Uutta gearia videopodcasteihin

Tänään julkaisimme Starassa ensimmäisen videopodcastin, joka on työstetty uusilla vekottimilla. Sain viime viikolla vihdoin hankittua videopuolelle erittäin semipro-vehkeen, eli Sony HVR-A1E -kameran (PDF-esite). HDV 1080i -matskua sillä ei kuitenkaan tarvitse vielä pitkään aikaan tallentaa, mutta onpahan nyt sekin mahdollisuus valmiina. Tietenkin myös 2 x cannon-liitin mikkeihin ja oma suuntamikki tuovat laatua myös soundiin.

Nettiä varten on ehkä hieman ylimitoitettua kuvata DVCAM-formaatissa, mutta onpahan jatkossa arkistossa tarpeeksi laadukasta materiaalia DVD-julkaisuun tai vaikkapa televisiosarjaan. Ensivaikutelma kamerasta on erittäin positiivinen, ja voisin jopa sanoa, että se on ylittänyt odotukset selvästi.

Kameran ostotapahtuma oli mielenkiintoinen, sillä kysyin ensin tarjosta alan ammattikamaa myyvältä Suomilammilta. Siellä kameran hinta olisi ollut tarjouksessa 2.200 plus alv, eli yhteensä 2.684 euroa. Otin kuitenkin pienen riskin ja tilasin lopulta laitteen aivan muualta, eli Easthouse Oy:n verkkokaupasta. Hintaero oli ”lievä”, sillä kyseinen yritys toimitti kameran puolessatoista viikossa kotiovelle hintaan 2.166 euroa!

Säästöä Suomilammiin verrattuna tuli siis käsittämättömät 518 euroa. Easthousen palvelu oli hoonosta suomenkielestä huolimatta varsin toimivaa ja lupasivat hoitaa myös mahdollisen takuuhuollon Suomessa. Tsekkaa ensimmäisen videopodcastin tulokset tästä!

Kansalaisjournalismia videona

Itse nukuin tänään vielä sikeästi, kun kotimme edustalla joku hullu oli työntänyt pyörällä liikkeellä olleen naisen jalkakäytävältä ajoradalle. Nainen jäi bussin alle ja loukkaantui. Aamulehti julkaisi aihetta taustoittaakseen videon, joka vaikuttaa ”mattimeikäläisen” kuvaamalta.

Itse tapahtuma oli erittäin valitettava, mutta taas saatiin esimerkki siitä, mitä videokännyköiden aikakausi on tuonut tullessaan. Sama keissi nähtiin myös maanantaina Helsingin Eerikinkadun tulipalossa. Nämä videot tuovat lukijalle/katsojalle tilanteen silmien eteen aivan eri tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä, vaikka ovatkin tyylillisesti aika raffeja. Video löytyy tästä.

Reportaasimatkalla Pussycat Dollsiin

Otin tänään Akun tehtaan äijien kanssa suuntaa kohti Helsinkiä, jossa huomenna nousee lavalle Pussycat Dolls. Tarkoituksena on tehdä Staraan muutaman jakson verran konsertin tekniseen toteutukseen liittyvää ”behind the scenes” -materiaalia ja raportoida samalla myös reaaliajassa kulissien takaisista tapahtumista.

Tällä hetkellä istutaan Linnatuulessa ja odotetaan uutta autoa keittäneen tilalle. Kiirettä ei ole, sillä kamojen purku rekoista Hartwall Areenalle alkaa vasta huomenna aamulla kello 07.00. Tsekkaa matskua reaaliajassa tästä!

Laillista varkautta televisiossa

Maikkarin uusi Leijonan kita -televisiosarja on saavuttanut jotain mitä se ei varmasti halunnut saavuttaa. Nimittäin (ainakin ohjelmassa esiintyville) pääomasijoittajille erittäin kyseenalaisen maineen. Samaan lopputulokseen voi tulla myös Talouselämän tämänpäiväisen ”Leijona kita olikin ryöstö” -kolumnin rivien välistä.

Vai miten on hyvä lukija, onko 60 000 euroa nykyään merkittävä pääomasijoitus yritykseen, jolla on valmis tuote ja hyvä liikeidea? Entä onko tuollaisella sijoituksella kohtuullista ehdottaa 80 prosentin enemmistöosuuden ostamista edes aloittelevasta yrityksestä? Ei ole.

Oletin itsekin, että ohjelman tarkoituksena olisi rohkaista kansalaisia yrittämään ja keksimään uusia yritysideoita, mutta ohjelman perusteella tulos onkin juuri päinvastainen. Ahneet sijoittajat kaappaavat kokemattomilta yrittäjiltä näiden vuosien työn pilkkahinnalla ja vieläpä härskisti televisiossa. Pekka Lähteenmäen kolumnin mukaan oikeat pääomasijoittajat ovat näreissään tällaisesta amatöörien pelleilystä, eikä ohjelma ainakaan rohkaise yrittäjiä hakemaan ulkopuolisia sijoittajia.

Edes ammattimaiset pääomasijoittajat eivät ole pitäneet siitä, millaisen kuvan Leijonan kita antaa pääomasijoittamisesta ja bisnesenkelien toiminnasta. Kauppalehdessä nimettömänä pysytellyt sijoitusyhtiön toimitusjohtaja moitti viime viikolla leijonien toimintaa härskiksi.

Ohjelman härskein tapaus on sijoittajan tuolissa istuva lehtimoguli Eero Lehti, joka on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja. Ainakin häneltä olisin odottanut hieman järkevämpää käytöstä ja ainakin pienen yrittäjän puolustamista sijoittajakorppikotkien nokkimiselta. Toisin kuitenkin kävi, ja ainakin minun silmissäni Lehti kuuluu nyt samaan jengiin muiden ohjelman ”sijoittajien” kanssa. Toivottavasti pesti yrittäjien johdossa on pian historiaa, sillä arvostus ainakin on.

Voiko yrittäjien nokkamies olla sitä mieltä, että yrityksen menestyksen kannalta on hyvä asia, että yrittäjä menettää vallan yrityksessään? Onko rahoittajien pitkäjänteistä käyttää yrittäjän heikkoa neuvotteluasemaa hyväkseen yrityksen alkumetreillä?

Olen itse päässyt keskustelemaan oikeiden pääomasijoittajan kanssa yritykseni kustantamaan Stara -julkaisuun liittyen, ja voin sanoa, että silloin meininki oli jotain aivan muuta kuin Leijonan kidassa, vaikka emme sopimukseen vielä päässeetkään. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia niin pääomasijoittajista kuin bisnesenkeleistäkin, mutta Leijonan kita on vaarassa ryvettää yleisen käsityksen heistä ja heidän roolistaan yrityksissä.

Oven saranat kitisevät

Vuosi sitten lokakuussa kovalla tohinalla lanseerattu uusi ilmaisjakelulehti Ovi (näköislehti) menettää yhden perustajistaan ja omistajistaan, kun nykyinen toimitusjohtaja Ari Halttunen luopuu omistuksestaan, Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään.

Helsingissä, Turussa ja Tampereella jaettu lehti on ainakin Tampereella omien havaintojeni mukaan päätynyt jakelupisteistä kovin nihkeästi kuluttajien käsiin. Ilmoitusmyynti näyttää sujuneen hyvin, mutta todellisista mainoshinnoista ei luonnollisesti kerrota ulospäin. Itse en kuulu lehden kohderyhmään, joten mikäli en olisi kiinnostunut julkaisusta sen taustojen takia, en olisi luultavasti ottanut yhtään numeroa noutopisteistä.

Olen siis liian nuori arvioimaan lehden sisältöä. Ilmeisesti päätoimittaja Nikulan mukaan 40+ väkeä kiinnostavat juuri Outi Mäenpää, Stefan Lindfors, Pauliina Arola, Jussi Halli, Esko Roine, Marco Björs ja kumppanit. Toki lehdestä löytyy myös hieman nuorekkaampaa kauraa esimerkiksi Krisse Salmisen muodossa. Kiitosta Ovi-lehti ansaitsee näköislehden toteutuksesta, josta olen jopa hieman kateellinen.

Alunperin lehteä piti julkaista 12 numeroa vuodessa, mutta määrä on jäämässä muutamaan numeroon. Ongelmat kuvastavat ehkä mutkan kautta sitä kehitystä, joka printin ja verkon suhteessa on käyty parin viime vuoden aikana. Stara-lehtemme jaettiin niin ikään ilmaiseksi postin kautta tilaajille, mutta ilmaislehden sijaan printti-Staran jatko on ennemminkin maksullisena lehtenä lehtipisteissä. Ilmaislehtibisnes ei ole helppoa varsinkaan tällaisena aikana. Onneksi Staran pääpaino on kuitenkin verkossa, jossa se on oman genrensä markkinajohtaja, joten printin kehitys ei ole pääasia.

Ovi-lehdellä on meneillään myös tavaramerkkikiista, mutta siitä olen kirjoittanut jo aiemmin. Sittemmin on selvinnyt, että toisena osapuolena on ilmeisesti Ovi Magazine. Sinänsä hauskasti Ovi Magazine rinnastaa itsensä reteästi esimerkiksi The New York Timesiin, Newsweekiin ja The Economistiin. Ainakin toimituksen itsetunto on korkealla.

Ovi-lehdelle kirjoittamassaan kirjeessä Ovi Magazinen toimitus väittää, että heillä olisi rekisteröitynä sekä Ovi Lehti että Ovi Magazine. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä lehteä kustantavalla Tmi Chameleon Project -yrityksellä ei ole kummallekaan merkille tavaramerkkiä eikä toiminimeä. Merkit eivät ole myöskään voineet vähäisen tunnettuuden takia vakiintua tavaramerkeiksi.

Chameleon saa Ovi-tavaramerkin kumottua väitteellä, jos se pystyy osoittamaan, että hakija oli tietoinen samannimisestä palvelusta ennen tavaramerkkihakemusta. Ovi-lehden tavaramerkkiä on haettu 21.6.2006, ja Ovi Magazine on lähestynyt yhtiötä kirjeitse samoihin aikoihin +/- muutama kuukausi. Jostain syystä Ovi Magazine on ollut tänään jumissa, joten en saanut selville onko kirje lähetetty ennen tavaramerkkihakemusta.

Ilta-Sanomat jälleen juttuvarkaissa

Syksyn aikana on tullut ilmeisesti töihin uusi polvi toimittajia, kun juttuvarkaudet ovat jälleen lisääntyneet. Asiassa on erikoista se, että harrastelijoiden ylläpitämien pienten verkkosaittien lisäksi myös ns. uskottavat mediat varastavat sumeilematta juttuja, vaikka niistä on jo langetettu tuomioitakin.

Tällä kerralla Ilta-Sanomat varasti journalistin sääntöjä rikkoen ja tekijänoikeuksia loukaten Urheiluviikko-julkaisun artikkelin perinteiseen tapaan copy-paste -periaatteella. Alkuperäinen Urheiluviikko-julkaisun artikkeli löytyy tästä ja Ilta-Sanomien varastettu juttu löytyy puolestaan tästä. Härskiä touhua.

Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä (kuten myös muissakin mediataloissa) kannattaisi ehkä jatkossa panostaa hieman enemmän alan sääntöjen sisäistämiseen. Ilta-Sanomat ja Iltalehti voisivat pian järjestää yhdessä ”Säästä kuluja copy-pastettamalla” -nimisen koulutuspäivän. Tsekkaa jutut: Urheiluviikon juttu ja Ilta-Sanomien juttu.

PÄIVITYS: Ilta-Sanomat on ilmeisesti poistanut varastamansa jutun sen jälkeen, kun tapaus tuli julki. Otin kuitenkin jo päivällä screenshotit jutuista. Ne löytyvät tästä alta. Tsekidauttia.

Urheiluviikon juttu Ilta-Sanomien juttu

Aika kultaa muistot

Tuoreen Arvopaperi-lehden pääkirjoituksessa hehkutetaan lehden verkkoversion keskustelupalstaa niin, että sivustakatsoja pyörittelee päätään. AP Areena on toki Suomen paras sijoitusalan keskustelupalsta, ja sieltä löytyy alan – ja muidenkin alojen – uutiset ensimmäisten joukossa.

Mutta kukas sen hännän nostaa, ellei… Tässä tapauksessa yltiöpäinen hehkutus sai kuitenkin hymyn huulille. Lehden pääkirjoituksessa varsinkin Kaakkois-Aasian tsunamin aikaisten tapahtumien osalta lienee aika kullannut muistot lehtikullan sijaan täydellä 24 karaatin materiaalilla.

Suuren yleisön tietoisuuteen AP Areenan arvo uutiskanavana tuli vuoden 2004 tsunamin yhteydessä. Kun virallinen tiedotus hidasteli, uutiset katastrofista liikkuivat parhaiten sukellus.fi-palstalla sekä AP Areenalla.

Itse muistan tuolloin seuranneeni lukuisten muiden saittien lisäksi myös AP Areenaa, mutta pelkkä linkittely ulkomaisiin nettiuutisiin ei mielestäni nosta keskustelupalstaa millään osa-alueella esimerkiksi ansiokkaan sukellus.fi -sivuston tasolle, joka teki sentään oikeasti jotain hyödyllistä. En myöskään laskisi käyttäjien linkkejä uutisiksi katastrofista, sillä samat linkit pyörivät samaan tapaan monella muullakin verkkosivustolla.

IRC-Galleria avaa GaltsuRadion?

Patentti- ja rekisterihallitus kuuluttaa tänään mielenkiintoisen uuden tavaramerkin, kun IRC-Galleria -sivustoa pyörittävä Dynamoid Oy saa rekisteröidyksi tavaramerkin ”GaltsuRadio”. En jaksa vääntää aiheesta uutista Staraan, mutta kieltämättä aihe on mielenkiintoinen varsinkin mediallisesta näkökulmasta. Onko Galtsu avaamassa oman nettiradion?

Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity tavara- ja palveluluokkiin 16, 25, 35, 38 ja 42. Tavaramerkin turvin GaltsuRadio saa siten yksinoikeuden esimerkiksi painotuotteisiin, vaatteisiin, myyntiin ja markkinointiin, radioon, televisioon, verkkosivustojen ja tietokantojen ylläpitoon sekä ohjelmistojen tuotantoon. Tuossa listassa on toki vain osa kyseisiin luokkiin sisältyvistä tavaroista ja palveluista.

Dynamoid on hakenut jo viime vuonna tavaramerkkiä ”Galtsu”, mutta sen rekisteröinnissä on tullut pieniä mutkia matkaan. Nyt jäädään odottamaan tiedotetta GaltsuRadion käynnistämisestä. Ainakaan vielä tähän mennessä aiheesta ei ole hiiskuttu tietääkseni missään. Vink vink vaan talouslehtien toimittajat 😉