Yksityisautoilijat ovat olleet jo vuonna 1958 tilapäiseksi säädetystä autoverosta lähtien lypsylehmiä, joilta vuosittain kerättävästä 8,3 miljardista eurosta vain alle miljardi ohjautuu tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa määrä on peräti 2,5-kertainen, ja tuloksia jokainen siellä autoileva voi ihastella omin silmin.
Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa pitkien välimatkojen maakunta, joten merkittävälle osalle keskustojen ulkopuolella asuvista auto on välttämätön arjen väline. Lisäksi jokaisen suomalaisen hyvinvoinnille elintärkeä tavaraliikenne liikkuu juuri rapistuvilla maanteillä, joiden heikko kunto uhkaa jo tavallista arjen logistiikkaa oli kyse sitten maidon, ruoan, postin tai puutavaran kuljetuksesta. Tieverkostomme korjausvelka onkin paisunut jo peräti 2,5 miljardiin euroon.
Rinteen hallitusohjelmassa mahdollistetaan lisäkuluja autoilijoille kaupunkien ruuhkamaksuina. Lienee turha toivoa, että kerättäviä rahoja käytettäisiin teiden kunnossapitoon. Nyt voisi olla paikallaan ryhtyä keräämään meiltä autoilijoilta vapaaehtoista täsmärahaa, joka ohjattaisiin sellaisenaan tieverkoston perusparannukseen.
Esitän, että tuore liikenneministeri Sanna Marin ryhtyy ajamaan muutosta autojen rekisterikilpiä koskevaan sääntelyyn. Monissa maissa on jo nyt mahdollista valita rekisteritunnus ilman pakollisia väliviivaa, numeroita ja kirjaimia. Esimerkiksi Norjassa muutos tehtiin kaksi vuotta sitten. Lukuisat yritykset ja yksityishenkilöt olisivat varmasti välittömästi tilaamassa tällaisia erikoiskilpiä, joiden hintalappu voisi olla esimerkiksi 1 000 euroa kappaleelta. Tietojärjestelmistä hanke tuskin jää kiinni, sillä Suomen tulisi olla niiden kehityksen mallimaa. Olennaisinta olisi, että näin kerätyt rahat korvamerkittäisiin nimenomaan teiden perusparannukseen.
Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
yrittäjä
Kirjoitus on julkaisi Aamulehden mielipidepalstalla 30.6.2019.