Sain tänään lukea eräästä varsin pöyristyttävästä tapauksesta, jossa taiteilijaksi itseään nimittävä rikollinen nimeltä Guillermo Vargas Habacuc sitoi kadulta kaappaamansa kulkukoiran lyhyen naruun taidegallerian nurkkaan ja antoi sen hiljalleen nääntyä nälkään ”taidefriikkien” katsellessa vieressä tunteettomana.
Kuvamateriaalia sairaasta tempauksesta löytyy esimerkiksi tästä. Nyt tuo eläinrääkkääjä on vieläpä kutsuttu ”esiintymään” uudelleen. Nyt sinäkin voit yrittää estää rikoksen tapahtumisen uudelleen allekirjoittamalla tämän adressin.
Veikkaan, että ”taiteilija” on kotonaan käsi housuissa miettinyt galleriassa viruvaa viatonta koiraa ja saanut tilanteesta sairasta nautintoa. Mitä luultavimmin Guillermo Vargas Habacuc on koiran kuoleman jälkeen käynyt vielä raiskaamassa luontokappaleen, jotta saisi ”teoksestaan” mahdollisimman suuret kiksit. Tämä on ilmeisesti nyt sitä korkeakulttuuria? Silmä silmästä, hammas hampaasta -periaatteella kyseinen taiteilija tulisi haudata elävältä siten, että arkussa on webkamera, jonka lähetystä voi katsoa samassa taidegalleriassa punaviiniä hörppien.
Video
ja toinen
Kellään ei tietenkään tule mieleenkään, mitä taiteilija kyseisellä teoksellaan haluaa viestittää. Kulkukoira olisi todennäköisesti nääntynyt nälkään kadulla. Nyt se on viety ihmisten nähtäväksi. Ihminen näkee eläimen kärsimyksen. Kadulla sen olisi voinut ohittaa, galleriassa ei. Samalla teos puhuttelee meitä toiselta kantilta: nurkassa nääntyvä eläin saa netin pullolleen viestejä siitä, miten tämä taiteilija pitäisi tappaa. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta nurkassa nälkiintyvä ja kuoleva ihminen. Olemme jo turtuneet uutiskuville. Enää ei lapsillekaan ole ongelma sulkea vanhempansa vanhainkotiin koneistetun järjestelmän armoille, alipalkattujen motivoitumattomien hoitajien ”holhottavaksi”.