Erikoissairaanhoidon henkilöstön rokotukset puhuttavat parhaillaan monella taholla, sillä sairaanhoitopiirin valtuutettuna olen saanut asiasta paljon yhteydenottoja henkilöstöltä. Kysyin asiasta edellisessä valtuustossa PSHP:n johtajaylilääkäriltä. Vastaus on nähtävissä oheisella videolla ajassa 26:30. Katso video tästä linkistä.
Olen sairaanhoitopiirin valtuutettuna ollut siinä uskossa, että henkilöstö olisi rokotettu ensimmäisenä, mutta näin ei lopulta ollutkaan. Pidän monestakin syystä ongelmallisena, että sairaalan henkilöstö joutuu nyt odottamaan rokotuksia. Ensinnäkin se on työturvallisuuden kannalta hyvin huolestuttavaa ja toiseksi henkilöstön sairastuessa tilalle on hankala saada sijaisia. Mikäli henkilöstöä ei rokoteta ja siten työturvallisuudesta pidetä huolta, voi se alentaa kynnystä työpaikan ja jopa ammatin vaihtamiseen.
Mielestäni hoitohenkilöstön rokottamisen prioriteetia pitäisi nostaa nykyisestä, tehtiin se sitten sairaanhoitopiirin sisäisenä priorisointina tai vaatimalla Pirkanmaalle lisää rokotteita. En ole virologi, mutta sairaalan henkilöstön terveys on nähdäkseni kaikkien kansalaisten etu. Hoitohenkilöstömme on tehnyt jo yli vuoden ajan työtä äärirajoilla ja venyminen on ollut jotain sellaista mitä ei ole Suomessa rauhan aikana koskaan aiemmin nähty. Siitä jokaiselle valtava hatunnosto. Myös kriisin keskellä työnantajan tehtävä on pyrkiä varmistamaan henkilöstön turvallinen työskentely, jos rokotuksen saaminen on suinkin mahdollista.
Tapahtuma-ala on syvässä kriisissä, koska määräykset ovat sulkeneet toimialan ja hallitus on jättänyt sen ilman tukea. Kyse on alasta, jonka henkilöstöstä valtaosa on näkymätöntä. Artistit ja näyttelijät ovat rakastettuja tähtiä, mutta heidän taustallaan työskentelevät eivät parrasvaloissa paistattele. Nyt he ovat näkymättömiä myös hallituksen poliitikoille, jotka vannovat kulttuurin nimeen vain vaalikampanjoissaan neljän vuoden välein.
Olen itse tehnyt 30 vuoden työuran tapahtuma-alalla, joten koen alan kriisin läheiseksi. Vuonna 1990 alkanut urani on sisältänyt tuhansia keikkoja ravintoloissa, konserteissa, kiertueilla ja festareilla. Ensin DJ-keikkoja, sitten myös artistina ja viime vuosina toimittajana. Alan kulisseissa työskentelee valtava joukko ahkeria ihmisiä, jotka ovat olleet maaliskuusta saakka ilman työtä. Keikkakalenterit tyhjentyivät silloin yhdessä päivässä. Elokuussa Suomessa ehdittiin järjestää muutama festivaali, kunnes niiden järjestäminen muuttui taas mahdottomaksi. Ehdin tuolloin käydä työkeikalla Vaasa Festivaleilla, josta tässä alla videoraportti.
Suomen tapahtumateollisuuden parissa työskentelee 3 200 yritystä sekä kymmeniä tuhansia yksinyrittäjiä, työntekijöitä ja freelancereita. He pitävät kulisseissa huolta siitä, että teattereissa on lavasteita, konserteissa vessoja, messuosastoilla sähköä, festareilla esiintymislavat, artisteilla monitorimiksaus ja laulajien taustalla muusikot. Tämä kaikki siksi, että suomalaiset voisivat nauttia rakastamiensa tähtien esityksistä. Nyt näitä ammattilaisia kutsutaan massatyöttömiksi.
Aamulehti 10.9.2020
Eduskunta edellytti ravintolat sulkiessaan (HE 67/2020), että hallitus korvaa aiheutuvat vahingot kohtuullisella kompensaatiolla. Sellaista ei tullut, ja samaan aikaan tapahtuma-ala jäi täysin ilman tukia. Ymmärrän koronarajoitusten tarpeen, mutta niiden myötä tapahtuma-alaa pitäisi tukea taloudellisesti, jotta se ei kaatuisi tähän kriisiin.
Tapahtumien vaikutukset yhteiskuntaan. Kuva: Tapahtumateollisuus
Turun yliopiston toimialatutkimuksen mukaan tapahtuma-alaa uhkaa jopa 1 500 miljoonan euron menetykset. Ilman tukea tullaan näkemään konkurssiaalto ja ilman työtä olevat tuhannet ammattilaiset suuntaavat kortistoon tai uusille toimialoille. Eikä kyse ole vain tapahtuma-alasta, vaan myös hotelleista, takseista, kaupoista ja ravintoloista. Blockfest on tuonut talousalueelle vuosittain jopa 18 miljoonaa euroa ja Alihankintamessut 6,4 miljoonaa euroa. Lisäksi teatterit tuovat kukin vuosittain miljoonia euroja alueilleen.
Maaliskuussa esitimme lääkkeeksi arvonlisäverojen palauttamista yrityksille ja työnantajamaksujen perimisestä luopumista määräajaksi. Tapahtuma-ala tarvitsee lisäksi tukikriteerien uudelleen määrittelyn kausittaiseen toimintaan soveltuviksi. Vain siten yleisötapahtumia ja kulttuuria on varmuudella tarjolla myös ensi vuonna. Kuka tekee jatkossa festivaaleja, teatteria, konsertteja ja muita yleisötapahtumia, jos alan yritykset ovat konkurssissa ja tekijät vaihtaneet alaa?
