ON SOVITTU OSAPUOLTEN VÄLILLÄ 25.8.2008.

Ilta-Sanomien toiminta ei ole mitään uutta. Olen itsekin blogissani ruotinut erityisesti juttuvarkauksia jo lukuisia kertoja. Tosin kokemukseni mukaan Alma Median omistama Iltalehti toimii vastaavissa keisseissä vieläkin leväperäisemmin. Itse olen kiistellyt molempien kanssa useampaan kertaan, Iltalehden kanssa jopa Julkisen sanan neuvostossa saakka, ja saanut joka kerta asiaankuuluvan korvauksen. Oikeuteen saakka ei ole vielä pitänyt lähteä, vaikka sekin on tietenkin toimiva vaihtoehto, jos juttu ajautuu tällaiseen umpikujaan. Tulee kuitenkin muistaa, että Julkisen sanan neuvosto ottaa käsiteltäväkseen vain asioita, joita ei tulla myöhemmin viemään oikeuteen. Näistä tulee valita siis vain toinen.

Lakiosastolla uhkailu on lapsellista pelleilyä, johon ei tule missään nimessä kompastua, vaan ennemminkin saada lisää virtaa asiansa ajamiseen. Lehtien toimituspäälliköt, toimitussihteerit ja päätoimittajat ovat useimmiten täysin ratapihalla oikeudellisista seikoista, joten uhkailuja ei kannata kuunnella lainkaan, vaan ottaa heti yhteys esimerkiksi Julkisen sanan neuvostoon, Journalistiliittoon tai asianajajaan.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiö on valmis menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei ole antanut uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Elokuun lopussa nähdään kuinka käy tässä Ilta-Sanomien kuvakeississä.

Minulla ei ole koskaan ollut kovin suurta korkeanpaikan kammoa, mutta ainakin tämän videon perusteella jotain pientä pelkoa on takamuksessa. Tuonne en menisi ikimaailmassa ja mistään rahasta. Hulluja ovat….