Sisäministeri ei ymmärrä erota

Olen seurannut mielenkiinnolla skandaalia, jossa suojelupoliisi on antanut presidentille, ulkoministerilla ja hallitukselle valheellista tietoa hallussaan olevasta Rosenholz-aineistosta ja jäänyt siitä vielä kiinni. Ajojahdin masinoinut Alma Median Helsingin toimitus ansaitsee jonkinlaisen journalisipalkinnon, sillä moneen vuoteen ei ole nähty näin onnistunutta poliittista ajojahtia. Hatunnosto siis sinne.

Hässäkän ytimessä on nyt Supon lisäksi myös tuore sisäministeri Anne Holmlund, joka on ryvettänyt maineensa oikein kunnolla. Supon johtaja Seppo Nevala ymmärsi sentään jättää eroanomuksensa, mutta Holmlund pitää salkustaan kiinni kuin hukkuva pelastusliiveistä. Toimittajien kyselyihin hän vastaa lyömällä ns. luurin korvaan. Todella tyylikästä.

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että ministerisalkkuja on jaettu ”sulle mulle vaapulavissun” -periaatteella, eikä Ulvilan pystymetsästä tulleella Holmlundilla ole ollut vaadittavia munaskuja sisäministerin pestiin. Johdonmukaisen valehtelun ja julkisen sekoilun jälkeen hänen tulisi ottaa suoraselkäisesti vastuunsa eroamalla, eikä jakaa täyttä puuta heinää olevia lausuntoja oikealle ja vasemmalle – silloin kun ei katkaise toimittajien puheluita. Kyseessä on kuitenkin ministerin pesti, eikä mikään kyläkoulun kanslistin virka.

Aivan puhdas pulmunen ei ole myöskään pääministeri Matti Vanhanen, joka taantui takaisin 60-luvulle tukkimalla hallituksensa ministerien suut paimenkirjeellään. Onkohan oma lehmä ojassa Rosenholz-aineistossa?

Nokitteleeko Verkkokauppa.com Hairstorelle?

Taannoin nousi otsikoihin domainkiista, jossa HairStore sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä pitää rekisteröimänsä Verkkokauppa.fi -verkkotunnuksen, vaikka tunnettu vähittäismyyjä Verkkokauppa.com vaati sitä itselleen muiden muassa vakiintumiseen perustuen. Tunnettua elektroniikka-alan verkkokauppaa pyörittävä Arctecho Oy kuitenkin hävisi jutun.

Sana ”verkkokauppa” on ilmiselvästi kyseistä palvelua kuvaileva ja siksi erottamiskyvytön, joten sille ei tavaramerkkilain mukaan voida sellaisenaan myöntää tavaramerkkiä. Arctecho onkin rekisteröinyt tavaramerkkinsä muodossa ”Verkkokauppa.com”, joka antaa siten suojaa myös ”Verkkokauppa.fi” tunnukselta, koska merkkien erottamiskykyinen ja yksilöivä osa ”verkkokauppa” on identtinen. Kiistan lopputulos olisikin ollut selvä, jos tavaramerkki olisi ollut aikaisempi, mutta kyseinen fi-domain rekisteröitiin 29.9.2003 ja Arctecho haki tavaramerkkiään vasta 13.1.2004. Tavaramerkillä ei ollut siis merkitystä kiistan ratkaisun kannalta, eikä merkin vakiintumistakaan katsottu riittäväksi. En ihmettelisi, jos yritykselle olisi jäänyt jotain hampaankoloon HairStoren suhteen.

Olen itsekin käsitellyt aiemmin verkkotunnuslain koukeroita, jotka ovat kieltämättä aika mielenkiintoisia ja ehkä liian selkeästi verkkotunnuksen rekisteröineen puolella. Arctecho Oy on ottanut tapahtuneesta opikseen oikein olan takaa, sillä se on sittemmin hakenut huiman määrän tavaramerkkejä ihan varmuuden vuoksi. Tänään laskin, että yhtiöllä on rekisteröityjä tavaramerkkejä uskomattomat 122 kappaletta ja hakemuksiakin vielä 18.

Yksi hakemuksista on 14.3.2007 haettu tavaramerkki ”Shokkipäivät”, jonka googletus toi erittäin mielenkiintoisen tuloksen. Merkkiä on nimittäin aiemmin käyttänyt kaupallisessa toiminnassaan – yllätys yllätys – HairStore! Lisäksi myös esimerkiksi Halpa-Halli on järjestänyt Shokkipäiviä, mutta juuri HairStoren tapaus tuo mieleen monia ajatuksia… Tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaan merkkiä on haettu vilpillisesti, jos hakija tietää toisen käyttäneen merkkiä aiemmin.

Tietoisuuden osoittaminen on kuitenkin usein hyvin hankalaa, sillä sen tulee olla niin sanotusti vedenpitävää. Relevanttia onkin nyt, onko HairStore käyttänyt Shokkipäivät -tunnusta riittävän tavaramerkinomaisesti ennen tuota hakemispäivää ja onko hakija ollut tästä käytöstä selvästi tietoinen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole riittävää, että hakija ”olisi voinut olla” tietoinen, vaan tietoisuuden pitää olla vähintään todennäköistä. Lisäksi merkin käyttö vain HairStoren verkkosivuston yhden osion tai kampanjan nimenä ei minusta riitä tekemään käytöstä tavaramerkinomaista. HairStorella on kuitenkin hakemuksen kuulutuksesta kaksi kuukautta aikaa tehdä väite rekisteröintiä vastaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko yritysten kädenvääntö myös tällä uudella rintamalla.

Arctechon rekisteröityjä merkkejä ovat muiden muassa ProCaster, Topfield, Verkkopoika, MediaLounge, Kansalaisboksi, Überkeyboard, Taistelupaketti, DanceKing, Kungliga Kniven, Is It Friday? ja KISS. Hakemusvaiheessa olivat vielä tänään esimerkiksi Dumppaustuote, Digiboksien kuningas, Olohuoneen ykkönen ja Lokaattori. Mukana on vielä yksi erityisen mielenkiintoinen hakemus ”Hakkapeliitta”, jolle ei kuitenkaan haeta tavaramerkkiä auton renkaille, vaan lähinnä teknisille laitteille, tietokoneohjelmille ja soittimille. Sekoittamivaaraa ”siihen” Hakkapeliittaan ei siis ole.

Simpsonit voittivat domainkiistan

Maailman suosituin animaatioperhe Simpsonit singahtaa valkokankaalle perjantaina. The Simpsons Movie -elokuvasta odotetaan menestystä, mutta leffa on jo nyt menestynyt domain-osastolla.

Elokuvayhtiö 20th Century Fox on nimittäin voittanut elokuvan verkkotunnuksesta käydyn kiistan WIPO-organisaatiossa, joka valvoo domainasioita kansainvälisesti. 33-vuotias New Yorkissa asuva Keith Malley oli ehtinyt rekisteröidä elokuvan nimen verkkotunnukseksi ennen tuotantoyhtiötä, mutta nyt thesimpsonsmovie.com -domain on siirretty elokuvayhtiölle.

Malley oli rekisteröinyt tunnuksen jo vuonna 1999 ja oli käyttänyt sitä omien podcast-lähetystensä oheistuotteiden markkinointiin ja myyntiin. Hän kauppasi osoitetta tuotantoyhtiölle 50.000 dollarin hintaan, mutta kauppoja ei syntynyt. Viime aikoina Malley kuitenkin ohjasi sivustonsa liikenteen aikuisviihdesivustoille ansaitakseen rahaa.

Simpsoneista kiinnostuneet kävijät ohjattiin sivustolle, jossa Simpsonit -sarjan hahmoja esitettiin esimerkiksi alastomana. Verkkotunnus katsottiin siten rekisteröidyksi hyötymis- ja vahingoittamistarkoituksessa ja tunnuksen katsottiin myös loukkaavan Simpsonit -tavaramerkkiä.

Lue The Simpsons Movie -elokuvan arvostelu tästä!

Lähde: Stara.fi

Maailmanhistorian paras sketsi?

Viimeinkin Ylen Elävän arkiston kiitettävän kattavasta videoarkistosta löytyi maailmanhistorian paras sketsi, jota frendit joutuivat kuulemaan suustani vuosien ajan, heh heh. Kyseessä on tietenkin Hymyhuulet -sarjassa nähty Kantri-Jyri ja Teukka kaupassa ja pankissa! Sen kummempia selittelemättä ja perustelematta paras sketsi ever löytyy tästä! Samaan syssyyn pitää tietenkin suositella myös Reinikaisen ja Tankki täyteen -sarjojen parhaita paloja. Klikkaa ja viihdy!

Hymyhuulet
Reinikainen
Tankki täyteen

Musiikkitalon tilalle?

Tämän päivän Helsingin Sanomien NYT-liitteessä Jarkko Jokelainen maalailee uusia käyttötarkoituksia Helsingin keskustaan kaivetulle musiikkitalon montulle. Osuvan ironisesti kirjoitetun jutun lopusta löytyy paras vaihtoehto: Rakennetaan tontille kaksi punatiilistä makasiinia, joiden välissä voitaisiin järjestää vaikka konsertteja! Kannatetaan!

Nokia CA-100 on lifesaver

Nokia CA-100Olen tuskaillut jo vuosia reissuillani, kun läppäriä kännykän kautta käyttäessäni olen tarvinnut erilliset laturit läppärille ja kännykälle. Esimerkiksi ravintolassa, junassa, lentokentällä tai vaikkapa kesämökillä pistokkeet ovat kuitenkin usein kortilla. Nyt Nokia on tullut hätiin ja julkaissut lähes pakollisen lisävarusteen niille, jotka käyttävät läppäriä ja kännykkää tien päällä.

Nokia CA-100 -koodinimen taakse kätkeytyy suorastaan nerokas USB-laturi, jonka äärimmäisen pieni koko ja vain muutaman sentin pituinen johto ovat täydellinen lisä liikkuvaan toimistooni. Ainakin ensivaikutelma on ollut varsin hyvä. Jatkossa riittääkin, että läppärin akussa riittää poweria, sillä tämä pienokainen lataa akkunsa voimalla kännykkää myös ilman verkkovirtaa. Pitää vielä testata toimisiko laturi myös muista USB-lähteissä.

Helsinki-Vantaan kentällä palikka maksoi 8,90 euroa, Verkkokauppa.comissa 19,90 euroa, Stockmannilla 24,00 euroa ja Polkumyynti.fi (heh heh) -verkkokaupassa eniten, eli 30,00 euroa.

Iltalehti jälleen laittomilla teillä

Pirkka oli spotannut eilen Iltalehden tekemässä sitä, minkä se osaa varsin hyvin. Nimittäin toteuttamassa aitoa copy-paste -journalismia, eli pöllimässä muiden juttuja. Yleisradion verkkosivuston alkuperäinen juttu löytyy tästä ja Iltalehden rip-off puolestaan tästä. Lähdettä ei jutussa tietenkään mainita, vaikka se ei edes auttaisi mitään. Kokonaiset jutut kun eivät kuulu edes sitaattioikeuden piikkiin.

Olen itse joutunut soittamaan kyseisen iltapäivälehden päätoimittajalle useita kertoja vastaavista tapauksista, mutta eräällä kerralla lehden amatöörimäisen lapsellinen ja suorastaan halveksiva ”nettilehti ei ole oikea media” -asenne alkoi ketuttaa niin paljon, että päätin hakea hieman kättä pidempää, jotta lehden toimitus vihdoinkin tajuaisi homman nimen. Tämän seurauksena Iltalehti tuomittiin Julkisen sanan neuvostossa juttuvarkaudesta, sillä lehti oli tietenkin rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ilmeisesti toimituksen muisti on kovin huono, kun vastaavat tapaukset yhä jatkuvat.

Yleisesti ottaen kummankin iltapäivälehden sekä tietenkin valtakunnan virallisten juorulehtien lähteiden mainitseminen on vähintään kyseenalaisella tasolla. Aivan liian usein julkkiksen sitaatin jälkeen lukee esimerkiksi ”XXXn kerrotaan sanoneen” tai ”XXX sanoi lehtitietojen mukaan”. Viihdealan juttuja seuraavana voin usein suoralta kädeltä sanoa mistä lehdestä ja mistä artikkelista lainaus on, mutta jostain syystä lähde jää ko. lainaajien jutuista kuitenkin pois.

Voin lyödä lomarahani vetoa, että Iltalehdessä syy juttuvarkaudesta vieritetään taas tuttuun tapaan ”kesäharjoittelijan” niskoille. Jälleen kerran. Toki myös Ilta-Sanomat on aikanaan syyllistynyt pari kertaa samanlaisiin virheisiin, mutta siellä homman nimi ymmärrettiin kerrasta. Sori, siis toisesta kerrasta. Toki myös STT on syyllistynyt samaan, mutta sattuuhan sitä paremmissakin…