Olen seurannut mielenkiinnolla skandaalia, jossa suojelupoliisi on antanut presidentille, ulkoministerilla ja hallitukselle valheellista tietoa hallussaan olevasta Rosenholz-aineistosta ja jäänyt siitä vielä kiinni. Ajojahdin masinoinut Alma Median Helsingin toimitus ansaitsee jonkinlaisen journalisipalkinnon, sillä moneen vuoteen ei ole nähty näin onnistunutta poliittista ajojahtia. Hatunnosto siis sinne.
Hässäkän ytimessä on nyt Supon lisäksi myös tuore sisäministeri Anne Holmlund, joka on ryvettänyt maineensa oikein kunnolla. Supon johtaja Seppo Nevala ymmärsi sentään jättää eroanomuksensa, mutta Holmlund pitää salkustaan kiinni kuin hukkuva pelastusliiveistä. Toimittajien kyselyihin hän vastaa lyömällä ns. luurin korvaan. Todella tyylikästä.
Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että ministerisalkkuja on jaettu ”sulle mulle vaapulavissun” -periaatteella, eikä Ulvilan pystymetsästä tulleella Holmlundilla ole ollut vaadittavia munaskuja sisäministerin pestiin. Johdonmukaisen valehtelun ja julkisen sekoilun jälkeen hänen tulisi ottaa suoraselkäisesti vastuunsa eroamalla, eikä jakaa täyttä puuta heinää olevia lausuntoja oikealle ja vasemmalle – silloin kun ei katkaise toimittajien puheluita. Kyseessä on kuitenkin ministerin pesti, eikä mikään kyläkoulun kanslistin virka.
Aivan puhdas pulmunen ei ole myöskään pääministeri Matti Vanhanen, joka taantui takaisin 60-luvulle tukkimalla hallituksensa ministerien suut paimenkirjeellään. Onkohan oma lehmä ojassa Rosenholz-aineistossa?