Julkaistu

Sote-uudistus romuttaisi pienten kuntien vaikutusvallan – myös Pirkanmaalla

Marinin hallituksen sote-esitys tulisi toteutuessaan romuttamaan suomalaisten hyvinvointia tavalla jollaista ei ole koskaan aiemmin nähty. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä yksityisten sote-palvelujen alasajoa, sote-asiantuntijoiden kritiikin järjestelmällistä sensurointia tai kansalaisten jakamista kahteen sotekastiin varallisuuden perusteella, vaan nyt keskitytään sote-pakettiin liittyvään kuntien vaikutusvallan katoamiseen maakuntauudistuksen myötä.

Mikäli erityisesti keskustan ajama maakuntauudistus joskus toteutuu, menettävät pienet kunnat viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa omien kuntalaistensa sote-asioihin. Pienet kunnat eivät jatkossa kykenisi vaikuttamaan asioihin edes yhdessä toimien, kun maakunnan keskuskaupungilla olisi yli puolet edustajista ja siten vaikutusvallasta. Minun on vaikea ymmärtää hallituspuolueiden kiimaa ajaa uudistusta, joka vie maakuntien äänestäjiltä ja poliitikoilta merkittävästi vaikutusvaltaa keskuskaupungeille.

Suomen kunnista 59 on jäämässä aluevaltuustoissa ilman yhtään paikkaa. Niistä seitsemän on Pirkanmaalla.

Kyllä, luit aivan oikein.

Ajatuspaja Toivon aluevaltuustoselvitys kertoo, että vuoden 2017 kuntavaalien tulosten perusteella jopa 59 pientä kuntaa olisi jäämässä ilman yhtään aluevaltuutettua. Tämä johtuu siitä, että nykyisistä kuntayhtymistä tuttuja äänivaltaleikkureita ei käytettäisi valittaessa uudet valtuutetut suoralla maakuntavaalilla. Näin ollen maakunnan suurin kaupunki saisi kokonsa mukaisesti eniten ääniä ja päätösvaltaa. Monissa aluevaltuustoissa keskuskaupunki saisi enemmistön, jolloin se voisi itse päättää muidenkin kuntien asioista välittämättä mitä muut kunnat ovat asioista mieltä ja mikä olisi niiden asukkaiden etu.

Kuudessa maakunnassa keskuskaupungin väkiluku on yli puolet maakunnan väkiluvusta ja viidessä yli 40 prosenttia. Ainoastaan Päijät-Hämeessä, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa edes yksi paikka on jokaisen kunnan ulottuvilla. Eniten nollan aluevaltuutetun kuntia olisi edellisten kuntavaalien perusteella Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Pirkanmaalla seitsemän kuntaa jäisi ilman valtuustopaikkaa. Seitsemän! Mitä näiden kuntien keskustavaikuttajat mahtavat ajatella puolueensa kärkihankkeesta, joka veisi kunnalta ja sen poliitikoilta vaikutusvallan kunnan omiin sote-asioihin? Se olisi mielenkiintoista tietää.

Maakuntauudistuksen toteutuessa Pirkanmaan aluevaltuustossa istuisi 79 valtuutettua, eli ehdokkaita maakunnan ehdokaslistaan voisi ottaa 98 per puolue. Tampere saisi kokonsa perusteella 42 valtuustopaikkaa, eli 53 prosenttia. Toisin sanoen Tampere voisi tehdä koko maakunnan sote-päätökset yksin muita kunnista välittämättä. Tämä ei nykyisin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ole mahdollista.

Pirkanmaalla kokonaan ilman valtuustopaikkaa jäisivät Ruovesi, Urjala, Vesilahti, Punkalaidun, Kuhmoinen, Kihniö ja Juupajoki. Enintään yhden valtuustopaikan saisivat Mänttä-Vilppula, Orivesi, Virrat, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano ja Pälkäne. Lempäälä saisi aluevaltuustoon kolme valtuustopaikkaa.

Kuten edellä jo totesin, keskuskaupungin ulkopuoliset kunnat eivät voisi edes yhdessä tuumin mitään keskuskaupungin enemmistölle, jonka turvin päätöksenteko olisi yksin yhden kunnan/kaupungin hallinnassa. Lienee selvää, että tällaisen tilanteen myötä päätöksenteossa painotettaisiin keskuskaupungin etuja esimerkiksi palveluverkon kehittämisessä. Tampereella on tuskin kovin suuria intressejä parantaa vaikkapa Lempäälän, Oriveden tai Vesilahden sote-palvelujen saatavuutta.

Maakuntavaaleissa ehdokkaat asetettaisiin luonnollisesti puolueiden toimesta, mutta listojen sisällä ehdokasjoukko painottuisi väkisinkin keskuskaupungin suuntaan ja se vaikuttaisi osaltaan valittavien järjestykseen. Vaikutusta korostaisi se, että kuntalaisilla on luontainen taipumus äänestää oman kunnan ehdokasta. Sellaista tilannetta ei tulla näkemään, että jokin puolueista painottaisi ehdokaslistaansa laatiessaan reuna-alueiden ehdokkaita keskuskaupungin ehdokkaiden kustannuksella. Jopa vappusatanen toteutuu ennen kuin niin tapahtuu.

Oli Sanna Marinin hallituksen sote-uudistuksen sisällöstä mitä mieltä tahansa – ja sehän on silkkaa höttöä – edes hallituspuolueiden ei pitäisi ohittaa tosiseikkaa, että SDP, Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto ja erityisesti Keskusta ovat nyt tekemässä uudistusta, jossa kuntien päätösvalta ohjataan yksinomaan keskuskaupungeille. Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa kehyskunnilla ei olisi enää mahdollisuutta vaikuttaa oman kuntansa ja kuntalaistensa asioihinsa. Jokainen voi vapaasti pohtia tulisiko tämä uudistus parantamaan vai heikentämään pienten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja.

Sitä kannattaa miettiä ennen kuntavaaleja.

Julkaistu

Ideologinen autovastaisuus näivettää Tampereen keskustaa

Tampereella on ollut jo yli viiden vuoden ajan käynnissä yksityisautojen vastainen liike, joka on aiheuttanut tähän mennessä paljon vahinkoa keskustan yrityksille ja elinvoimalle. Vuonna 2014 käynnistynyt autovastainen kampanja alkoi jo vuosia ennen ratikkapäätöstä, joten pelkästään ratikkaa tilanteesta on turha syyttää. Kyse on nimittäin laajemmasta ideologisesta autovastaisuudesta, joka on ollut alusta saakka vihreän liikkeen ytimessä ja päässyt lopulta soluttautumaan tamperelaisen päätöksenteon ytimeen.

Keskustan elinvoima näyttää olevan Tampereella ainoastaan sivuseikka, sillä kaupunkipolitiikan päätavoitteena on ollut viime aikoina yksityisautoilun estäminen kaikin keinoin. Hämeenkadun sulkeminen yksityisautoilta kesäkuussa 2014 aloitti tapahtumasarjan, jolla ostovoimaiset asiakkaat ajettiin pois Hämeenkadun ympäristöstä. Ratikan on määrä aloittaa liikennöinti 2021, eli seitsemän vuoden näivettämisen jälkeen. Toivoa sopii, että ratikka toisi keskustaan viimein takaisin ostovoimaa ja asiakasvirtoja. Mitään takeita siitä ei ole, mutta meidän kaikkien sopii toivoa keskustan palautumista entiseen asemaansa. Pidetään siis yhdessä peukkuja. Lienee kuitenkin liikaa toivottu, että Hämeenkadulta jo lähteneet kauppajätit palaisivat nopeasti takaisin.

LUE MYÖS: Yrittäjät jättävät uppoavan keskustan Tampereella (17.2.2015)

Hämeenkadun vähittäiskaupan alasajon jälkeen autovastainen liike huomasi, että he voivat seuraavaksi käyttää Ratapihankadun purkukuntoista rötisköä, niin sanottua tavara-asemaa, ideologisen tavoitteensa välineenä. Vuosikymmeniä tyhjäkäytöllä maisemaa rumentamassa seissyt kivikasa olikin yhtäkkiä suojelemisen arvoinen, mutta vain sen autoilulle aiheuttaman haitan ansiosta. Mitään todellista arvoa tönöllä ei ole koskaan ollut. Asuin itse aivan tavara-aseman naapurissa 15 vuoden ajan, eikä kukaan tuolloin vaatinut sen pelastamista, kunnes rakennuksesta tuli sattumalta kaupunkipolitiikan vihreä pelinappula. Nyt vakavissa talousvaikeuksissa oleva kaupunki polttaa useita miljoonia euroja tuon rötiskön siirtämiseen. Rahat käytetään siis homeisen kivikasan siirtoon sen sijaan, että niillä olisi palkattu esimerkiksi opettajia tai lastenpsykiatreja. Varsinainen arvopohja.

”Tammelantorille parkkipaikkojen menettäminen olisi kuolinisku.”
– torikauppias Mauno Laihonen 15.1.2020

Nyt Tamperelainen uutisoi, että Tampereen kaupungin jopoväki on valinnut seuraavaksi uhrikseen legendaarisen Tammelantorin, joka on yksi koko Suomen tunnetuimmista toreista. Ensin autoilijoiden merkittävä ostovoima ajettiin pois ydinkeskustasta ja nyt aivan sama hanke on menossa Tammelassa. Joku on nimittäin saanut yllättäen ja vastoin aiemmin luvattua päähänsä poistaa jo vuoden 2020 aikana Tammelantorin kadunvarsien 61 parkkipaikasta 50, jolloin jäljelle jäisi vain 11 parkkipaikkaa. Hämeenkadun parkkipaikkojen poistamisen ymmärsin, koska suoraan kadun alle tuli Hämpin Parkki. Tammelantorin tilanne on kuitenkin täysin toinen, koska vaihtoehtoista pysäköintiä alueella ei ole. Yhtään perusteltua ja kriittisen tarkastelun kestävää syytä alueen parkkipaikkojen poistamiselle ei siis ole olemassa. Pinninkatu ei ole koskaan ollut merkittävä pyöräreitti, mutta nyt parkkipaikat ollaan siitä huolimatta vaihtamassa pyöräbaanoiksi.

Tampere on saanut tartunnan Helsingissä jylläävästä viherviruksesta, jonka näkyviin oireisiin lukeutuu yksityisautoilun estäminen huolimatta terveestä järjestä, näivettyvästä elinvoimasta ja veronmaksajille koituvista kustannuksista. Ensin Tampereella ideologisen autovastaisuuden alttarille uhrattiin Hämeenkatu ympäristöineen, ja seuraava uhri on Tammelantori.

LUE MYÖS: Hämeenkatu näivettyi – autoileva ostovoima siirtyi kauppakeskuksiin (14.11.2019)

Muutin Tammelaan vuonna 1996 ja asuin jo pelkästään Pinninkadulla 15 vuoden ajan yhteen menoon. Olen edelleen mukana siellä sijaitsevassa taloyhtiössä, joten olen seurannut tarkasti Tammelan kehitystä jo vuosikymmenien ajan. Viime vuodet tiiviisti myös Viiden tähden keskusta ja Pinnin pihat -hankkeita, joista varsinkin ensin mainittu on todella hieno hanke. Tähän saakka Tammelan alueen asukkaille on kerrottu, että Tammelantorin ympäristön parkkipaikat poistuvat vasta maanalaisen toriparkin valmistumisen myötä. Silloin parkkipaikkojen vähentäminen onkin mielestäni perusteltua. Tammelantorin kadunvarsien pysäköintipaikat ovat tärkeitä monille asiakkaille, sillä kaikki eivät kulje bussilla tai jopolla. Parkkipaikkojen poistaminen ilman vaihtoehtoista pysäköintiä olisi siten kaupungilta omaan polveen puukottamista.

Porissa päätettiin viime viikolla muuttaa pysäköinti kauppatoria ympäröivillä kaduilla maksuttomaksi. Syykin oli vanha tuttu: ”Elinvoimaisuuden vahvistamiseksi keskusta-alueella on mahdollista toteuttaa myös aikarajoitettua lyhytaikaista pysäköintiä.” Pysäköinnin helpottaminen vahvistaa siis elinvoimaa. Jopoa ei kannata keksiä aina uudelleen.

Nyt Tampereella täytyy ottaa järki käteen, ettei Tammelantorin elinvoimalle käy yhtä huonosti kuin Hämeenkadulle kävi. Pinninkadun pysäköintipaikat voidaan toki poistaa, mutta vasta Tammelantorin pysäköintilaitoksen jo valmistuttua. Näin alueen asukkaille on aiemmin kerrottu ja niin täytyy myös käytännössä toimia. Tammelantori on osa upeaa Viiden tähden keskusta -hanketta, jossa Tampereen ydinkeskusta siirtyy hiljalleen kosken itäpuolelta länsipuolelle Tullin alueelle. Pyöräbaanat voivat siis hyvin odottaa kunnes toriparkki on valmis.

Ostovoima liikkuu autolla, ei Jopolla.

Julkaistu

Polttoaineveron korotus rokottaa eniten pieni- ja keskituloisia

JULKAISTU 18.12.2019 Autoilusta kerätyt maksut ovat Suomessa tolkuttoman korkeita verrattuna tieverkkoon tehtäviin investointeihin. Autoilijoilta kerätään vuosittain yli kahdeksan miljardia euroa, mutta tieverkon perusparannukseen käytetään vain alle miljardi euroa. Ei siis ihme, että Suomen tiet muistuttavat monin paikoin perunapeltoa. Tätä menoa voimme pian katsoa kateellisina Venäjän maanteitä. Lienee kiistatonta, että autoilijoilta kerättävillä rahoilla tehdään pääasiassa aivan muuta kuin parannetaan tieverkostomme tasoa.

Marinin hallitus valmistelee parhaillaan polttoaineveron korotuksia, joita ei voida hyvällä omatunnolla nimittää pelkiksi indeksikorotuksiksi. Autoilua kiivaasti vastustavat vihreät ovat siis päässeet panemaan sormensa peliin ja toteuttamaan autovastaista ideologiaansa. Eräs vihreiden kansanedustaja kommentoi asiaa Twitterissä, ja siitä alkoi mielenkiintoinen ja värikäs keskustelu. Monien tulkinta – myös minun – oli, että kansanedustajan mukaan polttoainevero kohdistuisi vain suurituloisiin. Hänellä oli useita tilaisuuksia korjata mahdollinen virhetulkinta, mutta niin hän ei tehnyt, vaikka osallistui samoihin ketjuihin vielä myöhemmin. Polttoainevero tasavero, joka iskee käytettävissä oleviin tuloihin suhteutettuna eniten tulodesiilien ala- ja keskiosaan. Siis pieni- ja keskituloisiin suomalaisiin.

Kansanedustaja pyrki nähdäkseni kommentillaan viemään huomion siitä tosiseikasta, että vasemmistohallitus rokottaa päätöksellään eniten pieni- ja keskituloisia suomalaisia perheitä. Tilastokeskuksen ja hallituksen esityksen mukaan  polttoaineveron korotus vaikuttaa käytettävissä oleviin tuloihin keskimäärin 0,13 prosenttia. Niistä suurituloisimpiin 0,08 prosenttia ja pienituloisimpiin 0,11 prosenttia, joten ero näiden kahden välillä on merkittävä. Polttoaineveron korotus on regressiivinen ja vaikuttaa kaikkein vähiten suurituloisiin ja kaikkein eniten keskituloisiin. Todellisuus on siis aivan muuta kuin mitä meille yritetään nyt vihervasemmiston taholta esittää. Hämmentävintä on, että vaikutus todetaan hallituksen omassa esityksessä, joten herää kysymys ovatko hallituspuolueiden edustajat lainkaan lukeneet omaa esitystään.

Hallituksen esitys polttoaineverosta, HE 66/2019

”Ehdotettujen veronkorotusten suorien vaikutusten arvioidaan olevan hyvin lievästi regressiivisiä, eli ne vaikuttavat suhteutettuna käytettävissä oleviin tuloihin hieman enemmän pienituloisten kotitalouksien asemaan. Suhteutettuna käytettävissä oleviin tuloihin veronkorotukset ovat keskimäärin noin 0,13 prosenttia, alimmassa tulokymmenyksessä 0,11 prosenttia ja ylimmässä 0,08 prosenttia. Suorien vaikutusten lisäksi veronkorotukset voivat vaikuttaa kotitalouksiin epäsuorasti muun muassa maaliikennepalvelujen hintojen nousun johdosta.” (Hallituksen esitys polttoaineverosta, HE 66/2019)

Vihreät ja sen kanssa hallituksessa istuvat SDP ja vasemmistoliitto ovat perinteisesti esiintyneet nimenomaan pienituloisten äänitorvina, mutta tällä kertaa pieni- ja keskituloiset saavat selkeän lisälaskun ja heidän työntekonsa kannattavuus heikkenee työmatkojen hinnan noustessa. Siksi on ymmärrettävää, että vihreät kiirehti peittelemään polttoaineveron todellisia vaikutuksia väittämällä, että se kohdistuisi vain suurituloisiin. Pieleen kuitenkin meni, sillä myös hallituksen lakiesityksessä on mukana Tilastokeskuksen selvitys verojen kiristymisen todellisista vaikutuksista eri tuloluokissa. Hallitus oli siis kiistatta tietoinen päätöksen vaikutuksista sitä tehdessään.

Suomessa on runsaasti pienituloisia ihmisiä, jotka eivät voi tehdä työmatkoja ja arjen liikkumistaan julkisilla liikennevälineillä esimerkiksi haja-asutusalueilla. He tarvitsevat oman auton, jotta pääsevät kantamaan kortensa suomalaisen yhteiskunnan eteen. Polttoaineen hinnankorotus iskee suhteessa tuloihin eniten perheisiin, joille auton omistamisen kalleus on jo muutenkin suurituloisia suurempi menoerä. Pahimmassa tapauksessa työssäkäynti voi muuttua taloudellisesti kannattamattomaksi, jos työmatkat omalla autolla maksavat liikaa. Suomi on suuri maa, joten kaikki eivät voi asua Helsingin Kalliossa trendikahvilan yläkerrassa raitiovaunureitin varrella.

Autoilun verotus on vääjäämätöntä, oli hallituksessa mikä kokoonpano tahansa. Aivan toinen asia on kuitenkin vasemmistovihreiden yritys valkopestä polttoaineveroa muka suurituloisten rokottamiseksi, kun totuus on päinvastainen. Suoraselkäisyys kannattaisi tässäkin asiassa. Ihmettelen samalla kovasti miten maaseudun puolueeksi itsensä maalannut keskusta on mukisematta hyväksynyt muutoksen, joka rokottaa erityisesti sen kannattajien taloutta haja-asutusalueilla. Keskusta vaikuttaa unohtaneen pitkien välimatkojen maaseudun asukkaat.

Eräs polttoaineveroa koskevasta keskustelusta jostain syystä lähes kokonaan puuttuva seikka on polttoaineen hintojen nousun vaikutus logistiikan kustannuksiin ja kulujen siirtyminen kuluttajahintoihin. Hallituksen nyt kaavailema historiallisen suuri polttoaineveron korotus tulee toteutuessaan iskemään hintojen nousun kautta eniten pienituloisiin suomalaisiin. Ja tietenkin myös pieniin kuljetusyrityksiin sekä niiden työpaikkoihin.

Autoilussa olennainen kysymys on paljonko autoilijoilta kerätyistä miljardeista investoidaan tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa panostus on peräti 2,5-kertainen Suomeen verrattuna, joten tätä menoa tulee vielä hätä käteen tieverkoston miljardien korjausvelan kanssa. Toimiva tieverkosto on elintärkeä osa kansalaisten jokapäiväistä logistiikkaa, joten se pitää koko maan toimimassa. Haluammehan, että ruoka ja tavarat liikkuvat jatkossakin.

Julkaistu

Eduskuntavaalit 2021 – vai sittenkin jo aiemmin?

JULKAISTU 4.7.2019: Kirjoitin heti hallituksen synnyttyä, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021 hallituksen hajottua ennenaikaisesti. Löin siitä myös lounaan vetoa. Perusteeksi totesin, että jo nyt kahtia revenneen Keskustan kannatuksen romahdettua alle 10 prosentin nousee puolueen tunnetusti vahva kenttäväki barrikadeille. Sitten valitaan enää sopiva keppihevonen hallituseron syyksi. Se voi olla esimerkiksi metsähakkuut, aktiivimalli, terroristivaimot tai hoitajamitoitus. Aika näyttää.

Kesäkuun alussa laskeskelin, että vihervasemmiston kanssa avioituneen Keskustan kannatus sinnittelisi 10 prosentin yläpuolella vuoden 2020 loppupuolelle saakka. Tuoreimmat gallupit viittaavat kuitenkin siihen, että olin väärässä. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet demokratian halveksimisen odottamattoman hyvin, sillä eduskuntavaalien suurimman häviäjän kannatus on paljon nopeammassa syöksyssä kuin osasin odottaa. Vaalien jälkeen kannatus on laskenut lähes prosenttiyksikön kuukaudessa, ja tänään julkistetun Yleisradion gallupin 11,7 prosentin kannatus on enää 1,7 prosenttiyksikön päässä kipurajasta. Keskustasta on tätä menoa tulossa pienpuolue jo syksyllä 2019, joten myös Rinteen hallituksen kaatuminen ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat ottamaan murskavoiton, jonka myötä ne joutuvat seuraavassa hallituksessa korjaamaan kovalla kädellä helppoheikkihallituksen aiheuttamia vahinkoja. Rinteen hallituksessa ”talouden raamien ei anneta rajoittaa ihmisten luovuutta”, joten seuraavalla hallituksella tulee olemaan epäkiitollinen työ tehdä välttämätön korjausliike maamme talouteen. Mitä pidempään viisikko rellestää, sitä suuremmat säästötalkoot tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Nyt odotetaan vain koska Keskustan kenttäväki heittää valkoisen pyyhkeen kehään. Jos vaalit järjestetään jo 2019 tai 2020, häviän lounaan. Sen tarjoan toki mielelläni jo pelkästään Suomen edun nimissä.

Hallitusneuvotteluissa nähdyt lehmänkaupat olivat isku vasten kasvoja edustukselliselle demokratialle ja ne romuttivat suomalaisten luottamusta äänestämisellä vaikuttamiseen. Koskaan aiemmin eduskuntavaalien suurin häviäjä ei ole sanellut hallitusohjelmaa veto-oikeudellaan. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että Keskusta käytti hallitustunnustelijana toimineen Rinteen ahdinkoa nerokkaasti hyväkseen. Puolue tiesi olevansa demarien viimeinen oljenkorsi, joten se sai hallitusneuvotteluissa kammettua Rinteen ja koko muun vihervasemmiston selkä seinää vasten. Seuraukset nähdään parhaillaan päivittäisenä eripurana, kun uunituore hallitus on jo heti alussa jakautunut useisiin riitaisiin leireihin. Keskustan neuvottelema hallitusohjelma korpeaa ymmärrettävästä vihervasemmalla kovasti.

Vahvasti poliittiseen vasemmistoon nykyisin kallistuva Keskusta sai siis kiristettyä itselleen suotuisan hallitusohjelman, mutta sillä ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, koska a) hallituskumppanit ovat jo lipeämässä hallitusohjelmasta ja b) hallitus ehtii kaatua ennen kuin hallitusohjelman sisältöä ehditään toimeenpanna saati maakuntauudistusta toteuttaa. Hallituksen vauhdikas alkutaival on muilta osin kulunut odotetusti demarien jo alunperinkin katteettomien vaalilupausten perumisessa ja ministereiden riidellessä somessa ja lehtien palstoilla.

Valkoinen pyyhe lienee jo salkussa.

Julkaistu

Helppoheikkihallitus luottaa rahaa sylkevään taikaseinään

Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.

”Tämän hallituksen ei tarvitse lähteä leikkaamaan menoista.”
– Antti Rinne hallitusneuvotteluista 20.5.2019

Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.

SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.

Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.

”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
– Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019

Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella.  Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.

Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.

Julkaistu

Case Keppanagate: Keskiolut pois ruokakaupoista – tai ei sittenkään?

Vanhan sanonnan mukaan yksi ihminen riittää muuttamaan maailmaa, kun hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Maailmasta en tiedä, mutta valtakunnan poliitiikan osalta tuo pitää kyllä paikkansa. Helmikuun alussa tuli nimittäin kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun pääsin itse vaikuttamaan Suomen politiikkaan odottamattomalla tavalla. Sain silloisten eduskuntavaalien alla Keskustan laivaristeilyltä uutisvinkin, että puolue haluaa keskioluen pois ruokakaupoista ja siirtää sen vain Alkon yksinoikeudeksi. En aluksi uskonut korviani, mutta pian sain linkin puolueen asiakirjoihin, jotka vahvistivat asian.

”Haluamme rajoittaa päivittäistavarakauppojen, kioskien ja huoltamoiden vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholirajaa 3,7 prosenttiin. Näin turvattaisiin Alkon monopoliasema, kun entistä suurempi osuus myytävästä alkoholista kulkisi monopolin kautta.”
– Keskustan keskiolutlinjaus 2015

Olen itse jo vuosien ajan ehdottanut viinien myynnin laajentamista ruokakauppoihin, koska ne ovat elintarvikkeita eivätkä päihteitä, joten Keskustan kaavailut päinvastaisesta kehityksestä vaikuttivat minusta pähkähulluilta. Siksi päätin tehdä seuraavaksi aamuksi asiasta artikkelin päätoimittamaani Stara-verkkolehteen. Minulla ei ollut tuolloin vielä mitään aavistusta minkälaisiin seurauksiin artikkeli johtaisi. Artikkeli julkaistiin Starassa aamulla kello 08.30 otsikolla ”Keskusta haluaa keskioluen pois kaupoista ja kioskeista”. Maailman meno jatkui sen jälkeen aivan kuin aiemminkin, vaikka huomasin toki artikkelin saavan ihan mukavasti lukijoita.

Sitten yhtäkkiä aamupäivällä kesken kokouksen puhelin alkoi soida keskeytyksettä ja kaverit lähettivät linkkejä lukemattomiin medioihin, jotka uutisoivat Staran paljastuksesta. Jokainen valtakunnallinen päämedia uutisoi asiasta, ja valtaosa niistä jätti lisäksi alkuperäisen lähteen mainitsematta. Siksi jouduin toisenlaiseen soittorumbaan vaatiessani medioiden lähdemainintoja kuntoon. Jopa Yleisradion kello viiden televisiouutiset jätti kertomatta lähteen. Palataan kuitenkin vielä tuohon aamupäivään.

Pian sain tiedon, että Uusi Suomi oli saanut langan päähän Keskustan puoluesihteeri Laanisen, joka vahvisti lehdelle Staran skuupin pitävän kuin pitävänkin paikkansa. Sen toki tiesin itse jo aiemmin, koska tapanani on tarkistaa artikkeleiden faktat. Yksi maan suurimmista puolueista aikoi siis tosiaan siirtää keskioluen pois ruokakaupoista vain Alkon yksinoikeudeksi. Tuolloin ei vielä tiedetty, että kyseessä oli kaiken lisäksi seuraava pääministeripuolue, ja yleensä kunkin hallituksen suurimman puolueen suunnitelmilla on tapana toteutua.

MTV Uutiset

”Kohu syntyi, kun viihdelehti Stara uutisoi maanantaiaamuna, että keskustan vaalitavoitteisiin lukeutuu kaupoissa myytävän keskioluen laimentaminen. Puolueen johtaja Juha Sipilä korjasi tänään eduskunnassa, että tällaista ehdotusta ei otettu mukaan keskustan vaaliohjelmaan, vaan kyseessä on puoluehallituksen hyväksymä taustalinjaus.”
– YLE Uutiset 10.2.2015

Sosiaalisessa mediassa paljastus sai nopeasti valtaisan huomion ja oman hashtagin #keppanagate. Paljastus oli Suomen pääuutinen useiden päivien ajan, ja sitä käsiteltiin jokaisessa uutislähetyksessä ja ajankohtaisohjelmissa Yleisradiossa, Nelosella ja Maikkarilla. Lopulta myös Fingerpori-sarjakuva ja monet lehtien pilapiirtäjät käsittelivät aihetta.

Keppanagate oli kevään 2015 suurin poliittinen uutispommi.

YLE Uutiset

Kohun myötä myös tuleva pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä yritti turhaan rauhoitella tilannetta blogissaan, mutta turhaan. Asiat etenivät nopeasti siihen pisteeseen, että paljastuksesta keskusteltiin jo eduskunnan täysistunnossa, jossa siitä nousi melkoinen show. Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila syytti Staran paljastuksesta Panimoliittoa, Kokoomusta ja jopa Ben Zyskowiczia. Anttila väitti paljastuksen olleen ”Kokoomuksen likaisten temppujen osaston suunnittelema miina”.

Tällainen perättömyyksien huutelu loppui vasta sitten, kun minä julkaisin Anttilalle vastineen, jossa paljastin skuupin tulleen Keskustan omalta risteilyltä ja puolueen omista riveistä. Alkoholikysymys on tunnetusti jakanut Keskustan leireihin, joten kaikki eivät luonnollisestikaan olleet tyytyväisiä puolueen suunnitelmaan siirtää keskiolut Alkoon. Laivaristeilyllä asiasta pikkujurrissa kovaan ääneen mesoaminen puoluetovereille oli siis täysin ymmärrettävää. Tällä kertaa ympärillä sattui onneksi olemaan tarkkakorvaisia sivullisia.

”Salaliittoteorioiden kehittäminen ja levittäminen on puolueelle näemmä helpompaa kuin ymmärtää paljastuksen lähteneen omasta leiristä. Keskustan rivit rakoilevat, ja linjaukseen tyytymätön henkilö avasi laivalla suunsa väärässä paikassa väärään aikaan, kertoo Träskbäck Ylelle jutun lähteestä.”
– YLE Uutiset 11.2.2015

YLE Uutiset 11.2.2015

Suomalaiset luonnollisesti järkyttyivät siitä mitä tuolloin vielä vankasta kannatuksesta nauttinut Keskusta oli tekemässä suomalaisten rakastamalle keskioluelle. Muut puolueet ottivat paljastuksesta luonnollisesti kaiken irti, sillä yhtä järjettömiä poliittisia linjauksia ei oltu kuultu vuosikausiin. Aluksi Juha Sipilä pyrki vähättelemään suunnitelmaa toteamalla sen olevan ainoastaan puoluehallituksen taustalinjaus.

Kohu kuitenkin paisui paisumistaan, joten pian Keskustan keskiolutkannasta vastannutta alkoholityöryhmää vetänyt puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko totesi Keskustan olevan valmis tinkimään suunnitelmastaan. Lopulta kohun yhä paisuessa Keskusta joutui luopumaan suunnitelmastaan kokonaan. Sipilä kertoi asiasta medioille julkaisemassaan tiedotteessa. Näin Staran paljastus muutti Keskustan alkoholilinjauksen, ja seuraukset olivat merkittävät.

”Keskiolut pysyy kaupassa – alkoholihaittoihin silti puututtava. Alkoholihaittojen vähentäminen on tavoite, josta Keskusta ei tingi ennen vaaleja tai vaalien jälkeen. Sen sijaan Keskusta ei kannata kolmosoluen siirtämistä Alkoon. Tälle keinolle on laitettu ruksit päälle.”
– Juha Sipilä tiedotteessaan 10.2.2015

MTV Uutiset

Rohkenen väittää, että ilman tuota paljastusta A-olut ja lonkero eivät olisi tällä hetkellä ruokakauppojen hyllyillä. Keskusta olisi nimittäin tulevana pääministeripuolueena pannut hankkeensa vähintään vireille, jos puolue ei olisi joutunut Staran paljastuksen myötä luopumaan koko suunnitelmasta. Puoluehallituksen hyväksymän esityksen teksti oli niin yksiselitteistä ja suoraa, että myös hallitusohjelmaan hanke olisi varmuudella ollut ainakin tyrkyllä, sanottiin Keskustan riveissä asiasta nykyisin mitä tahansa. Jos Keskusta olisi ryhtynyt ajamaan suunnitelmansa mukaisesti keskiolutta Alkon yksinoikeudeksi, niin täysin päinvastaista keskustelua A-oluen ja lonkeron sallimisesta ruokakaupoissa ei olisi tällä hallituskaudella edes aloitettu.

Loppuvuoden 2017 keskustelu uudesta alkoholilaista ja erityisesti ruokakaupoissa myytävien juomien prosenttirajasta osoitti miten vahvasti Keskustassa yhä edelleen vastustetaan alkoholikulttuurin viemistä eurooppalaiseen suuntaan ja kauemmas kansalaisten holhouksesta. Onneksi puolueen risteilyllä oli oikea henkilö oikeassa paikassa ja onneksi hän ilmoitti asiasta minulle.

Yksikin henkilö voi vaikuttaa valtakunnan politiikkaan.