Ammattiliitot ovat enää tunkkainen tuulahdus 1960-luvun Suomesta, jossa kansalaiset jaoteltiin vielä työläisiin ja patruunoihin. Ne ovat kuin käänteinen Robin Hood, jotka riistävät rahat köyhimmiltä suomalaisilta ja pitävät ne itsellään verottomana kantamatta vastuuta suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Nämä veroparasiitit imevät yhteiskunnalta vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, vaikka niiden verovapauteen ei ole enää perustetta. Nyt, tammikuussa 2020, yleisessä ilmapiirissä on aistittavissa selvä muutos parempaan, sillä jokaisella täytyy olla oikeus työn tekemiseen ilman ammattiliiton kiusaamista, uhkailua ja häirintää.
Olen kirjoittanut ammattiyhdistysten harjoittamastasumutuksesta jo vuosia, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen näyttää saaneen aikaan ryhtiliikkeen. Ammattiliittojen romahtaneiden jäsenmäärien perusteella yhä useampi on huomannut ammattiliittojen ajavan jäsentensä etujen sijaan omia poliittisia etujaan. Ratkaiseva muutos ilmapiiriin tuli Teollisuusliiton aloittaessa viikkokausien lakkonsa, jota vastaan varsinkin nuoret ryhtyivät kapinoimaan työpaikoilla kautta maan. Ammattiliitoille taisi tulla yllätyksenä, että ihmiset osaavat nykyisin ajatella itsekin, joten liittojen satuja ei enää niellä purematta kuten vielä takavuosina.
”Ay-liitoilla ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Nykypäivän työnantajat ymmärtävät kyllä sen, että firman tulos syntyy siitä, että työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita.”
– Ida Seppälä
Ryhtiliike sai alkunsa Heinolan Versowoodin liimapalkkitehtaalta, jossa henkilöstö ilmoitti, etteivät he suostu lakkoilemaan ja tekevät mieluummin töitä. Siitä sai alkunsa ketjureaktio, jonka loppua tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. Se on johtanut lakkoilun uhmaamiseen jo monilla muillakin työpaikoilla sekä jäsenkatoon ammattiliitoissa. Lopulta lehteen päätyi linjatyöntekijänä palkkihöylällä työskentelevä 23-vuotias Ida Seppälä, jota oli uhkailtu ja solvattu, koska ei suostunut osallistumaan Teollisuusliiton määräämään lakkoon. Työpaikastaan ylpeä Seppälä kertoi pitävänsä kolmen viikon lakkoa ylimitoitettuna 24 kiky-tunnin poistamiseen nähden. Hän ymmärsi, että lakkoileminen voi viedä työpaikat asiakkaiden siirtyessä ulkomaisiin yrityksiin.
Tämän jälkeen alkoi tapahtua, sillä AY-aktiivien palaute Seppälälle oli tyrmäävää. Häntä haukuttiin rikkuriksi ja uhattiin, ettei hän saisi enää koskaan töitä. Törkeä palaute olikin monille liikaa. Keskiviikkona Twitteriin ilmestyi hashtag #IdanPuolella, joka nousi parissa tunnissa Twitterin trendaavien listan kärkisijoille. Ammattiliittojen käskytystä sekä nuoren naisen kiusaamista ja uhkailua ei kenenkään pidä sietää. Varsinkaan, kun uhkailun perimmäisenä syynä oli nuoren naisen rohkeus sanoa mitä aidosti ajattelee. Ahkerasta ja rohkeasta Idasta tuli kuin sattumalta keulahahmo ammattiliittojen härskien toimintatapojen vastustamiselle. Menneisyyden toimintatavat eivät kuulu nykyaikaan. Olethan sinäkin #IdanPuolella.
”Se, että liiton pamput päättävät Helsingissä, että nyt lakkoillaan kolme viikkoa, on suoraan pois firmojen tuloksesta ja samalla myös meidän palkoista.”
– Ida Seppälä
Muutama vuosi sitten mediat paljastivat perättömiksi SAK:n väitteet peräti miljoonasta jäsenestä. Todellinen jäsenmäärä olikin jo romahtanut 600 000 jäseneen, eikä käännettä ole näköpiirissä. Yhä useampi suomalainen on huomannut, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tarvita lainkaan ammattiliittoja. Miksi siis pitäisi maksaa merkittävä osa palkasta järjestölle, joka ajaa jäsenten sijaan omaa etuaan ja samalla tuhoaa maasta työpaikkoja? Ei miksikään.
Ammattiliitoilla oli viime vuosituhannella tärkeä merkityksensä, mutta nyt on jo aika siirtyä menneisyydestä 2020-luvulle. Aika on ajanut toiminnasta ohi siinä vaiheessa, kun työnantajien ja työntekijöiden uhkailu otetaan mukaan keinovalikoimaan. Ammattiliittojen 1960-luvulla kirjoitettu pelikirja johtaa nyt siihen, että monet itseään arvostavat ammattilaiset katsovat parhaaksi varmistaa työttömyysturvansa esimerkiksi Loimaan kassan kautta, jolloin palkasta jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Jos Teollisuusliiton pelikirja on vielä tutustumatta, niin kannattaa katsoa Liiton mies -mainoskampanja. Se kiteyttää todella paljon.
Kirjoitin syksyllä 2018 miten SAK kertoi haluavansa pakottaa yritykset ikäsyrjintään, eli irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisinä huolimatta heidän taidoistaan, ahkeruudestaan tai työnsä tuloksista. Tammikuussa 2020 asiasta nousi viimein suurempi kohu, kun useat tahot nousivat asiasta barrikadeille. Samaan aikaan tapahtuu nyt paljon muutakin mikä murentaa ammattiliittojen arvovaltaa. Ketjureaktio on siis käynnissä, kun työmarkkinoilla ollaan siirtymässä tunkkaiselta 1900-luvulta viimein 2000-luvulle.
JULKAISTU 21.8.2019 Vuoden 2019 eduskuntavaalien myötä alkaneen kokoomuksen oppositiotaipaleen myötä on entistäkin tärkeämpi terävöittää puolueen sanomaa, sillä seuraaviin vaaleihin ei mene pitkään. Suomalaiset tarvitsevat vasemmiston helppoheikkien sijaan aitoja vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ja tehdä.
Tarkoitan tietenkin ryhtiliikettä.
Etsin maanantaina erästä arkistovideota ja törmäsin kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistossa sattumalta kokoomuksen vanhoihin vaalimainoksiin. Niistä jäi erityisen hyvin mieleen vuonna 1948 julkaistu kymmenen minuutin Sunnuntaikävely-niminen vaalimainos, jossa isä ja pojanpoika keskustelevat maamme tilanteesta.
Jaoin videon Facebookissa (katso video tästä), jossa se lähti leviämään vauhdilla. Itselläni jäi erityisen hyvin mieleen mainoksen lausahdus, joka on yhä edelleen, nyt 71 vuotta myöhemmin, hyvin ajankohtainen. Maailma ei siis lopulta ole muuttunut kovin paljon sitten 1990-luvun, vaikka paljon on tapahtunut.
”Työ ja yritteliäisyys ovat arvoja, joita tulee jakaa jokaiselle sen mukaan, kun hän on omalla työllään ja toiminnallaan ollut niitä luomassa. Nykyään puhutaan niin paljon oikeuksista, mutta harva muistaa puhua velvollisuuksista.”
Eipä tuohon juuri lisättävää ole. Otetaan silti vielä pari olennaista lausahdusta, jotka toimivat kokoomuksen ohjenuorana jo yli seitsemän vuosikymmentä sitten ja joiden suuntaan puolueen linjaa tulisi nyt palauttaa. 2000-luvun Suomessa on jostain syystä unohdettu, että ihmisiä tulisi palkita joutenolon sijaan ahkeruudesta.
”Henkinen ja taloudellinen nousu ja hyvinvointi saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Työnsä hedelmiä hän vain nauttii.”
Valtion elokuvatarkastamo kielsi aikoinaan tämän Suomi-Filmin tuottaman ja Holger Harrivirran ohjaaman kokoomuksen vaalimainoksen. Syynä oli kommunismin vastaisuus, minkä vuoksi mainokselle annettiin leima ”propagandafilmi”. Mainos kuitenkin hyväksyttiin myöhemmin, kun sen loppupuolelta oli elokuvatarkastamon vaatimuksesta poistettu ensin vallankumoukseen ja sen seurauksiin viittaava lausahdus. Mahtipontinen mainos alkaa tietenkin Jean Sibeliuksen Finlandialla. Isän roolissa nähdään Paavo Jännes, joka näytteli kymmenissä elokuvissa ja palkittiin kaksi vuotta myöhemmin Pro Finlandia -mitalilla.
Tässä vuosikymmenien takaisessa arkistovideossa kiteytyy arvomaailma, jonka suuntaan kokoomuksen tulisi mielestäni pikaisesti palata.
JULKAISTU 17.8.2019: Keskiviikkona 17. elokuuta 1994 tuolloin 20 vuotias Jocka Träskbäck marssi Vaasassa maistraattiin. Siellä ilmoitin haluavani perustaa yrityksen. Nyt vuonna 2019 täytän 45 vuotta ja ensimmäisen yritykseni Tmi Hitbeatin perustamisesta tulee kuluneeksi 25 vuotta. Tämä on siis hyvä hetki tehdä pieni tilinpäätös yrittäjyydestä ja vuosikymmenten kokemuksista.
DJ Jocka keikalla jossain päin Suomea. Vuosi ehkä 1993.
Tein teini-ikäisenä tietoisen päätöksen ottaa hetkistä ja eteen avautuvista uusista mahdollisuuksista kiinni, koska en halunnut katua kuolinvuoteella asioiden kokematta jättämista. Olen sittemmin tarttunut lukemattomiin pieniin tilaisuuksiin ja isoihin mahdollisuuksiin, joista monet ovat muovanneet koko elämäni suuntaa hyvinkin merkittävästi. Osa päätöksistä on ollut riskittömiä, ja osassa taas on ollut riskinä koko loppuelämän kestävä velkavankeus. Joskus riskiä on ollut nykytilanteesta katsottuna liikaakin. Nyt voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt. En vaihtaisi päivääkään pois, enkä kadu mitään. Tärkeintä on todeta vanhainkodissa ”Been there, done that”.
Yrittäjäuralle ja nykyiseen tilanteeseen pääseminen on tuhansien sattumien summa, sillä itse näen elämän yhtenä suurena ketjureaktiona, jossa yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen. Perhosvaikutus vuonna 1994 vaikuttaa vielä vuonna 2019. Tapahtumasarjan purkaminen tulee tässä tapauksessa aloittaa yläasteelta. Silloin ansaitsin omaa rahaa jakamalla joka sunnuntai Vaasan Ikkuna -lehteä Vaasassa Ristinummen alueella. Lauantaisin kotipihaan tuotiin suuri määrä lehtinippuja ja mainoksia. Kodin eteinen muuttui sunnuntaisin tuotantolaitokseksi, kun jokaisen lehden väliin piti käsin laittaa sinne kuuluvat mainokset. Sitten lehdet fillarin kyytiin ja kilometrin polkeminen kerrostaloille, jonne lehdet jaettiin. Tuolloin ei ollut vielä askelmittareita, mutta sellainen olisi varmasti ollut kovilla. Lehtiä jaettiin kesät talvet, kelistä huolimatta. Tulee mieleen vanha sanonta kouluun hiihtämisestä.
Lopulta sain kerättyä lehtien jakamisella 3 000 markkaa Suzuki PV 50 -mopoon, joka oli hyvä investointi monessa mielessä. Pääsin nimittäin kulkemaan mopolla kätevästi sekä Vaasan keskustassa sijaitsevalle yläasteelle että ensimmäiseen oikeaan työpaikkaani. Sain nimittäin ensimmäisen kesätyöpaikkani legendaarisesta Maniska-halpakaupasta (vrt. Kuljun Kartano), jossa keräsin kokemusta muun muassa kassalla, varastossa, puutarhaosastolla, elintarvikkeissa ja työkaluissa. Lopulta kesä päättyi, mutta työ kaupassa jatkui läpi talven ja seuraavan kesän. Maniskan yrittäjäperhe oli innovatiivinen, ja sain nähdä läheltä miten halpatavara muuttui rahaksi. Mopomatkoilla Ristinummen kodista Maniskalle Sony Walkmanin korvalappustereoissa soi lähes tauottomasti legendaarinen Max Mix 10 -italomiksaus, jonka voi kuunnella tästä alta.
Yrittäjäperheen lapsena en kuitenkaan jostain edelleen pimennossa olevasta syystä vielä yläasteelta päästessäni tunnistanut kutsumustani, vaan hain ensin ammattikouluun sähköpuolelle ja sain paikan. Kolme viikkoa ennen koulujen alkamista ryhdyin kuitenkin kuuntelemaan itseäni ja ymmärsin, että kauppa, yritystoiminta ja markkinointi ovat minun juttujani. Sähkö ei ollut. Yhteishaku oli kuitenkin jo auttamattomasti ohi ja opiskelupaikka amiksessa oli jo saatu ja hyväksytty. Piti siis ottaa ohjat omiin käsiin.
Otin Suzukin alleni ja karautin siltä istumalta kauppaoppilaitokselle. Siellä suuntasin suoraan kansliaan, jossa oli kaikeksi onneksi henkilökuntaa paikalla myös kesällä. Kerroin virkailijoille haluavani kauppaoppilaitokseen ja perustelin asiani. Henkilökohtaisesta käynnistä oli hyötyä, sillä parin päivän kuluttua sain puhelun, jossa minun kerrottiin saaneen opiskelupaikan kauppaoppilaitoksesta – reilut kaksi viikkoa ennen koulun alkamista ja hakematta sinne lainkaan virallisesti. Silloin opin, että ahkeruudella ja massasta poikkeamalla onnistuu tekemään asioita, joissa by-the-book -tyyliset ihmiset eivät onnistu.
Perustin ensimmäisen ”yritykseni” 16-vuotiaana vuonna 1990 heti kauppaoppilaitoksen aloittamisen jälkeen, kun koulun oppeja piti päästä testaamaan käytännössä. Tilasin ensin Hong Kongista kelloja ja shortseja, joita kauppasin tutuille ja tuntemattomille muun muassa koulussa ja lopulta myös Vaasan torilla. Pian toiminta laajeni ja tilasin maahantuojalta pari kuormalavallista irtomakeisia, joita ryhdyin myymään vaasalaisille kioskeille ja kaupoille. Kiersin mopolla keskustaa ja esikaupunkeja esittelemässä kioskeille ja kaupoille herkullisia tuotteita. Toimitukset hoidettiin faijan kanssa autolla. Muistan elävästi miten makeistukkurin uran kohokohta koitti, kun sain myytyä muutaman laatikollisen irtomakeisia Sokoksen karkkiosastolle, joka oli tuohon aikaan Vaasan merkittävin makeiskauppa. Paragon-kuitti on edelleen tallessa.
Hollannista tuotu mikseri, josta musiikkiura alkoi.Kotistudio, jossa harjoittelin ensin miksaamista ilman pitchiä ihan tavallisella levysoittimella. Sitten koitti joulu, kun koossa oli tarpeeksi rahaa ostaa Technics SL1200MK2 -ammattisoittimet.
Vuonna 1989 television Kasmasiini-nuortenohjelmassa esitettiin insertti tiskijukista. Siinä Kari ”DJ Kaippa” Kaivola esitteli DJ-ammattia lapsille, ja minä innostuin siitä välittömästi. Vanhempani kävivät vuonna 1990 Hollannissa, josta he monien mutkien kautta saivat ostettua musiikista innostuneelle 16-vuotiaalle ihmelaitteen, jolla miksattiin musiikkia. Mikseri kytkettiin kotona tavalliseen levysoittimeen, tupladekkiin ja radioon, ja sillä kokoonpanolla ryhdyin harjoittelemaan miksaamista ensin aivan tavallisella levysoittimella ilman pitchiä. Ensimmäinen oikea DJ-keikka oli joulupäivänä 1990 Vaasan Tekla-hostelin discossa. Lopulta DJ-keikoista oli koossa tarpeeksi rahaa ostaa kaksi Technics SL1200MK2-ammattisoitinta. Kasmasiini-ohjelmasta ja Hollannin tuliaisesta sai siis alkunsa ketjureaktio, joka jatkuu yhä edelleen tänäkin päivänä ja jota ilman en olisi tässä. Tuskin kukaan tuolloin arvasi millainen perhosvaikutus sillä olisi.
DJ keikkoja alkoi tulla sieltä täältä Vaasassa, ja muutaman kuukauden päästä marssin Wasa Disco Companylle kysymään pääsisinkö DJ-keikoille. Pääsin huipputason ammattilaisten, DJ Willyn ja DJ Auvon, hoiviin ja koulutettavaksi. Muutama vuosi aiemmin olin saanut Roller Centerin discoissa ensikosketuksen discoihin, joissa esiintyneet Antti ”DJ Isi” Haavisto ja Jonas ”DJ Sam Mix” Mastosalo olivat vaasalaisteinien suuria idoleita. Oli upeaa päästä heidän kanssaan keikoille. Tein DJ-keikkoja myös Tuomas ”DJ Ace B” Hakalan ja Matti ”DJ Mac One” Salon kanssa sekä Vaasassa että ympäri maakuntaa Seinäjoelta Laihialle ja Pietarsaaresta Närpiöön. Vuonna 18. syyskuuta 1992 järjestimme ystävien kanssa Vaasan ensimmäiset technoravet, Eclipset, Svenska Hankenin alakerrassa. Emme silloin ymmärtäneet millainen merkitys noilla bileillä tulikaan olemaan. Alla pari harvinaista arkistovideota näistä reiveistä.
Eclipse-reivit 1st Chapter 18.9.1992
Eclipse-reivit 2nd Chapter 31.10.1992
Reivit olivat menestys, ja Vaasan kaupungin nuorisotyöntekijät ryhtyivätkin nopeasti syyttämään meitä ”huumemusiikin soittamisesta”. Technoa pidettiin tuolloin ennakkoluuloisesti huumemusiikkina, vaikka 2000-luvulla vastaava musiikki on tavallista mainstreamia. Tuohon aikaan Vaasan reiveissä ei nähty omppulekaa ja kossua vahvempia päihteitä. Bileiden menestys sai meidät järjestämään niitä lisää. Vaasassa sijaitsi myös Rabbe Grönblomin legendaarinen ja uraauurtava Boulevard-klubi, jonne tuli juhlijoita satojen kilometrien päästä Helsinkiä myöten. Muun muassa Sam Inkinen ja Bello Romano ottivat usein perjantaina junan Helsingistä Vaasaan ja palasivat kotiin viikonlopun tiukan reivauksen jälkeen. Itse päädyin soittamaan Boulevardiin vuonna 1992 yhdessä Eero ”DJ Willy” Salmisen ja Perttu ”DJ Auvo” Nurmen kanssa. Se oli ikimuistoista aikaa, kun Vaasassa oli – laittomia ja laillisia – reivejä lähes jokaisena viikonpäivänä ja klubiin oli korttelin jono kolmena iltana viikossa.
Vaasan ensimmäiset varsinaiset reivit järjestettiin 18.9.1992 Svenska Hankenin kellarissa.Ensimmäiset Eclipse-reivit saivat pian seuraa, kun suosio oli suuri ja meno loistava.DJ Jocka keikalla Eclipse-reiveissä 18.9.1992.Svenska Hankenin kellari hetkeä ennen Vaasan ensimmäisten Eclipse-reivien alkamista 18.9.1992.Järjestimme Vaasassa 1 600 ihmisen Last Train To Trancecentral -bileet vuonna 1994. Ne olivat Suomen ensimmäisen junareivit, kun muutimme kolme tyhjää junanvaunua klubiksi äänentoistoineen ja savukoneineen.DJ SM -voitto 1994. Vasemmalla Aku Lohimäki, oikealla DJ Edward.Radio Vaasa, Jocka’s Party Planet vuonna 1993Mikko ”Setä Tamu” Tammisen ensimmäisiä biisejä julkisessa soitossa. Bändinä oli vielä Apocalyptic 7.
Vuonna 1993 innostuin osallistumaan DJ-kilpailuihin ja niissä tuli jonkin verran menestystä. Pia Temisevän suosituksesta osallistuin lopulta myös DJ SM -kisoihin, jotka tunnettiin silloin vielä nimellä Showmaster. Samana vuonna sijoituin DJ SM -kisoissa toiselle sijalle. Keväällä 1993 marssin Radio Vaasan ovista sisään ja kysymään josko kanavan primus motor ja radiourani mentori Hippi Hovi uskaltaisi päästää minut ääneen kanavallaan. Vierailun tuloksena syntyi oma Jocka’s Party Planet -ohjelmani, jossa soitettiin muun muassa sittemmin merkittävän kansallisen ja kansainvälisen uran musiikin parissa tehneen Mikko Tammisen biisejä julkisesti ensimmäistä kertaa historiassa. Sittemmin Setä Tamun uralla on tapahtunut paljon, sillä listaykkösiä on tullut ympäri maailmaa.
The Prodigyn ID radio-ohjelmaan.
Scatmanin ID radio-ohjelmaan.
Pharaon ID radio-ohjelmaan.
Nylon Beatin ID radio-ohjelmaan.
Seuraavana vuonna 1994 osallistuin jälleen DJ SM -kilpailuihin ja tällä kertaa voitin Nilsiän Tahkolla DJ-suomenmestaruuden. Samassa tilaisuudessa nähtiin sittemmin jättisuosituksi tulleen Taikapeili-yhtyeen uran ensimmäinen keikka ja istutettiin siemen koko loppuelämäni tapahtumasarjalle. Ilmassa oli siis historian siipien havinaa monin tavoin. Suomenmestaruuden myötä DJ-keikkoja alkoi tulla merkittäviä määriä ympäri maata. Legendaarinen Disco Party Escort singahteli Suomen teillä valtavat vinyylilevypakit kyydissä ja Kotipizzan ja Viking Linen sponsoritarrat kyljissä. Kesällä kävi ilmeiseksi, että keikkojen laskutusta varten olisi kannattavaa perustaa oma yritys, ja niin ensimmäinen varsinainen yritykseni Tmi Hitbeat sai alkunsa 17. elokuuta 1994. Tuosta hetkestä on siis kulunut tänä vuonna 25 vuotta, ja matkan varrelle on mahtunut melkoinen määrä kokemuksia, menestyksiä ja vastoinkäymisiä. Ihan perinteistä yrittäjän elämää siis.
Hypätään ajassa vuosi taaksepäin. Eräs yrittäjäuran käännekohdista oli nimittäöin – vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään – PC-tietokoneen ostaminen kotiin vuonna 1993. Silloin juuri kukaan ei ollut vielä kuullutkaan internetistä, eikä edes termi www ollut yleisessä tiedossa – saati käytössä. Ystäväni Toni ”Skithund” Viemerön opastuksella olin käyttänyt BBS-bokseja jo jonkin aikaa, ja avoimen html-internetin tulo sai minut lumoihinsa. Ensimmäisten nettiselainten myötä ryhdyin harjoittelemaan Viemerön avustuksella ensimmäisten nettisivujen tekemistä. Toni opetti minulle perusteet, joiden avulla tein ensimmäiset omat verkkosivut jo samana vuonna. Silloin nettisivut ja sähköpostit olivat vain yliopistojen saatavilla, mutta onneksi sain tuttujen kautta puhuttua itselleni tunnukset Vaasan yliopistosta. Sähköpostini oli jocka@walli.uwasa.fi ja nettisivuni osoite http://walli.uwasa.fi/~jocka/. Tuolloin juuri kukaan ei ollut kuullutkaan internetistä. Harmi, ettei minulla ole screenshotia ensimmäisestä nettisivustani, mutta ehkä se on vielä yliopistolla jossain varmassa tallessa.
Vaasassa oli 1990-luvun alkupuolella mielestämme aivan liian vähän ohjelmaa nuorille, joten ryhdyimme ystävieni kanssa järjestämään omien technobileiden lisäksi myös teini-ikäisille ihan tavallisia discoja ympäri kaupunkia. Muun muassa legendaarinen Frelsis (Club 25) vedettiin vuosien ajan täyteen joka perjantai. Uutenavuotena 1992-1993 päätimme tehdä DJ-soittamisen maailmanennätyksen soittamalla Vaasan Nuoriskalla 160 tuntia levyjä putkeen yötä päivää. Siis viikon ajan. Viralliseksi ennätykseksi tempausta ei kuitenkaan saatu, koska Guinnessin ennätystenkirjan väki olisi halunnut biisilistat kaikista soitetuista kappaleista, emmekä me sellaisia olleet ymmärtäneet tehdä. Upea kokemus joka tapauksessa!
Suuretkin elämänmuutokset saavat yleensä alkunsa jostain pienestä asiasta, jonka merkitystä ei yleensä heti edes ymmärrä. DJ SM -finaalissa vuonna 1994 minua oli suomenmestariksi valitsemassa tuomaristossa istunut MTV3-kanavan ohjaaja-tuottaja Aku Lohimäki, jonka tapaamisella oli kauaskantoiset seuraukset. Ilman tuota tapaamista en olisi tässä nyt. Seuraavana vuonna Aku oli nimittäin käynnistämässä MTV3-kanavalla HotHit-nimistä uutta nuorten musiikkiohjelmaa ja haki siihen juontajia. Aku muisti minut DJ-finaalista ja otti yhteyttä. Pääsin 5.9.1994 mukaan koekuvauksiin, mutta minua ei kuitenkaan valittu ohjelman juontajaksi. Päätin silti pitää yhteydet kunnossa ja soitin hieman ennen ensimmäisen jakson kuvauksia, että pääsisinkö seuraamaan kuvauksia ihan vaan kulissien takaa.
YLE TV1 Lista 15.9.1994Haddawayn kanssa Linnanmäellä 1994.Scatman John HotHitin haastattelussa 1994 tai 1995.Speden Speleissä Jocka Träskbäck, Spede Pasanen, Henna Hulkkonen, Mira Törmi ja Jussi Hakulinen.Legendaarinen RantaRock 1995, jossa olin mukana juontamassa ja promokiertueen vetäjänä.
Hyvillä ja huonoilla asioilla on taipumus tapahtua rykelmissä. Samaan aikaan HotHit-ohjelman kanssa myös Yleisradion Lista-ohjelmaan haettiin uutta miesjuontajaa. DJ SM -titteli johti myös siihen, että minut kutsuttiin Ylelle koe-esiintymään. Muutama päivä HotHitin koekuvausten jälkeen matkasin jo 15.9.1994 Pasilaan Lista-ohjelman kuvauksiin ja pääsin televisioruutuun suorassa lähetyksessä. Sen jälkeen Ylen väki jäi pohtimaan kenet ehdokkaista he valitsevat uudeksi miesjuontajaksi. Jännitys tiivistyi.
Pari päivää ennen ensimmäisen HotHit-jakson kuvauksia Aku Lohimäki soitti ja kutsui minut kiireellisesti Helsinkiin. Hyppäsin junaan, ja vasta perillä Helsingissä sain kuulla, että jo kertaalleen HotHit-ohjelmaan valittu miesjuontaja oli päätetty potkia ulos ja minut haluttiin koekuvata uudelleen. Lohimäki kysyi heti kuvausten jälkeen, että haluaisinko minä edelleen ryhtyä ohjelman juontajaksi. Aamulla kotoa lähtiessäni minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta, että jo samana iltana olisin Maikkarin tulevan hittiohjelman juontaja. Elämä voi muuttua yhdessä hetkessä, kun on riittävän aktiivinen joka suuntaan.
Ilmoitin Yleisradiolle, että en voi enää olla ehdolla Lista Top 40 -ohjelmaan. Ensimmäisen HotHit-jakson tullessa ulos MTV3-kanavalta syyskuussa 1994 juontajina olivat allekirjoittanut ja laulaja Miisa. Katsojia ohjelmalla oli keskimäärin 400.000, mikä teki HotHitista aikanaan Suomen katsotuimman musiikkiohjelman. Ohjelman nimissä lanseerattiin oman vaatemalliston lisäksi myös muun muassa HotHit-jäätelö, HotHit-makeispussi ja paljon muita oheistuotteita. En muista oliko kyseessä ensimmäinen näin pitkälle brändätty nuoriso-ohjelma Suomessa, mutta ainakin ensimmäisiä.
HotHit-ohjelman logo.Vuonna 1994 HotHit-haastattelussa 3rd Nation. Kuvassa Charles ”Max C” Salter, Henna Hulkkonen, Jocka Träskbäck, Kari ”DJ Kaippa” Kaivola ja James Black.Sain vuonna 1995 kunnian luovuttaa Pharaolle kultalevyn HotHit-haastattelun yhteydessä hänen albuminsa menestyksestä.
Oheistuotteiden lisäksi ohjelmatoimisto DEX Viihteen Eeva Jaakonmaa myi aktiivisesti HotHit-kiertuetta, jonka kanssa kiersimme viikonloppuisin Suomen keikkalavoja ja esiinnyimme täysille saleille maan suosituimpien yhtyeiden kanssa. Kiertuebändeinä nähtiin muun muassa Mira, Arkadio ja Sikaduo. Joulupäivänä 1995 HotHit-kiertueelle tuli mukaan kaksi teini-ikäistä tyttöä, jotka jännittivät kovasti ensimmäistä isoa keikkaansa. Evijärvellä 1 600 ihmisen edessä esiintyneet Jonna ja Erin opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Nylon Beat. Tuolta keikalta ja sen jatkoilta on onneksi yhä tallessa muutamia valokuvia.
Vuonna 1995 kiersin HotHit-kiertueen lisäksi myös DJ SM Showmaster -kiertueen kanssa ympäri Suomea. Minä ja legendaarinen DJ Edward vastasimme musiikista, juonnoista ja kisoista. Muistan vielä elävästi miten kiertuebändiksi kiinnitettiin vielä täysin tuntematon Aikakone-yhtye, jonka tuotannosta saimme näytiksi vain Tähtikaaren taa -singlen. Se kuulosti lupaavalta, joten yhtye päätettiin ottaa mukaan. DJ SM Showmaster -kiertue alkoi 25.1.1995 Kauhajoen urheiluhallilta, jossa Aikakonetta ei vielä tuntenut kukaan. Vielä Nivalan Puustellin keikalla yleisöä oli vain kourallinen, mutta tilanne oli kuitenkin muuttumassa kertarysäyksellä.
Kiertueen aikana Aikakone sai hiljalleen suosiota ja lopulta myös yhtyeen albumi julkaistiin. Albumilta lähti täysin yllättäen leviämään kappale, jota ei julkaistu edes singlenä. Odota-kappaleesta muodostui parissa viikossa valtava jättihitti ja suomalaisen konemusiikin klassikko. Sen myötä kiertueen keikat alkoivat pullistella juhlakansaa. Vielä kiertueen jälkeen Aikakoneen huippuaikoina kiersin jonkin verran mukana keikoilla, ja eräällä laivakeikalla MS Silja Festivalilla Marko ”Maki” Kolehmainen sai idean heittää minut laulamaan Aikakoneen keikalle. Tulos oli kaikkea muuta kuin kaunista kuultavaa, mutta tulipahan lapsenlapsille kerrottavaa. Tuolla keikalla minulla ja Makilla oli kaiken lisäksi samanlaiset Mic Macin vihreät sponsoripaidat. Priceless! Onneksi tästäkin tempauksesta on kuvia muistona.
Vuonna 1995 HotHit pantiin Maikkarilla pakettiin ja tilalle tuli Jyrki-ohjelma. Minut kiinnitettiin sen myötä HotHitiä ja Hockey Nightia tuottaneen RAM Musicin tuotantopäälliköksi kehittämään ja kauppaamaan kanaville uusia televisioformaatteja. HotHitiä tehdessämme asuin vielä Vaasassa, mutta uuden pestin myötä syksyllä 1995 muutin uuden duunin perässä Helsinkiin.
HotHit-kiertue Evijärvellä. Nylon Beatin ensimmäinen iso keikka 26.12.1995.HotHit-kiertue Seinäjoen Raviskalla joskus vuonna 1995. Mukana keikalla Hausmylly, 101 ja Mira.7. taivas -yhtyeen toisen albumin promokuva.7. taivas Jyrkissä 1996.
Samoihin aikoihin vanha DJ-tuttuni Marko ”DJ Cash” Haapahuhta soitti ja kutsui minut saunomaan Kouvolaan, koska soitin levyjä paikallisessa Donna-yökerhossa. Saunan lauteilla Haapahuhta kertoi olevansa perustamassa poikabändiä ja kysyi kiinnostaisiko minua olla mukana. Ei liene vaikea arvata mikä oli vastaus. 7. taivas -yhtyeen ensiesiintyminen nähtiin kesällä 1996 suorassa Jyrki-lähetyksessä Vaasan Rantarockista. Saimme yhtyeelle levytyssopimuksen EMI-yhtiölle ja kiersimme ahkerasti suomalaisia keikkalavoja, festareita ja muita tilaisuuksia. Esikoislevyä myytiin noin 16 000 kappaletta, eli kultalevystä jäi puuttumaan 4 000 kappaletta. Yhtyeen monien vaiheiden jälkeen perustimme bändin jäsenten kanssa About Pop Records Oy:n, joka kustansi bändin toisen levyn ja hoiti keikkojen raha-asiat.
Olin DJ SM -tittelin ansiosta päässyt DJ-hommiin RantaRockiin jo Virroille vuonna 1994, ja tapahtuman siirryttyä seuraavana vuonna Virroilta Vaasaan meillä oli siellä ohjelman oma HotHit-lava. HotHitin loputtua Rantarockin järjestäjät ottivat yhteyttä ja pyysivät minua hoitamaan tapahtumansa markkinointia. Keväät tein RantaRockin promokiertueita ympäri maata muun muassa Waldo’s Peoplen ja Ressu Redfordin Sound of RELSin kanssa kauppakeskuksia, yökerhoja ja keikkalavoja kiertäen. Kiertueen välipäivinä tein DJ-keikkoja ja bändikeikkoja ympäri maata. Työskentelin RantaRockille muiden duunieni ohella kolmen vuoden ajan, kunnes katsoin parhaaksi ottaa pesäeroa tapahtumaan erinäisistä syistä. Päätös osoittautui myöhemmin aivan oikeaksi. Vuodet RantaRockin leivissä olivat kuitenkin upeita, vauhdikkaita ja monipuolisia.
7. taivas -yhtyeen ensimmäisen ison keikan suora televisiolähetys RantaRockista Jyrkissä juhannuksena 1995.7. taivas, Nylon Beat ja XL5 yhteisellä lomareissulla Turkin Alanyassa vuonna 1996.
7. taivas -yhtyeemme aikoina asuin yhdeksän kuukautta Kouvolan Cumuluksen huoneessa 518, kunnes lopulta tuli pysyvästi muutto Tampereelle. Kaupunkiin avattiin nimittäin maaliskuussa 1997 Suomen mittapuussa valtavan kokoinen NiteTrain-yökerho, jonne minut pestattiin soittamaan levyjä Tomi Leppälän ja Mika Yli-Jyrän kanssa. Tiukkaan konemusiikkiin painottunut NiteTrain oli jättimäinen menestys, jonne jonotettiin korttelikaupalla ja joka levitettiin myöhemmin ravintolaketjuksi useisiin muihin kaupunkeihin. Tampereen yöelämään NiteTrain jätti merkittävän jäljen siinä missä aiemmin myös esimerkiksi LA Garage.
NiteTrainin pestin ensimmäiset kuusi kuukautta asuin Tampereen Koskikadun Cumuluksen huoneessa 202, kunnes tykästyin Tampereeseen. Huomasin, että reissuilta kaupunkiin palatessani oli aina hyvä tunne saapua nimenomaan Tampereelle, joten minulle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne asumaan. Kiertueiden lisäksi muita vakituisia soittopaikkojani olivat tuolloin Lahden High Hill House ja Kouvolan Donna K, jotka tunnettiin erityisen tiukasta konemusiikista. Silloin house ja techno eivät olleet vielä kaiken kansan poppia kuten nykyisin. Yhtyeemme 7. taivas oli samaan aikaan parhaassa vireessä, ja lähes joka viikonloppu kiidettiin keikkabussilla ympäri Suomen esiintymislavoja. Siinä sivussa kirjoitin freelancerina juttuja Suosikki-lehteen. Tekemistä siis riitti, eikä 24 tuntia tuntunut riittävän vuorokauteen millään.
Rantarockin historian ikimuistoisimmat yöjatkot Virroilla 1994.Keanu Reeves vieraili Vaasan Rantarockissa Dogstar-yhtyeen basistina 1999. Äijä hengaili ihan rauhassa bäkkärillä ja heitteli jenkkifutista kavereidensa kanssa. Matrix-elokuva oli saanut ensi-iltansa alle kaksi kuukautta aiemmin.DEX Viihteen järjestämällä laskuvarjokurssilla oli mukana sankka joukko nykyisinkin julkisuudesta tavalla tai toisella tuttuja kasvoja.Matkaoppaana Teneriffalla. Kuvassa oikealla Emmi Weslien.
Hektisen 1990-luvun loppupuoliskon kruunasi lopulta irtiotto matkaoppaana. Ystäväni Jarkko Tepponen oli oppaana Kreetalla, jonne suuntasimme Lapa Södervikin kanssa lomailemaan loppukesästä 1999. Eräänä päivänä loikoilimme uima-altaalla Retsinaa naukkaillen, kun Tepponen kysyi kiinostaisiko minua matkaoppaan työ. Hetken mietittyäni vastasin myöntävästi. Kotiin päästyäni panin Fritidsresorille hakemuksen sisään ja pian tulikin jo kutsu opaskouluun Tukholmaan. Kolmen viikon päästä olin jo Tukholmassa matkaopaskoulussa. Sieltä matka jatkui suoraan Teneriffalle, jossa vietin talvikauden matkaoppaana. Työ oli raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, eikä palkkaka päätä huimannut. Suomalaisen ihmiselon nurja puoli paljastui melko karulla tavalla hotellien, sairaaloiden ja poliisiaseman välillä päivittäin sinkoillessa.
Teneriffalla minulla oli kuitenkin aikaa pohtia mitä haluaisin tehdä isona. Ja löysinkin oikean ratkaisun. Tiesin a) osaavani tehdä nettisivuja ja b) olin työskennellyt pitkään viihdealan toimittajana. Lisäksi minulla oli vahva tunne siitä, että internet tulisi vielä joskus olemaan markittävä tekijä media-alalla. Niinpä sain ajatuksen yhdistää nämä kaksi osaamisaluetta ja perustaa Suomeen viihdealan verkkomedian. Irtisanouduin matkaoppaan työstäni ja parin viikon päästä olin jo Suomessa. Heti palattuani ryhdyin suunnittelemaan verkkoon lifestyle- ja viihdemediaa, jonka päädyin aluksi tekemään yhdessä tamperelaisen Opasmedian kanssa. Verkkomedian nimeksi tuli aluksi Pop-opas.com, mutta se tunnetaan nykyisin nimellä Stara. 20. tammikuuta 2000 rekisteröin verkkotunnuksen Etuovi.net, josta tuli webhotelli, verkkosivujen nettiportaali ja verkkomedia.
Kolmen vuoden verkkomedian tekemisen jälkeen huomasin vuoden 2003 alussa, ettei homma oikein toiminut silloisella mallilla, ja päätin siksi perustaa kokonaan oman verkkomedian. Stara sai alkunsa syyskuussa 2003, kun fi-verkkotunnusten rekisteröinti vapautui. Suurin osa Pop-opas.comin jutuista siirrettiin sellaisenaan Staraan, joten nykyinen juttuarkisto ulottuu vuoteen 2000 saakka. Staran juttuarkisto on yli 110 000 viihdeartikkelillaan Suomen ylivoimaisesti suurin vapaasti saatavilla oleva arkisto, jota myös muiden medioiden toimittajat käyttävät edelleen ahkerasti. Sieltä on helppo tarkistaa vaikkapa mitä kuului Britney Spearsille elokuussa 2005.
YLE TV1 vuonna 2002 ja aiheena ensimmäiset verkkomediat.Poliisi-tv:n promokuva vuodelta 2002.Kuvaamassa Poliisi-tv:n Poliisin matkassa -jaksoja jossain päin Suomea. Kuvaajana Jarkko Vuolle.Katastrofi Tuotanto Oy CEBIT-messuilla Saksassa. Kuvassa Jocka Träskbäck, Arttu Nurmi ja Mikko Siltala.TV2 Matkalla Suomessa -kuvauksissa 2004.
Syksystä 2003 lähtien Staraa harrastuksena ”oikeiden töiden” ohella, koska koko internet oli suomalaisille vielä melko hepreaa, eikä mainosrahaa liikkunut kuin murusia. Työskentelin YLE TV2 -kanavalla neljän vuoden ajan vuosina 2002 – 2006. Poliisi-tv -ohjelman toimittajana tein tuona aikana yli sata inserttiä ja vietin kymmeniä viikonloppuja poliisiautojen takapenkeillä ympäri maata. Yleensä kuvaajana oli joko Jussi Suvanto tai Jarkko Vuolle. Lisäksi kesän 2004 toimin Matkalla Suomessa -ohjelman toimittajana, jotta sain ansaittua rahat elämiseen ja Staran pyörittämiseen. Päivät kuluivat siis televisioduuneissa, illat toimitin ja koodasin Staraa ja yöt soitin DJ-keikoilla levyjä yökerhoissa ympäri Suomea. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut.
Näiden lisäksi minun ja muutaman kaverini kanssa vuonna 2002 perustaman Katastrofi Tuotanto Oy:n kautta tein verkkosivustoja muun muassa STT:lle ja Yleisradiolle. Tein tuolloin esimerkiksi Poliisi-tv:n ja Ylen Hyvän uudet verkkosivut. Katastrofi Tuotanto oli mukana eTampereeseen kuuluneessa Media54-yrityshautomossa, jossa mentorina toiminut Teppo Sulonen antoi minulle hyvät eväät menestykselliseen yritystoimintaan. Hän muun muassa opetti, että jokainen osakeyhtiö perustetaan myytäväksi. Jokaisen vapaan hetken käytin myös Yleisradion kuvausmatkoilla Staran toimittamiseen. Langattomat nettiyhteydet olivat tuolloin erittäin harvinaisia ja tiedän faktana, että Stara oli Suomen ensimmäinen verkkomedia, jota päivitettiin langattomasti tien päältä Nokian Communicatorin yhteyden kautta. Bitti meni usein vinoon huonojen yhteyksien takia, jolloin koko saitti oli alhaalla, kunnes oli taas kenttää tallentaa koodi uudelleen. Siihen aikaan esimerkiksi tunnin katkos verkkopalvelussa ei tosin juuri hetkauttanut lukijoita.
Staran esittely jossain seminaarissa.
Staran alkuvuosina sain kokea suurten mediatalojen puolelta avointa väheksyntää, kun sieltä kyseltiin suoraan miten kuvittelen voivani ansaita elantoni verkkomedialla. Iltalehti väheksyi verkkomedian roolia myös Julkisen sanan neuvoston käsittelyssä, varastettuaan copy-pastella Staran juttuja. Ei siis ihme, että vielä vuonna 2012 Maikkarin toimitusjohtaja julisti Maikkarin ”potkivan Netflixin munille”. Mediatalojen krooninen kyvyttömyys nähdä kehityksen suuntaa oli ratkaiseva oman liiketoimintani menestykselle. En nimittäin olisi tässä, jos mediatalot olisivat ymmärtäneet mihin suuntaan kehitys oli menossa. Nyt ne jättivät Staralle suuren aukon täytettäväksi ja tyytyivät vuosia lähinnä toistelemaan miten median murros yllätti kvartaali toisensa jälkeen. Lämmin kiitos siitä.
Teknologiaorientoituneena olen alusta saakka yrittänyt pitää Staran selkeänä edelläkävijänä uusien teknologioiden käytössä, ja vuonna 2005 Starassa julkaistiin Suomen ensimmäinen kaupallinen podcast. Vuonna 2006 koettiin selkeä käänne, kun verkkomedioiden arvostus alkoi nousta ja Staran lukijamäärät alkoivat nousta nopeasti ensin kilpailijoiden rinnalle ja sitten oikealta ohi. Vuodesta 2009 lähtien Stara on ollut itsenäisten viihdesivustojen markkinajohtaja Suomessa.
Seuraavana vuonna sain eräänä päivänä soiton Nokian Torsti Tenhuselta, joka kysyi Staran mielenkiintoa lähteä tekemään videopodcasteja matkapuhelimiin ensimmäisenä kaupallisena toimijana. Kiitin ehdotuksesta ja muutaman kuukauden päästä Staran videopodcastit lanseerattiin Nokian uusiin puhelimiin. Ensimmäinen laite taisi olla N95, jossa videosisältöä olivat tuottamassa ensimmäisinä YLE, Stara ja 24-televisiosarja. Myös Duudsonit olivat mukana jo ihan alkuvaiheessa.
Tähän väliin täytyy kertoa eräs loistava esimerkki siitä miten Stara oli aikaansa edellä. TV- ja bänditaustani ansiosta minut kutsuttiin vuosittain Seiskan synttäreille, jotka olivat siihen aikaan vuoden kuumimmat julkkisbileet. 23. helmikuuta 2006 Risto Kaskilahti laskeutui Seiskan bileissä esiintymislavalle helikopterin rungossa, ja samaan aikaan lavalla räjäytettiin pyrotekniikkaa. Lavan vieressä oleva musta verho ei ollutkaan palosuojattu, joten se syttyi palamaan 1 000 bilevieraan edessä. Staran silloinen versio oli jo alusta saakka suunniteltu mobiilipäivitykseen, joten otin sekunnissa Nokian Communicatorin taskusta, avasin yhteyden ja Starassa oli juttu julkkisbileissä sattuneesta tulipalosta jo ennen kuin liekit oli hädin tuskin sammutettu. Sen jälkeen en saanut enää kutsua Seiskan synttäreille. Alla kuvakaappaus jutusta.
Staran juttu Seiskan synttäreiltä. Jutun ensimmäinen versio julkaistiin Starassa jo ennen kuin liekit olivat sammuneet.
Uusien tekniikoiden ja ihmetuotteiden kauppaajia on riittänyt vuosien varrella ja riittää edelleen tungokseksi saakka. Olen yrittänyt käyttää niissä maalaisjärkeä, ja olen siksi onnistunut välttämään isoimmat ja kalleimmat virheet, kuten aikoinaan muun muassa oman musiikkikaupan perustamisen. Joskus 2007-2008 haminoilla lähdin mukaan DVB-H-hankkeeseen, jossa Staralle tehtiin niin sanottua supertekstitelevisiota. Siitä ei koskaan tullut totta, koska IP-yhteydet tekivät teknologiasta vanhentunutta. Viime vuosien Staran tapahtumia en käy tässä enemmälti läpi, sillä niistä on saatu lukea usein myös alan lehdistä. Stara Media Oy:n omistukseen on viime aikoina päätynyt osuuksia monista muista tavalla tai toisella verkkomediaan liittyvistä yrityksistä ja sivustoista, kun kasvua täytyy hakea päämedian lisäksi myös muualta. Nykyisin olen aktiivisesti mukana seitsemässä eri yrityksessä.
Valtaosa tämän kirjoituksen lukijoista tietää, että erityisen suurta roolia minun ja Tmi Hitbeatin historiassa näytteli peräti 12 vuoden ajan lukuisissa eri instansseissa jatkunut Suomen oikeushistorian laajin tavaramerkkikiista Etuovi-tavaramerkeistä. Minä ja Alma Media tiedotimme lopulta vuonna 2013 yhdessä, että asia on sovittu, joten kiistaa ei ole enää tarpeen kommentoida tarkemmin. Asiasta kiinnostuneet löytävät haluamansa tiedot verkosta tai oikeustapausten tietokannoista. Tuon 12 vuoden tavaramerkien juridiikan korkeakoulun myötä opin tuntemaan tavaramerkit, tavaramerkkilait ja direktiivit sekä ennakkotapaukset etu- ja takaperin ulkoa. Sen seurauksena minun kutsuttiin marraskuussa 2016 mukaan työ- ja elinkeinoministeriön taustaryhmään laatimaan uutta tavaramerkkilakia. Lain valmistelussa on vielä tehtävää, vaikka taustaryhmän työ onkin jo ohi. Etuoven urakka näkyy yhä edelleen, koska se mainitaan esimerkkinä niin uuden lain esitöissä kuin myös mm. alaa koskevissa kirjoituksissa ja jopa graduissa. Historiaan jäi siis jälki.
Vuoden yrittäjä -palkinto vuonna 2012.
Vuonna 2014 minulla tuli täyteen 20 vuotta yrittäjänä, jolloin sain arvostetun Kultaisen Yrittäjäristin. Koko yrittäjäurani yksi hienoimmista kohokohdista koettiin silloin, kun minut valittiin Tammelanpuiston Yrittäjien Vuoden 2011 yrittäjäksi. Se oli hieno hetki ja toi lisää virtaa omaan tekemiseen. Sen jälkeen yrittäjäura on laajentunut ja monipuolistunut monin tavoin. Kuten edellä totesin, on mukaan tullut monia uusia yrityksiä. Kaiken yrittämisen ohella yksityiselämä on tietenkin meille jokaiselle hyvin tärkeä. En tässä avaa sitä tarkemmin, mutta viimeiset kuusi vuotta olen ollut perheenisä. Nykyisin perheessä on vaimon lisäksi kaksi lasta.
En ole varsinaisesti poliitikko, vaan yrittäjä ja perheenisä. Silti olen ollut jo vuosikymmenen ajan aktiivinen politiikan kommentoija sosiaalisessa mediassa. Siksi sain vuonna 2016 soiton, jossa minua pyydettiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Ajatus politiikasta ei heti innostanut, mutta lopulta lasteni tulevaisuus ja halu vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan positiivisesti sai minut lähtemään mukaan. Kuntavaalien iltana äänimääriä katsellessa mieleeni hiipi ajatus eduskuntaan pyrkimisestä. Tosin sillä ehdolla, että kuntapolitiikka tuntuisi omalta. Ja kyllähän se on tuntunut. Parissa vuodessa olemme saaneet korjattua Lempäälästä lukuisia epäkohtia, ja se työ jatkuu aktiivisesti yhä edelleen. Politiikassa kukaan ei tee mitään yksin, vaan kaikki tehdään yhdessä.
Summa summarum
Haluan kiittää upeista vuosista vaimoni, perheeni, ystävieni ja läheisteni lisäksi erityisesti henkilöitä, joita ilman en olisi tässä ja joita ilman tähän tilanteeseen johtanut ketjureaktio olisi todennäköisesti katkennut. Ilman Kari ”DJ Kaippa” Kaivolaa en ehkä olisi koskaan ryhtynyt DJ-uralle, ilman Toni Viemeröä en ehkä koskaan olisi opetellut koodaamaan nettisivuja, ilman Perttu ”DJ Auvo” Nurmen esikuvaa en ehkä koskaan olisi tullut menestyksekkääksi DJ:ksi, ilman Hippi Hovia en olisi ehkä koskaan työskennellyt radiossa, ilman Aku Lohimäkeä en ehkä olisi koskaan työskennellyt televisiossa, ilman Marko Haapahuhtaa en ehkä koskaan olisi päätynyt artistiksi, ilman Jarkko Tepposta en ehkä olisi koskaan työskennellyt matkaoppaana ja ilman Mirva Kurkea en ehkä koskaan olisi lähtenyt politiikkaan. Kiitos teille kaikille.
Elämä on jatkumo, jossa kohtaa ajoittain risteyksiä. Jokainen edellä mainituista henkilöistä on ollut tällaisessa tienristeyksessä seuraamani viitta. Yllättävissä risteyksissä ihminen joko ottaa riskin ja muuttaa suuntaa tai jatkaa turvallisesti suoraan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa muutosvastarinta tuntuu usein rationaaliselta vaihtoehdolta. Minä olen yleensä kääntynyt, kun siihen on ollut mahdollisuus, mutta olen toki joskus jatkanut myös suoraan. Harkinta on ollut yleensä nopeaa.
45 vuoden elämästä ja 25 vuoden yrittäjäuralta olen oppinyt sen, että kun oma jälkikasvu osoittaa tulevaisuudessa erityistä mielenkiintoa johonkin asiaan, täytyy sitä buustata. Kenenkään ei tarvitse olla hyvä kaikessa, mutta kaikkien tulisi panostaa täysillä ollakseen hyviä siinä mistä pitävät. Niin syntyy oikeita menestystarinoita.
Kävin tänään yritysvierailulla tamperelaisessa Triuvare-yrityksessä, joka on yritysten IT-kumppani ja ratkoo yritysten tietotekniikkaan liittyviä ongelmia. Lisäksi Triuvare pyrkii siihen, että IT ei olisi yritykselle pelkkä kustannus, vaan että siitä saisi jotain irtikin. Triuvaren yrittäjä-toimitusjohtaja Toni Rantanen kertoi kahvin äärellä Triuvaren palvelutarjonnasta.
Olen kirjoittanut ja puhunut viime aikoina paljon työperäisestä maahanmuutosta ja siitä miten peräti 40 prosenttia suomalaisista yrityksistä kärsii työvoimapulasta. Varsinkin monet ICT-alan yritykset ovat tukalassa tilanteessa, kun suomalaisia koodareita ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi markkinoilla ja ulkomailta ammattilaisia ei tarveharkinnan takia saa järkevästi.
Olen peräänkuuluttanut ulkomaisten työvoiman tarveharkinnasta luopumisesta, joka tulee toteuttaa ainakin sellaisilla aloilla, joiden tiedetään kärsivän kotimaisten osaajien puutteesta. Yrittäjä Rantanen lähetti tulevalle eduskunnalle terveisiä, että yrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamisen rimaan tulisi alentaa merkittävästi nykyisestä.
JULKAISTU 26.1.2019 Tamperelainen-lehdessä julkaistiin tänään kirjoitukseni työelämästä. Työstä pitäisi jäädä enemmän rahaa tekijälle ja vähemmän valtiolle. Siksi verotuksen painopistettä pitää siirtää ansiotuloveroista kulutus- ja haittaveroihin. Työn vastaanottamista hankaloittavat kannustinloukut tulee samalla purkaa, jotta työn tekeminen olisi kannattavaa aina ja kaikissa elämäntilanteissa. Työn tekemisestä pitäisi palkita, ei rankaista, joten ansiotuloveron progressiota pitää loiventaa merkittävästi. Tässä alla kolumnini aiheesta:
Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa
Sanon sen suoraan: Suomen työelämä on rikki. Työn pitäisi olla kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa, mutta työttömyyteen kannustava tukijärjestelmämme estää sen. Monien kannattaa olla työttömänä, koska työstä saatava lisäarvo verrattuna tukirahoilla elämiseen on olematon – varsinkin menetettyyn vapaa-aikaan nähden. Nämä kannustinloukut ovat uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, koska työttömien ei enää kannata kantaa korttaan yhteiseen kekoon.
Kannustinloukut ovat myös korkeakoulutettujen ongelma, sillä Akavan mukaan peräti 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on lisätöihin iskevä veroprogressio, joka siis hukkaa yhteiskunnan arvokkaita resursseja. Progressio on myös osasyy siihen, että jo tuhannet koulutetut osaajamme ovat muuttaneet ulkomaille.
Kuluvalla hallituskaudella työllisyys on saatu historialliseen kasvuun, mutta urakka on vasta alussa. Samalla linjalla täytyy jatkaa, jos haluamme pitää huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Emme voi tyytyä edes vasemmiston taannoin mahdottomana pitämään 72 prosentin työllisyyteen. Jos haluamme pitää yllä hyvinvointivaltiota, täytyy työllisyys nostaa vähintään 75 prosenttiin. Samaan aikaan työn murros, digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät työpaikkoja päivä päivältä nopeammin. Menossa on siis kilpajuoksu, jossa Suomi ei voi ottaa neljän vuoden aikalisää.
Työttömyys maksaa Suomelle vuodessa 10 miljardia euroa, ja työttömän ja työllisen kustannusten ero on vuodessa noin 12 000 euroa. Ongelman korjaamiseksi työstä pitää tehdä taas kannattavaa. Verotusta tulee uudistaa poistamalla kannustinloukut ja loiventamalla tuloveron progressiota. Verotusta täytyy siirtää tuloveroista kulutus- ja haittaveroihin ja sosiaalitukien vastikkeellisuutta lisätä. Uusien työpaikkojen luomista tulee helpottaa yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Jokaisen pitää saada nauttia oman työnsä hedelmistä, joten maailman alhaisimpiin tuloeroihin ei pidä tuijottaa liikaa. Opintotuen tulorajaa tulee nostaa, koska työnteon kulttuuri on tärkeä omaksua jo nuorena. Työ on nimittäin parasta sosiaaliturvaa.
Aamulehti julkaisi päivälleen vuosi sitten kirjoitukseni (kuva alla) suomalaisen työelämän suurimmasta haasteesta, eli kroonisesta muutosvastarinnasta. Ongelma oli vuosi sitten akuutti, ja ikävä kyllä se on sitä yhä edelleen. Sipilän hallitus yritti korjata tilannetta niin sanotulla työllistämislailla, mutta ryhtiliike jäi kuitenkin torsoksi, koska ammattiliitoille annettiin veto-oikeus Suomen lainsäädäntöön.
Ammattiliittojen muutosvastarinta siis vesitti jälleen kerran suomalaisen työelämän kipeästi tarvitsemat kehitysaskeleet. Mahdollisimman suuri työttömyys on tunnetusti ammattiliittojen etu, jonka tavoittelemisessa palkansaajat ovat vain tiellä. Irtisanomisen helpottaminen olisi tuonut Suomeen merkittävästi lisää työpaikkoja, joten ammattiliitot olivat valmita jopa massiivisiin lakkoihin uudistuksen torppaamiseksi. Ennemmin tai myöhemmin eteemme tulee vääjäämättä hetki, jolloin vastakkain ovat Suomen kehitys ja ammattiliittojen muutosvastarinta. Ellei vasemmisto tule ruotsalaisten tavoin järkiinsä, kirpaisee massiivinen lakkoaalto kovasti. Laastari kannattaa kuitenkin nykäistä irti kerralla eikä jättää hautumaan.
Aamulehti 15.1.2018
Suomi tarvitsee nykyistä joustavampia työmarkkinoita. Meidän täytyy ryhtyä yhdessä vakavasti pohtimaan miten syrjäinen maamme pääsee kehityksen kelkkaan, joka kulkee ohitsemme vääjäämättä, jos emme hyppää sen kyytiin. Muutosvastarinta estää kehitystä ja tulee yhteiskunnallemme pitkällä aikavälillä kohtuuttoman kalliiksi.
Sipilän hallituksen torsoksi jäänyt työllistämislaki tulee ottaa alkuperäisessä muodossaan vahvasti mukaan tuleviin hallitusohjelmiin ja lakimuutos ajaa läpi heti seuraavan hallituksen ja eduskunnan alkutaipaleella. Ensin koskemaan kaikkia alle 20 hengen yrityksiä, ja myöhemmin hyvien kokemusten myötä laajentaa laki koskemaan kaikkia yrityksiä.
Samalla Suomen tulee viimein poistaa työnantajia yrityksen koon perusteella syrjivä yleissitovuus ja mahdollistaa laaja paikallinen sopiminen. Ilman näitä elintärkeitä työelämän muutoksia Suomi jää seuraamaan kuinka fiksummat naapurimaat porskuttavat ohitsemme niin, että pian pelkät punaiset perävalot vilkkuvat horisontissa.
Mikäli Suomen tulevalla hallituksella tulee kokoonpanoon katsomatta olemaan hahmotusongelmia työelämän kehityksen tarvitsemista muutoksista, voidaan mallia katsoa esimerkkinä mainitsemani Tanskan lisäksi myös Ruotsista. Siellä jopa demarit ovat viimein ymmärtäneet mitä työelämän kehitys 2000-luvulla tarkoittaa ja mitä päättäjien pitää tehdä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
Ruotsissa uudistunut hallitus sopi jättävänsä muutosvastarinnan viimein narikkaan ja tekevänsä useita kehitykselle välttämättömiä talousliberaaleja uudistuksia. Mukana on edellä mainitsemani työllistämislaki, luopuminen ahkeruutta torppaavasta solidaarisuusverosta sekä alempien palkkojen salliminen pitkäaikaistyöttömien saamiseksi töihin. Ruotsi on ottanut mallia Tanskasta, ja Suomen pitää tehdä samoin, jos haluamme jatkossa menestyä.
Parhaillaan Suomi linjaa mihin suuntaan suomalaista työelämää ollaan viemässä. Taannutaanko kylmässä peräpohjolassa takaisin ammattiliittojen kultaiselle 1960-luvulle vai katsotaanko viimein rohkeasti eteenpäin 2000-luvulle ja kansainvälisille markkinoille. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden näistä kahdesta vaihtoehdosta turvaa vain toinen. Se, jossa on joustavat työmarkkinat ja talouden perusteet ymmärtävät päättäjät.
Onnittelut 100-vuotiaalle Kokoomukselle! Eilen illalla Finlandia-talolla juhlittiin suomalaista vastuunkantajaa, joka on nimensä mukaisesti koonnut erilaisia ihmisiä eri puolilta maata pitämään huolta Suomesta ja Suomen tulevaisuudesta. Kokoomus on ollut mukana itsenäisen Suomen kaikissa merkittävissä vaiheissa ja kyennyt tarvittaessa myös uudistumaan maailman muuttuessa ympärillä.
Nyt on käsillä tilanne, jossa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin, joten myös Kokoomuksen täytyy olla hereillä ja pitää huolta maan taloudellisen tulevaisuuden lisäksi myös kansalaisten sisäisestä turvallisuudesta. Nyt täytyy ryhtyä tekemään entistä aktiivisemmin töitä maamme sisäisen turvallisuuden puolustamiseksi. Olen vuodesta 2015 saakka peräänkuuluttanut pakolaistulvaan ryhtiliikettä, joka on nyt viimein tapahtumassa. Meidän kaikkien täytyy ryhtyä puhumaan asioista asioiden nimillä ja on nostettava kissa pöydälle.
Sisäistä turvallisuutta hoidetaan myös pitämällä huolta omien kansalaisten hyvinvoinnista. Lapset, nuoret ja lapsiperheet täytyy nostaa päätöksenteon keskiöön. Hektinen maailma ja älylaitteiden tuoma ärsykevirta eivät ainakaan vähennä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Niihin täytyy jatkossa saada apua merkittävästi nykyistä nopeammin, koska siten ehkäistään ongelmien paisuminen kestämättömiksi. Vilkaisu tilastoihin osoittaa miten tärkeästä asiasta on kyse. Koulutuksessa toisen asteen oppilaitoksissa täytyy palata vanhaan hyväksi havaittuun tapaan ja lisätä aidon lähiopetuksen määrää merkittävästi nykyisestä. Sen yletön karsiminen ja itseoppimisen lisääminen ovat ajaneet meidät tilanteeseen, jossa oppilaat makaavat toimettomina kotona ja maleksivat kaduilla sen sijaan, että opiskelisivat. Samalla he eivät opi työssäkäynnin kulttuuria. Nykymallin vakavat ongelmat ovat jo konkretisoituneet ympäri maata esimerkiksi lähihoitajien harjoitteluissa. Osaamisen taso on romahtanut.
Kokoomus on koko olemassaolonsa ajan kannustanut yksilönvapauteen, jonka kanssa käsi kädessä kulkee yksilön vastuu. Tämä tulee jatkossa korostumaan, koska meillä ei ole yksinkertaisesti varaa elättää toimettomien kasvavaa joukkoa. Seuraavalla hallituskaudella täytyy tehdä sosiaaliturvan uudistus, jossa vastikkeellisuus täytyy nostaa pääteemaksi. Lisäksi ammattiliittojen harjoittama eduskunnan ulkoparlamentaarinen kiristys täytyy saada loppumaan ja ammattiliitoille osoittaa niille kuuluva paikka neuvonantajana ja edunvalvojana. Sekä tietenkin panna työmarkkinajärjestöt viimein verolle.
Työn tekemisen täytyy olla aina ja kaikissa tilanteissa kannattavaa. Nykytilanne on kaukana siitä. Liian moni jättää ottamatta työn vastaan, koska siitä saatava korvaus ei kannusta tekemää työtä verrattuna toimettomuuudesta saatavaan korvaukseen. Suomalaiset täytyy saada töihin ja siten kantamaan oma osuutensa hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Työelämä on tällä hetkellä suurimmassa murroksessa sitten teollistumisen aikakauden, joten myös työn määritelmä tulee muuttumaan merkittävästi. Tulevaisuudessa yhä useampi palkansaaja on yrittäjä, joka myy työsuorituksiaan useille yrityksille. Meidän tulee varmistaa, että yrittäjyys ja uusien työpaikkojen luominen ovat tulevaisuudessa houkuttelevia vaihtoehtoja, ja että yrittäjät maan taloudellisina vastuukantajina saavat heille kuuluvan sosiaaliturvan. Nykyisin yrittäjät ovat toisen luokan kansalaisia niin palkkatason kuin sosiaaliturvan osalta. Korjattavaa siis riittää, kunhan halua ja osaamista vain löytyy.
Suomi tarvitsee nyt vahvan ryhtiliikkeen. Sitä tulen ajamaan eduskunnassa ensi kevään vaalien jälleen. Kokoomus on nähdäkseni ainoa puolue, joka sen kykenee toteuttamaan. Siksi Kokoomus.
Sipilän hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa, ja hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite 72 prosenttia on saavutettu. Tavoite saavutettiin siitä huolimatta, että oppositiossa tavoite tyrmättiin suoralta kädeltä mahdottomana. Tuolloin esimerkiksi SDP:n Antti Rinteellä oli käytettävissään samat tiedot kansainvälisestä talouskehityksestä kuin hallituksellakin, joten Rinteen avaus osoitti, ettei työllisyys olisi noussut demarien toimenpiteillä. Samalla SDP tuli vahvistaneeksi, että ilman hallituksen toimenpiteitä työllisyys ei olisi noussut yhtä paljon. Onneksi Sipilän hallitus on sentään käynyt talousmatematiikan kursseilla.
”Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä.”
Hallituksen syyttäminen työllisyyden heikosta hoitamisesta oli ennakkoon yksi SDP:n tärkeimmistä vaaliaseista eduskuntavaaleissa. Demarit yllätettiin kuitenkin housut kintuissa raporttien paljastaesssa, että hallitus tulee sittenkin saavuttamaan opposition mahdottomana pitämän tavoitteen ja menossa sen ylikin. Tilastot aiheuttivat paniikin, kun populistien piti ryhtyä kiireessä keksimään seliselityksiä, joilla hallituksen saavutus yritettäisiin vesittää ja joilla vaaliaseesta pelastettaisiin mitä pelastettavissa oli. Seliselityksiä on sittemmin nähty jos jonkinlaisia, ja jokaisen niistä tilastot ja tutkimukset ovat ampuneet alas yksi toisensa jälkeen. Tuorein tyylikäs torpedointi nähtiin tänään.
Työllisyysaste eri maissa, Kuva: Etla
Alkuvaiheessa opposition suosituin seliselitys oli väittää, etteivät uudet työpaikat olleetkaan oikeita työpaikkoja. Sitten tilastoista ja tilastoista kuitenkin selvisi, että valtaosa uusista työpaikoista oli sittenkin pysyviä ja täysiaikaisia, joten perättömäksi paljastunut argumentti piti vaihtaa toiseen. Tilalle keksittiin selitys, jonka mukaan työllisyys olisi kasvanut ainoastaan kansainvälisen talouskehityksen ansiosta. Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä viime viikot. Satuilua on tuettu samaan aikaan verkossa, jossa valitut kolumnistit ovat tukeneet satuilua. Antti Rinne lienee taputtanut kolumnisteja isällisesti selkään SAK:n järjestämässä saunaillassa.
Työllisyyden muutokseen vaikuttavat tekijät, Kuva: Etla
Päivänselvää on, että työllisyysasteen nousu on ollut historiallisen nopeaa. Työllisyysasteen nousu alkoi heti sen jälkeen, kun SDP passitettiin hallituksesta vilttiketjuun vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Työllisyyskasvu on sittemmin ollut niin nopeaa, että sitä tutkimaan pantiin joukko Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kokeneita tutkijoita. Tänään heidän raporttinsa julkaistiin, ja se oli myrkkyä populisteille. Raportti nimittäin vetää maton edellä mainittujen perättömien argumenttien alta. Tilastoilla ja tutkimuksilla on usein taipumus vesittää hyvin alkanut vasemmistopopulismi, ja niin kävi nytkin.
”Puolet työllisyyden kasvusta on hallituksen ansiota”
Arvostetut talouselämän tutkijat Vesa Vihriälä, Mika Maliranta, Ville Kaitila, Antti Kauhanen, Tero Kuusi ja Markku Lehmus vahvistavat kattavassa raportissaan (ISSN 2323-2447, 2323-2455), että puolet työllisyyden kasvusta on ollut hallituksen politiikan ansiota. Erityisesti kilpailukykysopimus kiky ja työn tarjontaa lisänneet uudistukset (mm. kauppojen aukiolon vapauttaminen) ovat tukeneet työllisyyden kasvua merkittävästi. Etlan tutkijaryhmän mukaan 110 000 uudesta työpaikasta on hallituksen ansiota 45 000 – 65 000 työpaikkaa. Yksittäisistä toimenpiteistä kiky on tuonut tähän mennessä 15 000 – 20 000 työpaikkaa ja viidessä vuodessa se tuo jopa 42 000 työpaikkaa. Muut rakenneuudistukset ovat tuoneet noin 40 000 työpaikkaa.
Ammattityövoiman puute, Kuva: Etla
Demareille tulee raportissa sivuosumana myös kunniaa. Jos nimittäin edellisen hallituksen (Kyllä, se jossa SDP oli mukana) eläkeuudistus lasketaan mukaan, niin politiikan osuus kasvaa selvästi yli puoleen uusista työpaikoista. Etla vahvistaa, että tulevaisuudessa jopa 75 prosentin työllisyys on mahdollinen, mutta se edellyttäisi vielä nykyistäkin suurempia rakennemuutoksia. Niistä on kuitenkin nykytilanteessa aivan turha haaveilla, koska SDP/SAK ei halua kehittää työelämää. Saamme siis nauttia vielä tovin hallituksen jo tekemien muutosten sadosta, mutta lisää rakennemuutoksia ei ole tulossa ainakaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
”Arvioimme Suomen pystyvän noin 2 prosentin vuotuiseen kasvuun realistisena pitämämme tuottavuuskehityksen turvin seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä edellyttää kuitenkin työllisyysasteen nousua verrokkimaiden tasolle vuoteen 2023 mennessä.”
– Etlan tutkimus 12.11.2018
SDP ja sen työmarkkinasiipi SAK vastustavat kaikin keinoin työllisyyden parantumista, koska työttömyys on molempien etu ja tavoite. Molempien kannatus kumpuaa kurjuudesta ja köyhyydestä. Tämä nähtiin viimeksi irtisanomislakia koskevassa kiistassa, joka oli molemmille olennainen osa kokonaisuutta samoin kuin esimerkiksi sijoitustilin arvovaltavastustaminen. Pienituloisen palkansaajan nouseminen keskiluokkaan työtä tekemällä, säästämällä tai perimällä on vasemmistossa punainen vaate, sillä kukaan ei tietenkään pidä katoavista äänestäjistä.
Mikäli SDP päätyisi ensi keväänä suurimmaksi puolueeksi, heittäisi Suomi saman tien pyyhkeen kehään työllisyyden ja talouskasvun osalta (Lue tästä miksi). Tästä asiasta saatiin muutama päivä sitten ilmeisen tahattomasti mainio esimerkki, kun demarit päästivät Antti Rinteen televisioon kommentoimaan Suomen työllisyyttä. Aiemmin 72 prosentin työllisyyttä mahdottomana pitänyt Rinne kertoi nimittäin asettavansa työllisyystavoitteen 85 prosenttiin. Yllättävää tuossa oli lähinnä se, ettei Rinne luvannut Suomeen neuvostotyylisesti 110 prosentin työllisyyttä. Todellisuudessa kuusivuotias poikani osaisi kasvattaa työllisyysastetta paremmin kuin Antti Rinne.
Odotan parhaillaan mielenkiinnolla minkä höpöhöpö-argumentin populistiosasto keksii seuraavaksi. Ehkä työllisyystilannetta yritetään vesittää esimerkiksi vetoamalla planeettojen liikkeisiin, kahvinporoihin tai eduskunnan saunan kiukaan kivien määrällä. Jotain ratkiriemukasta on varmasti tulossa.
No niin, leikki sikseen… Varmaa nimittäin on, että sosiaalisen median vasemmistoasiantuntijat väittävät jo tänään tietävänsä asiat paremmin kuin Etlan tutkijaryhmä. Väitteiden tueksi linkataan verkon kätköistä esimerkiksi Matti Meikäläisen ja Kaapinperäpojan koottuja parodioita. Nokkelimmat ehkä linkittävät Kansan Uutisten kolumnistina toimivan toimistosihteerin kirjoituksen ja joku toinen linkittää Vasemmistoliiton YT-neuvotteluissa kenkää saaneen sihteerin asiantuntijalausunnon. Mikäli joku on eri mieltä raportin tuloksista ja niihin johtaneista analyyseistä, niin kannattaa selvittää asia soittamalla suoraan pääkallopaikalle. Etlan sivuilta löytyvät nimittäin tutkimuksen laatineiden asiantuntijoiden yhteystiedot. Epäilijät voivat ottaa rohkeasti puhelimen käteen ja soittaa asiantuntijalle.
Demarien hätäkokous lienee kutsuttu jo täksi illaksi SAK:n toimitiloihin Hakaniemeen. Mukana on todennäköisesti myös joukko kolumnisteja suunnittelemassa demarien vaalikampanjan seuraavaa populismiaaltoa. Enkä nyt puhu Toukosta.
Talouden Nobel-palkittu suomalainen professori Bengt Holmström aiheutti äskettäin ammattiliitoissa kuhinaa toteamalla, että Suomen ammattiliittojen tulisi viimein herätä 2000-luvun maailmaan ja Suomen epädemokraattisiin työmarkkinoihin. Holmström totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa. Sillä hän viittasi nähdäkseni suomalaiseen erikoisuuteen, eli liitukaudelta periytyvään työehtosopimusten yleissitovuuteen. Tai oikeastaan yleissitovuuden käyttämiseen.
Nobel-voittajan kanssa samoilla linjoilla on myös Libera, joka on tehnyt EU-komissiolle kantelun yleissitovuudesta. Liberan mukaan yleissitovuus antaa suurimmille työnantajille kartellioikeuden, jolla ne voivat määritellä pienempiä toimijoita velvoittavia ehtoja ilman pienten yritysten vaikutusvaltaa itseään koskeviin asioihin. Yleissitovuus siis syrjii pieniä ja järjestäytymättömiä yrityksiä ja haittaa kansantalouttamme sekä heikentää pienten yritysten työllistämisen mahdollisuuksia. Odotan mielenkiinnolla määritteleekö EU-komissio Suomen yleissitovuuden kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Toivottavasti, sillä se olisi tärkeä askel kohti nykyaikaisia työmarkkinoita, joiden keskeinen osa tulisi olla paikallisen sopimisen mahdollistaminen.
Varsinainen kohu nousi kuitenkin Holmströmin lausunnosta, jonka mukaan hän helpottaisi maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille heikentämällä heidän työehtojaan. Holmström totesi Yleisradiolle, että ulkomailta tulevien pitäisi voida tehdä työtä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla kuin suomalaisten. Nykyiset työehtosopimukset määräävät aloille minimipalkkatason, jonka alle ei saa palkata työvoimaa, vaikka siihen olisi halukkaita jonossa ja vaikka alempaan palkkaan olisi hyvät perusteet esimerkiksi kouluttamattomuuden myötä.
Suomessa on edelleen Pohjois-Euroopan korkein työttömyys, joten nykyisessä mallissamme on sekä työn kysynnän että tarjonnan tavassa jotain pahasti vialla. Koko Euroopassa on vain kuusi maata, joissa työttömyys on Suomea suurempi, ja ne kaikki sijaitsevat kaukana Välimeren rannalla. Tämä kertoo karua kieltään nykyisten työmarkkinoidemme toimivuudesta. Talousnobelisti Holmström totesi, että nykytilanne on hänen mielestään uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, ja asiantuntija osui siinä täydellisesti maaliin. Suomi tulee ajautumaan seuraavassa taantumassa väistämättä seinään, ellei työmarkkinoitamme saada kehitettyä 1960-luvulta viimein 2000-luvulle. Kehityksen jarruna toimii yksinomaan AY-liike, joka huutaa 1960-luvulla kaivamistaan poteroista muutosvastarintaa lähes yhteen ääneen. Poikkeus (eli Akava) vahvistaa säännön.
Palkansaajajärjestöistä fiksuimman, siis Akavan, puheenjohtaja Sture Fjäder ajautui ahtaalle, koska hän meni yllättäen puhumaan totta. Hän nimittäin lipesi yllättäen ammattiliittojen linjasta ja puhui hetken asioista niiden oikeilla nimillä. Fjäder komppasi vahvasti toista fiksua miestä, eli edellä mainittua talousnobelisti Holmströmiä. Tosin vain siihen saakka kunnes Akavan vanhoilliset jäsenliitot sulkivat hänen suunsa, ettei puhe kehityksestä vaan leviäisi laajemmalle. Alla olevassa suorassa sitaatissa Fjäder toteaa, että työehtosopimuksista tulee voida joustaa, jos haluamme maahanmuuttajien kotoutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.
”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan kotouttaa maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.” – Sture Fjäder Yleisradiolle
Sture Fjäderin mukaan kouluttamattoman maahanmuuttajan ei siis tulisi välttämättä saada samaa palkkaa samasta työtehtävästä kuin koulutetun suomalaisen. Jotta hänen pointtinsa tulisi varmasti selväksi ja jotta kiihkoilijat voisivat työntää R-korttinsa takaisin ahteriinsa, otan erivapauden muokata Fjäderin lausumaa hieman. Jotta saan kiteytettyä hänen lausunnostaan olennaisen, jätän siitä pois viittaukset ihmisten syntyperään. Alla karsimani kiteytys.
”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan työllistää ihmiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.” – Oma versioni Sture Fjäderin lausumasta
Jos ja kun Fjäder tarkoitti tätä, osuu hän täydellisesti maaliin, vaikka olenkin hieman stilisoinut hänen lausuntoaan. Korjatkaa, jos olen aivan väärässä. Eilen joku ammattiliiton naisjohtaja totesi radiouutisissa, että ”Samasta työtehtävästä sama palkka”. Hän oli siinä yksinkertaisesti väärässä. AY-reliikit ei nimittäin halua missään nimessä myöntää, että työnantajalla ei reaalimaailmassa ole mitään perusteltua syytä maksaa palkkaa työtehtävän mukaan, vaan sen sijaan palkkaa tulee maksaa työsuoritusten mukaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että samoista tuloksista saman palkan maksaminen on tietenkin paikallaan.
Mikä olisikaan neuvostoliittolaisempaa ja epätasa-arvoisempaa kuin maksaa kaikille sama palkka samasta työtehtävästä, koska jokaisen työntekijän konkreettinen panos työnantajan hyväksi eroaa aina muista suuntaan tai toiseen. Toinen on ahkerampi ja toinen laiskempi. Toinen osaa työn paremmin ja toinen huonommin. Toinen on panostanut osaamiseensa ja toinen on käyttänyt saman ajan somessa notkumiseen. Miksi siis kaikille tulisi maksaa sama palkka? Ei miksikään, elleivät sitten työsuoritteet ja työn tulokset ole samalla tai lähes samalla tasolla. Kouluttamattomien kohdalla näin ei yleensä ole. Lisäksi kouluttamaton työntekijä vaatii yleensä yritykseltä selvästi koulutettuja enemmän resursseja työhön opastukseen.
Akavan puheenjohtaja Fjäder viittasi lausunnollaan nimenomaan ammatilliseen koulutukseen. En erottele ihmisiä kotimaan, ihonvärin tai vaikkapa uskonnon perusteella, eikä sitä varmasti tarkoittanut myöskään Fjäder. Laiska ja kouluttamaton turkulainen on nimittäin aivan samalla viivalla laiskan ja kouluttamattoman bagdadilaisen kanssa siinä missä ahkera ja koulutettu tamperelainen on samalla viivalla ahkeran ja koulutetun milanolaisen kanssa.
Kouluttamaton on kouluttamaton riippumatta täysin kotimaasta, uskonnosta tai ihonväristä. Ja kouluttamattomalle ei pidä olla pakkoa maksaa samasta työtehtävästä samaa palkkaa kuin kollegalle, joka on panostanut osaamiseensa vuosia kouluissa ja kursseilla, ja jonka työn konkreettiset tulokset ovat aivan toista luokkaa. Tuloksista pitää maksaa, ei tittelistä.
Käsi ylös kenen mielestä ”Samasta työtehtävästä sama palkka” on oikeudenmukaista, reilua, tasa-arvoista tai yhdenvertaista? Sitä minäkin. Se on kaikkea muuta. Koulutettuja ja ahkeria kohtaan tuo periaate on epäoikeudenmukainen, epäreilu, epätasa-arvoinen ja epäyhdenvertainen. Palkka tulee maksaa ihmisille koulutuksen, osaamisen, työsuoritusten ja tulosten perusteella. Ei sen perusteella mitä hänen palkkakuitissaan lukee työtehtävän kohdalla – tai mistä hän on kotoisin.
Tämä kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 4.11.2018 ja Pohjalainen-lehdessä 8.11.2019.
Suomalaisille on syötetty jo vuosikymmenten ajan pajunköyttä, jota liian moni yhä uskoo. Jos nimittäin kysyt sadalta vastaantulijalta kuka maksaa työttömälle ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, veikkaan korkeintaan viiden tietävän oikean vastauksen. Loput väittävät maksajaksi ammattiliittoa. Sosiaaliturvan yleisimmät harhaluulot nimittäin ovat, että kerätyt eläkemaksut ohjautuisivat kasvamaan korkoa ja että ansiosidonnaiset kustannettaisiin ammattiyhdistysten jäsenmaksuista.
Kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Ansiosidonnaisista 94,5 prosenttia maksetaan valtion kassasta, eli käytännössä maksajina ovat sinä, minä, palomies, sairaanhoitaja, päiväkodin täti, parturi-kampaaja ja lähikauppias. Siis me ihan tavalliset veronmaksajat. Loput 5,5 prosenttia korvauksesta maksaa työttömyyskassa. Ammattiliitot eivät maksa ansiosidonnaisista euroakaan. Siitä huolimatta liitot pyrkivät edelleen uskottelemaan, että niiden jäsenyys olisi muka ansiosidonnaisen edellytys. Tämä harhaluulo on ollut jo vuosikymmenten ajan ammattiliittojen jäsenhankinnan tärkein kulmakivi. Todellisuudessa ansiosidonnaisen saaminen edellyttää jäsenyyttä vain työttömyyskassassa, joka on aina liitosta erillinen organisaatio. Esimerkiksi Loimaan kassa YTK on kaikille avoin ja liitoista riippumaton työttömyyskassa, ja juuri siksi sen suosio kasvaa nopeasti. Yrittäjille vastaava on SYT-kassa. Ansiosidonnaisen saa siis ilman ammattiliittoa ja ammattiliiton palkasta veloittamaa siivua.
Kirjoitukseni Pohjalainen-lehdessä 8.8.2018
Suomen Yrittäjät rohkaisi taannoin työnantajia maksamaan työsuhde-etuna työntekijöiden työttömyyskassan jäsenmaksut, jos ne maksetaan kaikille avoimeen kassaan. Yritysten pitäisi juuri esitetyllä tavalla edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämässä. Syrjintänä esitystä ei voida missään nimessä pitää, sillä yritykset saavat vapaasti tarjota työsuhde-etuna vaikkapa tietyn kuntosalin tai keilakerhon jäsenyyden ilman että työntekijä voi vaatia yritystä maksamaan itse haluamansa uintiseuran tai joogakerhon jäsenyyden. Sama etu tulee tietenkin tarjota jokaiselle työntekijälle, jotka saavat kukin itse päättää ottavatko edun vastaan. Liitot ja kassat ovat toisistaan irrallisia, joten esitys ei mitenkään estäisi työntekijöiden järjestäytymisvapautta. Ammattiliittojen väki on ymmärrettävästi virkansa puolesta täysin toista mieltä, koska heidän työnsä on ylläpitää harhaluuloa, jossa ansiosidonnainen maksetaan nimenomaan liittojen rahoista.
”Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat nykyisin ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet. Kaikki maksavat, mutta vain osa saa. Reiluako?”
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta täytyy edistää työelämässä monin eri tavoin. Se lienee kaikille selvää. Siksi toinen juuri nyt pohtimisen arvoinen asia on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen laajentaminen kaikille palkansaajille. Tällä hetkellä käytössä oleva malli asettaa nimittäin palkansaajat keskenään merkittävästi eriarvoiseen asemaan, koska ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat nykyisin ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet. Kaikki maksavat, mutta vain osa saa. Reiluako? Ei tietenkään. Nykytilanne on valovuosien päässä yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta. AY-liike ja sen käsikassara vasemmisto vastustavat kiivaasti työmarkkinoiden tasa-arvon kehittämistä, sillä tämänkaltainen yhdenvertaisuus voisi viedä ammattiliitoilta maksavia jäseniä, jotka huomaavat yhtäkkiä maksaneensa liitolle kuukausittain merkittävän osan palkastaan aivan muusta syystä kuin mitä heille on alunperin uskoteltu.
Seuraavalla hallituskaudella meidän täytyy toteuttaa sosiaaliturvan suurremontti, jonka osana täytyy käsitellä myös ansiosidonnaisen laajentaminen koskemaan kaikkia palkansaajia. Nopeasti kasvava joukko varsinkin nuoria ja pätkätöitä tekeviä jää nykyisin kokonaan vaille ansiosidonnaisen turvaa, koska he eivät kuulu työttömyyskassoihin. Nykymallissa he siis maksavat muiden ansiosidonnaiset vailla mahdollisuutta saada sellaista itse. Ei kuulosta yhdenvertaiselta ja reilulta. Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen tulen kansanedustajana tekemään aktiivisesti töitä tämän epäkohdan poistamiseksi sekä työmarkkinoiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi myös ansiosidonnaisten osalta. Jokainen saa tietenkin halutessaan kuulua ammattiliittoon, mutta valinta pitäisi tehdä oikeista syistä. Ei harhaanjohdettuna.
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Pohjalainen ja Turun Sanomat -lehdissä ja niiden verkkosivuilla.
