Tutkailen nykyisin aika tarkkaan erinäisiä tavaramerkkikiistoja, ja aina välillä papereista löytyy todellisia helmiä. Tänään silmiini osui pitkästä aikaa parasta lyriikkaa, kun tavaramerkkijuristi väitti ihan pokkana, että koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat yksi ja sama asia. Samoin ovat koulutus ja kulttuuri. Tässä ote mainiosta tekstistä.
”Koulutus” on palveluna katsottava samankaltaiseksi kuin ”kulttuuritoiminnat”. Väitteenalaisen tavaramerkin palvelut ”ajanviete” ja ”vapaa-ajanviettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” ovat samoin samankaltaisia kuin toimialaamme kuuluva ”koulutus”.
Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että kyseessä on varmasti vain hieman erikoinen näkökanta, joka tullaan seuraavassa lauseessa tai viimeistään seuraavassa kappaleessa selittämään. Toisin kuitenkin kävi, sillä paras oli vasta edessäpäin.
Koulutus ei suinkaan ole vapaa-ajasta erillinen käsite, sillä yhä useammat ihmiset viettävät vapaa-aikaansa kouluttautuen ja käyden erilaisia kursseja. Koulutusta koskevan tiedon tarjoaminen on siten jopa identtistä palvelun ”vapaa-ajan viettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” kanssa.
Mahtavaa tekstiä! Olisihan se hienoa, kun perheen lapset ilmoittaisivat maanantaiaamuna naapurin kakaroille lähtevänsä kahdeksaksi tunniksi ”vapaa-ajanviettoon yläasteelle” tai äiti retostelisi ystävilleen lähtevänsä ”harrastamaan korkeakulttuuria kirjanpitotoimiston koulutuspäivään”. Isä voisi puolestaan kertoa viikonloppuna pubissa, että ”Ensi viikko on raskas, kun rakennustyömaalla vietetään vapaa-aikaa kolmessa vuorossa”.
Samaa logiikkaa käyttäen Toijalan kesäteatteri voisi markkinoida ensi kesän esityksiään koulutuspaketteina, ja Tampereen Tesoman nuorisotalon kellarissa harjoitteleva death metal -yhtye voisi markkinoida verta ja pääkalloja pullollaan olevia keikkojaan koulutustilaisuuksina. Myös ammattikorkeakoulujen ensi kesän kampanjoiden pääteemana tulisi olemaan vapaa-aika: ”HAMK toivottaa sinut viettämään kulttuurintäytteistä vapaa-aikaasi putkilinjalle! Haku päällä nyt.”
Veikkaan, että Suomesta löytyy reilut viisi miljoonaa ihmistä, joiden mukaan kulttuuri, koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat käsitteinä valovuosien päässä toisistaan. Vain juristi voi kehitellä päässään tällaista tekstiä, ja vieläpä virallisessa ja kaikkien saatavilla olevassa julkisessa asiakirjassa. Olisi hienoa, jos esimerkiksi verottaja olisi yhtä pihalla todellisuudesta. Silloin kaikenlaiset dokausreissut ja konserttimatkat menisivät firman piikkiin koulutuskuluina.