Tampere juhlii tänään syntymäpäiväänsä. Muutin Suomen henkiseen pääkaupunkiin monien värikkäiden vaiheiden jälkeen vuonna 1997, eli 27 vuotta sitten. Reissasin 1990-luvulla työkseni vuosia työn perässä ympäri Suomea, kunnes tuli sattumalta pidempi kiinnitys Tampereen Hämeenkadulle vasta avattuun NiteTrain-yökerhoon.
Muutin tuolloin asumaan Koskikadun Cumulukseen, jossa vietin lopulta yhdeksän kuukautta. Tampere alkoi tuntua päivä päivältä enemmän kodilta, sillä kaupunkiin saapuessa tuli aina lämmin kotoisa fiilis, josta ei jäänyt epäselvyyttä. Edessä oli lopulta muuttokuorman hakeminen Vaasasta Armonkalliolle. Näistä vaiheista löytyy seikkaperäisempi kirjoitus tästä.
Kymmenen vuotta sitten lasten myötä kotipaikka siirtyi yhdeksän kilometriä etelään nipinnapin Lempäälän puolelle, mutta työt ja vapaa-aika ovat olleet vuodesta 1996 lähtien Tampereella. Kaupungin kehitystä on ollut ilo seurata, ja taannoin kirjoitin sen menestyksestä Tamperelainen-lehden kolumnissani otsikolla ”Rohkeus tuo menestyksen”.
Rohkeutta Tampereella on ollut ja sitä tarvitaan jatkossakin. Suomen halutuimman kaupunkiseudun titteli ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen täytyy tehdä jatkuvasti töitä rohkeasti ja avarakatseisesti. Vilkaisu kaupungin siluettiin kertonee miksi kaupunkia ihaillaan ja jopa kahdehditaan muissa kaupungeissa.
Onneksi olkoon 245-vuotias Tampere!