Suomalaisten toimittajien asiantuntemus erityisesti rikosasioissa on mielestäni ollut jo pitkään hyvin kyseenalaisella tasolla. Varsinaiset rikostoimittajat tietävät toki mitä tekevät, mutta perustoimittajien keskuudessa asiantuntemus on usein hyvin puutteellista. Julkaisujen esimiestasoltakaan ei löydy sen parempaa osaamista, sillä virheelliset jutut torpattaisiin muuten jo ennen julkaisua.
Täysin oma alueensa ovat harrastelijoiden ylläpitämät ns. viihdesaitit, joissa näpistyksetkin otsikoidaan usein raflaavasti, mutta erittäin virheellisesti, ryöstöiksi. Asiantuntemuksen ja terminologian puutteet niissä ympyröissä vielä jotenkin ymmärtää, mutta erittäin hälyttävää on kuitenkin se, että myös suuret ja ”luotettavat” julkaisut tekevät rikosuutisoinnissaan vakavia virheitä kerta toisensa jälkeen. Tänään tuli eteeni tuorein malliesimerkki tällaisesta artikkelista, kun Iltalehden toimittaja Sari Keskinarkaus uutisoi mielestään ehkä hyvinkin raflaavasti apteekkimurrosta.
Ryöstäjien onni loppui ulosajoon
Kolmea ulosajossa loukkaantunutta miestä epäillään apteekin ryöstöstä Puolangalla. Varhain maanantai aamuna kello viisi Puolangan apteekkiin murtauduttiin ja sieltä varastettiin lääkkeitä. Ryöstäjiksi epäillään kolmea 21-36-vuotiasta suomalaismiestä. He varastivat auton paikalliselta parkkipaikalta ja lähtivät ryöstön jälkeen pakomatkalle kohti Ylikiiminkiä. Puolangan poliisin mukaan näyttää todennäköiseltä, että miehet olivat suunnitelleet ryöstön etukäteen.
Mikäli väite ryöstöstä pitäisi paikkansa, olisi apteekissa pitänyt olla aamuviideltä paikalla henkilökuntaa, jonka henkeä tai terveyttä miehet olisivat uhanneet. Aamyöllä paikalla on tuskin ollut ketään, jonka henkeä ja terveyttä olisi voitu uhata. Siten kyseessä on pelkkä murtovarkaus. Murtovarkaudella ja ryöstöllä on eroa yhtä paljon kuin kuolemantuottamuksella ja murhalla. Eli todella paljon.
Lehden päätoimittajan ja toimituspäällikön tulisi pitää kesätoimittajat vakavien rikosuutisten sijaan esimerkiksi tuottamassa lehteen viihdehöttöä, jossa hauskasti raflaavien otsikoiden kehitteleminen on hieman vähemmän vakavaa (myös Starassa koetellaan joskus rajoja, tunnustan). Rikosuutiset tulisi jättää asiansa osaaville toimittajille, jotka tuntevat edes perusteet alan terminologiasta.
Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä voidaan aina kouluttaa.
Loistavaa Jocka, olet aivan oikeassa!
(Kesä)toimittajien rikosuutisoinnit ovat kovin usein musta-valkoisen maailman näytelmää, jossa epäillyt tekijät pitää raflaavasti naulata – ihan vain banaalin myynninedistämisen vuoksi. Omaa pimeää ja laiskaa puoltaan vastaan pitäisi aina jaksaa taistella.