Julkaistu

Sote-sumutus alkoi – nyt tarvitaan medialukutaitoa ja hyvää muistia

Sanna Marinin (sdp) hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Aki Linden (sdp) ihmettelee parahaillaan sosiaalisessa mediassa suomalaisten lääkäriin pääsyn hitautta. Samalla hän myöntää miten yksityisen puolen lääkäriin pääsee heti ja julistaa ajavansa samaa mahdollisuutta kaikille suomalaisille. Lindenin puheet ja teot eivät kuitenkaan kohtaa, sillä hänen oma hallituksensa on nimenomaan heikentänyt julkisten terveyspalvelujen hoitoonpääsyä järjestelmällisesti ja ideologisin perustein.

Rinteen/Marinin hallitus on ajanut kaaokseen sekä vanhustenhoidon että vastustanut terapiatakuuta. Puheet tuhansista uusista lääkäreistä ja hotitakuusta ovat nekin osoittautuneet  katteettomiksi. Kela-korvauksen leikkaamisella hallitus on eriarvoistanut suomalaisia terveydenhoidossa ja pidentää hoitojonoja. Kaiken lisäksi hallituksen sote-uudistuksen yksi kantavista teemoista on ollut yksityisten sote-yritysten järjestelmällinen alasajo. Tämän kaiken jälkeen ministeri Linden myöntää julkisesti miten paljon parempaa hoitoonpääsy on yksityisellä sektorilla ja julistaa haluavansa yhtä laadukasta palvelua julkiselle sektorille. Ministeri aliarvioi suomalaisten kyvyn ymmärtää syy-seuraus -suhteita.

Ministeri Linden puhuu joko tarkoituksella perättömiä vaalien lähestyessä tai vaihtoehtoisesti hän ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Jokainen voi itse pohtia kummasta on kyse. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sosialistiset pyrkimykset keskusjohtoisuuteen ovat ajaneet taas yhden poliitikon harhailemaan totuuden ja disinformaation rajamaille, koska osa äänestäjistä varmasti myös uskoo tuollaista pajunköyttä. Tätä tulkintaa perustelee Lindenin saman päivän ulostulo, jossa hän toteaa yksityisten palvelujen hintojen nousseen ja syyttää siitä yksityisen sektorin oligopolia. Jälleen kerran perusteettomasti – joko tietoisesti tai tietämättään.

Oligopoli tarkoittaa tilannetta, jossa markkinoilla on vain muutama toimija. Ministeri Linden ei joko tiedä tai hän ei halua kertoa, että Suomessa on 18 200 sote-alan yksityistä yritystä. Niitä samoja, joiden toimintaa vasemmisto pyrkii ajamaan järjestelmällisesti alas ja siten myös isojen kansainvälisten toimijoiden haltuun. On huolestuttavaa nähdä miten suomalaisia sumutetaan luulemaan, että vasemmisto pyrkisi parantamaan suomalaisten terveyspalveluita. Totuus on nimittäin päinvastainen, kuten käytännössä olemmekin jo saaneet nähdä. Äänestäjät tarvitsevat tulevien vaalien alla medialukutaitoa ja hyvää muistia, jotta osaavat tehdä vaaliuurnilla oikeita ratkaisuja. Katteettomia vappusatasia lienee luvassa vielä paljon vaalien lähestyessä. Ja niissä on päällä punainen leima.

Äänestäjien aliarvioinnin häikäilemättömyyttä kuvaa hyvin se, että Marinin hallituksen edustajana ministeri vaatii nopeampaa hoitoonpääsyä tilanteessa, jossa hallitus itse parhaillaan heikentää suomalaisten terveyspalveluja ja ruuhkauttaa julkisen sektorin terveyspalveluja. Jopa vasemmiston omat asiantuntijat ja sote-virkamiestyöryhmä kertoivat jo ennen kela-korvauksen leikkauspäätöstä, että leikkauksen seuraukset heikentävät suomalaisten hoitoonpääsyä. Siitä huolimatta hallitus päätti leikata korvauksia, joista jokainen euro tuottaa veronmaksajille puhdasta säästöä. Tämä terveelle järjelle vieras päätös jakaa jatkossa suomalaisia kasteihin varallisuuden perusteella, koska maksukykyiset pääsevät jatkossakin yksityiselle lääkärille heti halutessaan. Samaan aikaan muut jäävät jonottamaan yhä piteneviin julkisen sektorin jonoihin.

Kokoomus on alusta saakka ajanut sote-alalle valinnanvapautta, jossa yksityinen sektori on vahvasti mukana lyhentämässä jonoja. Sellainen ei kuitenkaan Marinin hallitukselle käynyt ja seurausten inhimillinen hinta on valtava. Tuleva oikeistohallitus joutuu siivoamaan Rinteen ja Marinin hallituksen sotkuja kovalla kädellä. Todettakoon lopuksi, että kevään 2019 vanhuspalvelujen kohussa kokoomus oli ainoa puolue, joka kertoi millaiseen kaaokseen hoitajamitoitus tulisi johtamaan. Ja oli ainoana oikeassa. Hoitajamitoituksen seurauksena sadat vanhukset ovat nyt kokonaan ilman hoivapaikkaa. Sitä sopii miettiä.

Julkaistu

SDP:n hoitajahuijaus alkaa konkretisoitua

JULKAISTU 15.12.2019: Vanhustenhoito on Suomessa huonolla tolalla, mutta asiasta ei olekaan juuri puhuttu viime aikoina. Asialle täytyy tehdä jotain ja nopeasti, sillä emme voi kohdella esimerkiksi vankeja ja turvapaikanhakijoita paremmin kuin maata hartiavoimin koko ikänsä rakentaneita vanhuksia. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että vasemmistohallituksen aikana vanhustenhoitoon ei tehdä tarvittavaa ryhtiliikettä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että hallituksen osaaminen ei riitä, ja siksi puuhastelu on tähän mennessä ollut vain populistista tuuleen huutelua. Vanhusten tilanne ei tällä tietoa tule parantumaan ennen seuraavia vaaleja ja uutta oikeistohallitusta.

Perättömien puhumisen vuoksi pääministerin paikalta eronnut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi helmikuussa 2019 demarien hoitavan vanhusten hoitajamitoituksen kuntoon, jos puolue pääsee hallitukseen. Lupaus tehtiin kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja demarien kannatuksen ollessa syöksyssä. Ministeri Krista Kiuru (sdp) kauhoi nopeasti vettä vaalimyllyyn julistamalla, että hoivaongelma ratkeaisi ”yhdellä lauseella ja muutaman tunnin työllä”. Näiden lupausten siivittämänä demarit nousivat eduskuntavaaleissa niukasti maan suurimmaksi puolueeksi, kun erityisesti vanhukset lankesivat vaalivalheisiin hoitajamitoituksesta ja vappusatasesta.

Vaalien jälkeen suomalaiset ovat saaneet kokea karvaasti, että vaalilupaukset olivat yhtä vedenpitäviä kuin ruostunut katiska. Tarkoituksena ei koskaan ollut pitää lupausta, vaan ostaa ääniä vanhuksilta ja vanhustenhoidosta huolestuneilta. Siinä onnistuttiin, vaikka moni kertoi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja lupausten olevan perättömiä. Antti Rinne julisti ilosanomaa rahojen riittämisestä mihin tahansa, kunhan vasemmisto pääsisi tarttumaan vallankahvaan. Seuraukset ovat sittemmin olleet karut, kun jopa EU on antanut hallitukselle noottia jo heti hallituksen alkumetreillä. Syystäkin.

Juhlapuheiden takaa paljastui lopulta karu todellisuus, sillä SDP oli todellisuudessa hetkeä aiemmin itse esittänyt Tampereella hoitajamitoituksen laskemista. Hoitajamitoituksen heikentämisen puolesta äänesti valtuustossa myös nykyinen pääministeri Sanna Marin. Käytännön teot olivat siis päinvastaiset kuin vaalilupaukset, mikä on sittemmin osoittautunut vakiintuneeksi käytännöksi hoitajamitoituksen lisäksi myös vappusatasen, työllisyyden hoidon, poliisien määrän, koulutuksen kunnianpalautuksen ja lukuisten muiden vaalivalheiden myötä. Äänestäjiä sumutettiin oikein urakalla.

Kirjoitin kaksi kuukautta ennen vaaleja blogissani, että yksikään mitoitus ei ratkaise vanhustenhoidon ongelmia, sillä numeroiden sijaan tulee ottaa huomioon jokaisen vanhuksen yksilölliset tarpeet ja jokaiselle tehdä oma henkilökohtainen mitoitus palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Samalla totesin, että 0,7 hoitajamitoitus ei tule toteutumaan, koska siihen ei ole yksinkertaisesti rahaa eikä hoitajia. Vasemmistossa kirjoitukseni tyrmättiin jyrkästi, koska siellä kuviteltiin, että tarvittava rahavuori tulisi maagisesta rahaa sylkevästä taikaseinästä. Ei tullut. Taaskaan.

Kunnanvaltuutettuna ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuutettuna tiedän, että 0,7 hoitajamitoitukseen ei tule olemaan varaa vielä vuosikausiin jos edes vuosikymmenessä. Lisäksi puuttuvat myös mitoituksen toteuttamiseen tarvittavat 4 300 – 5 500 uutta hoitajaa. Meillä on siis käytettävissä hyvin rajalliset resurssit, jotka täytyy jatkossa kyetä kohdentamaan nykyistä tehokkaammin apua tarvitseville. Tässä kehityksessä yksilöllinen mitoitus on ratkaisun ensimmäinen tärkeä osa. Toinen osa on yksityinen palvelutuotanto, mutta vain tarkasti määriteltynä, valvottuna ja sanktioituna. Palvelun laadussa yksityinen on usein parempi kuin julkinen, kunhan valvonta hoidetaan kunnolla ja sanktiot ovat asianmukaiset. Viime vuosina näistä kolmesta yksikään ei ole ollut kunnossa. Mikään hoitajamitoitus ei olisi estänyt vanhustenhoidossa nyt paljastuneita ongelmia, sillä syy on valvonnan ja sanktioiden puutteesta.

Vaalien jälkeen SDP joutui myöntämään antaneensa äänestäjille katteettomia vaalilupauksia. Rinteen hallitus sysäsi nimittäin lupaamansa hoitajamitoituksen seuraavan hallituksen niskoille päättämällä, että 0,7 mitoituksen siirtymäaika päättyy vasta aprillipäivänä 2023, eli kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Ajankohta oli suorastaan profeetallinen, sillä hoitajamitoituksen käsittelystä tulikin hallituksessa yksi suuri aprilipila. Esimerkiksi sen rahoituksesta hallitus ei ole kyennyt vielä linjaamaan mitään, ja siitä on huolestuttu tähän mennessä erityisesti valtionvarainministeriössä.

Suurin vedätys paljastui kuitenkin, kun hallitus alkoi viimein saada jotain paperille saakka. Silloin nimittäin paljastui, että SDP kumppaneineen ei edes yritä esittää lakiin hoitajamitoitusta, vaan sen sijaan henkilömitoitusta, joka on täysin eri asia.  Hoitajille ei siis ole enää edes tarkoitus saada 0,7 mitoitusta, koska jatkossa mukaan lasketaan myös hoiva-avustajat. Avustajat eivät tarvitse lähihoitajan tai sairaanhoitajan koulutusta. Näin ollen SDP vesitti oman lupauksensa hoitajamitoituksesta jo ennen kuin sitä ryhdyttiin kunnolla edes valmistelemaan. Hoitajahuijaus siis paljastui karulla tavalla.

Rinteen-Marinin hallitus lupasi vielä kesällä 2019 suomalaisille, että henkilömitoituksen (ei siis hoitajamitoituksen) lakiesityksen tuotaisiin eduskuntaan vielä vuoden 2019 aikana. Eilen 14. joulukuuta 2019 kuitenkin varmistui, että tuokin lupaus oli lööperiä. Lakiesitys ei ole tulossa tämän vuoden aikana eduskunnan käsittelyyn. Ei ole, vaikka vaalien alla demarit lupasivat juhlallisesti, että hoitajamitoituksen korjaaminen olisi yhden lauseen ja muutaman tunnin homma. Ei ollutkaan.

Keskustelussa hoitajahuijauksesta on pyritty eriyttämään toteutus ja lakiin kirjaaminen. Todellisuudessa ne ovat yksi ja sama asia. Lakiin ei nimittäin tule kirjata asioita, joiden toteutukseen ei ole rahaa. Hoitajahuijauksessa on kyse juuri siitä. Valtionvarainministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuleva lakiesitys on ristiriidassa hallituksen budjetin kanssa sekä vuodelle 2020 että myös taloussuunnitelmassa vuoteen 2023 saakka. Vaikka SDP onkin nyt kaatamassa toteutuksen kustannuksia seuraavan hallituksen niskoille, ei se ole ymmärtänyt varata rahaa edes oman kautensa aikana tapahtuville seikoille. Voidaankin perustellusti todeta, että nelivuotias pikkutyttö osaa laskea budjettinsa paremmin kuin vasemmistohallitus.

Miksi näin kävi? Nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista on nähdäkseni kaksi skenaariota: Joko 1) demarit huijasivat äänestäjiä tietoisesti, koska olivat paniikissa laskeneen kannatuksensa vuoksi ja halusivat ostaa ikäihmisten äänet keinolla millä hyvänsä. Tai vaihtoehtoisesti 2) demarit eivät yksinkertaisesti tienneet paljonko hoitajamitoituksen toteuttamiseen tarvitaan hoitajia ja rahaa. Demarien toimintaa pitkään seuranneena minulla on taipumus uskoa, että molemmat vaihtoehdot pitävät paikkansa.

Molemmat skenaariot ovat hyvin huolestuttavia ja osoittavat, että alakoulun talousosaamisella ei kyetä hoitamaan taloutta ja siihen liittyviä vaalilupauksia. Tilanne on sama oli kyseessä sitten sitten hoitajamitoitus, vappusatanen. työllisyyden kasvu, poliisien määrä, koulutuksen kunnianpalautus, koulutusmiljardi tai opintorahan korotus. Yksikään noista vaalilupauksista ei tule toteutumaan, mutta demarien onneksi vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.