Turvapaikanhakijoiden rikollisuus vakava uhka – ryhtiliike tehtävä heti

JULKAISTU 16.12.2018 Suomessa tehtävistä raiskauksista peräti 29 prosenttia on ulkomaalaisten tekemiä. Kun 10 000 suomalaisesta syyllistyy seksuaalirikokseen keskimäärin 3,3 ihmistä, on sama luku afganistanilaisilla 138 ja irakilaisilla 133. Järkyttävää, mutta ei toki yllätys. Olen kirjoittanut aiheesta aktiivisesti vuodesta 2015 saakka. Lähes jokaiseen kirjoitukseeni naiivit ja sinisilmäiset maailmanhalaajat ovat vastanneet joko ”99% raiskauksista tekee suomalainen” tai ”kyllä suomalaisetkin raiskaavat”. Nyt on kuitenkin saatu konkreettista tilastodataa siitä, että lähes kolmannes raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä. Se on surullista monella tasolla. Suhteutettuna heidän määräänsä Suomessa tilasto osoittaa, että jotain on todella pahasti pielessä.

Oulun tragedian myötä #meilläonunelma-ihmiset kaivautuivat kivien alle piiloon, koska sosiaalisessa mediassa radiohiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Kahden alla kouluikäisen lapsen perheenisänä olen peräänkuuluttanut, että asioista täytyy puhua asioiden nimillä ja kissa pitää nostaa pöydälle.

Niin teen nytkin.

Ulkomaalaisten tekemissä seksuaalirikoksissa ei todellakaan ole kyse yksittäistapauksista, vaan laajasta ilmiöstä. Oulun tragedia ei siten ollut yksittäistapaus, vaan osa ilmiötä, jonka taustat perustuvat erityisesti naisten heikkoon asemaan tekijöiden lähtömaissa ja kulttuureissa. Näitä syvälle juurtuneita näkemyksiä ei poisteta istuttamalla turvapaikanhakija luokan penkkiin kuuntelemaan. Monille turvapaikanhakijoille suomalainen nainen on vääräuskoinen esine, jota saa kohdella miten haluaa. Raiskausta pidetään heidän kulttuureissaan jopa rangaistuksena naisen kieltäydyttyä seksistä. Nämä eivät kuitenkaan voi missään tilanteessa olla perusteluita raiskauksille. Tuollaisia rikoksia ei voida perustella mitenkään.

Kaikkein vähiten kulttuurilla.

Poliisin tilasto, ulkomaalaisten osuus

Turvapaikanhakijoiden kulttuuria ja naisen asemaa on käytetty keskusteluissa perusteluna raiskauksille, vaikka seksuaalirikoksia ei pitäisi edes yrittää selittää millään ulkoisilla tekijöillä. Kaikkein härskeimmässä tapauksessa syyrialainen sarjaraiskaaja vetosi Helsingin hovioikeudessa  itse kulttuuriinsa tekemiensä raiskausten lieventävänä seikkana. Jokaisella turvapaikanhakijalla on ollut alusta saakka tiedossa, että raiskaus on Suomessa rikos, joten tietämättömyydellä tai kulttuurilla raiskauksia ei siis voida perustella, vaikka esimerkiksi Lähi-Idässä raiskaus katsotaankin usein naisen omaksi syyksi. Raiskauksessa ei ole lieventäviä asianhaaroja, vaikka Itä-Suomen hovioikeus onkin perinteisesti antanut raiskauksista ja pahoinpitelyistä paljousalennusta.

”Suomalainen tyttö ei tajua, että hymyily, silmänisku ja saatille pääsy saattaa merkitä toiselle osapuolelle lupausta seksistä. Naisen ei saattaa tarkoittaa toisesta kulttuurista tulevalle kyllä.”
– Arabikulttuurin asiantuntija Päivi Käri-Zein

Suomalaisessa vihervasemmistossa näkemys ulkomaalaisten kulttuurista lieventävänä seikkana on edellä mainitusta huolimatta juurtunut todella syvälle. Tapauksiin liittyviä keskusteluja vuosien ajan seuranneena minulle on tullut joskus jopa vaikutelma, että turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista syyllistetään länsimaalaisia valkoihoisia miehiä mieluummin kuin raiskauksen tehneitä ulkomaalaisia. Tämä ”kyllä suomalaisetkin” on ollut tuossa ryhmässä ahkerassa käytössä, vaikka sillä ei ole minkään valtakunnan tekemistä koko asian kanssa. Sen käyttäminen osoittaa lähinnä kukkahattujen kyvyttömyyden keksiä aitoja perusteluita ulkomaalaisten rikollisten paapomiselle ja ymmärtämiselle.

”Arabimaissa, joissa naisen rooli on erilainen ja naisen velvollisuus on pukeutua niin, että se ei herätä miesten huomiota, raiskaus tulkitaan usein naisten syyksi.”
– Arabikulttuurin asiantuntija Päivi Käri-Zein

Nostan Oulun poliisille hattua, koska ulkomaalaisten tekemien raiskausten viestintää ei ole siellä painettu villaisella, jolloin myös Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat joutuneet toimituksellisen linjansa vastaisesti uutisoimaan asiasta. Ryhtiliike tarvitaan nyt paitsi hallitukseen myös poliisihallitukseen, joka on tähän saakka kategorisesti pyrkinyt vähättelemään ulkomaalaisten seksuaalirikosten määrän kasvua. Poliisihallitus on nimittäin yrittänyt selittää raiskaustilastojen synkkenemistä jopa ilmoituskynnyksen alenemisella ja uhridirektiivillä. Ehkä poliisihallitus yrittää ensi viikolla selittää ulkomaalaisten 29 prosentin raiskauksista vaikkapa hellekesällä tai uudella alkoholilailla.

Valtion tärkein tehtävä on varmistaa kansalaisten turvallisuus, ja siinä myös hallituksen täytyy nyt ottaa itseään niskasta kiinni.

Vuodesta 2015 jatkunut naiivi sinisilmäisyys saa riittää, sillä nyt on faktojen ja tilastojen aika puhua karua kieltään. Ulkomaalaisten jo tekemiin rikoksiin ei ehditä vaikuttaa, mutta nyt on viimeinen hetki yrittää pelastaa Suomi Ruotsin ja Tanskan kohtalolta. Tanskalainen BT-sanomalehti uutisoi kesäkuussa, että peräti 80 prosenttia maan raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä. Suomen suunta on sama, ellei nykyistä kehitystä katkaista. Ruotsin ja Tanskan tilanteet tuntuvat monien suomalaisten mielestä vielä etäiseltä, mutta tässä asiassa tulee toimia mieluummin proaktiivisesti kuin reaktiivisesti. Ulkomaalaisten rikollisten paapomisella Suomi-laiva tulee karauttamaan samalle karikolle Ruotsin kanssa, sillä ainoastaan selkeä ohjausliike estää törmäyksen.

Laittomat ulos ja apua tarvitsevat sisään

Mitä mieltä olen maahanmuutosta yleisemmin? Asemoidun siinä nähdäkseni keskitien tolkun ihmisiin, sillä olen onnistunut suututtamaan tasaisesti molemmat ääripäät. Ensinnäkin 1) turvapaikkaturistit ja rikoksiin syyllistyvät ulkomaalaiset pitää ottaa kiinni ja poistaa maasta. Toiseksi 2) apua aidosti tarvitsevia kiintiöpakolaisia ja talouselämälle tärkeitä ammattilaisia pitää saada maahan nykyistä enemmän. Kiintiöpakolaisten määrä voidaan helposti kaksinkertaistaa, kunhan samalla karsitaan tänne taloudellisista syistä tulleita turvapaikkaturisteja. Omien rikollisten kansalaistensa palauttamisesta kieltäytyviin maihin Suomen täytyy kohdistaa ulkopoliittisia toimenpiteitä.

Suomen täytyy auttaa aidosti hädänalaisia ihmisiä, eli UNHCR:n vahvistamia kiintiöpakolaisia. He ovat naisia, lapsia ja lapsiperheitä, jotka odottavat apua pakolaisleireillä sen sijaan, että olisivat matkustaneet isolla rahalla all inclusive -turvapaikkalomalle Suomeen. Kiintiöpakolaisten määrää kasvatettaessa voimme kiristää rajan yli tulleille turvapaikanhakijoille asetettuja kriteerejä ja lisätä laittomasti maassa olevien ihmisten palauttamista. Lisäksi työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta täytyy viimein luopua, sillä Suomi ei selviä ilman ulkomailta suomalaisiin yrityksiin töihin kutsuttavia kovan tason ammattilaisia. Maamme tulevaisuuden menestys tarvitsee osaavia tekijöitä ulkomailta, koska esimerkiksi koodareita meiltä ei löydy omasta takaa tarpeeksi, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Kirjoitin taannoin samasta aiheesta myös pidemmän kirjoituksen.

Rikoksia ei saa koskaan yleistää koskemaan kaikkia ihmisryhmän jäseniä, sillä sellaisessa tilanteessa täysin syyttömät joutuvat usein kärsimään ryhmänsä rikollisten aiheuttamista ongelmista. Pahimmassa tapauksessa joku suomalainen käyttää voimatoimia syyttömiä ulkomaalaisia kohtaan, ja siksi nykyisestä rikollisten paapomisesta kärsivät hyvin käyttäytyvät lainkuuliaiset ulkomaalaiset. Rikolliset tulee poistaa maasta suojellaksemme rehellisiä maanmiehiä. Ryhtiliike on siis kaikkien etu. Tiedän, että myös ulkomaalaiset haluavat itsekin eroon rikollisista. Monissa ryhmissä oma yhteisö tuomitsee jyrkästi rikollisuuden. Tätä kukkahattujen on näemmä vaikea ymmärtää.

Kahden lapsen perheenisänä uskon ja toivon, että Suomi tulee pysymään turvallisena maana. Nyt on kuitenkin ilmiselvää, että tarvitaan yhteinen ja nopea suunnanmuutos maahanmuutossa ja turvapaikkapolitiikassa. Edellä mainitut seikat ovat olleet mielipiteeni maahanmuutosta jo vuosien ajan, ja ne ovat sitä yhä edelleen. Monet turvapaikanhakijoiden rötöksiä vuosien ajan villaisella painaneet poliitikot ovat viime päivinä muuttaneet lausuntojaan ryhtiliikkeen suuntaan. Toivottavasti he eivät ole pelkkiä tuuliviirejä, jotka ovat kääntäneet takkinsa vain lähestyvien vaalien vuoksi. Suomalaisilla ei nimittäin ole tässä tilanteessa varaa poliittiseen teatteriin kansalaisten turvallisuuden kustannuksella. Eduskuntaan tarvitaan seuraavissa vaaleissa kansanedustajia, jotka pitävät kissan pöydällä myös juhlapuheiden ja vaalikampanjoiden jälkeen.

Sitä tarkoittaa ryhtiliike.

#ryhtiliike

Kiusaamisesta puhuminen on uhrien vähättelyä

JULKAISTU 16.9.2018: Potku polvitaipeeseen liikuntatunnilla. Nyrkinisku alaselkään välitunnilla. Käden vääntämien selän taakse koulumatkalla. Koululaukun heittäminen tulvivaan ojaan kirjoineen ja laskimineen. Ne ovat tositapahtumia vaasalaiselta ala-asteelta 1980-luvun lopulta. Edelleen vuonna 2018 tällaisista teoista puhutaan peitenimellä koulukiusaaminen. Se on rikosten ja niiden uhrien vähättelyä.

Sadoissa tuhansissa tapauksissa kyse ei ole kiusaamisesta, vaan rikoslaissa määritellyistä pahoinpitelyistä, vahingonteoista, varkauksista ja kunnianloukkauksista. Teot ovat usein jatkuvia ja joskus täyttävät jopa törkeän teon tunnusmerkit. Kun lapsia kehotetaan olemaan kiusaamatta, ei hän sanavalinnan takia ymmärrä tekojensa vakavuutta ja seurauksia kuten pitäisi. Kiusaaminen kun ei sanana kuulosta kovin vakavalta.

1980-luvulla ei ollut kännykkäkameroita ja sosiaalista mediaa, jotka ovat helpottaneet varsinkin kunnianloukkausten tekemistä. Takavuosina tapauksia ilmeni lähinnä koulussa, mutta nykyisin ne seuraavat älypuhelimien mukana kaikkialle.

Lapset eivät vielä ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, mutta asioista tulee viimein ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Voisimme ryhtyä käyttämään rikoslain termejä tai vähintään puoliväliin sijoittuvaa ”kiusaamisrikosta” tapauksissa, joissa rikoslain tunnusmerkit täyttyvät.

Suomen koulujärjestelmä ja kiusaamisen vastaiset hankkeet ovat osoittaneet vuosikymmenten aikana kyvyttömyytensä ehkäistä kiusaamisrikoksia. Olen itsekin ollut muutamissa hankkeissa mukana ja huomannut, että patenttiratkaisua ongelmaan ei ole olemassa. Lapset oppivat käyttäytymismallinsa kotoaan, ja ongelmalasten vanhemmat eivät usein ota vakavasti tietoa siitä, että heidän lapsensa aiheuttaa muille vahinkoa.

Kiusaamisrikoksiin täytyy jatkossa puuttua voimallisemmin kuin nykyisin, ja teoista täytyy seurata pään silittelyn sijaan aito sanktio. Kehitys voi vaatia jopa lakimuutoksia, mutta ensimmäisenä se vaatii asennemuutoksen. Pahoinpitelyt eivät ole kiusaamista.

#jocka2019
#ryhtiliike

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Tämä kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Tamperelainen, Pohjalainen ja Turun Sanomat -lehdissä.

Poliisihallitus valehtelee alkoholilain siivellä – mediat nielivät syötin

Olen seurannut uuden alkoholilain kiemuroita hyvin tarkasti jo pidemmän aikaa. Taannoin ehdin jo hetken kuvitella, että Alkon etupiirin johtama kampanjointi olisi jo ohi, koska tilastot osoittivat noiden kehityksen jarrujen olleen raikkaasti väärässä. Uusi alkoholilaki on nimittäin tilastojen mukaan pienentänyt alkoholin kulutusta ja siten konkreettisesti pelastanut ihmishenkiä.

Kampanjointi ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Vastakkain ovat edelleen ihmiset, jotka uskovat yksilön vapauksiin ja luottavat suomalaisten kykyyn tehdä omat päätöksensä, ja toisella puolella Alkon etupiiri, joka THL:n ja johdolla pyrkii pitämään monopolin voimissaan kaikin keinoin tilastoista ja faktoista piittaamatta.

Tänään olen ihmeissäni seurannut keskustelua, joka sai alkunsa poliisihallituksen aamulla julkaisemasta hämmentävästä tiedotteesta. Uuden alkoholilain vastaisesta kampanjastaan tunnettu Helsingin Sanomat julkaisi nimittäin poliisihallituksen tiedotteen kritiikittä ja ilman faktojen tarkistusta väittäen, että uusi alkoholilaki olisi aiheuttanut poliisille tammi-heinäkuussa peräti 12.000 uutta hälytystehtävää. Helsingin Sanomat ei kyseenalaistanut lainkaan poliisihallituksen väitettä.

”Vuoden alussa voimaan tulleen alkoholilain muutoksen seurauksena poliisin hälytystehtävät ovat tammi-heinäkuun aikana lisääntyneet yli 12 000:lla huolimatta siitä, että samaan aikaan kotihälytystehtävien määrä on laskenut.” – Poliisihallitus 20.8.2018

”Poliisin hälytystehtävät ovat lisääntyneet yli 12 000 tehtävällä tammi–heinäkuun aikana alkoholilain muutosten seurauksena, poliisi tiedotti maanantaina. Kotihälytystehtävien määrä on kuitenkin samaan aikaan laskenut.” – Helsingin Sanomat 20.8.2018

Poliisihallituksen väite on niin absurdi, että päätin kaivaa sitä tarkemmin. Pian selvisi, että tuossa tiedotteessaan poliisihallitus samaistaa kaikki poliisin hälytystehtävät ja ravintoloiden sulkemisaikaan kohdistuvat tehtävät toisiinsa sekä syyttää niiden kasvusta kategorisesti vain ja ainoastaan alkoholilakia. Yhtään kriittistä tarkastelua kestävää perustetta tuolle väitteelle ei tietenkään esitetä, koska väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olisin odottanut medioilta edes välttävää faktantarkistusta, mutta tällä kertaa poliisin tiedote sopi mainiosti ainakin Helsingin Sanomien linjaan.

Mikään saatavilla oleva tilasto ei vahvista poliisihallituksen väitettä, sillä olen tänään kaivanut lähteideni välityksellä aiheeseen liittyvää materiaalia kissojen ja koirien kanssa. Sen sijaan poliisin tuorein julkinen tilasto tammi-kesäkuulta löytyi. Se osoitti, että poliisin hälytystehtävien määrä on noussut tammi-kesäkuussa 9.525 kappaleella, eli 1,87 prosenttia. Voidaan olettaa, että poliisihallituksen tiedotteen väite perustuu saman tilaston uudempaan versioon, jolloin kuukautta pidemmällä periodilla hälytystehtävien kokonaismäärän kasvu voisi hyvin olla tiedotteessa mainittu 12.000 kappaletta. Siis kokonaismäärän kasvu, koko maassa ja kaikista syistä.

Tässä yllä ote tuosta tuoreimmasta julkisesta tilastosta. Poliisihallitus ja monet mediat kuitenkin väittävät siis nyt, että hälytystehtävien määrän kasvu johtuisi vain ja ainoastaan alkoholilaista. Toisin sanoen yhdellä mittaushistorian kuumimmista hellekesistä ei katsota olleen mitään osuutta suomalaisten lisääntyneeseen alkoholin ja ravintolapalvelujen käyttöön sekä niiden seurauksiin. Tuollainen väite on terveen järjen vastainen.

Työskentelin aikoinaan yli kaksi vuosikymmentä ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa, ja tiedän kuten sinäkin, että nimenomaan aurinkoinen kesäkeli saa suomalaiset liikkeelle. Kulunut kesä oli yksi mittaushistorian kuumimmista, sillä Suomessa oli touko-kesä-heinäkuussa reilusti yli 60 hellepäivää. Terassit täyttyivät siis kesästä nauttivista ihmisistä päivä toisensa jälkeen päinvastoin kuin edellisenä kesänä. Jokainen muistaa varmasti vielä kesän 2017, joka oli sateisin ja synkin miesmuistiin.

Nämä kaksi kesää olivat siis kuin yö ja päivä, ja se näkyy luonnollisesti myös tilastoissa niin poliisin tehtävissä kuin alkoholin, pullovesien kuin jäätelönkin kulutuksessa. Johtuuko hälytystehtävien kasvu siis vain alkoholilaista, vai voisiko historiallisen pitkällä helleputkellä olla edes pientä vaikutusta?

Poliisi väittää syylliseksi vain alkoholilakia.

Erään kohdan tuossa tiedotteessa minäkin allekirjoitan, vaikka sen mainitseminen onkin poliisilta lähes facepalmin arvoinen suoritus. Tiedotteessa nimittäin kerrotaan, että öisin kello 05-06 välisenä aikana tapahtuneiden tehtävien määrä on kasvanut 65 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Voisiko syy ihan sattumalta olla, että vuosi sitten ravintolat menivät kiinni jo 4.00 ja tänä vuonna ne menevät kiinni vasta tuntia myöhemmmin 5.00? Poliisi ei luonnollisestikaan kerro tiedotteessaan paljonko kello 04-05 tapahtuneet hälytystehtävät ovat vähentyneet viime vuodesta, koska se vesittäisi koko jutun.

”Muun muassa pahoinpitelytehtävien määrä on noussut aamulla kello 5-6 lähes 65 prosenttia, päihtynyt henkilö ja häiriökäyttäytyminen / ilkivalta -tehtävät yli 27 prosenttia edellisen vuoden maalis-heinäkuuhun verrattuna.” – Poliisihallitus 20.8.2018

Alkoholilaista tietenkin saa ja pitää keskustella avoimesti ja julkisesti. Toivoisin kuitenkin, että esimerkiksi Helsingin Sanomat ja muut perinteiset mediatalot eivät uskoisi kritiikittä kaikkea mitä niille esimerkiksi juuri poliisin taholta syötetään. Medioiden tulisi pyrkiä pysymään faktoissa, jotka olisi hyvä vielä tarkistaa ennen julkaisemista – tulivat sitten mistä lähteestä tahansa.

Poliisihallitus näyttää valjastaneen uuden alkoholilain keppihevosekseen pitääkseen budjettinsa ja jopa kasvattaakseen sitä. Joulukuussa 2017 sisäministeriö arvioi, että Suomen poliisiin tarvittaisiin uuden alkoholilain myötä peräti 170 uutta henkilötyövuotta. Arvio perustui siihen, että alkoholin saatavuuden parantuminen tulisi lisäämään kulutusta ja haittoja. Sittemmin paljastui, että Valviran tilastojen mukaan alkoholilaki päinvastoin vähensi kulutusta ja haittoja. Kulunut hellekesä nähtiin ehkä poliisihallituksessa tilaisuutena syyttää hälytystehtävien kasvusta alkoholilakia, jotta poliisin olisi helpompi perustella tarvettaan uusille määrärahoille ajankohtaisella aiheella. Ajoitus juuri budjettiriihen alla vahvistaa osaltaan näkemystäni.

Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tunnetusti esittää itsensä tarpeellisena. Poliisihallitukselta lähti kuitenkin mopo käsistä, kun se sysäsi poliisin hälytystehtävien kasvun pelkästään alkoholilain syyksi. Jokainen tietää, että poliisi tarvitsee lisää resursseja ja että Suomi tarvitsee lisää poliiseja. Tarpeesta tulisi kuitenkin voida keskustella faktapohjalta.

Jälkikirjoitus

Olen käynyt tämän blogikirjoitukseni jälkeen eri somekanavissa keskusteluja lukuisten ihmisten kanssa, ja joukossa on myös toimittajina ja poliisina työskenteleviä. Yksikään poliisi ei ole onnistunut perustelemaan poliisihallituksen väitettä, joten sen perättömyys lienee päivänselvä. Samaan aikaan yksikään poliisin tiedotteen ilman faktantarkistusta julkaissut media ei ole korjannut uutisankkaansa, sillä perätön väite alkoholilain seurauksista on Helsingin Sanomien lisäksi lukuisten muidenkin verkkomedioiden sivuilla. Tämä tapaus on jälleen kerran osoitus siitä, että suomalaisen kuluttajan ei tule koskaan varauksetta uskoa kaikkea mitä ns. perinteiset mediat uutisoivat.

Positiivinen uutinen sen sijaan löytyi Itä-Suomesta, jossa poliisi puhuu asioista asioiden nimillä. Poliisilaitos nimittäin julkaisi oman tiedotteensa, jonka sisältö poikkeaa poliisihallituksen vastaavasta. Itä-Suomen poliisilaitos tiedotti hälytystehtäviensä määrän kasvusta, mutta ei syyttänyt siitä alkoholilakia, vaan syyttävä sormi osoitti sinne minne kuuluikin. Tässä alla tuosta tiedotteesta ote, johon minulla ei ole mitään lisättävää.

”Poliisin arvion mukaan, erityisesti hälytystehtävien määrän runsaus johtuu lämpimien kesäsäiden vilkastuttamasta ihmisten liikkuvuudesta. Myös kesän lämpimien myötä lisääntyneellä alkoholin ja muiden päihteiden käytöllä on osuutensa poliisin hälytystehtäviin.” – Itä-Suomen poliisilaitos 7.8.2018

Touché.

Poliisit vaativat oikeutta tuhota todisteita rikoksistaan

Yhdysvalloissa yhä useammissa kaupungeissa on otettu käyttöön niin sanotut haalarikamerat, jotka ovat vähentäneet merkittävästi kansalaisiin kohdistuneita poliisirikoksia. Suomessa haalarikameroita on testattu Helsingin poliisilaitoksella jo parin vuoden ajan hyvällä menestyksellä, ja tulevaisuudessa ne tulevat todennäköisesti käyttöön koko maassa. Se olisi odotettu askel kaikkien osapuolten oikeuksien turvaamiseksi. Poliisihallituksen asettama työryhmä esittääkin nyt, että haalarikamerat voitaisiin saada valtakunnalliseen käyttöön jo vuonna 2018.

Haalarikameroiden perusajatus on tallentaa kaikki tilanteet ja siten parantaa sekä poliisien että kansalaisten oikeusturvaa mahdollisissa riitatilanteissa. Videotallenne säilyy sovitun mukaisesti jopa 96 tuntia kuvaushetkestä, eli ennen katoamista se voidaan ottaa talteen mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Tällaisissa tapauksissa todisteena olisi viimein muutakin kuin pelkästään sana sanaa vastaan, jolloin tuomioistuin tai valtakunnansyyttäjänviraston poliisirikosten käsittely-yksikkö voi itse vapaasti päättää minkä painoarvon se kullekin lausumalle tai haalarivideolle antaa. Tällaista järjestelmää sanotaan oikeusvaltioksi.

Matkaan on nyt kuitenkin tullut todella odottamaton mutka, sillä Suomen Poliisijärjestöjen liitto vaatii yllättäen poliiseille oikeutta poistaa haalarikameransa tallenteita silloin, kun poliisi itse on syyllistynyt rikokseen ja haalarikamera on tallentanut siitä todisteet. Vaatimusta perustellaan itsekriminointisuojalla, joka on toki merkittävä kansainväliseen lakiin perustuva ihmisoikeus, mutta jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä poliisien haalarikameroiden kanssa.

”Suomen Poliisijärjestöjen liitto (SPJL) edellyttää, että haalarikameroiden käytössä varmistetaan poliisin itsekriminointisuoja. Se tarkoittaa kansainvälisten ihmisoikeuksien takaamaa oikeutta olla todistamatta itseään vastaan. SPJL:n järjestöpäällikkö Mika Nygård muistuttaa, että inhimillisiä virheitä sattuu kaikille. Käytännössä kysymys on siitä, että poliisit haluavat oikeuden poistaa haalarikameraan tallentuneen videokuvan ja äänen, jos niille on tallentunut poliisin itsensä tekemä virkavirhe.”
Aamulehti 25.5.2017.

Mitä ihmettä minä juuri luin? Järjestöpäällikkö totesi, että ”Inhimillisiä virheitä sattuu kaikille.” Voivatko muutkin viranomaiset jatkossa perustella virkavirheitään inhimillisellä virheellä, joita sattuu kaikille?

Tunnen itsekriminointisuojaa koskevaa judiikkaa jossain määrin, eikä tämä nyt esitetty vaatimus mene sen piiriin. Ai miksikö ei? Koska aktiivinen videokamera on kiinteä ja pakollinen osa poliisin virka-asua, eikä virka-asuun sisältyvän laitteen automaattisesti tallentama materiaali ole poliisin itsensä kuvaamaa. Toisin sanoen poliisi ei omalla toiminnallaan edesauta syyllisyytensä selvittämistä, eli itsekriminointisuojan edellytykset eivät täyty. Olennaista tässä on määritelmä ”omalla toiminnallaan”. Koska poliisi ei itse kuvaa mitään, ei itsekriminointisuoja voi olla peruste vaatimukselle todisteiden tuhoamisesta.

Mikäli Suomen Poliisijärjestöjen liiton vaatimus jostain syystä menisi läpi, niin samalla myös esimerkiksi rekkakuskien ajopiirturit kuuluisivat itsekriminointisuojan piiriin. Rekkakuskeille tulisi saada tuhota ajopiirturiensa tiedot, jos niille on tallentunut todisteita vaikkapa liian pitkistä työpäivistä.

Aamulehdessä Suomen Poliisijärjestöjen liitto perustelee vaatimustaan myös sillä, että poliisin partiokaveri todistaisi tapahtumista paremmin kuin poliisissa kiinni oleva videokamera.  On järjenvastaista, että poliiseja edustavan järjestön mukaan haalarikameran tallenne on käypä todiste silloin, kun poliisia vastaan rikotaan, mutta antaisi yhtäkkiä väärän kuvan tapahtumista silloin, kun poliisi itse syyllistyisi rikokseen. Tällaista näkemystä ei voi selittää millään argumenteilla.

Olen istunut neljän vuoden aikana satoja ja taas satoja tunteja lukemattomien eri poliisipartioiden kyydissä ympäri Suomea tehdessämme Poliisi-tv -ohjelman Poliisin matkassa -raportteja. Näillä reissuilla näimme lähes kaikki mahdolliset tilanteet, joita poliisin työssä tulee eteen. Silloin kun tilanne eskaloituu esimerkiksi ravintolan edustalla tai yksityisasunnon pimeässä pihassa, niin partiokaveri kykenee tekemään havaintoja toisen partiokaverin tekemisistä vain päällisin puolin. Siksi haalarikamera on kaikkien oikeusturvan välttämätön edellytys, mutta vain silloin, kun sen materiaalia ei pääse kukaan asianomainen peukaloimaan.

Eduskunta puukottaisi oikeusvaltiota jalkaan, jos se menisi suostumaan Suomen Poliisijärjestöjen liiton vaatimukseen haalarikameroiden tallentamien todistajien poistamisesta, koska pienikin sensuurin mahdollisuus sotii näiden kameroiden perustarkoitusta vastaan. Kaikki poliisin toimet tulee kuvata, ja mitään materiaalia ei tule voida poistaa päätetyn määräajan (24h/96h) sisällä. Poliisille ei voida myöntää oikeutta peitellä rikoksiaan, jos sellaisia tapahtuu.