Voin tilata laatikollisen punaviiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en sixpackia kotimaisesta pienpanimosta. Tämä epäkohta täytyy korjata. Yhä useampi suomalainen tilaa alkoholijuomansa ulkomailta, joista ne toimitetaan etämyyntinä kätevästi suoraan kotiovelle.
Suomalaisen vasemmistopuolueet (SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto) eivät halua purkaa sääntelyä ja parhaillaan Suomi onkin EU-komission tutkinnassa etämyyntiä koskevien perättömien lausuntojen vuoksi.
Alkoholin tilaaminen EU-maista Suomeen on täysin laillista ja jopa suositeltavaa. Silloin kuluttaja säästää selvää rahaa, eikä hänen tarvitse pyöriä Alkon ovilla muovipussien kanssa. Aloittaa voi esimerkiksi Italiassa toimivasta suomalaisesta Chateau Carsinin viinitalosta, jonka tuotteet tiedetään erittäin laadukkaiksi. Ulkomaisia verkkokauppoja kannattaa käyttää, jos haluaa tilata laajemmasta tarjonnasta.
Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.
Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?
Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.
Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.
Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.
Vuosien taistelu holhousta vastaan tuottaa tulosta! Sipilän hallituksen alkoholilain uudistus vuoden 2018 alussa oli suomalaisen alkoholikulttuurin todellinen game changer, mutta tänään vuorossa oli jatkoerän voitto lukemin 6-0. Suomalaiset alkoholitaannuttajat varsinkin sosiaali- ja terveysministeriössä ovat vuosien ajan väittäneet väärin perustein, että alkoholin tilaaminen ulkomailta kotiovelle Suomeen olisi laitonta. He ovat olleet koko ajan väärässä, kuten olen usein kirjoittanutkin.
Alkoholin etämyynti on paitsi laillista myös suositeltavaa ja taloudellisesti kannattavaa.
”Etämyynnistä on valmisteverotuslain mukaan kysymys, kun Suomessa oleva yksityishenkilö ostaa toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita, jotka etämyyjä tai joku tämän puolesta lähettää tai kuljettaa Suomeen.” (Verohallinto)
Niin pitkään kuin Suomi on EU:n jäsenvaltio, ei Suomella ole mahdollisuuksia estää alkoholijuomien tilaamista toisesta jäsenmaasta kotiovelle Suomeen. Etämyyntiä ei voisi kieltää, vaikka vihervasemmisto sitä haluaisi. EU-komissio katsoi jo 15.3.2017 ennakkoratkaisussaan C-198/14 Visnapuu, että alkoholijuomien etämyyntikielto olisi EU-oikeuden vastainen. Sosiaali- ja terveysministeriö on siitä huolimatta väittänyt täysin muuta, mutta nyt ministeriön virkamiehet ovat viimein joutuneet nöyrtymään faktojen edessä. Verottaja on nimittäin tänään 17.4.2020 julkaissut mustaa valkoisella siitä, että alkoholin etämyynti on täysin laillista. Sitä se on tosin ollut koko ajan.
Vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, ja alkoholijuomat eivät poikkea siitä mitenkään. Etämyynnillä tarkoitetaan tilausta, jossa myyjä hoitaa kuljetuksen. Silloin myyjä on vastuussa veroista, joten kuluttajan ei tarvitse miettiä asiaa lainkaan. Etämyynnin laillisuuden tunnustamisen eteen on tehnyt töitä suuri joukko suomalaisia vaikuttajia, mutta ratkaisevassa asemassa on mielestäni ollut erityisesti Rikhard Sjöberg, joka ansaitsee nyt suuren hatunnoston ja maljan nostamisen.
Taistelumme eurooppalaisen juomakulttuurin puolesta ei ole vielä ohi, sillä nykyisen lainsääsäädännön mukaan voimme kyllä tilata 100 pulloa viiniä Italian Toscanasta kotiovelle Suomeen, mutta emme kuitenkaan voi tilata sixpacia olutta paikallisesta pienpanimosta. Tämä siksi, että etämyynti Suomen sisällä on edelleen kielletty. Tulen jatkossakin tekemään hartiavoimin töitä, jotta tämäkin valuvika alkoholilaissa saadaan vielä korjattua. Nyt koronakriisin keskellä olisi äärimmäisen tärkeää saada ravintoloille ja panimoille laajat ulosmyyntioikeudet alle 16-prosenttisiin alkoholijuomiin, jotta yritykset saataisiin pidettyä pystyssä kriisin ajan.
Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.
Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.
”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.”
– Tuomas Enbuske 7.7.2017
Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.
Kuinkas sitten kävikään?
Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?
Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.
Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.
Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).
Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.
Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.
Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.
Helsingin Sanomat
Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.
Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.
Valvira, alkoholin kulutus 2018
Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?
Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.
Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.
Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.
Kolmen hoivajätin tuottamasta vanhustenhoidosta paljastui taannoin törkeitä laiminlyöntejä, kun suuret hoivajätit olivat jättäneet noudattamatta kuntien kanssa tekemiään sopimuksia, ja kunnat taas eivät olleet asianmukaisesti valvoneet tilaamiensa palvelujen laatua. Samaan aikaan Valviran viranomaiset epäonnistuivat tehtävässään valvoa hoivakotien laatua. Tästä syystä hoivajättien oli mahdollista jättää vanhuksia heitteille vuosien ajan, kunnes karmean totuus lopulta paljastui. Onneksi.
Samalla täytyy todeta, että vastuu vanhustenhoidon tilasta ei ole ollut missään vaiheessa hallituksen saati minkään puolueen, vaan vastuussa ovat olleet Valviran lisäksi ennen kaikkea kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa istuvat kuntien ja kaupunkien päättäjät. Kunnat ja kaupungit ovat tilanneet palveluja ja jättäneet sen jälkeen tilaamiensa palvelujen laadun valvomatta. Moni paikallispoliitikko on varmasti olettanut, että Valvira hoitaisi valvonnan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Valvira ei suorittanut valvontaa asianmukaisella tarkkuudella. Valvira perusteli laiminlyöntejään resurssipulalla, jonka helpottamiseksi hallitus osoittikin sinne taannoin nopeasti lisää rahaa.
Väitteet Valviran resurssipulasta ovat nyt kuitenkin asettuneet aivan uuteen valoon, koska tuoreimpien tietojen mukaan virastossa on edelleen rutkasti aikaa surffata esimerkiksi suomalaisten pienpanimojen sosiaalisen median tileillä. Viranomaisilla on aikaa ja resursseja lukea kuluttajien kommentteja ja etsiä tuhansien kommenttien joukosta tuotteisiin liittyviä positiivisia mainintoja, joita se nyt vaatii poistettavaksi muka alkoholilakiin vedoten. Viranomaisten tulkinnan mukaan kuluttajat eivät nimittäin saa kehua panimojen tuotteita yritysten sosiaalisen median tileillä, koska kuluttajien kehut katsotaan Valviran tulkinnan mukaan alkoholimainonnaksi. Tämä on siis vain viranomaisten oma tulkinta lain sisällöstä.
Kirjoitin Valviran ja ravintoloidensomesotkuista jo vuonna 2014useita artikkeleita, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on edelleen yhtä absurdi kuin silloin. Tuolloin Valvira nimittäin väitti, ettei ravintoloiden henkilökunta saisi kommentoida positiivisesti alkoholituotteita edes omilla henkilökohtaisilla sometileillään, mutta joutui sittemmin pyörtämään lain virheellisen tulkintansa. Sama päätön meininki jatkuu edelleen.
Kukaan ei voi enää väittää, etteikö Valviralla olisi ihan riittävästi resursseja valvoa vanhustenhoitoa, koska siellä on resursseja myös surffailla somessa etsimässä panimotuotteisiin liittyviä positiivisia palautteita. Kyse on vain resurssien jakamisesta, eli siitä onko Valviralle tärkeämpää varmistua vanhusten laadukkaasta hoivasta vai onko tärkeämpää vaatia poistamaan sosiaalisesta mediasta kommentit muun muassa siitä miten Pyynikin Käsityöläispanimon maailman parhaana palkitun Mosaic Lagerin trooppisen hedelmäinen, ruohoinen ja viljaisen maltainen maku hivelee makuhermoja kerta toisensa jälkeen. Menenkin tästä jääkaapille.
Olen seurannut jo puolentoista vuoden ajan hyvin tiiviisti suomalaisen alkoholipolitiikan käänteitä erityisesti uuteen alkoholilakiin liittyen. Tänään koettiin taas odotettu hetki, kun sain käsiini Valviran tilastot tammi-lokakuulta 2018. Ne osoittavat taas kerran, että Alkon monopolia puolustanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja sen marionetit kansanedustaja Pekka Puskan johdolla esittivät eduskunnalle perättömiä väittämiä uuden alkoholilain seurauksista. THL uhkasi kansanedustajia jopa 500 lisäkuolemalla vuosittain, jos alkoholilaki hyväksyttäisiin. Laki hyväksyttiin ja sen suurin seuraus oli THL:n uskottavuuden menetys.
Kulunut kesä 2018 oli Suomen mittaushistorian helteisin, ja luonnollisesti terassikelit vaikuttivat myös alkoholin myyntiin sekä ravintoloissa että kaupoissa. Tämä korostuu erityisesti, kun tilastoja verrataan vuoden takaiseen kesään 2017, joka oli sateisin miesmuistiin ja siksi terassiravintoloiden painajainen. Viime kesän helteistä huolimatta tammi-lokakuulta raportoidut alkoholin myyntiluvut eivät kuitenkaan juuri kasvaneet verrattuna vuoden 2017 poikkeuksellisen sadekesään. Itse olisin odottanut yli 60 hellepäivän nostavan alkoholin myyntiä merkittävästi enemmän, mutta viime kesän suurimmaksi nousijaksi muodostuikin hieman yllättäen alkoholiton olut. Hyvä niin.
Alkoholin myyntitilasto tammi-lokakuu 2018, Lähde: Valvira
Valviran myyntitilastossa on tapahtunut yksittäisten kuukausien kohdalla suuriakin heittoja molempiin suuntiin, mutta kausivaihteluja tasoittavan tammi-lokakuun tilaston mukaan alkoholin kokonaismyynti kasvoi vain 0,8 prosenttia, kun THL ennusti peräti 4-6 prosentin kulutuskasvua. Tätä edeltänyt Valviran tilasto piti sisällään alkoholin myynnin tammi-elokuussa 2018, jolloin puhtaana alkoholina myynti nousi 1,1 prosenttia. Elokuusta lokakuuhun alkoholin myynnin kehitys on siis ollut laskemaan päin.
Tammi-lokakuun tilastossa eniten myyntiä kasvattivat odotetusti miedot juomasekoitukset, kuten lonkerot, joiden myynti peräti kolminkertaistui. Maustamattoman viinan myynti laski kuitenkin 4,1 prosenttia ja maustetun viinan myynti laski sekin 3,9 prosenttia. Oluiden kategoriassa pintahiivaiset ovat kasvattaneet myyntiä 15,9 prosenttia, mutta pohjahiivaisten myynti on laskenut 2,4 prosenttia. Siiderien myynti oli laskussa peräti 7,9 prosenttia ja punaviinien myynti peräti 6,9 prosenttia. Valkoviinin myynti oli puolestaan 1,2 prosentin kasvussa ja kuohuviinien myynti maltillisessa 2,2 prosentin kasvussa.
Alkoholin myynti kasvoi siis puhtaassa alkoholissa mitattuna yhteensä 0,8 prosenttia. Myynti ei ole kuitenkaan koko totuus kulutuksesta, joka on kaikkein olennaisin mittari. Suomeen virtaa nimittäin juotavaksi tarkoitettua alkoholia muualtakin kuin ravintoloista ja kaupoista.
Miten niin kokonaiskulutus on laskussa?
En ole tilastotieteilijä tai matemaatikko, sillä oma erikoisosaamiseni painottuu lähinnä talouteen ja yrittäjyyteen. Näkemykseni alkoholin kokonaiskulutuksen laskusta perustuu kuitenkin omiin laskelmiini, joissa olen yhdistänyt Valviran ja THL:n tuoreimmat tilastot. Valviran tilastossa on nimittäin mukana ainoastaan myyntiluvut ravintoloista ja kaupoista, mutta kokonaiskulutukseen lasketaan myyntien lisäksi mukaan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskemat matkustajatuonnin määrät. Nämä kaksi tilastoa pitää siis yhdistää, jotta saamme jonkinlaisen vertailukelpoisen arvion alkoholin kokonaiskulutuksesta.
Soitin tänään vielä varmuuden vuoksi Valviran alkoholitilastoista vastaavalle lakimies Kristiina Meriläiselle, joka vahvisti minulle, että Valviran tilastossa ei ole mukana mitään matkustajatuonnin elementtejä. Ne ovat siis kaksi aivan eri asiaa ja tilastoa. Nyt meillä on siis tiedossa Valviran tilasto tammi-lokakuulta 2017 ja 2018 sekä THL:n tilasto syyskuusta 2017 elokuuhun 2018. Ajanjaksot eroavat hieman, mutta tätä tarkempaa tilastoa ei vielä tässä vaiheessa ole saatavilla.
Valviran tilastojen mukaan alkoholin myynti kasvoi puhtaana alkoholina mitattuna vuodessa 0,8 prosenttia, eli 31,5 miljoonasta litrasta 31,8 miljoonaan litraan. THL:n mukaan matkustajatuonti laski vuodessa peräti 11 prosenttia 7,5 miljoonasta litrasta 6,7 miljoonaan litraan. Näin saadaan lyhyellä matematiikalla laskettua, että vuonna 2017 alkoholin kokonaiskulutus olisi ollut arviolta 39 miljoonaa litraa ja vuonna 2018 arviolta 38,5 miljoonaa litraa.
Tämän yksinkertaistetun laskelmani perusteella alkoholin kokonaiskulutus näyttää laskeneen uuden alkoholilain myötä 1,3 prosenttia, kun tarkastelujakso on syksystä 2017 syksyyn 2018.
Ellei jotain todella rajuja muutoksia tapahtunut marras-joulukuussa 2018, tulee koko vuoden alkoholin kokonaiskulutus näiden tilastojen valossa laskemaan. Koko vuoden kulutustilasto julkaistaan aikaisintaan maaliskuussa, jolloin nähdään miten oikeaan laskelmani osuivat. Joka tapauksessa nyt lienee varmaa, että THL:n uhkailut 4-6 prosentin kulutuksen kasvusta olivat vain perätöntä Alkon monopolin aseman pönkittämistä.
Viranomaisten tulisi kertoa eduskunnalle tarkoitushakuisten ja poliittisesti värittyneiden satujen sijaan ainoastaan faktoja, sillä eduskunnalla tulee olla käytettävissään tarvittavat faktat tärkeiden päätösten tekemiseen. Alkoholilain valmistelun johdosta THL tulee jatkossa asemoida Alkon etujärjestöksi. Varsinkin, kun eduskunta ryhtyy käsittelemään Alkon monopolin lakkauttamista ja viinien myyntiä kaupoissa.
Kirjoitin taannoin yrittäjien lomailusta otsikolla ”Pidin loman viimeksi 1990-luvulla – yrittäjän jaksaminen on kiinni aivan muusta”. Kirjoitukseni pointtina oli, että satunnainen loma ei pelasta ketään, jos tavallinen arki kuormittaa liikaa. Mielestäni yrittäjien pitäisi keskittyä satunnaisten lomien sijaan tasapainottamaan arkeaan vähemmän kuormittavaksi. Vain sillä on nimittäin pitkällä tähtäimellä merkitystä.
Nyt vuoden vaihduttua kohkataan taas tipattomasta tammikuusta ja sen merkityksestä. Minusta tipaton tammikuu on edellä mainituilta osin suoraan verrannollinen kerran vuodessa tehtävään lomamatkaan. Sekä tipattomalla tammikuulla että lomamatkalla on tietenkin positiivisia vaikutuksia ihmiseen ja terveyteen, mutta kumpikaan ei pelasta tilannetta, jos tavallinen arki on jotain aivan muuta. Siinä missä yrittäjän pitäisi keskittyä satunnaisten lomien sijaan arjen kuormittavuuteen läpi vuoden, pitäisi alkoholia käyttävien keskittyä satunnaisen tipattoman tammikuun sijaan arjen alkoholin käyttöön läpi vuoden.
Olen itse ajanut vahvasti Suomen alkoholilain höllentämistä. Kirjoitin jo kauan ennen lain hyväksymistä, että ”Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä”. Tuolloin kovaa kritiikkiä saanut näkemykseni osoittautui kuin osoittautuikin lopulta oikeaksi. Vuonna 2018 alkoholin kokonaiskulutus tulee laskemaan selvästi, sillä alkoholin saatavuus ei ole enää 2000-luvulla yhteydessä kulutukseen. Saatavuuden ja kulutuksen kausaatio on jäänyt viime vuosituhannelle, vaikka THL yhä vannookin perusteettomasti sen nimeen. Suomalaiset ovat siis fiksumpia kuin kukkahatut uskovat, sillä varsinkin nuoremmat sukupolvet osaavat nykyisin itse määritellä omat rajansa ilman kieltolain jäänteitäkin. Poikkeukset toki vahvistavat tämänkin säännön.
En itse ole koskaan viettänyt tipatonta tammikuuta, enkä tule sellaista todennäköisesti koskaan viettämään. Mieluummin pidän alkoholin kulutukseni maltillisena läpi vuoden, koska vain sillä on mielestäni merkitystä isossa kuvassa. Toki terveyden kannalta myös tipaton on ilman muuta hyväksi, mikäli sellaisen haluaa viettää, kunhan samalla pitää läpi vuoden alkoholin kulutuksen maltillisena. Näkisin mielelläni laajemminkin, että kaikenikäiset suomalaiset tarkastelisivat omaa juomistaan tipattoman tammikuun sijaan kokonaisuutena ja pyrkisivät vähentämään alkoholin kulutusta 12 kuukautta vuodessa. Hyvä olut tai lasillinen viiniä ruoan kanssa tai hyvässä seurassa silloin tällöin on paljon miellyttävämpää kuin kaatokännit kerran viikossa ja päälle pari-kolme olutta päivittäin läpi vuoden. Määrän sijaan olisi hyvä keskittyä laatuun ja nautintoon. Kokonaisuudella on merkitystä.
”Minun nuoruudessani eniten kännissä oleva oli joukon kovis, mutta nykyisin eniten kännissä oleva on ryhmän säälittävin.”
Uudet sukupolvet ovat vääjäämättä fiksumpia kuin edeltäjänsä, ja se näkyy erityisen hyvin alkoholikulttuurissa. Siinä missä nykyiset nelikymppiset viettivät nuorina viikonloppunsa keskustoissa ja puistoissa kilisevän kymppisäkin kanssa, pitävät nykyiset parikymppiset tuollaista vain junttina käytöksenä. Minun nuoruudessani eniten kännissä oleva oli joukon kovis, mutta nykyisin eniten kännissä oleva on ryhmän säälittävin. Toki nykyisetkin nuoret sukupolvet kuluttavat alkoholia, mutta pääasiassa maltillisesti ja keskittyen määrän sijaan laatuun. Alkoholin suhteen askel kohti eurooppalaista juomakulttuuria on siis ollut valtava, eikä se todellakaan ole kukkahattujen valistuksen ansiota. Dokaamisesta on tullut yksinkertaisesti epätrendikästä, kun ulkomaiset vaikutteet ovat rantautuneet Suomeen.
Olin taannoin vahvasti mukana ajamassa läpi uutta alkoholilakia, ja ajan yhä edelleen viinien saamista ruokakauppoihin. Vuosi sitten voimaan astunut uusi alkoholilaki osoitti, ettei saatavuuden lisääntyminen lisää kulutusta. Sama ilmiö tullaan näkemään myös viineissä, vaikka Alkon monopolia puolustava THL ja sen käsikassarat muuta hädissään väittävät. Uusi alkoholilaki on jo osoittanut, että nuo ”asiantuntijat” viisveisaavat realismista silloin, kun vaakakupissa on Alkon rahat. Muutamien kansanedustajien lisäksi myös tutkijat laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Sulle, mulle, vaapulavissun. Tästä syystä THL tulee jatkossa asettaa lainsäädäntöä valmisteltaessa puolueettoman tutkimustahon sijaan suoraan Alkon edunvalvojien lokeroon.
Viinien saaminen ruokakauppaan täytyy olla seuraavassa hallitusohjelmassa, mutta yhtä lailla siinä tulee olla ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveron laskeminen 24 prosentista 14 prosenttiin. Nykytilanne on hämmentävän kaksijakoinen, sillä juhlapuheissa halutaan siirtää alkoholin kulutusta kotitalouksista valvottuihin olosuhteisiin, mutta samaan aikaan alkoholin nauttimista valvotuissa olosuhteissa verotetaan ankarammin kuin ruokaa. Köyttä ei voi vetää ja työntää samaan aikaan.
”Viinilasillinen maksaa ravintolassa yhtä paljon kuin viinipullo Alkossa.”
Ei ole vaikea arvata juodaanko viiniä kotona vai tunnelmallisessa ravintolassa niin pitkään, kun viinilasillinen maksaa ravintolassa yhtä paljon kuin viinipullo Alkossa. Ravintoloissa anniskeltavan alkoholin arvonlisäveron laskeminen 14 prosenttiin paitsi siirtäisi kulutusta kotitalouksista ravintoloihin myös nostaisi samalla ravintolaruoan menekkiä ja lisäisi siten alan työllisyyttä. Kun mukaan lasketaan vielä ravintoloissa tapahtuvasta maltillisesta nautiskelusta syntyvä sosiaalinen hyvinvointi, olisi kokonaistulos positiivinen.
Ravintola-alan juomien arvonlisäveron järkeistäminen vaatii eduskuntaan nykyistä enemmän terveellä järjellä varustettuja tolkun ihmisiä. Uuden alkoholilain äänestyksessä nähtiin taannoin, että nykyisestä eduskunnasta lähes puolet (94/200) on reliikkejä, jotka halusivat valtion jatkavan kieltolain ajoilta periytyvää holhousta. Valtaosa noista kehityksen jarruista edustaa 50+ ikäryhmää, mutta myös nuoremmista esimerkiksi Vihreät vastustivat jyrkästi holhouksen purkamista. Seuraavissa vaaleissa erityisesti nuorten äänestäjien kannattaa pohtia tarkkaan millaisen tulevaisuuden puolesta äänestävät.
Mutta vielä siitä tipattomasta tammikuusta… Pitäkää ihmeessä sellainen, mikäli haluatte. Mutta kiinnittäkää mieluummin yhtä alkoholitonta kuukautta enemmän huomiota koko vuoden alkoholin kulutukseen. Humalahakuisuus ei ole enää 2000-luvun trendi, joten siitä olisi hyvä päästä viimein eroon. Nuoret sukupolvet ovat sen jo ymmärtäneet.
Olen seurannut Suomen alkoholilain uudistamista hyvin läheltä kesästä 2017 saakka, ja samalla olen saanut huomata miten suomalaisia ja heidän kykyään päättää omista asioistaan on toistuvasti epäilty päättäjien ja viranomaisten toimesta. Suomesta löytyy edelleen puolueita ja viranomaisia, jotka liputtavat avoimesti holhouksen puolesta. Holhousta halutaan Suomeen monin tavoin, mutta konkreettisin esimerkki on uusi alkoholilaki.
Minä en missään nimessä aja suomalaisten alkoholinkäytön lisäämistä, vaan sen vähentämistä. Peräänkuulutan nimittäin valtiota luottamaan suomalaisiin edes sen verran, että lopetetaan viimeinkin perusteeton holhoaminen ja mahdollistetaan siirtyminen eurooppalaiseen kulttuuriin. On 1960-lukulaista väittää, että 2010-luvulla suomalaiset ratkeaisivat edelleen ryyppäämään, jos nelosolutta tai viiniä voisi ostaa ruokakaupasta. Alkoholiin liittyy Suomessa edelleen kieltolain ajoilta periytyvä kielletyn hedelmän maku, koska saatavuutta on valtion toimesta rajoitettu. Tuo kielletyn hedelmän status täytyy alkoholilta riisua, ja se onnistuu vain yhdellä tavalla. Viranomaisten suussa vuosien varrella jo mantraksi muuttunut väite ”Saatavuuden lisääntyminen lisää kulutusta” ei pidä enää 2000-luvulla alkuunkaan paikkaansa. Uusi alkoholilaki on siitä konkreettinen käytännön esimerkki.
Esipuheet on pidetty, joten asiaan.
Uuden alkoholilain suurin häviäjä on ollut – kuten jo alkuvuodesta totesin – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka asemoi itsensä alkoholilain käsittelyssä Alkon lobbariksi ja etujärjestöksi. Siinä lokerossa THL tulee pitää myös jatkossa, kun eduskunnassa aletaan seuraavalla kaudella valmistella Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien myyntiä ruokakaupoissa.
Mitä THL sitten teki?
Se valehteli eduskunnalle alkoholilain seurauksista.
Millään muulla kuin tarkoituksellisella väärän tiedon levittämisellä ei voida selittää sitä, että THL muutti ennustettaan uuden alkoholilain aiheuttamista lisäkuolemista kesken prosessin alkuperäisestä 150 lisäkuolemasta jopa 500 lisäkuolemaan. Näin THL kertoi eduskunnan valiokunnalle. Ennusteen muutos tapahtui vieläpä siinä vaiheessa, kun alkoholilain läpimeno alkoi näyttää mahdolliselta. THL siis lisäsi panoksiaan ja uhkaili kansanedustajia entistäkin synkemmillä seurauksilla, jos he äänestäisivät uuden lain puolesta. Alkon lobbarina THL kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, ja ministeriö vastusti uutta alkoholilakia. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Tuli tuo käsky ennusteiden muutoksesta sitten ministeriöstä tai Alkon suunnalta, vesittivät perättömät väitteet koko laitoksen uskottavuuden pysyvästi.
Uuden lain voimaanastumisesta saakka Suomen alkoholin kulutus on ollut laskussa sekä litroissa että puhtaassa alkoholissa mitattuna. Historian kuumin hellekesä olisi helposti voinut nostaa kulutusta esimerkiksi viidellä prosentilla, koska suomalaiset viettivät koko viime kesän terasseilla niin ravintoloissa kuin kodeissakin. Toisin kuitenkin kävi. Parhaillaan kukkahatut ilakoivat kuitenkin uutisista, joiden mukaan alkoholin kulutus olisi noussut Suomessa tammi-elokuussa 1,1 prosenttia. Minun täytyy tuottaa heille pettymys.
Ei noussut. Fake news.
Suomessa(kaan) ei kannata lukea kaikkea mitä lehdissä lukee tai televisiossa ja radiossa kerrotaan. Kymmenet mediat ovat nimittäin uutisoineet asiasta virheellisesti. Todellisuudessa alkoholin kokonaiskulutus kyllä kasvoi hieman, mutta historiallisesta hellekesästä huolimatta se kasvoi vain 0,5 prosenttia. Se ei kasvanut 1,1 prosenttia. Medioissa virheellisesti väitetty 1,1 prosentin kasvu oli nimittäin ainoastaan vähittäis- ja anniskelumyynnin kulutuksen osuus. Ei kokonaiskulutus, kuten on virheellisesti uutisoitu. Saatavuuden parantaminen Suomessa vähensi Viron viinarallia, joka vähensi matkustajatuontia puhtaassa alkoholissa mitattuna peräti 200.000 litraa 5,2 miljoonasta 5,0 miljoonaan litraan. Kun matkustajatuonti saatiin laskettua mukaan kulutustilastoihin, putosi kokonaiskulutus 0,5 prosenttia. Tämän seikan jopa THL joutui lopulta myöntämään, mutta lukemattomissa suomalaisissa medioissa luvut ovat edelleen virheellisiä.
Julkisuudessa on ollut tähän saakka tieto, että THL ennusti alunperin 6 prosentin kulutuksen kasvun. Harva kuitenkaan tietää, että todellisuudessa THL ennusti uudelle alkoholilaille alunperin merkittävästi julkisuudessa olleita lukuja rajumpia seurauksia. Tässä alla ote laitoksen marraskuussa 2017 julkaisemista hurjista uhkakuvista.
THL ennuste 2017
Kuten edellä nähdään, THL ennusti kokonaiskulutuksen kasvuksi pahimmassa skenaariossaan uskomatonta 10,3 – 12,5 prosenttia, mikäli keskivahvuus olisi noussut 5,5 prosenttiin. Laitoksen tehtävä on laatia skenaarioita, joista kansanedustajille esitettäväksi valittiin lopulta kuvassa paksummalla fontilla nähtävä 6,0 prosentin kasvuennuste. Tuota ennustetta THL laski myöhemmin 4 prosenttiin saatuaan tietää tulevasta alkoholilain korotuksesta. Joulukuussa 2017 ei ollut vielä aavistustakaan nurkan takana odottavasta historian upeimmasta hellekesästä, jonka myötä alkoholin kokonaiskulutus nousi lopulta vain 0,5 prosenttia. Tuota voidaan pitää upeana saavutuksena, ja kesän jälkeen tilasto tulee tasoittumaan, kunhan syys-lokakuun luvut saadaan mukaan.
Helsingin Sanomien ansiokkaan THL-kriittisen artikkelin jälkeen itse laitoksen pääjohtaja Juhani Eskola vastasi lehdessä esitettyihin väitteisiin. Pääjohtaja syyttää nyt laitoksensa antamia virheellisiä ennusteita pelkästään alkoholin hintakehityksen väärällä arviolla. Aikoinaan THL julkaisi kuitenkin hurjien ennusteiden kanssa samaan aikaan myös perusteet, joilla se päätyi noihin ennusteisiinsa. Tuolloin THL kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia näiden viiden eri tekijän kautta:
1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).
Näistä viidestä vaikuttavasta tekijästä kaikki paitsi hinta ovat sittemmin toteutuneet. 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä on jo toteutunut, yrittää THL syyttää Alkon lobbaamisesta kohtaa 2, joka ainoana ei ole toteutunut. Joko muut neljä kohtaa olivat alunperinkin vain silmänlumetta tai vaihtoehtoisesti THL keksi hätäpäissään syyttää hintoja siitä, että sen kansanedustajille maalaamat uhkakuvat 500 lisäkuolemasta vuosittain eivät lopulta toteutuneetkaan. Tuskin laitoksella uskottiin syksyllä 2017, että alkoholilaki menisi läpi vastoin laitoksen tahtoa ja että siellä jouduttaisiin joskus vielä selittelemään perättömiä uhkauksia.
Uuden alkoholilain voimaantulon jälkeen saadut tilastot ovat olleet myrkkyä THL:n lisäksi myös muille holhousvaltiota rakastaville, kuten Pekka Puskalle, Toimi Kankaanniemelle, Päivi Räsäselle ja EHYT ry:lle. Näiden toiminta perustui väitteelle, jonka mukaan suomalaiset olisivat katuojassa juotuaan sunnuntaina ruokakaupasta ostamansa pari 5,5-prosenttista pintahiivaista American Pale Alea. Suomalaiset olivat kuitenkin fiksumpia ja vastuullisempia kuin mitä lisää holhousta haluavat tahot uskoivat – Touko Aalto ja lähes kaikki muut Vihreät mukaan lukien. Suomalaiset osasivat käyttäytyä, eivätkä hamstranneet ruokakaupassa ostoskärryjään täyteen Lonkeroa. Edes houkuttelevan väriset limuviinat eivät häikäisseet nuoria naisia juomaan niillä itsensä tärviölle, kuten THL-asiantuntija vielä pari päivää sitten Maikkarin haastattelussa vihjasi.
Suomi osoitti uuden alkoholilain myötä olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen, eli viinit ruokakauppoihin. Sen käsittelyyn on jo nyt varattu Alkon asiaa ajavalle THL:lle lokero muiden lobbarien ja edunvalvojien joukossa. Lisäksi kotitalouksissa tapahtuvaa alkoholin kulutusta tulee jatkossa ohjata ravintoloihin alentamalla ravintola-alan arvonlisäveroa 14 prosenttiin. Nykyisin ravintolassa nautitun viinilasillisen hinnalla saa ostettua kotiin koko viinipullon, joten hyvän viinilasillisen sijaan juodaan usein kerralla koko pullo. Kaiken tämän keskellä täytyy vielä myöntää, että yhden oluiden lajin kulutus on ollut alkoholilain voimaantulon jälkeen niin kovassa kasvussa, ettei sitä kukaan varmasti uskonut todeksi. Kasvulistan kärjessä komeilevat nimittäin alkoholittomat oluet. Uusi alkoholilaki on ollut terveysteko.
Suomalaiset juovat paljon alkoholia, mutta eivät ole siinä lähelläkään Euroopan kärkeä. Siitä huolimatta alkoholin kulutusta on paikallaan vähentää esimerkiksi lainsäädännön avulla. Muutos onnistuu mielestäni parhaiten vapauttamalla alkoholin myyntiä, eli poistamalla alkoholiin kieltolaista saakka liitetty kielletyn hedelmän mielleyhtymä. Kirjoitin blogissani jo viime syksynä hyvissä ajoin ennen uuden alkoholilain käsittelyä, että ruokakaupoissa myytävän alkoholin vahvuuden nostaminen 5,5 prosenttiin tulisi lisäämään kansanterveyttä. Tuolloin monet holhoukseen, kieltoihin ja monopoliin uskovat kukkahatut – THL ja Pekka Puska etunenässä – pitivät näkemystäni täysin absurdina, koska heidän mukaansa alkoholin saatavuuden lisääminen ajaisi suomalaiset automaattisesti alkoholisteiksi. Toisin kävi.
Viime kesän toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat Suomen mittaushistorian helteisimmät, joten viime kesänä jos koskaan alkoholin kulutuksen olisi pitänyt nousta räjähdysmäisesti. Siitä huolimatta kulutus kuitenkin kasvoi Valviran tuoreiden tilastojen mukaan heinäkuun loppuun mennessä vaivaisen yhden prosentin. Yhden prosentin! Tämä siitä huolimatta, että suomalaiset viettivät koko kesänsä terasseilla. Valviran tammi-heinäkuun tilasto osoittaa, että alkoholin kulutus nousi prosentin sekä litroissa että puhtaana alkoholina mitattuna. Ja Valviran tilasto on päivänselvä tosiasia, ei kenenkään mielipide. Historiallisena hellekesänä kulutuksen olisi jo ilman alkoholilakiakin tullut nousta useilla prosenttiyksiköillä, mutta nyt kulutuksen kasvu näyttää olleen hyvin marginaalista ja vähittäiskulutus on kaiken lisäksi vähentynyt viimevuotisesta.
Valviran tilaston prosentin kasvu tulee luonnollisesti ravintoloista, koska juuri ravintoloiden terasseilla kesä oli historiallisen upea. Sen sijaan alkoholin vähittäiskulutus muualla vähentyi tammi-elokuussa, kertoo puolestaan Taloustutkimuksen juuri julkaisema tilasto. Taloustutkimus arvioi alkoholin vähittäiskulutuksen saatavilla olevien Alkon ja päivittäistavarakaupan myyntitietojen sekä matkustajatuontitietojen perusteella, eli luvuissa on mukana myös paljon puhuttu matkustajatuonti. Hellekesästä huolimatta alkoholin litramyynti laski Tilastokeskuksen mukaan 0,4 prosenttia ja puhtaana alkoholina 0,3 prosenttia.
Puska ja THL keksivät taannoin hätäpäissään (todennäköisesti kuitenkin selvin päin) selityksen, jonka mukaan alkoholin kulutuksen todelliset luvut selviäisivät vasta useiden vuosien päästä. Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan voi uskoa, että myynti- ja kulutustilastot muuttuisivat takautuvasti toisenlaisiksi tai että suomalaiset ratkeaisivat juomaan esimerkiksi syksyn pimeyden alkaessa. Tuollaiset seliselitykset tulee jättää aivan omaan arvoonsa.
”Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta.”
Alkoholin kulutuksen tasaisena pysymisen kanssa samaan aikaan kaupan alalta on tullut viestiä alkoholittomien juomien suosion rajusta kasvusta. Esimerkiksi alkoholittomia oluita ja siidereitä on myyty paikoin jopa 50 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Miten on mahdollista, että alkoholin myynnin vapauttaminen ruokakaupoissa ei ole nostanut alkoholin myyntiä, mutta alkoholittomien juomien myynti on huimassa kasvussa? Minä kerron vastauksen: Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta. Eduskunnan äänestäessä taannoin uudesta alkoholilaista erityisesti SDP, Vasemmisto ja Vihreät halusivat kuitenkin jatkaa suomalaisten holhoamista. Niistä ei siis herunut vieläkään luottoa suomalaisten yksilönvapauteen sekä kykyyn pitää huolta itsestään ja omista asioistaan.
Pääsin viime syksynä ja talvena seuraamaan alkoholilain käänteitä aivan ytimestä, ja tuolloin Alkon monopolin eturintama Pekka Puska ja THL etunenässä levittivät eduskunnassa perättömiä väitettä, joiden mukaan uusi alkoholilaki tappaisi hyväksymisensä jälkeen vuosittain jopa 500 ihmistä enemmän vuodessa. Nämä sadat kuolemat olisivat heidän mukaansa alkoholilain puolesta äänestävien kansanedustajien vastuulla. Kuten jo viime syksynä kirjoitin, ei tällainen uhkailu perustunut mihinkään tilastoon tai selvitykseen, vaan ne oli vedetty niin sanotusti hatusta. Tarkoituksena oli ainoastaan puolustaa Alkon monopolia kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Pidän edelleen erittäin harmillisena, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL romutti puolueettoman tutkimuslaitoksen statuksensa lähtemällä politikoimaan lausunnoilla Alkon monopolin puolesta. Jatkossa eduskunnan tuleekin lokeroida THL puolueettoman asiantuntijatahon sijaan muiden vastaavien etujärjestöjen joukkoon.
”Eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen.”
Palataan vielä viime kesään. Mikäli se olisi ollut vuoden 2017 kaltainen sateinen ja tuulinen kauhistus, olisi alkoholin kulutus romahtanut. Viime kesään sisältyi kuitenkin ennätysmäärä hellepäiviä. Jos uusi alkoholilaki tulisi koskaan nostamaan suomalaisten alkoholin kulutusta, olisi se tapahtunut viime kesänä. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten on täysin perusteltua todeta viime syksynä kirjottamini sanoin, että ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholiprosentin nostaminen on lisännyt kansanterveyttä. Toivottavasti ensi kesä on yhtä upea kuin kulunut, mutta jos vuoden 2017 sadekesä uusiutuu, niin alkoholin kulutuksessa voidaan nähdä jopa kaksinumeroinen romahdus. Kirjoittakaa ennustukseni vaikka talteen syksyksi 2019.
Ensi kevään eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen. Seuraavan eduskunnan tulee sallia viinien myynti ruokakaupoissa ja valmistautua purkamaan Alkon monopoli. Uusi alkoholilaki on osoittanut vääräksi uskomuksen, että alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaisi automaattisesti kulutusta. Tuollaiset taantuneet kieltolain aikaiset uskomukset pitäisi viimein kyetä unohtamaan, sillä elämme nykyisin 2000-luvulla. Haluan, että suomalaisten alkoholin kulutus vähenee entisestään. Se onnistuu parhaiten lopettamalla holhoaminen ja vapauttamalla alkoholijuomat ruokakauppojen hyllyille. Vain siten alkoholista poistuu viimein kielletyn hedelmän houkutus.
Olen seurannut uuden alkoholilain kiemuroita hyvin tarkasti jo pidemmän aikaa. Taannoin ehdin jo hetken kuvitella, että Alkon etupiirin johtama kampanjointi olisi jo ohi, koska tilastot osoittivat noiden kehityksen jarrujen olleen raikkaasti väärässä. Uusi alkoholilaki on nimittäin tilastojen mukaan pienentänyt alkoholin kulutusta ja siten konkreettisesti pelastanut ihmishenkiä.
Kampanjointi ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Vastakkain ovat edelleen ihmiset, jotka uskovat yksilön vapauksiin ja luottavat suomalaisten kykyyn tehdä omat päätöksensä, ja toisella puolella Alkon etupiiri, joka THL:n ja johdolla pyrkii pitämään monopolin voimissaan kaikin keinoin tilastoista ja faktoista piittaamatta.
Tänään olen ihmeissäni seurannut keskustelua, joka sai alkunsa poliisihallituksen aamulla julkaisemasta hämmentävästä tiedotteesta. Uuden alkoholilain vastaisesta kampanjastaan tunnettu Helsingin Sanomat julkaisi nimittäin poliisihallituksen tiedotteen kritiikittä ja ilman faktojen tarkistusta väittäen, että uusi alkoholilaki olisi aiheuttanut poliisille tammi-heinäkuussa peräti 12.000 uutta hälytystehtävää. Helsingin Sanomat ei kyseenalaistanut lainkaan poliisihallituksen väitettä.
”Vuoden alussa voimaan tulleen alkoholilain muutoksen seurauksena poliisin hälytystehtävät ovat tammi-heinäkuun aikana lisääntyneet yli 12 000:lla huolimatta siitä, että samaan aikaan kotihälytystehtävien määrä on laskenut.” – Poliisihallitus 20.8.2018
”Poliisin hälytystehtävät ovat lisääntyneet yli 12 000 tehtävällä tammi–heinäkuun aikana alkoholilain muutosten seurauksena, poliisi tiedotti maanantaina. Kotihälytystehtävien määrä on kuitenkin samaan aikaan laskenut.” – Helsingin Sanomat 20.8.2018
Poliisihallituksen väite on niin absurdi, että päätin kaivaa sitä tarkemmin. Pian selvisi, että tuossa tiedotteessaan poliisihallitus samaistaa kaikki poliisin hälytystehtävät ja ravintoloiden sulkemisaikaan kohdistuvat tehtävät toisiinsa sekä syyttää niiden kasvusta kategorisesti vain ja ainoastaan alkoholilakia. Yhtään kriittistä tarkastelua kestävää perustetta tuolle väitteelle ei tietenkään esitetä, koska väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olisin odottanut medioilta edes välttävää faktantarkistusta, mutta tällä kertaa poliisin tiedote sopi mainiosti ainakin Helsingin Sanomien linjaan.
Mikään saatavilla oleva tilasto ei vahvista poliisihallituksen väitettä, sillä olen tänään kaivanut lähteideni välityksellä aiheeseen liittyvää materiaalia kissojen ja koirien kanssa. Sen sijaan poliisin tuorein julkinen tilasto tammi-kesäkuulta löytyi. Se osoitti, että poliisin hälytystehtävien määrä on noussut tammi-kesäkuussa 9.525 kappaleella, eli 1,87 prosenttia. Voidaan olettaa, että poliisihallituksen tiedotteen väite perustuu saman tilaston uudempaan versioon, jolloin kuukautta pidemmällä periodilla hälytystehtävien kokonaismäärän kasvu voisi hyvin olla tiedotteessa mainittu 12.000 kappaletta. Siis kokonaismäärän kasvu, koko maassa ja kaikista syistä.
Tässä yllä ote tuosta tuoreimmasta julkisesta tilastosta. Poliisihallitus ja monet mediat kuitenkin väittävät siis nyt, että hälytystehtävien määrän kasvu johtuisi vain ja ainoastaan alkoholilaista. Toisin sanoen yhdellä mittaushistorian kuumimmista hellekesistä ei katsota olleen mitään osuutta suomalaisten lisääntyneeseen alkoholin ja ravintolapalvelujen käyttöön sekä niiden seurauksiin. Tuollainen väite on terveen järjen vastainen.
Työskentelin aikoinaan yli kaksi vuosikymmentä ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa, ja tiedän kuten sinäkin, että nimenomaan aurinkoinen kesäkeli saa suomalaiset liikkeelle. Kulunut kesä oli yksi mittaushistorian kuumimmista, sillä Suomessa oli touko-kesä-heinäkuussa reilusti yli 60 hellepäivää. Terassit täyttyivät siis kesästä nauttivista ihmisistä päivä toisensa jälkeen päinvastoin kuin edellisenä kesänä. Jokainen muistaa varmasti vielä kesän 2017, joka oli sateisin ja synkin miesmuistiin.
Nämä kaksi kesää olivat siis kuin yö ja päivä, ja se näkyy luonnollisesti myös tilastoissa niin poliisin tehtävissä kuin alkoholin, pullovesien kuin jäätelönkin kulutuksessa. Johtuuko hälytystehtävien kasvu siis vain alkoholilaista, vai voisiko historiallisen pitkällä helleputkellä olla edes pientä vaikutusta?
Poliisi väittää syylliseksi vain alkoholilakia.
Erään kohdan tuossa tiedotteessa minäkin allekirjoitan, vaikka sen mainitseminen onkin poliisilta lähes facepalmin arvoinen suoritus. Tiedotteessa nimittäin kerrotaan, että öisin kello 05-06 välisenä aikana tapahtuneiden tehtävien määrä on kasvanut 65 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Voisiko syy ihan sattumalta olla, että vuosi sitten ravintolat menivät kiinni jo 4.00 ja tänä vuonna ne menevät kiinni vasta tuntia myöhemmmin 5.00? Poliisi ei luonnollisestikaan kerro tiedotteessaan paljonko kello 04-05 tapahtuneet hälytystehtävät ovat vähentyneet viime vuodesta, koska se vesittäisi koko jutun.
”Muun muassa pahoinpitelytehtävien määrä on noussut aamulla kello 5-6 lähes 65 prosenttia, päihtynyt henkilö ja häiriökäyttäytyminen / ilkivalta -tehtävät yli 27 prosenttia edellisen vuoden maalis-heinäkuuhun verrattuna.” – Poliisihallitus 20.8.2018
Alkoholilaista tietenkin saa ja pitää keskustella avoimesti ja julkisesti. Toivoisin kuitenkin, että esimerkiksi Helsingin Sanomat ja muut perinteiset mediatalot eivät uskoisi kritiikittä kaikkea mitä niille esimerkiksi juuri poliisin taholta syötetään. Medioiden tulisi pyrkiä pysymään faktoissa, jotka olisi hyvä vielä tarkistaa ennen julkaisemista – tulivat sitten mistä lähteestä tahansa.
Poliisihallitus näyttää valjastaneen uuden alkoholilain keppihevosekseen pitääkseen budjettinsa ja jopa kasvattaakseen sitä. Joulukuussa 2017 sisäministeriö arvioi, että Suomen poliisiin tarvittaisiin uuden alkoholilain myötä peräti 170 uutta henkilötyövuotta. Arvio perustui siihen, että alkoholin saatavuuden parantuminen tulisi lisäämään kulutusta ja haittoja. Sittemmin paljastui, että Valviran tilastojen mukaan alkoholilaki päinvastoin vähensi kulutusta ja haittoja. Kulunut hellekesä nähtiin ehkä poliisihallituksessa tilaisuutena syyttää hälytystehtävien kasvusta alkoholilakia, jotta poliisin olisi helpompi perustella tarvettaan uusille määrärahoille ajankohtaisella aiheella. Ajoitus juuri budjettiriihen alla vahvistaa osaltaan näkemystäni.
Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tunnetusti esittää itsensä tarpeellisena. Poliisihallitukselta lähti kuitenkin mopo käsistä, kun se sysäsi poliisin hälytystehtävien kasvun pelkästään alkoholilain syyksi. Jokainen tietää, että poliisi tarvitsee lisää resursseja ja että Suomi tarvitsee lisää poliiseja. Tarpeesta tulisi kuitenkin voida keskustella faktapohjalta.
Jälkikirjoitus
Olen käynyt tämän blogikirjoitukseni jälkeen eri somekanavissa keskusteluja lukuisten ihmisten kanssa, ja joukossa on myös toimittajina ja poliisina työskenteleviä. Yksikään poliisi ei ole onnistunut perustelemaan poliisihallituksen väitettä, joten sen perättömyys lienee päivänselvä. Samaan aikaan yksikään poliisin tiedotteen ilman faktantarkistusta julkaissut media ei ole korjannut uutisankkaansa, sillä perätön väite alkoholilain seurauksista on Helsingin Sanomien lisäksi lukuisten muidenkin verkkomedioiden sivuilla. Tämä tapaus on jälleen kerran osoitus siitä, että suomalaisen kuluttajan ei tule koskaan varauksetta uskoa kaikkea mitä ns. perinteiset mediat uutisoivat.
Positiivinen uutinen sen sijaan löytyi Itä-Suomesta, jossa poliisi puhuu asioista asioiden nimillä. Poliisilaitos nimittäin julkaisi oman tiedotteensa, jonka sisältö poikkeaa poliisihallituksen vastaavasta. Itä-Suomen poliisilaitos tiedotti hälytystehtäviensä määrän kasvusta, mutta ei syyttänyt siitä alkoholilakia, vaan syyttävä sormi osoitti sinne minne kuuluikin. Tässä alla tuosta tiedotteesta ote, johon minulla ei ole mitään lisättävää.
”Poliisin arvion mukaan, erityisesti hälytystehtävien määrän runsaus johtuu lämpimien kesäsäiden vilkastuttamasta ihmisten liikkuvuudesta. Myös kesän lämpimien myötä lisääntyneellä alkoholin ja muiden päihteiden käytöllä on osuutensa poliisin hälytystehtäviin.” – Itä-Suomen poliisilaitos 7.8.2018
