Suomi on viime viikkoina jakautunut kahtia. Ihmisiin, jotka ymmärtävät talouden perusteita ja ihmisiin, jotka eivät ymmärrä. Meillä on vuosikymmeniin ensimmäinen hallitus, joka tietää mitä tehdä ja uskaltaa sen myös toteuttaa. Parlamentaarisessa demokratiassa päätökset tekee nimittäin kansan valitsema eduskunta ja hallitus, ei 1970-luvulle jämähtänyt AY-liike. Perjantaina näemme kuinka moni on tästä asiasta eri mieltä.
On huolestuttava nähdä kuinka moni luulee miljardien ilmestyvän valtion budjettiin jostain maagisesta taikaseinästä. Lapsille, opiskelijoille, työttömille, vanhuksille ja pakolaisille tarvitaan lisää rahaa, mutta samaan aikaan kahden edellisen hallituksen aikana ylettömästi nousseista palkoista ja etuuksista ei olla valmiita nipistämään yhtään. Paitsi tietenkin silloin, kun nipistys ei satu omalle kohdalle. Suomessa talkoot ovat nimittäin hieno asia siihen saakka kunnes joku työntää haravan omaan käteen.
Sosiaalisen median perusteella Suomi on muuttunut pahoinvointivaltioksi. Positiivisuus ja rakentavat ehdotukset jäävät usein tekstimuotoisten oksennusten jalkoihin. Sunnuntailisistä ja sairausloman karenssista noussut kohu vei kaiken huomion työllistämistä tukevilta positiivisilta päätöksiltä, joita ovat muun muassa palkan sivukulujen aleneminen ja nuorten naisten työllistämisen merkittävä tukeminen.
Suomen uusi nousu ja uusien työpaikkojen luominen ovat yrittäjien varassa. Yrittäjän sairausloma on kuitenkin aina ollut palkatonta. Yrittäjä ei ole koskaan saanut ylityö- tai sunnuntailisiä, eikä yrittäjällä ole koskaan ollut varsinaista työttömyys- tai muutosturvaa saati lomarahoja, palkallisia arkipyhiä ja pekkaspäiviä. Kaikki tämä yleensä palkansaajia pidemmällä työajalla ja pienemmällä palkalla. Kuinka monta yrittäjää olet silti nähnyt lakossa? Niinpä.
Kolumni julkaistiin tänään Tamperelainen-lehdessä.