Päätimme tutustua pikaisesti hotellimme vieressä sijainneeseen Berjaya Times Square -ostoskeskukseen, joka oli hintatasoltaan huomattavasti edullisempi kuin KLCC -alueen keskukset.

Shoppailimme mestoilla ehkä pari tuntia, kunnes jalat olivat jo muusina ja ”kaikki” kaupat käytyinä. Sitten sattuikin eteen kauppakeskuksen uusi siipi, jossa oli seitsemän kerrosta lisää puoteja!!! Lopulta huomasimme, että ”pienessä” ostoskeskuksessa oli hulppeat 1.000 kauppaa 13 kerroksessa. Kaiken huipuksi yläkerrassa oli pieni huvipuisto, jonka vuoristorata mutkitteli pitkin kauppakeskusta! Amerikkaa. Jalat kiittävät.

Aikaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme jo ysin maissa maailman ex-korkeimpien rakennusten, Petronas Twin Towersien, pohjakerrokseen jonottamaan lippuja Malesian ylpeyteen. 452 metriä korkeaan torniin jaetaan 08.30 alkaen vain satoja lippuja päivässä ja ne jaetaan yleensä jo ysin maissa loppuun, joten sinne on ihan turha lähteä ”poikkeamaan” iltapäivällä.

Saimme tiketit kahden ”näytökseen” ja muutaman tunnin shoppailusetin jälkeen suuntasimme takaisin torneille. Heti alkuun näytettiin esittelyvideo, joka ei ollut välttämättä ihan ajan tasalla. Videon mukaan mesta on nimittäin edelleen maailman korkein rakennus ja siinä hehkutetaan esimerkiksi torneissa olevia internetiä ja sähköpostia kuin maailman suurinta ihmetta. Kyllä Malesiassa osataan, kun hi-tech on näin edellä aikaansa 🙂

Tornien yhteydessä sijaitseva Kuala Lumpur Suria Centre Court (KLCC), joka on massiivinen kauppakeskus. Hinnoiltaan hieman kalliimpi mesta ei sisältänyt lainkaan piraattitavaraa, mikä oli positiivinen huomio. Muutenkaan Singaporessa ja Malesiassa ei näy Thaimaaseen verrattuna juuri yhtään piraattituotteita. KLCC piti sisällään mm. Cartierin, Pradan, Armanin, Calvin Kleinin myymälät.

Paikallisessa Applen myymälässä esimerkiksi Mac Book Pro 17″ maksoi saman kuin Suomessa, eli peräti 10.900RM (2.500euroa), joten maine tekniikan halpamaana ei pidä paikkansa ainakaan kaikkien merkkituotteiden osalta.

Ruokahuolto toimii Kuala Lumpurissa mukavasti, mutta perinteistä malesialaista ruokakulttuuria ei ilmeisesti ole edes olemassa, koska malesialaisia ravintoloita ei näkynyt missään. Silti Tampereellakin on malesialainen ravintola. Outoa… Paikallisen ruoan sijaan paikalliset syövät ulkona ravintolaryppäissä, joissa on edustettuna lähes kaikki kuviteltavissa olevat ruokatrendit. Kaksi ihmistä syö näissä pikamestoissa noin viidellä eurolla, jos kantti kestää irtautua länsimaisesta mäkkiskenestä.

Saavuimme Berjaya Airin lennolla Kualan Lumpurin Subang-kentälle, joka vastasi Ryanairin terminaalia Tampereella. 40 minuutin matka keskustaan maksoi taksilla 32 ringitiä, eli noin 8 euroa. Taksi tulee tilata aina kentän sisältä aulasta, jonne se myös maksetaan. Muuten matkasta saa maksaa jopa yli kaksisataa ringittiä.

Majoituimme Kuala Lumpurissa neljän tähden Sol Melia -hotelliin, joka oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin onnistunut valinta. Yö maksoi 195 ringitiä, eli about 45 euroa ja sisälsi hyvän aamiaisen. Lisäksi hotellin sijainti oli mitä parhain jättimäisten ostoskeskusten vieressä ja kävelymatkan päässä ydinkeskustasta.

Ehdimme ottaa illalla vielä pienen kävelysession keskustassa. Ensin piti käydä tsekkaamassa kuuluisat Petronas-tornit, minkä jälkeen kävimme tsekkaamassa vielä Beach Barin, joka mainostaa itseään koko Aasian parhaimmaksi valituksi baariksi. Oli aika perusmesta.

Huoneemme luovutuksen jälkeen otimme pienen tutustumisjakson paikalliseen luontoon. Pääsimme viidakossa muutama sata metriä, kunnes päätimme palata takaisin ylivoimaisilta näyttäneen rämeikön tukkiessa ”polun”. Siihen mennessä ehdimme kuitenkin bongata ihan oikean luonnonvaraisen varaanin, joka uiskenteli koko 1,5 metrin mitassaan rauhallisesti ojassa. Pian tiemme katkaisi hetkeksi myös reilun metrin pituinen vihreä ohut käärme, jollaisen näimme tosin jo Singaporen eläintarhassa ja muistimme sen olevan ”vaarallinen, mutta ei tappava”.

Iltapäivällä matkasimme Paya Resortista venekyydillä saaren keskukseen Tekek -kylään, josta lento Kuala Lumpuriin lähti. Tekek on siis saaren ”keskus”, mutta silti todella kälyinen mesta, jossa ei muutamaa tuntia pidempään voisi viettää. Sinne ei kannata ainakaan missään nimessä majoittua.

Nuhruisella Berjaya Airin lentokoneella lähtö ”maailman lyhimmältä” kiitotieltä jännitti aika lailla, mutta pilotti hoiti hommansa hyvin ja selvisimme hengissä Kuala Lumpuriin. Tai siis Subangin kentälle, joka ei ole varsinainen kansainvälinen kenttä, mikä taas sijaitsee Sebangissa. Yhden kirjaimen heitto paikkojen ja kenttien nimissä aiheutti hieman ongelmia. Toisaalta Kuala Lumpurin kansainvälinen kenttä tunnetaan parhaiten nimellä KLIA.

Auringonlasku on nyt zoomattu, vaikka pilvet peittivätkin näkymän… Höh. Luulimme aiemmin, että malesialaiset eivät juo lainkaan alkoholia, koska suurin osa on muslimeja. Tuo oletus/tieto joutui kuitenkin välittömästi romukoppaan, kun myös paikalliset kittasivat olutta ja viiniä aikamoisella pieteetillä huiviinsa jopa janoonsa.

Joidenkin ennakkotietojen mukaan Aasiassa ei juoda juurikaan viiniä, mutta sekin ”tieto” on todella vanhentunutta, sillä viini maistuu paikallisille sekä Malesiassa että Singaporessa jopa turisteja paremmin. Singaporessa oli lisäksi lukuisia viinibaareja, joiden valikoimista löytyi kymmenittäin viinejä eri puolilta maailmaa. Viini tuntuu olevan Kaakkois-Aasiassa juuri nyt trendijuomien selvä ykkönen.

Eilen vietettiin Malesian itsenäisyyspäivää. Alunperin meidän piti viettää itsenäisyyspäivää pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, mutta siellä olisi pitänyt viettää siinä tapauksessa myös pari ”ylimääräistä” päivää, joten tyydymme juhlimaan maan itsenäisyyttä Tiomanin saarella.

Juhlat eivät olleet itsenäisyyspäivänä lopulta kovin railakkaat, mutta tänään huomasimme, että itsenäisyyttä juhlittiinkin jostain syystä varsinaista itsenäisyyspäivää seuraavana iltana ilotulituksin. Illan aikana löysimme keskeltä päärakennusta suurehkon disco/karaoke-tilan, joka oli naamioitu erittäin ovelasti tavallisen pikkuoven taakse. Siellä kosteat karaokejuhlat taisivat jatkua aamun pikkutunneille saakka.

Päivät toistavat itseään, eli aamiaisen jälkeen beachille makoilemaan, lukemaan ja snorklaamaan. Sitten safkat huiviin, päiväunet ja illalla lisää ruokaa ja hengailua palmujen alla. Päiväohjelmaa voi siis hyvällä syyllä sanoa leppoisaksi ja hyvin rentouttavaksi.

Sähköpostit on tullut luettua resortin modeemi-nettiyhteydellä (10RM/h) vasta pari kertaa. Samalla on hyvä tsekata myös kotimaan tapahtumat, että pysyy edes jotenkin kärryillä Suomen puheenaiheista. Hohhoijjaa, taidanpa suunnata taas tuohon palmun alle rantatuoliin pienille unille…

Hyvässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen maistui Paya Resortin aamiainen, joka yllätti Singaporen Robertson Quay hotellin säälittävän ”aamiaisen” jälkeen positiivisesti. Aamupalan jälkeen suuntasimme rannalle ottamaan solaa ja päätimme myös vuokrata snorkkelit (8MR/hlö/pv). Se todella kannatti, sillä löysimme aivan rannan tuntumasta ihka oikean kilpikonnan ruokailemassa ja uiskentelemassa. Uimme ehkä vartin noin puolen metrin läpimittaisen kilpparin kanssa ja kokemus oli todella upea!

Tiomanin Paya -kylä käsittää siis itse Resortin lisäksi vain pari tönöä, eikä muihin kyliin käytännössä pääse ilman venekyytiä. Onneksi Resortin oma ravintola on suhteellisen tasokas ja keskihintainen (16-22RM/annos), eli sieltä saa sopuhintaan monipuolista ja hyvää ruokaa ja juomaa. Vieressä on toki pari yksityistä suhteellisen ankean oloista ”ravintolaa”, mutta siellä ei ole näkynyt edes reppumatkailijoita syömässä, joten päätimme jättää ne testaamatta.

Paya Resort saa sähkönsä aggregaateista, joiden niiden sammuillessa sattui päivittäin pitkiäkin sähkökatkoksia. Mukaan kannattaakin varata pari kynttilää ja tulentekovälineet, ettei iltaa tarvitse viettää pimeässä. Majoitukseen ei sisälly myöskään siivousta majoituksen aikana, joten asiakas joutuu itse siivoamaan.

Terveiset Malesiasta ja Pulau Tioman -saarelta! Lento tänne oli vähintäänkin ikimuistoinen, sillä Berjaya Air lentää (Singapore – Pulau Tioman – Kuala Lumpur S$240/hlö) tänne ehkä 60-luvulta peräisin olevalla nelimoottorisella potkurikoneella.

Singahdimme saarelle vieläpä ukkospilvien läpi. Huh. Kaiken lisäksi saaren kiitotie on ehkä _maailman_ vaikein laskeutua!!! Samaa tasoa kuin Hong Kongin edesmennyt kenttä ja hiukan samaan tyyliin kuin Madeiran kenttä. Molemmissa päissä kiitotietä nousee heti viidakkoinen vuorenseinä, joten pilotti joutuu tekemään madeiramaisen lähestymisen ilman perusosaa ja finaalia. Suoraan myötätuuliosalta about 60 asteen kaarrolla tonttiin siipien hipoessa palmuja. Ei tällaista kenttää olekaan…

Perillä odottivat lomakohteemmme Paya Resortin miehet pienellä moottoriveneellä, jolla ajettiin meriteitse kohteeseen noin 10-15 minsaa (40MR/hlö edestakaisin). Autoteitä saarella on vain pieni pätkä lentokentän ympäristössä, ja muuten tavarat ja ihmiset kuljetetaan veneillä.

Paya -kylä on vain parin talon kokoinen, mutta itse Paya Resort yllätti mukavuudellaan. Mökkimme on tasokas, hyvin sisustettu siisti kokolattiamattoinen parisängyllinen chalet, jossa on ilmastointi, televisio, sähkö ja parveke hintaan 250MR/yö. Halvimmillaan majoituksen saa tosin alle 50MR yö, mutta silloin joutuu tinkimään usein ilmastoinnista ja omasta vessasta.

Selkeästi eniten turisteja täällä on Britanniasta, mutta perinteisiä palosireenin lailla kännissä örveltäviä punaniska-futisfani-brittejä ei näiltä mestoilta onneksi tapaa. Ne ovat tainneet suunnata tuttuun tapaan Koh Samuille.

Heräsimme aikaisin, luovutimme huoneen ja suuntasimme Singaporen metrolla (MRT-junalla) kuuluisalle Sentosa-saarelle, joka on entinen brittijoukkojen tukikohta. Itse saarelle mentiin matereen puolelta keskikokoista isommalla köysiradalla.

Sitten olikin Singapore jo nähty, ja aika siirtyä seuraavaan matkakohteeseen. Edullinen Berjaya Air lentää Singaporesta suoraan myös Pulau Tiomanille. Yhtiö käyttää entistä sotilaskenttää, jonne edes taksit eivät useimmiten löydä, mutta pienen seikkailun jälkeen kenttä kuitenkin löytyi ja pääsimme lopulta myös koneeseen.

Kone muistutti enemmän 60-luvulta peräisin olevaa sähkövatkainta kuin lentokonetta. Ilmastoinnista ”pursuava” savumainen vesihöyry ei ainakaan parantanut tunnelmaa koneessa…