Kristiin Kouros kirjoitti 9.8.2002 Savon Sanomiin mielenkiintoisen koosteen amerikkalaisista oikeustapauksista. Kolumni löytyy tästä. Samalla jostain osui silmään myös linkki aika tyylikkääseen kuvaan, jossa Simpsonit on piirretty astetta realistisemmaksi.

Nokian kaupungin vesiskandaalista on kirjoitettu ja blogattu jo niin paljon, että lähes kaikki lienee jo sanottu. Itse pääasian rinnalle on muodostunut kuitenkin varsin mielenkiintoinen kiista kaupunginjohtajan sanomisista.

Kaupunginjohtaja Markku Rahikkala totesi Helsingin Sanomissa 16.12.2007, että Aamulehti olisi vääristellyt hänen sanomisiaan 10.12.2007 julkaistussa haastattelussa. Kyse on asukkaissa suurta raivoa aiheuttaneesta lausunnosta, jossa kaupunginjohtaja kertoi, että tilanteesta tiedottaminen venyi, koska haluttiin suojella yksittäistä työntekijää.

Rahikkalan mukaan hän ei ole tällaista sanonut. Ei ainakaan vastauksena tuohon kysymykseen. Aamulehden naistoimittaja on kuitenkin tallentanut koko haastattelun, ja lehti on nyt julkaissut sen mp3-muodossa verkkosivustollaan.

Toimittaja: Kun se kuuluisan venttiilin aukiolo selvisi kuitenkin parin päivän jäljiltä, niin osaatko sanoa, että minkä takia päädyttiin ratkaisuun, että siitä vasta viikon päästä puhuttiin, niin että se oli kuitenkin tiedossa.

Rahikkala: Koska oli tiedossa, että se menee poliisitutkintaan. Sä voit kysyä poliisilta, mutta varmaan yksi syy oli suojella sitten tätä yksittäistä työntekijää.

Rahikkala jäi siis kiinni myös ”väärin muistamisesta” housut kintuissa, joten ehkä nyt on tullut viimein aika jättää se eroilmoitus… Ja suositella samaa myös vesilaitoksen miehille. Täytyy sanoa, että sitkeää väkeä ovat kyllä. Tuskin kauppajonossakaan kovin moni jatkossa heitä moikkailee.

Olen parin viime vuoden aikana törmännyt muutamaan otteeseen tilanteisiin, joissa Tampereen poliisi on toiminut varsin epäammattimaisesti ja tökerösti. Nyt myös Kari T on huomannut saman asian, kun ylikonstaapeli Ahola uhkasi tehdä perättömän ilmoituksen vakuutuspetoksesta, koska Kari ei hoitanut poliisille kuuluvia työtehtäviä. Uskomatonta. Aholan mukaan Karin olisi pitänyt ottaa haltuunsa häneltä aiemmin varastettu polkupyörä, jonka takia Kari oli itse soittanut poliisit paikalle. Poliisi ei tiennyt mitä varastetulle omaisuudelle tulisi tehdä, joten he päätyivät uhkailemaan rikoksen uhria, joka oli jo saanut vakuutusyhtiöltä korvauksen kyseistä pyörästä. Pro-meininkiä tosiaan. Koko tarinan voi lukea tästä.

Toimitin poliisille myös valokuvan polkupyörästä sähköisessä muodossa rikosilmoituksen yhteydessä. Hän ilmoitti, että näitä tietoja ei ole kirjattu rikosilmoitukseen. Kun kysyin miksi ei ole kirjattu, en saanut siihen mitään vastausta. Hän ilmoitti, että ei vain ole. Tämän jälkeen ylikonstaapeli Ahola ilmoitti minulle, että polkupyörän toimittaminen vakuutusyhtiölle on minun velvollisuuteni, ja uhkasi tehdä minusta ilmoituksen vakuutuspetoksesta, ellen toimisi hänen antamiensa ohjeiden mukaan. Totesin hänelle keskustelumme olevan turhaa ja lopetin keskustelun hänen kanssaan.

Kun jätin keväällä rikosilmoituksen polkupyörästä, sanoi ilmoitusta käsittelevä poliisi olevan todennäköistä, että en enää saa polkupyörääni takaisin. Nyt tiedän miksi.

Itse jouduin samanlaisen amatöörimäisyyden ja laiskuuden yhdistelmän kohteeksi viime talvena, kun avovaimoni joutui alkoholin vaikutuksen alaisena hurjaa ylinopeutta ajaneen ulkomaalaisperäisen kuskin kolaroimaksi. Juttu ei olisi koskaan ratkennut, ellen olisi alkanut tutkia sitä itse, sillä tutkijaa asian selvittäminen ei kiinnostanut lainkaan. Kolarin silminnäkijänä oli linja-auto, minkä ilmoitimme myös tutkijalle. Sen sijaan, että hän olisi edes ottanut aikatauluvihon käteensä, hän ilmoitti meille, että ”Ottakaa itse selvää mikä linja-auto se oli ja hankkikaa kuljettajan yhteystiedot.” Juuri kolarissa ollut ja kovan iskun sekä ruhjevammoja saanut nainen tuskin on parhaimmillaan tekemään tarkkoja havaintoja ympäristöstään, mutta silti tutkija ilmoitti tylysti, että ”Olisit ottanut bussin rekisterinumeron ylös”. Hyvä hyvä.

Homma kuitenkin ratkesi muutaman tunnin OMIEN tutkimusteni jälkeen, ja lopulta tavoitimme ”heinäsuovasta” kyseisen bussin kuljettajan, joka olikin oikeudessa yksi ratkaisevista todistajista. Ilman omaa työpanostamme juttu ei olisi kuitenkaan koskaan ratkennut. Toinen tärkeä silminnäkijä tapahtuneelle löytyi vasta, kun laitoin sanan kiertämään ja sattumalta toinenkin henkilö oli osunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Luoja tietää kuinka monta vastaavaa tapausta on jäänyt ratkaisematta, kun sama tutkija on todennut uhreille, että ”Tutkikaa itse juttunne”.

Minulla on Poliisi-tv:ssä yli neljän vuoden ja noin 150 insertin kokemus poliisiaiheisista jutuista, joten uskon tietäväni mistä puhun. Haastattelin tuona aikana ehkä noin sataa poliisia konstaapeleista sisäministeriön herroihin ja keskusrikospoliisista oikeusministeriöön. Ylivoimaisesti suurin osa heistä on kunnon miehiä, mutta joukkoon mahtuu näköjään niitäkin, jotka laistavat töistään sysäämällä omia töitään siviileille ja näköjään tehostavat määräyksiään jopa uhkailemalla perättömällä ilmiannolla. Tuskin sekään on kovin laillista. Palkat ovat toki huonoja, mutta jotain rajaa voisi laiskuudellekin asettaa.