StaraVideo 33 – Iina Kuustonen
StaraVideo 32 – Mikko Leppilampi
Paitsio.com juttuvarkaissa
Tänään osui silmiini vaihteeksi juttuvarkaus urheiluun keskittyneen verkkomedian puolelta. Urheiluviikko.net -sivusto julkaisi eilen kello 17:38 artikkelin otsikolla ”Real havitellut laittomasti brassinuorukaista?”. Noin 20 minuutin kuluttua kello 17:56 ilmestyi Paitsio.com -sivustolle yllättäen artikkeli otsikolla ”Real havitellut laittomasti brassiteiniä?”. Hmmm…
Asiaa tarkemmin tutkiessani selvisi, että kyseessä oli käytännössä täysin sama juttu, jonka Paitsio.com oli siis ”toimittanut” vanhalla kunnon copy-paste-menetelmällä, eli viiden sormen alennuksella. Kaiken lisäksi varastetun jutun loppuun oli lisätty ”Kirjoittanut Freddy”. Varastettuaan jutun kilpailijaltaan sivusto siis kehtasi vielä väittää juttua oman toimittajansa kirjoittamaksi. Aika härskiä touhua.
Esimerkiksi Iltalehti ja Ilta-Sanomat ovat viime aikoina vähentäneet juttuvarkauksiaan, mikä on hieno juttu. Samalla kuitenkin hieman pienemmillä saiteilla juttuvarkaudet näköjään rehottavat siten, että rikotaan surutta muiden sivustojen ja toimittajien tekijänoikeuksia. Otin tänään yhteyttä Urheiluviikko.net -sivuston toimitukseen ja sieltä kerrottiin asian olevan jo käsittelyssä toisen osapuolen kanssa.
On ihan mielenkiintoista nähdä miten käy, sillä Paitsio.com on käsittääkseni rikkonut sekä jutun julkaisseen sivuston että jutun kirjoittaneen toimittajan tekijänoikeuksia. Iltalehden taannoin saama Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ei taida mennä noille pikkusaiteille jakeluun, joten nyt olisi ehkä aika saaada tällaisesta keissistä ennakkotapaus vähintään käräjäoikeudesta. Muussa tapauksessa villin lännen meno taitaa jatkua. Homma lähtee aivan käsistä, ellei juttuvarkauksille pidetä alusta saakka nollatoleranssia.
Päivitys 4.3.2008: Paitsio.com-julkaisun päätoimittaja otti tänään yhteyttä ja ilmoitti, että juttu poistettiin ko. verkkosivuilta heti kun asiasta ilmoitettiin heille, ja että korvauksesta ollaan pääsemässä sopuun Urheiluviikon kanssa. Hyvä homma.
Silminnäkijähavaintoja pyydetään
Tällainen kauhea näky osui silmiin tänään ostoksilla.
Ei anneta periksi
Stratovarius-yhtyeen riveistä tuttu Timo Tolkki ei anna periksi nettikirjoittajille, vaikka emmeet kunnianloukkaukseen ovat enemmän kuin vähissä. Seurataan keissiä mielenkiinnolla.
Suosittelen: Sports Academy Helsinki
Blogiin tulee usein kirjoitettua varsin negatiivissävytteistä matskua, mutta suomalainen luonto on sellainen. Markkinoinnin kultainen 11/3-sääntökin kertoo jo olennaisen. Nyt on kuitenkin taas aihetta antaa positiivista palautetta, ja taas kerran ravintolasta. Käyn usein Helsingissä, ja siellä menee joskus aikataulut sen verran ristiin, että on pari tuntia aikaa tapettavana keskustassa. Itse vietän tuollaisen ajan kaikkein mieluiten ihan ytimessä, eli makkaratalon Sports Academy -ravintolassa.
Ravintolan nimi voi kuulostaa epäilyttävältä, ja alakerta tarjoaakin perinteisempää pub-osaston sporttibaaria, johon itse en syty bensallakaan. Yläkerrassa on sen sijaan sijaintiin nähden erittäin toimiva meininki. Ruoka on tavanomaista burgeriosastoa, mestoilla on ilmainen WLAN ja ennen kaikkea aivan loistava palvelu! Suomessa on perin harvinaista, että asiakas poistuu ravintolasta oikeasti hymyssä suin palvelun ansiosta. Sports Academyssä näin pääsee tapahtumaan.
Henkilökunta hymyilee, naureskelee ja heittää läppää toistensa ja asiakkaiden kanssa, ja palveluasenne on sama kuin Stockmannin myyjillä. Kaikki toiveet toteutetaan ja annoksiakin tuunataan ilman nurinaa täysin asiakkaan toiveiden mukaan. Erityisesti eilisestä vierailusta jäi mieleen se, kun tarjoilija tuli pahoittelemaan, ettei halunnut tarjoilla minulle kahvia, koska se oli seissyt jo liian pitkään! Lähes missä tahansa muussa ravintolassa tai kahvilassa tarjoilija olisi ollut vain tyytyväinen tyhjentäessään tunteja seisoneen kahvin asiakkaan mukiin. Nyt minulle ilmoitettiin, että ”keitetäänpäs sinulle uusi pannullinen”. Sitten lopuksi siitä ei edes laskutettu, koska ”jouduit odottamaan kahvin tippumista.”
Tasapuolisuuden vuoksi pitänee kuitenkin vielä mainita, että chili-sinihomejuusto-tuplapurilaisessani oli hieman liikaa valkosipulia… Ei liene kuitenkaan epäselvää, missä ravintolassa minä vierailen kun seuraavan kerran tulee pari tuntia luppoaikaa.
Mahtavaa Roisin Murphy!
Tämän hetken ehdottomasti kuumin housenimi Roisin Murphy on aivan mahtava heittäessään livekeikkoja milloin missäkin. Vuoden tyylikkäimmän artistin tittelin ansaitseva entisen Moloko-vokalistin kasarihenkinen liveveto brittitelevisiossa oli ehkä jopa parempi kuin hänen musiikkivideonsa, mutta…
…nyt nettiin on ilmestynyt vähintään yhtä groove keikka, jossa Roisin Murphy esiintyy kadulla akustisen bändin ja parin taustalaulajan kanssa. Todella mahtia! Välillä kuvissa vilahtaa avoin soitinkotelo kolikoita varten ja välillä kännykän soittoääni säestää Murphya. Kappaleena tässäkin on tietenkin klassikko You Know Me Better. Tämän keikan olisin halunnut nähdä!
(via Silver)
Lars Henriksson tietää mitä tekee
Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Lars Henriksson heitti tahattomasti yhden viikon koomisimmista ja absurdeimmista lausunnoista Suomen tietotoimistolle antamassaan haastattelussa, joka julkaistiin Ilta-Sanomissa eilen. Poliisin laittomilta sensuurilistoilta on tähän mennessä yksilöity jo kymmeniä ellei satoja suodatettuja sivustoja, jotka eivät todellakaan sisällä lapsipornoa. Silti Henriksson yrittää sitkeästi taistella tuulimyllyjä vastaan kiistämällä faktat. Tilannetta voisi verrata siihen, kun koira näyttelee kuollutta jouduttuaan karhun kynsiin, vaikka tietää olevansa tappiolla.
– Poliisin väitetään toimivan vastoin lakia. Jos näin kovia väitteitä esitetään, odotan kovia faktoja. Harva on yksilöinyt, millä suodatetulla sivulla ei lapsipornoa ole.
Ilta-Sanomat 24.2.2008
Kröhöm… Mitähän kovaa faktaa tässä on sitten esitetty jo reilun viikon ajan lukuisilta tahoilta – myös ulkomailta? Ilmeisesti herra rikosylikomisario kuuluu virkakuntansa siihen puoliskoon, joka ei osaa lukea, sillä tietääkseni juuri tällaisista laittomasti sensuroiduista verkkosivuista on esitetty jo huima määrä täysin kiistatonta näyttöä sekä verkossa että lehdistössä.
Mikäli tarttuisin vielä tarkemmin tuohon Henrikssonin lausunnossaan käyttämään sanamuotoon ”harva on yksilöinyt”, toteaisin sen tarkoittavan, että Henriksson on jo ennen lausuntoaan ollut tietoinen siitä, että jotkut (vrt. ”harvat”) ovat jo tällaisia sivuja hänenkin tietääkseen yksilöineet ja hän on tullut tästä yksilöinnistä ja näistä yksilöidyistä ja laittomasti sensuroiduista verkkosivuista tietoiseksi. No, en kuitenkaan taida tarttua tähän, vaikka herra rikosylikomisario puhuukin itsensä pussiin.
Thaimaan prinsessan muistosivustakin tehtiin Henrikssonin ryhmän toimesta lapsipornoa, mutta sivu poistettiin ”yllättäen” häntä koipien välissä sensuurilistalta, kun asiasta nousi kansainvälinen kohu. Nyt on tosiaan suomalainen ja kansainvälinen sananvapaus hyvissä käsissä, kun Henriksson ja Linden ovat kimpassa tarttuneet peräsimeen. All aboard ja suunta kohti Kiinanmerta, tuut tuut!
Nyt-lehden Valtteri Väkevä tarjosi näkökulmaa
Verkossa käydään parhaillaan varsin mielenkiintoista kädenvääntöä NYT-liitteen julkaisemasta jutusta, joka käsitteli Filmihullu-lehteä ja sen toimitusta. Toimittajana jutussa oli Valtteri Väkevä, jonka vastineet haastateltavien kirjeisiin ovat kerrassaan hauskaa luettavaa. Asiasta kertoo Eero Tammen ei nyt -blogi. Tammi on ruotinut asiaa kirjoituksessaan esimerkiksi näin.
Näin avoimen ylimielistä ja lipevää toimintaa, toimittajaetiikan travestiaa, en ole kohdannut yhtä läheltä kymmenvuotisen freelance-periodini aikana. Selväksi tuli, että Väkevän ja Nytin muun nuoren kaartin lähtökohtaisena missiona oli asenteellinen pienlehdelle vittuilu ja haastattelutilanteen naamioiminen (tai naamioimisen yrittäminen) joksikin muuksi
Väkevä ja Blåfield, vähemmästäkin pääsee ajattelevien ihmisten paskalistan kärkeen.
Itse en ole Filmihullua enkä kyseistä NYT-lehden juttua lukenut, mutta tässä valossa ainakin perjantain juttu lienee aikamoinen paketti. Lue jutun mielenkiintoinen syntyhistoria tästä! Lisää kommentointia esimerkiksi tästä.
(via Kari Haakana)