Sanna Marinin (sdp) hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Aki Linden (sdp) ihmettelee parahaillaan sosiaalisessa mediassa suomalaisten lääkäriin pääsyn hitautta. Samalla hän myöntää miten yksityisen puolen lääkäriin pääsee heti ja julistaa ajavansa samaa mahdollisuutta kaikille suomalaisille. Lindenin puheet ja teot eivät kuitenkaan kohtaa, sillä hänen oma hallituksensa on nimenomaan heikentänyt julkisten terveyspalvelujen hoitoonpääsyä järjestelmällisesti ja ideologisin perustein.
Rinteen/Marinin hallitus on ajanut kaaokseen sekä vanhustenhoidon että vastustanut terapiatakuuta. Puheet tuhansista uusista lääkäreistä ja hotitakuusta ovat nekin osoittautuneet katteettomiksi. Kela-korvauksen leikkaamisella hallitus on eriarvoistanut suomalaisia terveydenhoidossa ja pidentää hoitojonoja. Kaiken lisäksi hallituksen sote-uudistuksen yksi kantavista teemoista on ollut yksityisten sote-yritysten järjestelmällinen alasajo. Tämän kaiken jälkeen ministeri Linden myöntää julkisesti miten paljon parempaa hoitoonpääsy on yksityisellä sektorilla ja julistaa haluavansa yhtä laadukasta palvelua julkiselle sektorille. Ministeri aliarvioi suomalaisten kyvyn ymmärtää syy-seuraus -suhteita.
Ministeri Linden puhuu joko tarkoituksella perättömiä vaalien lähestyessä tai vaihtoehtoisesti hän ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Jokainen voi itse pohtia kummasta on kyse. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sosialistiset pyrkimykset keskusjohtoisuuteen ovat ajaneet taas yhden poliitikon harhailemaan totuuden ja disinformaation rajamaille, koska osa äänestäjistä varmasti myös uskoo tuollaista pajunköyttä. Tätä tulkintaa perustelee Lindenin saman päivän ulostulo, jossa hän toteaa yksityisten palvelujen hintojen nousseen ja syyttää siitä yksityisen sektorin oligopolia. Jälleen kerran perusteettomasti – joko tietoisesti tai tietämättään.
Oligopoli tarkoittaa tilannetta, jossa markkinoilla on vain muutama toimija. Ministeri Linden ei joko tiedä tai hän ei halua kertoa, että Suomessa on 18 200 sote-alan yksityistä yritystä. Niitä samoja, joiden toimintaa vasemmisto pyrkii ajamaan järjestelmällisesti alas ja siten myös isojen kansainvälisten toimijoiden haltuun. On huolestuttavaa nähdä miten suomalaisia sumutetaan luulemaan, että vasemmisto pyrkisi parantamaan suomalaisten terveyspalveluita. Totuus on nimittäin päinvastainen, kuten käytännössä olemmekin jo saaneet nähdä. Äänestäjät tarvitsevat tulevien vaalien alla medialukutaitoa ja hyvää muistia, jotta osaavat tehdä vaaliuurnilla oikeita ratkaisuja. Katteettomia vappusatasia lienee luvassa vielä paljon vaalien lähestyessä. Ja niissä on päällä punainen leima.
Äänestäjien aliarvioinnin häikäilemättömyyttä kuvaa hyvin se, että Marinin hallituksen edustajana ministeri vaatii nopeampaa hoitoonpääsyä tilanteessa, jossa hallitus itse parhaillaan heikentää suomalaisten terveyspalveluja ja ruuhkauttaa julkisen sektorin terveyspalveluja. Jopa vasemmiston omat asiantuntijat ja sote-virkamiestyöryhmä kertoivat jo ennen kela-korvauksen leikkauspäätöstä, että leikkauksen seuraukset heikentävät suomalaisten hoitoonpääsyä. Siitä huolimatta hallitus päätti leikata korvauksia, joista jokainen euro tuottaa veronmaksajille puhdasta säästöä. Tämä terveelle järjelle vieras päätös jakaa jatkossa suomalaisia kasteihin varallisuuden perusteella, koska maksukykyiset pääsevät jatkossakin yksityiselle lääkärille heti halutessaan. Samaan aikaan muut jäävät jonottamaan yhä piteneviin julkisen sektorin jonoihin.
Kokoomus on alusta saakka ajanut sote-alalle valinnanvapautta, jossa yksityinen sektori on vahvasti mukana lyhentämässä jonoja. Sellainen ei kuitenkaan Marinin hallitukselle käynyt ja seurausten inhimillinen hinta on valtava. Tuleva oikeistohallitus joutuu siivoamaan Rinteen ja Marinin hallituksen sotkuja kovalla kädellä. Todettakoon lopuksi, että kevään 2019 vanhuspalvelujen kohussa kokoomus oli ainoa puolue, joka kertoi millaiseen kaaokseen hoitajamitoitus tulisi johtamaan. Ja oli ainoana oikeassa. Hoitajamitoituksen seurauksena sadat vanhukset ovat nyt kokonaan ilman hoivapaikkaa. Sitä sopii miettiä.
Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta jokaiselle yhdessä ja erikseen.
Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan. Tämä vanha nuorkauppakamarilainen sanonta on pitänyt paikkansa myös vuonna 2021, joka piti sisällään niin kuntavaalien huikean äänimäärän kuin sen mahdollistaman tehtävän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Tämän vastuullisen tehtävän lisäksi olen tehnyt parhaani sekä perheenisänä että yrittäjänä monissa yrityksissä. Puhumattakaan kunnan uimahalliyhtiöstä, jonka hallituksen puheenjohtajaksi minut nimitettiin syksyllä. Luottamustehtävissä on niiden nimityksen mukaisesti kyse luottamuksesta, jonka eteen meidän jokaisen tulee tehdä hartiavoimin töitä. Luottamus ei synny tyhjästä tai juhlapuheista, vaan aidosta tekemisestä.
Alkava vuosi tulee taatusti olemaan mielenkiintoinen, mutta pandemiasta johtuen sen tapahtumia on tässä vaiheessa vielä hankala hahmottaa. Aluevaalit tullaan tällä tietoa järjestämään 23. tammikuuta, ja olen vaaleissa ehdolla Pirkanmaan aluevaltuustoon numerolla 305. Olen istunut lähes viiden vuoden ajan PSHP-sairaanhoitopiirin valtuustossa ja istuin neljä vuotta hyvinvointilautakunnassa, joten sote-asiat ovat tuttuja. Aluevaltuustoon tarvitaan mielestäni henkilöitä, jotka ymmärtävät sekä taloudesta että sote-palveluista. Vain siten aluevaltuustoon saadaan kokoonpano, joka kykenee käyttämään veronmaksajien rahoja vastuullisesti sekä varmistamaan laadukkaat peruspalvelut ja ihmisten pääsemisen jonoista hoitoon.
Oheisessa kuvassa olen DJ-keikalla joskus vuosia sitten. Tänä iltana minun oli määrä olla DJ-keikalla Vaasassa, mutta koronarajoitukset tyhjensivät keikkakalenterin. Minulla on kaikeksi onneksi muitakin töitä, mutta yli sadallatuhannella suomalaisella ravintola-, tapahtuma- ja kulttuurialan ammattilaisella ja heidän perheillään ei ole. Haluankin näin vuoden vaihtuessa toivoa, että vuosi 2022 tultaisiin elämään ilman näiden alojen rajoituksia. Ravintolat, kulttuuri, musiikki ja liikunta ovat monelle suomalaiselle elinehto myös taloudellisesti.
Toivotan sinulle ja läheisillesi turvallista ja menestyksekästä uutta vuotta 2022.
Marinin hallituksen sote-esitys tulisi toteutuessaan romuttamaan suomalaisten hyvinvointia tavalla jollaista ei ole koskaan aiemmin nähty. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä yksityisten sote-palvelujen alasajoa, sote-asiantuntijoiden kritiikin järjestelmällistä sensurointia tai kansalaisten jakamista kahteen sotekastiin varallisuuden perusteella, vaan nyt keskitytään sote-pakettiin liittyvään kuntien vaikutusvallan katoamiseen maakuntauudistuksen myötä.
Mikäli erityisesti keskustan ajama maakuntauudistus joskus toteutuu, menettävät pienet kunnat viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa omien kuntalaistensa sote-asioihin. Pienet kunnat eivät jatkossa kykenisi vaikuttamaan asioihin edes yhdessä toimien, kun maakunnan keskuskaupungilla olisi yli puolet edustajista ja siten vaikutusvallasta. Minun on vaikea ymmärtää hallituspuolueiden kiimaa ajaa uudistusta, joka vie maakuntien äänestäjiltä ja poliitikoilta merkittävästi vaikutusvaltaa keskuskaupungeille.
Suomen kunnista 59 on jäämässä aluevaltuustoissa ilman yhtään paikkaa. Niistä seitsemän on Pirkanmaalla.
Kyllä, luit aivan oikein.
Ajatuspaja Toivon aluevaltuustoselvitys kertoo, että vuoden 2017 kuntavaalien tulosten perusteella jopa 59 pientä kuntaa olisi jäämässä ilman yhtään aluevaltuutettua. Tämä johtuu siitä, että nykyisistä kuntayhtymistä tuttuja äänivaltaleikkureita ei käytettäisi valittaessa uudet valtuutetut suoralla maakuntavaalilla. Näin ollen maakunnan suurin kaupunki saisi kokonsa mukaisesti eniten ääniä ja päätösvaltaa. Monissa aluevaltuustoissa keskuskaupunki saisi enemmistön, jolloin se voisi itse päättää muidenkin kuntien asioista välittämättä mitä muut kunnat ovat asioista mieltä ja mikä olisi niiden asukkaiden etu.
Kuudessa maakunnassa keskuskaupungin väkiluku on yli puolet maakunnan väkiluvusta ja viidessä yli 40 prosenttia. Ainoastaan Päijät-Hämeessä, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa edes yksi paikka on jokaisen kunnan ulottuvilla. Eniten nollan aluevaltuutetun kuntia olisi edellisten kuntavaalien perusteella Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Pirkanmaalla seitsemän kuntaa jäisi ilman valtuustopaikkaa. Seitsemän! Mitä näiden kuntien keskustavaikuttajat mahtavat ajatella puolueensa kärkihankkeesta, joka veisi kunnalta ja sen poliitikoilta vaikutusvallan kunnan omiin sote-asioihin? Se olisi mielenkiintoista tietää.
Maakuntauudistuksen toteutuessa Pirkanmaan aluevaltuustossa istuisi 79 valtuutettua, eli ehdokkaita maakunnan ehdokaslistaan voisi ottaa 98 per puolue. Tampere saisi kokonsa perusteella 42 valtuustopaikkaa, eli 53 prosenttia. Toisin sanoen Tampere voisi tehdä koko maakunnan sote-päätökset yksin muita kunnista välittämättä. Tämä ei nykyisin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ole mahdollista.
Pirkanmaalla kokonaan ilman valtuustopaikkaa jäisivät Ruovesi, Urjala, Vesilahti, Punkalaidun, Kuhmoinen, Kihniö ja Juupajoki. Enintään yhden valtuustopaikan saisivat Mänttä-Vilppula, Orivesi, Virrat, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano ja Pälkäne. Lempäälä saisi aluevaltuustoon kolme valtuustopaikkaa.
Kuten edellä jo totesin, keskuskaupungin ulkopuoliset kunnat eivät voisi edes yhdessä tuumin mitään keskuskaupungin enemmistölle, jonka turvin päätöksenteko olisi yksin yhden kunnan/kaupungin hallinnassa. Lienee selvää, että tällaisen tilanteen myötä päätöksenteossa painotettaisiin keskuskaupungin etuja esimerkiksi palveluverkon kehittämisessä. Tampereella on tuskin kovin suuria intressejä parantaa vaikkapa Lempäälän, Oriveden tai Vesilahden sote-palvelujen saatavuutta.
Maakuntavaaleissa ehdokkaat asetettaisiin luonnollisesti puolueiden toimesta, mutta listojen sisällä ehdokasjoukko painottuisi väkisinkin keskuskaupungin suuntaan ja se vaikuttaisi osaltaan valittavien järjestykseen. Vaikutusta korostaisi se, että kuntalaisilla on luontainen taipumus äänestää oman kunnan ehdokasta. Sellaista tilannetta ei tulla näkemään, että jokin puolueista painottaisi ehdokaslistaansa laatiessaan reuna-alueiden ehdokkaita keskuskaupungin ehdokkaiden kustannuksella. Jopa vappusatanen toteutuu ennen kuin niin tapahtuu.
Oli Sanna Marinin hallituksen sote-uudistuksen sisällöstä mitä mieltä tahansa – ja sehän on silkkaa höttöä – edes hallituspuolueiden ei pitäisi ohittaa tosiseikkaa, että SDP, Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto ja erityisesti Keskusta ovat nyt tekemässä uudistusta, jossa kuntien päätösvalta ohjataan yksinomaan keskuskaupungeille. Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa kehyskunnilla ei olisi enää mahdollisuutta vaikuttaa oman kuntansa ja kuntalaistensa asioihinsa. Jokainen voi vapaasti pohtia tulisiko tämä uudistus parantamaan vai heikentämään pienten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja.
Soten ja hallituksen kaatumista pari päivää sulateltuani olen tullut siihen tulokseen, että Sipilän päätös hallituksen hajottamisesta oli fiksu peliliike. Demareilla ei nimittäin ole enää hallitusta, jota haukkumalla se käänsi jokaisen keskustelun viimeisen neljän vuoden ajan varsinaisesta asiasta halpaan populismiin. Vaalikiimaisten helppoheikki-lupausten sijaan Antti Rinne joutuu nyt seuraavat viisi viikkoa puhumaan yllättäen asioista asioiden nimillä ja erityisesti paljastamaan mikä olisi SDP:n todellinen sote-malli. Siis olisi, koska sellaista ei vielä ole.
Viimeistään Yleisradion erikoislähetys nimittäin osoitti, että Sipilä yllätti demarit housut kintuissa. Antti Rinne ei saanut haastattelussa muodostettua puolueensa sote-mallista yhtään järkevää virkettä, vaan paljasti yllättäen olevansa pitkälti samaa mieltä oman puolueensa hetkeä aiemmin kaataman hallituksen sote-mallin kanssa. Ei siis ihme, että Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Antti Kaikkonen pyörittelivät silmiään huomatessaan miten hattarapohjalta Antti Rinne joutui lähtemään mukaan sote-keskusteluun.
Demarien puoluetoimistolla eduskuntavaalien pelikirja oli selvästi laadittu sen perusteella, että puolueen päättömät eläkesataset ja miljardien eurojen vaalilupaukset olisivat kantaneet vaalipäivään saakka. Ja erityisesti pelikirja oli laadittu sen pohjalta, että hallitus olisi jatkanut myös soten kaatumisen jälkeen demarien nyrkkeilysäkkinä. Tosin kävi, ja nyt demarit ja Rinne jäivätkin yhtäkkiä yksin kehään sohimaan varjonyrkkeilyään vastustajan jo kadottua. Merkillepantavaa on, että Rinne teki neljä vuotta hartiavoimin töitä hallituksen kaatamiseksi ja kun se tapahtui, syytti Rinne päätöstä ”oudoksi ratkaisuksi”.
Hallituksen hajoamisen myötä nyt Suomella ei ole enää hallitusta, jota haukkumalla Rinne voisi siirtää jokaisen keskustelun pois varsinaisista asioista. Seuraavat viisi viikkoa hänen pitääkin yllättäen keskittyä aivan poikkeuksellisesti oikeisiin asioihin, ja se näyttää olevan Rinteelle haaste. Demarien puoluetoimistolla valot ovat takuulla palaneet tänä viikonloppuna läpi yön, kun siellä on mietitty puheenjohtajalle valmiiksi edes jossain määrin fiksun kuuloisia vastauksia. Odotan jo kuumeisesti seuraavia paneelikeskusteluja, joissa Rinne joutuu grillattavaksi puolueensa sote-mallista, jota ei vielä ole edes olemassa.
Vaalikamppailun luonne muuttui täysin perjantaina kello 10.00, ja nyt myös toimittajilta vaaditaan talouden osaamista edes siinä määrin, että Rinteelle esitetään kaikissa tilanteissa jatkokysymys ”Mistä rahat?”. Perättömien vaalilupaustensa sijaan Rinteen on nyt aika kertoa konkreettisesti miten demarit hoitaisivat soten ja erityisesti sen rahoituksen. Yhtä lailla Rinteen pitää kyetä kertomaan miten se parantaisi Suomen työllisyyyttä, jonka parantumista hän itse piti taannoin mahdottomana. Talousosaaminen on ollut vasemmistossa perinteisesti haastavaa, joten seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan mielenkiintoisia. Sekä kansalaisten että toimittajien tulee olla tässä keskustelussa tarkkana, koska vaalivalheet pitää paljastaa nopeasti.
Soten ja hallituksen hajoaminen, demarien päävastustajan yllättävä katoaminen ja puolueen sote-mallin puuttuminen antavat aiheen odottaa uutta savuverhoa, jolla demarit pyrkivät ohjaamaan julkisen keskustelun pois puoleen akilleen kantapäästä, eli taloudellisesta osaamattomuudesta. Ennustan, että lähipäivinä joku SDP/SAK:n jäsenliitoista antaa lakkovaroituksen ja pian sen jälkeen muut ilmoittavat olevansa mukana tukitoimissa. Sen jälkeen SDP/SAK ryhtyy masinoimaan massiivista lakkoa ja lakk… siis vaalitilaisuuksia suurten kaupunkien toreille. Demarit ovat aiemminkin käyttäneet ammattiliittojen lakkoja vaalikampanjoidensa tukena, joten uskon sen olevan nyt pelikirjassa korkealla. Varsinkin kun hallituksen hajoaminen veti maton nykyisten kampanjasuunnitelmien alta.
Lopuksi todettakoon, että Suomi elää vain ja ainoastaan viennistä. Mikäli suomalaiset eivät vaaleissa ymmärrä terveen talouden ja uusien työpaikkojen olevan suomalaisen hyvinvoinnin elinehto, saamme kyllä Suomeen runsaasti lisää vientiä. Tällä kertaa vientituotteena ovat kuitenkin Suomesta Viroon siirtyvät yritykset. Sen jälkeen viimeinen voikin jo sammuttaa valot. Suomalaisilla on kevään eduskuntavaaleissa kaksi vaihtoehtoa. He äänestävät joko nykyisen historiallisen hyvän talouskasvun ja työpaikkojen lisääntymisen puolesta ja muun muassa holhousta vastaan, tai vaihtoehtoisesti helppoheikkitalouden, lastemme lisääntyvän velkataakan ja katoavien työpaikkojen puolesta. Antti Rinne ilmoitti äskettäin, että Kokoomus ei mahdu samaan hallitukseen demarien kanssa, joten valinta on tehty suomalaisille helpoksi. Se näyttää olevan joko tai.
Suomalainen vanhustenhoito on parhaillaan pahassa kriisissä. Eikä kyse ole vain yksityisten yritysten palveluista, vaan myös julkisella sektorilla tilanne on huolestuttava. Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, ovat kohun aiheuttaneen Esperi Caren laiminlyönnit olleet kuitenkin kaikessa epäinhimillisyydessään pöyristyttäviä, eikä sellaisia toivottavasti ole tehty missään muualla. Tällaiset tahalliset laiminlyönnit ovat tietenkin yrityksen omaa syytä, mutta kunnille ja viranomaisille kuuluvan valvonnan pettäminen on kuitenkin mahdollistanut laiminlyöntien jatkumisen. Yhtä lailla valvonta on pettänyt myös julkisella sektorilla, joten nyt tarvitaan merkittävä koko alan kattava #ryhtiliike, että tilanne saadaan korjattua.
EVA raportoi syksyllä 2018, että yksityisiä sote-palveluiden tuottajia säännellään tarkemmin kuin julkisia toimijoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on puolestaan seurannut vanhuspalvelujen toimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla vuodesta 2013 saakka, ja tulosten mukaan yksityiset yritykset ovat pärjänneet julkaisia paremmin. Valvontaa tekevän Valviran selvityksen mukaan vanhusten aterioinnin tiheydessä oli julkisella puolella ongelmia 76 prosenttissa ja yksityisellä puolella 42 prosentissa toimipaikkoja.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018
Eilen Aluehallintovirasto AVI kertoi, että sen tietojen mukaan ongelmia on viime aikoina ollut eniten yksityisillä yrityksillä. AVI perusti tämän väitteensä saamiinsa valituksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sen sijaan raportoi kattavien tutkimustensa perusteella aivan päinvastaista, sillä laitoksen yksityiskohtaisen julkisen raportin mukaan yksityisen sektorin vanhuspalvelut ovat valtaosalla mittareista laadukkaampia kuin julkisen sektorin vanhuspalvelut. Esimerkiksi nyt kohutussa henkilöstön määrässä on yksityisella puolella ollut selvästi vähemmän ongelmia kuin julkisella. Näiden perusteella on varmaa, että vanhuspalvelujen laadussa on vakavia ongelmia molemmilla sektoreilla, mutta yksityisellä ongelmia on tutkitusti vähemmän.
THL Vanhuspalvelujen tila -seurantatutkimus 2014–2018
Hoivapalvelujen surkeasta tasosta niin yksityisellä kuin julkisella puolella on puhuttu Suomessa ajoittain jo vuosia, ja myös mediat ovat ongelmista kirjoittaneet. Vasta Esperi Caren tapaus kuitenkin nosti ongelmat laajempaan julkiseen keskusteluun. Analogia oli sama kuin Oulun raiskausilmiössä; Ongelma kyllä tiedostetaan, mutta ryhtiliikeen aloittamiseksi tarvitaan kansallisesti koskettava tragedia. Sama koskee minun julkisesti ajamaani törkeiden rattijuoppojen tuomioiden koventamista ja autojen takavarikointia. Siihenkin näytetään heräävän kunnolla vasta sitten, kun ensin tapahtuu koko maata vavisuttava ihmishenkiä vievä tragedia. Miksi emme Suomessa kykene reagoimaan näihin selkeisiin ongelmiin etupainotteisesti?
”Hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma silloin, kun valvonta toimii”
Totean suoraan, että hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma, kun valvonta toimii ja hoivayritys hoitaa tehtävänsä. Yksityistäminen on yhteiskunnalle usein paras tapa hoitaa hoivapalvelut kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti. Ongelma sen sijaan syntyy, jos ja kun valvonnan heikkous yhdistettynä kaupunkien ja kuntien heikkoon ulkoistamisen osaamiseen (josta kirjoitimme vuonna 2017) johtavat ensin porsaanreikiin ja sitten niiden härskiin hyväksikäyttöön. Esperi Caren tapauksessa näyttää olevan kyse nimenomaan tällaisesta yhdistelmästä.
Soten sokeat pisteet EVA Analyysi, 20.11.2018
Kansainvälinen yritysjätti haluaa tietenkin saada mahdollisimman pienellä panoksella mahdollisimman suuren tuoton. Tuossa välissä pitäisi olla toimiva ja aktiivinen valvonta, joka on nyt jostain syystä pettänyt. Tilanne on sama kuin että jääkiekko-ottelussa erotuomari katoaisi välillä kahville ja jättäisi pelaajat keskenään kaukaloon. Suomen täytyy nyt ottaa koko hoivasektori tiukkaan tarkkailuun ja kaikki alan toimijat suurennuslasin alle, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta sektorista. Nyt tulee käynnistää hanke, jossa tarkastetaan kaikki hoiva-alan toimipisteet ja niistä tehdyt valitukset. Yksityisten puolella tulee ulkomaisten hoivajättien verokikkailuun puuttua siten, että ne eivät voisi jatkossa siirtää tuottojaan ulkomaille. Rahojen katoaminen ulkomaille ”carunamaisesti” on toki merkittävästi laajempi ongelma, mutta siihenkin täytyy keksiä ratkaisu.
Olen lukenut parin päivän aikana paljon kommentteja, joissa on syytetty jopa valinnanvapautta Esperi Caren tapauksesta. Ensinnäkin valinnanvapaus ei ole vielä edes käytössä, joten se ei voi edes pitkän aasinsillan kautta olla syyllinen laiminlyönteihin. Toiseksi valinnanvapauden syyttäminen on kuin syyttäisi maakuntauudistusta kiinteistöjen homehtumisesta. Tai syyttäisi palveluseteliä päiväkodin hoitajapulasta. Tai syyttäisi viinapulloa rattijuoppoudesta. Valinnanvapaus ja Esperi Care ovat kaksi täysin eri asiaa, joita ei voi samaistaa toisiinsa mitenkään. Varsinkin kun valinnanvapaus ei ole vielä edes voimassa.
”Meillä toimii sadoittain hoiva-alan yrityksiä jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti”
Yhtä lailla perusteettomia ovat olleet kommentit, joissa Esperi Caren tapauksesta on syytetty sote-uudistusta. Sitäkään kun ei ole vielä edes tehty saati että se olisi voimassa. Parhaillaan somessa käydään varsinkin vihervasemmiston taholla lynkkauskilpailua siitä kuka tyrmää yksityiset hoivayritykset rajuimmin. Ilmeisesti kaikilla ei ole tiedossa, että meillä on toiminut jo vuosikymmenten ajan satoja hoiva-alan yrityksiä, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti ja tarjoavat asiakkailleen ensiluokkaista palvelua sekä säästävät samalla yhteiskunnalle merkittäviä rahasummia. Suomen sadat hoivayritykset eivät katoa minnekään, kävi sote-uudistuksen sitten miten tahansa. Nyt nämä yksityiset hoivayritykset ollaan kuitenkin heittämässä pesuveden mukana vain koska jotkut isot kansainväliset hoivajätit ovat ahneuksissaan laiminlyöneet niille kuuluvia velvollisuuksia.
Puolueista esimerkiksi Kokoomus ei tietääkseni ole mitenkään mukana hoivabisneksessä, mutta SDP ja Vasemmistoliitto ovat vahvasti mukana nimenomaan yksityisessä hoivabisneksessä. SDP ja Vasemmistoliitto siis hyötyvät rahallisesti, jos nyt syntyneen kohun myötä kuntien asiakkuuksia siirtyy Esperi Carelta, Attendolta ja Mehiläiseltä vasemmiston omistamalle Med Groupille. Yrityksen taustalla Tradekan naruista ovat vetelemässä muun muassa Li Andersson, Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Paavo Arhinmäki. Erittäin mielenkiintoista on myös se, että vasemmiston hoivayhtiö Med Group toimii jo nyt Esperi Caren strategisena kumppanina. Esimerkiksi Med Groupin Punkalaitumella sijaitsevat vanhusten ja vammaisten asumispalvelut ovat jo siirtyneet Esperi Caren hoidettavaksi. Tulevaisuudessa onkin mielenkiintoista nähdä saavatko toimipisteet puhtaat paperit tulevissa tehotarkastuksissa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Suomen täytyy nyt tehdä merkittävä ryhtiliike ja varmistaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin vanhustenhoito on jatkossa asianmukaisella tasolla varsinkin hoitajamitoituksen suhteen. Korostan valvontaa, koska pelkät sanat paperilla eivät riitä – oli kyseessä laki tai sopimus. Lisäksi esitän, että laiminlyönteihin tulee määritellä sekä yksityiselle että julkiselle sektorille merkittävät sanktiot. Jos hoivapalvelussa havaitaan laiminlyöntejä, tulee sillä olla muita seurauksia kuin kirjallinen nuhtelu.
Ilman tuntuvia sanktioita edes valvonta ei riitä korjaamaan palveluiden tasoa. Kristiinankaupungin Esperi Caren yksikössä nyt käytetty yksikön sulkemisen uhka ei riitä vaikuttamaan perusarkeen, koska sen käyttämisen raja on korkea. Sen lisäksi tarvitaan väliportaita, kuten esimerkiksi uhkasakon käyttämisen rajan merkittävä alentaminen. Uhkasakon tulee olla käytettävissä pienistäkin rikkomuksista. Kiristyvään valvontaan tarvitaan todennäköisesti lisää resursseja, mutta se on olennainen sijoitus vanhustenhoitoon.
Vanhukset ansaitsevat parempaa hoivaa kuin osassa toimipaikoista nyt saavat. Vanhusten ei pidä antaa kärsiä nahoissaan kansainvälisten hoivajättien härskin voitontavoittelun seurauksista, vaan vanhusten pitää saada ne laadukkaat palvelut, josta hoivayhtiöille nykyisin julkisista verovaroista jo nyt maksetaan. Se onnistuu mielestäni vain valvontaa ja sanktioita lisäämällä. Tuli meille sotea tai ei, on meillä ollut jo vuosikymmenten ajan laadukkaita ja asiansa hyvin hoitavia yksityisiä suomalaisia hoivayrityksiä. Niitä meillä tulee jatkossakin olemaan, kunhan valvonta saadaan kuntoon ja sekä sopimukset että rikkomusten sanktiot määriteltyä uusiksi.
