Leopard tuli taloon

Otin reilun viikon odottelun jälkeen viimein riskin ja päivitin Mac Book Pron käyttöjärjestelmäksi Leopardin, eli OS X 10.5.1:n. Päivitin sen varmuuden vuoksi ”arkistoi ja asenna” -moodissa ja kaikki sujui päivityksessä hyvin. Mutta kuten odottaa saattoi, käyttis on Applen yleisestä tyylistä poiketen varsin buginen paketti kolmannen osapuolen ohjelmien osalta.

Mitään jättiongelmia ei tosin ole ollut, mutta noin kymmenen softaa on pitänyt joko päivittää tai asentaa kokonaan uudelleen. Vakavin bugitus on tällä hetkellä Adoben softissa, kuten Photoshopissa, johon ei ole vielä edes korjauspäivitystä olemassa. Myös Final Cut Pro makaa toimimattomana, koska sarjanumeron sisältävä pakkaus on jossain laatikoiden kätköissä. Se pitää siis autentikoida uudelleen, eli en ole voinut vielä testata toimivuutta. Tuossa olisi kyllä Final Cut Express HD pöydällä, mutta mennään vielä jonkin aikaa vanhalla versiolla, kunhan saan sen taas pelittämään.

Päällimmäinen fiilis Leopardista on nyt se, ettei päivitys tuonut mukanaan mitään ihmeellistä. Uudet 300 ominaisuutta lienevät pääosin aika huomaamattomia (tästä löytyvät ne kaikki). Paras uusi juttu on Finderin uusi Cover Flow, joka nopeuttaa selvästi oikean tiedoston löytämistä. Myös Mail on nopeutunut tuntuvasti. Spaces on aika turha ominaisuus, joka löytyi tosin jo Tigerillekin erillisenä ohjelmana. Tärkein uusi ominaisuus, eli Time Machine, on vielä kokeilematta. Ennen sen käyttöönottoa pitää osioida teranen ulkoinen levy uudelleen.

Leopard tuntuu näin parin päivän jälkeen ihan mukavalta, mutta ei mitenkään mullistavalta tai välttämättömältä. Uudistuksesta puuttui tällä kertaa sellainen ”Aaaah, mahtavaa!” -fiilis. Kone ei ainakaan omien kokemusten myötä nopeutunut, ja rantapalloakin pukkaa vanhaan malliin. Pakko vielä kuitenkin todeta, että esikatselun PDF-tiedostojen muokkaus ansaitsee täydet pisteet. Nyt sivuja voi lisätä, poistaa ja muuttaa järjestystä. Mahtavaa.

ÄKT: Radiosoitto vähentää levymyyntiä

Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat (ÄKT) ry. on antanut viime vuosina varsin mielenkiintoisia lausuntoja, joita lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että talossa ei taideta ymmärtää musiikkibisneksen tämän hetken tilaa kovinkaan hyvin. Tai sitten tila tunnetaan, mutta lausuntoja jaellaan oikealle ja vasemmalla hakemalla kulloiseenkin asiaan tarpeen mukaan uusi kanta.

Erityisen pihalla ÄKT oli taannoin, kun Suomeen säädettiin uutta tekijänoikeuslakia. Silloin organisaation edustajat jakoivat omaa kantaansa buustatakseen jopa valheellisia lausuntoja medialle. Lisäksi ÄKT osoitti olevansa yhä 80-luvulla musiikin kulutuksen suhteen.

Kysymykseen siitä, toimivatko nämä rajatun kopioinnin tekniikat muissa käyttöjärjestelmissä kuin Windowsisa, [ÄKT:n Tommi Kyyrä] ei halua vastata suoraan. “Nyt pitää ymmärtää, että tietokoneella musiikin kuuntelu on extraa. Normaalisti musiikkia kuunnellaan autossa tai stereoiden kautta”, Kyyrä sanoo ja jatkaa: “Jos nyt käytät jotain Linuxia tai Macia, kannattaa harkita ihan tavallisen cd-soittimen hankkimista”.

Nyt ÄKT:n toiminnanjohtaja Arto Alaspää kääntyy taas tuuliviirinä vastustamaan uutta asiaa, kun Yleisradio sai Helsingin hovioikeuden päätöksellä alennettua Gramexin härskisti (potentiaalisten kuulijoiden mukaan) rosvoamien musiikin käyttökorvausten hintoja. Hän sanailee Taloussanomissa näin fiksusti.

Julkisen palvelun tarpeella ei tulisi voida perustella sitä, että Ylen on saatava sisältöä kohtuuttoman edulliseen hintaan, etenkin kun musiikin kasvava radiosoitto kuluttaa äänitemyynnin kaupallisia markkinoita, toiminnanjohtaja Arto Alaspää harmittelee.

Alaspään mukaan runsas radiosoitto vähentää levymyyntiä. Pakkohan se on uskoa, kun alan etujärjestön johtaja niin sanoo. Menestysyhtyeet PMMP ja Apulanta ovat varmasti todella pahoillaan runsaasta radiosoitostaan, sillä tuplaplatinan (60.000 kpl) sijaan he olisivat voineet ehkä saada jopa nelinkertaista platinaa (120.000 kpl), jos biisejä ei olisi soitettu radiossa ja niistä ei olisi tullut radiohittejä. Varsin mielenkiintoinen näkökulma siis.

Alaspään lausuntojen ainoa punainen lanka tuntuisi olevan täydellinen muutosvastaisuus, jossa ihannoidaan yhä edelleen 1970-luvun tilannetta, ja jossa kaikenlaiset muutokset ovat uhkia musiikintekijöille. ÄKT:n maailmassa ei lausuntojen perusteella näyttäisi olevan lainkaan mahdollisuuksia, vaan pelkkiä uhkia. Ensin nettipiratismi oli iso paha susi, ja nyt paha näyttäisikin löytyvän tällä kertaa radiosoitosta. Fiksua ja johdonmukaista toimintaa.

Anna meille blogisi – ja blogitulosi

Iltalehti on avannut, tai avaamassa, uuden Oma.fi -osion verkkosivuilleen. Näköjään lehdessä on innostuttu toden teolla blogeista, mutta hieman totutusta toimintatavasta poiketen. Lehti nappaa nimittäin itselleen huimat 80 prosenttia blogien mainostuotoista. Tässä hieman otteita viestistä.

Vaihda blogin julkaisupaikkasi Oma.fi -palveluun. Lupaamme 20 % blogi-sivullesi myytyjen mainosten tuotosta sinulle (arvonlisäverottomasta myynnistä). Nyt lanseerauksen jälkeen mainoksia ei vielä palvelussa ole, mutta vuonna 2010 arvioimme parhaimpien blogistien voivan ansaita näin 5000-15000 euroa vuodessa.

Toisin sanoen lehti arvioi tekevänsä yhden suositun bloggaajan tekemällä työllä vuonna 2010 peräti 50.000 euroa vuodessa. Aika hyvää bisnestä sanoisin. Yksittäinen blogi saa nousta aikamoiseksi ilmiöksi, jotta se saavuttaisi 75.000 euron vuositulot, joista Iltalehti ottaisi tietenkin siis 50.000 euroa päältä. Tuolloin viikkolukijoita tulisi olla arviolta 200.000, mikä on huima määrä blogille ainakin nykymittapuussa. Tällä hetkellä Suomessa ei ole tietääkseni yhtään näin luettua blogia.

Blogi-sivusta voit tehdä itsesi näköisen: voit valita oman visuaalisen ilmeen sivulle, tehdä kuvagallerioita ja lisätä videoita. Blogien lisäksi palvelussa voidaan viestiä kavereilta kavereille ja muodostaa yhteisöjä. Tai julkaista jopa omaa verkkolehteä.

Iltalehden viestin mukaan näyttäisi siltä, että palveluun haalitaan mahdollisimman paljon blogeja mahdollisimman nopeasti, joten oikeasti hyvät blogit hukkuvat pahasti massaan ja se vaikeuttaa entisestään hyvien blogien erottumista. Mikäli bloggaajalla on mainio idea tai jo olemassaoleva blogi, se kannattaa tuotteistaa täysin omaksi domainikseen (ei siis blogspot tms) ja ottaa mainosraha kokonaan omaan taskuun vaikkapa Googlen AdWordsin kautta.

Toinen vaihtoehto on liittoutua jonkin jo tunnetun sivuston kanssa ja liittää blogi kyseisen sivuston kiinteäksi osaksi, eikä vain alihakemiston alihakemiston alihakemistoksi. Silloin kirjoittaja saa valmiin lukijakunnan sekä sopimuksen mukaan esimerkiksi oman bloginsa AdSense -tulot kokonaisuudessaan. Silloin voidaan puhua jo kuukausituloista. Eikä tarvise odottaa ”ehkä” sanan lunastamista vuoteen 2010.

PÄIVITYS 15.11.2007: Maija käsittelee blogissaan samaa asiaa, ja hän on ottanut myös yhteyttä kyseiseen instanssiin. Sieltä löytyy siis lisämatskua aiheesta.

33100 Jockan journalistipalkinto jaettu!

Suomen tunnetuin 33100 Jocka -blogin kirjoittaja, erikoismies Jocka Träskbäck, on 33100 Jocka -blogin vuoden 2007 journalistipalkinnon saaja. Järjestyksessään ensimmäinen journalistipalkinto luovutettiin tänään aamupäivällä Tampere-talon edustalla sijaitsevan linja-autopysäkin välittömässä läheisyydessä. Tilaisuudessa oli paikalla 33100 Jocka -blogin toimittajakunta kokonaisuudessaan.

Raati perusteli Träskbäckin valintaa muun muassa seuraavasti:

– Hän on ainutlaatuisen suhdeverkostonsa ja peräänantamattoman, laaja-alaisen uutistyönsä ansiosta hankkinut lukemattomia bloggausvoittoja kaikilta elämänaloilta. Hän on myös 33100jockalainen henkeen ja vereen.

Jocka Träskbäck on uransa varrella blogannut media-alasta, digimediasta, tavaramerkeistä, ravintoloista ja matkailusta. Hän on raportoinut Aasiasta, Toijalasta, Tampereelta ja Vaasasta. Träskbäck myöntää edelleen jännittävänsä bloggaamista.

– Jos ei jännittäisi, voisi jo melkein ruveta lopettelemaan. Pieni kipinä pitää olla koko ajan. Ja se on säilynyt kaikki nämä vuodet.

Bloggaus ei ole koskaan ollut Jockalle pakkopullaa. Erilaiset aihealueet ovat bloggaajalle ehtymätön mielenkiinnon kohde. Träskbäck on vahva suosikki myös ensi vuoden 33100 Jocka -journalistipalkinnon saajaksi. Kukas sen hännän muuten nostaisi?

Ilta-Sanomien journalistipalkinto
Haloo, onko julkisuudessa? -journalistipalkinto
Kari Haakanan journalistipalkinto

Elisa ei vaan osaa, osa 2

Irtisanoin yli kymmenen vuoden asiakassuhteeni Elisaan viime kesänä, kun jouduin odottamaan asiakaspalvelua ensin puhelimessa 20 minuuttia ja sen jälkeen toimipisteessä 45 minuuttia saamatta lopulta lainkaan palvelua. Perjantaina Elisa lähestyi minua kuitenkin yritysasiakkaille tarkoitetulla kirjeellä, jonka sisältö oli tapahtuneeseen nähden vähintäänkin koominen.

Haluamme kiittää sinua hyvästä asiakkuudesta. Vastavuoroisesti tavoitteenamme on palvella Sinua yrityksesi asioissa entistä joustavammin. Tästä osoituksena yrityksesi on valittu asiakaspalvelumme etuohjelmaan.

Vanhaa sanontaa lainatakseni on turha pyyhkiä, kun paska on jo housussa. Samassa kirjeessä sain oikein oman yritysasiakastunnuksen, jolla asiakaspalvelun pitäisi jatkossa olla nopeampaa.

Yrityskohtaisen tunnuksesi löydät oheisesta kortista. Nopeutat palveluasi vain käyttämällä tunnistettasi.

Toisin sanoen kirjeestä voi päätellä sen, että asiakkaiden on aivan turha odottaa saavansa Elisalta palvelua säädyllisessä ajassa, ellei asiakasta ole ”valittu etuohjelmaan”, eikä hän ole saanut nopeaan palveluun oikeuttavaa tunnusta. Kommentteissa otetaan vastaan veikkauksia Elisan asiakaspalvelusta vastaavan johtajan eropäivästä.

PS: Viime viikolla sain Elisalta 1,30 euron laskun, jonka laskutuskausi oli 5.7. – 4.8.2007. Siinä mielessä mielenkiintoinen setti, että liittymäni suljettiin kolme päivää ennen laskutuskauden alkua.

PÄIVITYS: Tietokone.fi: Kuluttajaliitto syyttää Elisaa ala-arvoisesta palvelusta

Suomen kuluttajaliitto kertoo, että se on saanut runsaasti palautetta teleoperaattori Elisan ongelmista laskutuksessa ja asiakaspalvelussa. Monia on laskutettu miten sattuu, mutta asiakaspalveluun on melkein mahdotonta päästä. Kuluttajaliitto syyttää Elisaa ja myös toista suomalaista yritystä välinpitämättömyydestä.

Yrityksiä muistutetaan siitä, että niiden tulee lain mukaan korvata kuluttajille vahinko, joka aiheutuu virheellisen suorituksen johdosta. Puhelin- ja matkakustannusten lisäksi korvattavaa vahinkoa voi olla myös jonottamisesta aiheutunut aika.

Pancho Villa ja positiivista hävikkiä

Käväisimme tänään syömässä kantapaikassamme Pancho Villa -ravintolassa, jossa ruokalistan hintojen nousun seuraaminen on käynyt jo mielenkiintoiseksi. Hinnat nousevat tasaisesti euro eurolta aina kun uudet listat tulevat painosta. Burgerien koko ei ole hintojen noustessa kasvanut, mutta fajitasien on. Paljon. Nyt kahden hengen 24 euron fajitaksella syöttäisi vaikka pienen afrikkalaisen kylän. Ja hyvää on.

Itse en useinkaan jaksa tarkastaa ruokailun jälkeen kuittia, vaan isken kortin pöytään ja nimen alle. Tänään siinä juomia siemaillessani satuin kuitenkin vilkaisemaan kuittia ja huomasin, että minua oli laskutettu pari euroa liikaa. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja antoi ylimääräiset hillot kouraan. Siitä saakka olen pohtinut, että paljonkohan sitä tulee maksetuksi ylimääräistä kaikenlaisten lyöntivirheiden ja muiden ”vahinkojen” takia?

Joskus teininä olin pari kesää kaupan kassalla, ja muistan kuinka mummot tarkastivat kuitin joskus rivi riviltä. Ehkä moinen olisi itsellekin tarpeen, mutta jotenkin sitä on nykyisin liian laiska moiseen. Jatkossa ainakin ravintolassa pitää olla tarkempi, mutta kauppakuittia on jo hieman työläämpi tutkailla kiireessä.

Kauppojen hävikki (pilaantumiset, myymälävarkaudet, jne) on muistaakseni jotain 5 prosentin luokkaa, eli siitä tulee iso kasa rahaa. Toisaalta onkohan kukaan koskaan tutkinut, kuinka paljon ravintolat ja kaupat saavat ”positiivista hävikkiä” laskuttamalla asiakasta vastikkeettomasti? Veikkaisin, että tuo luku voisi olla jopa jossain 0,5 – 2 prosentin tietämillä. Joku viisaampi voisi kertoa lisää jos tietää aiheesta enemmän. Tänään olin maksaa ylimääräistä noin 7 prosenttia.